Arkistonumero
3517
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Timo Soini
Lähde
Alkuperäinen kieli
Suomi
Päiväys
27.9.2016

Ulkominiministeri Timo Soinin puhe kansallisen turvallisuustutkimuksen seminaarissa, Vanha Satama, 27.9.2016

Hyvät turvallisuusalan asiantuntijat ja tutkijat,

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Pitkään politiikassa mukana olleena - kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana, meppinä ja nyt ministerinä – voin todeta, että asia on toisin päin: tyhmyydestä sakotetaan.

Maailma ja yhteiskunta muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja näin ollen muutoksetkaan eivät ole yksinkertaisia tai yksiselitteisiä. Yhden ongelman ratkaiseminen, voi johtaa toisiin vielä hankalampiin haasteisiin; yhden lakipykälän viilaaminen voi vaatia muutoksia tusinaan muita lakeja. Globalisaatio, digitalisaatio, kvartaalitalous ja kasvavat ympäristöongelmat ovat entisestään kasvattaneet päätöksenteolle asetettuja vaatimuksia. Panokset ovat nousseet ja vauhti on kiihtynyt.

Parhaimmillaan tieto ja tutkimus auttavat monimutkaisuuden järjestämisessä ja ymmärtämisessä. Se on kantista kiinni.

Parhaaseen mahdolliseen tietoon luottaminen voi estää peruuttamattomia virheitä. Toki virheistä voi oppia, mutta sakko tyhmyydestä voi helposti nousta tekoon nähden kohtuuttomaksi.

Päätöksenteon on siis tukeuduttava parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon. Tämä on erityisen totta "totuuden jälkeisenä aikana", kuten on tullut tavaksi sanoa.

Julkinen keskustelu kuitenkin näyttäisi kaipaavan selvennystä siitä, mikä on tuotetun tiedon rooli suhteessa poliittiseen päätöksentekoon. Siispä selvennetään:

Puhtaasti akateemisessa tutkimuksessa tutkijalla on – ja pitää ollakin – vapaus määrittää tutkimusongelmansa akateemisen vapauden periaatteiden mukaisesta ilman ulkopuolista ohjausta tai painostusta. Tutkimustulokset määrittyvät yksin tieteellisten kriteerien ja tutkijan päätösten ja etiikan perusteella.

Valtioneuvoston strateginen tutkimusrahoitus sen sijaan suuntaa tutkimusta pitkän aikavälin teemoihin, jotka katsotaan yhteiskunnallisesti merkittäviksi. Teemat päättää valtioneuvosto ja ne valmistellaan Suomen Akatemiassa olevassa Strategisen tutkimuksen neuvostossa. Varsinaiset tutkimuskysymykset, -tulokset ja -menetelmät ovat tällöinkin yksin tutkijoiden käsissä.

Lisäksi valtioneuvosto rahoittaa suoraan päätöksentekoa tukevia tutkimus- ja selvityshankkeita. Voidaan puhua tilaustutkimuksista ja tutkimukseen perustuvista selvityksistä. Tutkimuskysymysten muotoilun osalta ne eivät täysin toteuta akateemisen vapauden ideaalia. Eikä se ole tarkoituskaan. Mutta näissäkin hakuprosessit ovat avoimia ja, mikä tärkeintä, tulokset tutkijoiden omissa käsissä ja tuotokset kenen tahansa vapaasti arvioitavissa. Kukaan ei toivo, eikä kenenkään etuna ole tuottaa valtionhallinnon itse itselleen sanelemia tuloksia.

Kun tutkimusten ja selvitysten päätelmät perustuvat uskottavaan evidenssiin ja analyyttiseen argumentaatioon, on selvää ja on oikein, että päätöksentekijät voivat niistä jotakin oppia.

Valtioneuvoston tilaama selvitys- tai tutkimusraportti, tutkimuksen päätelmät tai politiikkasuositukset, eivät edusta hallituksen tai ministeriön kantoja. Ne eivät sido poliittisia päätöksentekijöitä. Vastuu harjoitetusta politiikasta säilyy poliitikoilla.

Tutkimuksen keinoin ei voi ratkaista arvoihin tai poliittisiin prioriteetteihin liittyviä erimielisyyksiä, jotka ovat koko poliittisen toiminnan ytimessä. Tutkimustieto ei yksinomaan tuota yksiselitteisiä vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tietoa voi tulkita eri tavoin: tutkijat ovat itsekin usein keskenään erimielisiä, sen olen saanut huomata. Päätöksentekijä joutuu myös noudattamaan kokonaisvaltaista harkintaa: kaikkeen hyvään ei resursseja vain riitä.

Kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuuden suhteen suomalainen päätöksentekijä ei tee kompromisseja.

Minä haluan, että ministeriössäni ja valtioneuvostossa käydyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat keskustelut ovat mahdollisimman hyvin informoituja.

Kun tärkeitä päätöksiä tehdään, kaikki kivet käännetään. Me emme pelkää keskustelua erimielisten kanssa, vaan otamme oppia silloin, kun se on aiheellista. Riippumatonta tutkimusta politisoivaan loanheittoon en vaivaudu vastaamaan. Vaikka joskus mieli tekisi.

Vakuutan teille paikalla oleville tutkijoille: teitä kuunnellaan, teihin luotetaan, eikä teitä sensuroida. Minuakin ja edustamaani puoluetta on ulkoasiainministeriön tilaamassa, viime keväänä ilmestyneessä populismia käsitelleessä raportissa arvioitu ja arvosteltu. Kukaan ei tutkijoiden työn sisältöön puuttunut. Puolue tekee päätöksensä itsenäisesti.

Hallitus ja me ministerit olemme vastuussa, olivat päätökset sitten linjassa tutkimuksen johtopäätösten kanssa tai eivät. Tutkijat tekevät työnsä itsenäisesti ja niin tekevät poliitikotkin päätöksensä, mutta vuorovaikutus, keskustelu ja molemminpuolinen kunnioitus tulee säilyttää.

Arvoisat kuulijat,

Hallitus antoi kesällä eduskunnalle ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekonsa, jossa arvioidaan Suomen toimintaympäristöä ja esitetään ne Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet, joilla vahvistetaan maamme turvallisuutta ja edistetään sen hyvinvointia. Selonteko on hyvä, ellei erinomainen. Se perustuu laajaan tietopohjaan; sen valmistelu piti sisällään syvällisiä keskusteluja hallinnon sisällä ja ulkopuolella. Se antaa meille askelmerkit tulevaan.

Selontekoa täydentävät erikseen laadittava puolustusselonteko sekä jo valmistuneet sisäistä turvallisuutta koskeva selonteko sekä selonteko Suomen kehityspolitiikasta. Vaikka näiden kaikkien näkökulma turvallisuuteen on erilainen, on niillä silti myös paljon yhtymäkohtia. Ne perustuvat jaetulle visiolle Suomen tulevaisuudesta sekä käsitykselle Suomen toimintaympäristöstä:

Me elämme voimakkaan globaalin muutoksen aikakautta, jossa valtiot ja muut toimijat ovat entistä tiiviimmin ja moninaisemmin sitein yhteydessä toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia; elämme aikakautta, jossa turvallisuusuhkat ovat moninaisia, ja jossa yhteiskuntien kestävyyttä testataan entistä voimakkaammin.

Uuden selonteon rinnalla on hyvä lukea Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaamme, jossa eri hallinnon alojen varautumista sovitetaan yhteen.

Tarkastelu alleviivaa kolmea turvallisuutta koskevaa perusajatusta:

Ensinnäkin: Turvallisuuden eteen tehtävä työ koskettaa koko yhteiskuntaa. Tämä työ ei lepää ainoastaan puolustusvoimien, poliisin, palokunnan ja sairaaloiden harteilla – vaikka ne erityisen tärkeitä ovatkin: turvallisuuden tuotantoon osallistuu koko yhteiskunta.

Toiseksi: Kaikki paha ei tule maamme rajojen ulkopuolelta.

Vaikka Suomessa sekä tosiasiallinen turvallisuus että ihmisten kokema turvallisuudentunne ovat maailman parhaimmistoa, on harhaista pitää Suomea puhtoisena lintukotona, jossa vallitsee sisäinen rauha ja harmonia. Suomi on myös murheellisten laulujen maa. Äskeisessä videossa kuullut lasten pelot ja turvallisuushuolet ovat aitoja ja aiheellisia. Loppujen lopuksi kyse on jokaisen yksilön oikeudesta turvalliseen elämään.

On lisäksi muistettava, että keskinäisriippuvuuksien maailmassa myös Suomi on osaltaan vastuussa laajemmasta turvallisuusympäristöstään. Meidänkin toiminnallamme ja toimimattomuudellamme on turvallisuuteen vaikuttavia seurauksia rajojemme ulkopuolella. Tämä johtaa vielä kolmanteen ajatukseen, nimittäin siihen, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa.

Mitä tämä tarkoittaa Suomelle? Kahta asiaa: Ensinnäkin, erilaisten turvallisuusuhkien aiheuttamat haitat seuraavat osin siitä, millainen oma yhteiskuntamme on.

Selonteon alkusivuilla asia ilmaistaan seuraavasti: ”Turvallinen ja luottamukseen perustuva yhteiskunta on tärkeä osa uskottavaa ja menestyksellistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa”. Ja toiseksi, voimme usein vaikuttaa siihen, millaisina ja millä todennäköisyydellä haittavaikutukset ilmenevät.

Strategia, jolla Suomi uhkiin varautuu, ei ole eristäytyminen. Se ei ole nykymaailmassa mahdollista eikä toivottavaakaan. Hallitus pyrkii määrätietoisesti hyödyntämään kansainvälisen yhteistyön mahdollisuudet turvallisuuden parantamiseksi.

Suomi puolustaa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää, jota pidämme oman kokonaisturvallisuutemme yhtenä kulmakivenä.

Olemme osapuoli lukemattomissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa. Suomi on useiden kansainvälisten järjestöjen ja yhteistyöelinten jäsen tai kumppani. Suomi on EU:n jäsen. Meille se on myös turvallisuusyhteisö, vikoineen päivineen.

Olemme myös puolustusliitto Naton läheinen kumppani. Globaalisti olemme vahvasti mukana YK:ssa.

Alueellisesti ETYJ ja Euroopan neuvosto ovat meille myös tärkeitä, pohjoismaiden keskinäisen yhteistyön kudelmasta puhumattakaan.

Suomalaiset viranomaiset kaikilla hallinnon aloilla ovat jatkuvassa yhteydessä ulkomaisiin kollegoihinsa jaetun turvallisuuden parantamiseksi.

Kriisitilanteita koskevan huoltovarmuuden ylläpitäminen ei perustu pelkästään kansallisiin varmuusvarastoihin ja kotimaiseen tuotantoon: yhteydet muuhun maailmaan ovat elintärkeitä modernin yhteiskunnan selviämiselle vakavista turvallisuutta koettelevista kriiseistä.

Jopa kansallisen suvereniteetin kivijalka, itsenäinen puolustus, hyötyy korvaamattomalla tavalla kansainvälisestä yhteistyöstä – oli kyse sitten yhteisistä harjoituksista, puolustustarvikehankinnoista ja -viennistä tai toiminnasta kriisinhallintaoperaatioissa.

Oman turvallisuutensa ja turvallisuusympäristönsä parantamiseksi Suomi on syventänyt puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ja edistää kumppanuuttaan Naton kanssa.

Suomi on myös katsonut järkeväksi toimia kaukaisissakin maissa, globaalilla ja alueellisella tasolla, oman turvallisuutemme parantamiseksi. Viime syksyn ja talven dramaattinen kasvu turvapaikanhakijoiden määrässä osoitti karulla tavalla, miten vaikuttavia yhteydet kaukaistenkin paikkojen välillä ovat. Sota ja poliittinen myllerrys ajoivat miljoonia ihmisiä kodeistaan. Sadat tuhannet pyrkivät Eurooppaan, meillekin yli 30 000. Joukkoon liittyi myös monia, jotka lähtivät liikkeelle paremman elämän toivossa.

Suomi osana kansainvälistä yhteisöä kantaa vastuunsa pakolaisista, mutta kykymme tarjota turvapaikkaa on rajallinen. Se pitää ymmärtää. On paitsi moraalinen velvollisuutemme myös pitkäaikainen oma etumme toimia maailman kriisipesäkkeissä kehitysavunantajina, rauhanturvaajina ja konfliktinratkaisijoina.

Jos esimerkiksi laajamittaisen pakotetun muuttoliikkeen syihin pystytään vaikuttamaan, on siitä koituva inhimillinen ja taloudellinen hyöty sekä lähtöalueille että Suomelle mittaamattoman arvokasta.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa huomioidaan, että suomalaisen elinkeinoelämän ja ulkomaankaupan edellytysten tukeminen ovat myös tehtäviä, joilla on turvallisuusulottuus. Suomen talous on viennistä riippuvainen. Kestävä taloudellinen kasvu tukee turvallisuutta ja hyvinvointia. Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen kauppapolitiikkaan, on WTO:n jäsen ja kannattaa vapaata kauppaa tukevia sopimuksia. Näiden sopimusten tarkoitus on paitsi piristää talouskasvua, myös turvata omille yrityksillemme tasapuoliset kilpailumahdollisuudet laajemmilla markkina-alueilla.

Kääntöpuolena on, että sopimukset asettavat rajoitteita myös kotimaiselle päätöksenteolle. Olemme kuitenkin aina pitäneet kiinni siitä, että kauppaan liittyvät sopimukset, joiden osapuolia olemme, eivät tingi turvallisuudestamme, vaan mahdollistavat kansallista turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa poikkeustoimet.

Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden erottaminen on vaikeaa myös ulkomailla tapahtuvissa kriisitilanteissa, joissa osallisina on suomalaisia. Ulkoministeriön on pidettävä yllä toimintavalmiuksia kansalaisten avustamiseksi sekä toimivaa päivystys- ja hälytysjärjestelmää.

Suomi tukee ja auttaa hädässä olevia suomalaisia ulkomailla parhaiden mahdollisuuksien mukaan, oli kyse sitten vaikkapa liikenneonnettomuudesta tai laajemmasta kriisitilanteesta. Samalla on muistettava, ettei kaikkiin kansalaisten odotuksiin aina voida vastata. Ulkomailla päävastuu kansalaisten turvallisuudesta ei voi olla Suomen valtiolla.

Kansainvälinen yhteistyö hyödyttää kansalaisiamme ongelmatilanteissa: EU-kansalaisena suomalaisilla on kolmansissa maissa oikeus saada apua minkä tahansa EU-jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaiselta, jos meillä ei ole maassa omaa edustustoa. Samaa edellytetään tietenkin myös Suomen edustustoilta muiden EU-kansalaisten avustamiseksi.

Vaikka Suomi kannattaa yhteistyötä ja globaalia toimintaa turvallisuuden parantamiseksi, jokainen valtio, Suomikin, vastaa ensisijaisesti itse turvallisuudestaan.

Rohkenenkin väittää, että Suomi on erilaisiin isoihin ja pieniin turvallisuusuhkiin varautumisessa yksi maailman parhaista maista. Meillä on toimintamallit valmiiksi mietittynä useisiin kuviteltavissa oleviin uhkatilanteisiin; vastuunjako viranomaistahojen kesken on selvä; järjestökenttä ja yritystoimijat on ohjeistettu ja velvoitettu toimimaan poikkeustilanteissa; lainsäädäntöä on viritetty mahdollistamaan tehokas toiminta kriisitilanteissa; turvallisuudesta vastaavien viranomaisten resursointi on pidetty kohtuullisella tasolla.

Yhteiskunnassamme vallitsee vielä hyvä luottamus sekä kansalaisten välillä että viranomaisia kohtaan. Tuloerot ovat vielä pysyneet kohtuullisina. Kantaväestön ja maahanmuuttajien polarisaatio ei ole peruuttamattomasti syventynyt. Uhkaavia merkkejä on kuitenkin ollut ilmassa.

Nuoren miehen kuolema kaksi viikkoa sitten, Helsingin rautatieasemalla tapahtuneen väkivallanteon seurauksena, järkytti meitä kaikkia. Poliittista väkivaltaa ja väkivallan ideologioita on vastustettava. Suomi on liberaali demokratia, jossa poliittiset näkemykset saa ilmaista – mutta sanoilla ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. Meillä on pitkä perinne siitä, miten asiat hoidetaan ilman väkivaltaa. Tästä periaatteesta täytyy pitää kiinni myös jatkossa. Vihalle ja väkivallalle ei ole Suomessa tilaa. Tämä koskee kaikkea ääriajattelua.

Hyvät kuudennen kansallisen turvallisuustutkimuksen seminaarin osallistujat,

Seminaarin teema on Turvallisuutta yli rajojen. Tulette kuulemaan asiantuntijoiden alustuksia kyberturvallisuudesta, pandemioista, ydinturvasta ja muuttoliikkeisiin liittyvistä kysymyksistä. Evääksi päivällenne kannustan erityisesti pohtimaan seuraavia kysymyksiä:

1.Mitä voimme tehdä Suomessa itse – ja mikä on kansainvälisen yhteistyön merkitys kokonaisturvallisuudelle?

2. Mikä on yhteys erilaisten turvallisuuteen liittyvien kysymysten välillä?

3. Mistä meidän tulisi tietää enemmän: minkälainen tutkimukseen pohjaava tieto voi tukea turvallisuuden tuottamista?

Kiitos kaikille tämän tärkeän seminaarin järjestämiseen osallistuneille. Toivotan teille kaikille hyvää ja rohkeaa keskustelua.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Timo Soini: Ulkominiministeri Timo Soinin puhe kansallisen turvallisuustutkimuksen seminaarissa, Vanha Satama, 27.9.2016, 27.9.2016, http://www.eilen.fi//3517/ (18.11.2017)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki