Arkistonumero
3522
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Timo Soini
Lähde
Alkuperäinen kieli
Englanti
Kieli
Päiväys
22.9.2016

Ulkoministeri Timo Soinin puhe rauhanvälityksen ystäväryhmän ministeriaamiaisella, YK:n 71. yleiskokous, New York, 22.9.2016

Toivotan teidät tervetulleiksi Yhdistyneiden kansakuntien rauhanvälityksen ystäväryhmän seitsemänteen ministerikokoukseen. Olen hyvin iloinen saadessani isännöidä tätä kokousta yhdessä turkkilaisen kollegani Mevlüt Çavuşoğlun kanssa.

Kaikki ryhmän jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita tähän tilaisuuteen.

Tämä ryhmä perustettiin syyskuussa 2010, ja kuluneiden kuuden vuoden aikana se on tuonut rauhanvälityksen YK:n rauhantyön keskiöön. Rauhanvälitykseen liittyvät päätöslauselma-aloitteet ovat olleet tärkeitä toiminnan ohjauksen kannalta. Yleiskokouksen kaksi viikkoa sitten hyväksymä neljäs päätöslauselma on merkittävä edistysaskel rauhanvälityksen vahvistamisessa ja sen käyttämisessä konfliktien ratkaisemiseen.

Ystäväryhmä oli myös aktiivisesti mukana riippumattoman rauhanoperaatioita tarkastelevan korkean tason paneelin työssä. Paneelin suositusten toimeenpano on edennyt hyvin.

Kaikkiaan olemme saaneet aikaiseksi paljon, ja meidän tulee olla ylpeitä siitä, että ponnistelumme ovat tuottaneet tuloksia.

Samaan aikaan ystäväryhmän jäsenmäärä on kasvanut 52:een. Se osoittaa, miten tärkeänä välineenä YK:n jäsenmaat pitävät rauhanvälitystä konfliktien estämisessä ja lopettamisessa sekä kiistojen ratkaisemisessa.

Suomi toimii paitsi toisena tämän ystäväryhmän puheenjohtajista myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön rauhanvälityksen ystäväryhmän puheenjohtajana yhdessä Turkin ja Sveitsin kanssa sekä Euroopan unionin rauhanvälityksen ystäväryhmän puheenjohtajana Espanjan kanssa.

Suomi kiinnittää aina vain enemmän huomiota kaikkien sidosryhmien osallistumiseen ja vuoropuheluun keinona pysyvän rauhan saavuttamiseksi. Olemme järjestäneet Helsingissä kaksi kansallisia dialogeja ja rauhanvälitysprosesseja käsittelevää konferenssia. Kolmannen konferenssin valmistelut ovat käynnissä. Lisäksi Suomi on vuodesta 2014 lähtien isännöinyt Helsinki Policy Forum ‑dialogiprosessia, joka kokoaa poliittisia johtajia, parlamentaarikkoja ja virkamiehiä Euroopasta, Persianlahden maista, Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kehittämään kestävää dialogia aluetta koskevista rauhan ja turvallisuuden kysymyksistä.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon kehittäminen on paras tapa edistää rauhaa maailmassa. Se, miten tärkeitä tasa-arvokysymykset ja naisten osallistuminen rauhanprosesseihin ovat, ymmärretään nykyään laajasti, joskaan sitä ei vielä kannateta täysin rinnoin kaikkialla. Ollakseen menestyksekäs dialogin on aina oltava osallistava ja yhteisesti omistettu. Sen vuoksi me tuemme myös naisrauhanvälittäjien verkostoja samoin kuin uskonnollisia ja perinteisiä johtajia. Meidän pitäisi aina löytää keinot hyödyntää täysimääräisesti kaikkien asianosaisten kokemukset ihmishenkien säästämiseksi ja inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi.

Toukokuussa Istanbulissa pidetyssä kansainvälisen humanitaarisen avun huippukokouksessa todettiin, että rauhanvälitys kaipaa vahvempaa poliittista johtajuutta. Ystäväryhmän toisena puheenjohtajana toimiva ministeri Çavuşoğlu kertoo tarkemmin, miten tämänpäiväinen tapaaminen liittyy huippukokouksessa saavutettuihin tuloksiin ja siellä annettuihin sitoumuksiin.

Vaikka olemmekin jo tehneet paljon rauhanvälityksen kehittämiseksi, emme ole onnistuneet estämään konflikteja yhtä hyvin. Niistä on tullut yhä monimutkaisempia, ja niiden vaikutukset ihmisiin ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin.

Meidän on kysyttävä itseltämme, miten rauhanvälitystä voidaan käyttää tehokkaasti Syyriassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Ukrainassa ja muualla. Onko jotain oleellista jäänyt meiltä huomaamatta? Voisimmeko tehdä vielä jotain rauhanvälityksen edellytysten parantamiseksi muun muassa YK:ssa?

Ponnistelut eivät tuota tulosta, ellei toiminnalle anneta riittäviä resursseja. Emme ole vielä maalissa: rauhanvälitykseen pitää investoida lisää.

On myös myönteisiä esimerkkejä, joista voimme ottaa oppia. Rauhansopimuksen allekirjoittaminen Kolumbiassa osoittaa, että pitkäaikaisella sitoutumisella rauhanvälitykseen ja osapuolten tuella pitkälliset ja vaikeatkin konfliktit voidaan ratkaista.

Merkittäviä asioita on tehty, mutta muuttuvat tilanteet velvoittavat meidät tarkastelemaan ja parantamaan toimintaamme jatkuvasti.

Tähän liittyen haluaisin kysyä, miten voisimme tehostaa rauhanvälityksen ystäväryhmässä tekemäämme työtä ja miten ystäväryhmä saisi aikaan todellisia vaikutuksia. Mitä konkreettista voimme tehdä?

Yhdistyneiden kansakuntien yhdeksäs pääsihteeri valitaan tänä vuonna. On varmistettava, että rauhanvälitys saa korkean sijan hänen työlistallaan. Tapaamisemme tarjoaa mahdollisuuden välittää visiomme siitä, miten YK:n rauhanvälitystyötä mielestämme pitäisi viedä eteenpäin.

Toivon, että tämä tapaaminen synnyttää sitä koskevia ajatuksia ja ehdotuksia.

Ilokseni myös apulaispääsihteeri Feltman on paikalla jakamassa kanssamme näkemyksensä siitä, mitä voimme oppia aiemmista kokemuksista ja mitä meidän pitäisi ottaa huomioon evästäessämme tulevaa pääsihteeriä.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Timo Soini: Ulkoministeri Timo Soinin puhe rauhanvälityksen ystäväryhmän ministeriaamiaisella, YK:n 71. yleiskokous, New York, 22.9.2016, 22.9.2016, http://www.eilen.fi//3522/ (24.11.2017)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki