Arkistonumero
3527
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Jussi Niinistö
Lähde
Alkuperäinen kieli
Suomi
Päiväys
20.10.2016

Puolustusministeri Jussi Niinistön esitelmä Maanpuolustuskurssiyhdistyksessä 20.10.2016

Herra puheenjohtaja, arvoisat Maanpuolustuskurssi-yhdistyksen jäsenet, hyvät naiset ja herrat.

Viime vuosina puolustushallinnossa on tapahtunut paljon ja tulee tapahtumaan.

Viime vaalikaudella toteutettiin puolustusvoimauudistus. Varuskuntia lakkautettiin, johtamistasoja karsittiin ja toimintoja keskitettiin. Niin rauhan ajan kuin sota-ajankin henkilöstömäärää supistettiin.

Uudistuksen tavoitteena oli saattaa puolustusvoimien menorakenne tasapainoon. Nimittäin kasvaneet henkilöstö-, kiinteistö- ja materiaalikustannukset olivat vuosien saatossa johtaneet tilanteeseen, jossa puolustukseen tarvittavaa materiaalia ei ollut enää riittävästi varaa hankkia eikä joukkoja kouluttaa. Puolustusvoimien ydintehtävän, Suomen puolustamisen, kannalta tarpeettomat rönsyt oli tarve karsia pois. Tässä mielessä puolustusvoimauudistus oli tarpeellinen.

Silloisen, niin sanotun Kataisen sixpack-hallituksen puolustusvoimiin kohdistamat rajut lisäsäästöt sen sijaan olivat selkeä ylilyönti. Puolustusvoimien budjettitasapainoon olisi voitu pyrkiä tehdyillä rakenteellisilla uudistuksilla ja turvaamalla puolustusvoimille sen tarvitsema rahoitus. Sen sijaan edellinen hallitus päätti valtiontaloutta tasapainottaakseen leikata puolustusvoimien määrärahoja vielä kymmenellä prosentilla. Muihin hallinnonaloihin ei vastaavanlaista leikkausta kohdistettu.

Tehtyjen lisäleikkausten seurauksena saimme todistaa puolustuksemme suurinta alasajoa sitten toisen maailmansodan päättymisen. Sodan ajan vahvuus pudotettiin kertaheitolla 350.000:sta 230.000:een ─ siis yli kolmanneksella. Materiaalihankkeita jouduttiin karsimaan ja lykkäämään ja toiminnan tasoa kaikilla puolustuksen osa-alueilla jouduttiin supistamaan. Kaikki tämä, juuri kun turvallisuustilanne Euroopassa ja lähialueillamme alkoi nopeasti heiketä.

Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen Euroopassa ja osin meillä Suomessakin vallalla ollut näkemys, että sotilaallisen voiman käyttö kehittyneiden valtioiden välillä ei enää ole mahdollista, osoittautui vääräksi.

Useita vuosia kestänyt rauhallinen kausi rikkoontui, kun liikehdintä Ukrainassa alkoi. Vallankumousta seurasi pienten vihreiden miesten, tai kohteliaiden ihmisten, kuten Venäjä heitä nimitti, interventio Krimin niemimaalla. Venäjä liitti valtaamansa Krimin osaksi Venäjää ja alkoi tukea Itä-Ukrainan separatisteja.

Samalla Venäjä rikkoi toimillaan Krimillä ja Itä-Ukrainassa niitä keskeisiä periaatteita, jotka muodostavat Euroopan turvallisuusjärjestyksen perustan. Ukrainassa alkoi sota, joka jatkuu edelleen, vaikka mediassa se onkin jäänyt jo koko lailla taka-alalle. Poissa mediasta, poissa mielestä.

Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa, yllättäen käynnistetyt laajat valmiusharjoitukset ja ärhäkkä sotilaslentotoiminta ovat kiristäneet lännen ja Venäjän välejä. Etenkin Baltian maat ja Puola ovat olleet Venäjän käytöksestä huolissaan.

Toimillaan Krimillä ja Ukrainassa sekä sittemmin myös Syyriassa Venäjä on osoittanut, että poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi se on tarvittaessa valmis myös sotilaallisen voiman käyttöön. Venäjän sotilaallinen valmius yhdessä sen autoritaarisen ja nopeaan päätöksentekoon kykenevän hallinnon kanssa on yhdistelmä, joka on saanut länsimaat varpailleen. Venäjästä on tullut suoraan sanoen arvaamaton.

Voisi melkein sanoa, että Putin on tehnyt arvaamattomuudesta brändin, jolla Venäjä pyrkii valtaamaan maailman markkinoita ─ palauttamaan sen markkinaosuuden maailman politiikassa, joka Neuvostoliitolla oli kylmän sodan aikana.

Venäjän ärhäkkään toimintaan on pyritty vastaamaan monin eri tavoin. Pakotteilla ja julkilausumilla Venäjää ei ole saatu muuttamaan käytöstään. Tästä tuoreimpana esimerkkinä Aleppon tapahtumat. Näyttääkin siltä, ettei Venäjä hevin aio muuttaa linjaansa, vaan vastakkainasettelu tulee jatkumaan vielä hyvän aikaa. Voimapolitiikka on palannut osaksi eurooppalaista turvallisuuspoliittista agendaa.

Uudessa, muuttuneessa turvallisuustilanteessa monet Euroopan maat ja Nato organisaationa ovat uudelleen alkaneet kiinnittää huomiota oman alueensa puolustukseen.

Kaksi vuotta sitten pidetyssä Walesin huippukokouksessa Nato palasi juurilleen, oman alueensa puolustuksesta artikla 5:n mukaisesti vastaavaksi puolustusliitoksi. Tehty suunnanmuutos alkoi saada konkretiaa, kun Nato viime kesän Varsovan huippukokouksessa päätti itäisten jäsenmaidensa puolustuksen vahventamisesta. Jokaiseen Baltian maahan ja Puolaan päätettiin sijoittaa vahvennettu pataljoona liittolaisvahvistuksina. Puhutaan niin sanotusta eteen työnnetystä läsnäolosta (enhanced forward presence).

Niin Natossa kuin yksittäisissä Euroopan maissakin, jotka vielä joitain vuosia sitten keskittyivät kriisinhallintaan ja oman alueen ulkopuolella toteutettaviin operaatioihin, tehdään nyt korjausliikkeitä. Puolustusbudjetteja korotetaan, valmiutta parannetaan ja harjoitusskenaarioita muokataan. Asevelvollisuuden palauttaminenkin on joissain maissa, kuten Ruotsissa, Liettuassa ja Saksassa, noussut poliittiseen keskusteluun.

Meillä Suomessa puolustuksen perusteisiin ei ole ollut tarvetta kajota. Yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen perustuva puolustusratkaisumme, jossa oman maan puolustus on koko ajan säilynyt ykkösprioriteettina, on osoittautunut aikaa kestäväksi.

Puolustuskykymme ei kuitenkaan ole kehittynyt turvallisuusympäristön muutosta vastaavalla tavalla. Edellisen hallituksen puolustusvoimiin kohdistamat ylettömät säästöt synnyttivät meille materiaali- ja koulutusvajeet, joita nyt on ryhdytty paikkaamaan.

Puolustusmateriaalihankintoihin tarkoitettuja määrärahoja on tästä vuodesta alkaen korotettu parlamentaarisen selvitysryhmän suositusten mukaisesti. Tänä vuonna korotus oli 50 miljoonaa euroa ja nousee siitä asteittain 150 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.

Tällä vaatimattomalla korotuksella, tai oikeammin leikattujen määrärahojen vain osittaisella palautuksella, kehitetään etenkin tärkeimmän puolustushaaramme, maavoimien suorituskykyä. Tällä vaalikaudella on maavoimien vuoro, tämä on viestini teille, sillä ensi vuosikymmenellä suorituskykyjen kehittämisen painopiste on meri- ja ilmavoimien kaluston uudistamisessa.

Maavoimien suorituskykyjä kehitetään muun muassa uusimalla tykistöä ja johtamisjärjestelmiä sekä hankkimalla pitkän kantaman ampumatarvikkeita raketinheittimistölle.

Tavoitteena on mahdollistaa operatiivisten joukkojen tukeminen kauaskantoisella ja hyvän maasto- ja tieliikkuvuuden omaavalla tykistökalustolla. Uusi operatiivinen tykistöjärjestelmä on tarkoitus saada maavoimien käyttöön 2020-luvun alkuun mennessä.

On olemassa myös mahdollisuus, että kalustoa voitaisiin hankkia käytettynä. Se olisi kustannustehokas ratkaisu, joista meillä on hyviä kokemuksia jo useista aikaisemmista hankinnoista.

Esimerkiksi Hollannista hankitut käytetyt, mutta hyväkuntoiset, Leopard 2A6 taistelupanssarivaunut saatiin pari vuotta sitten hankittua todella kilpailukykyiseen hintaan. Tämän päivän turvallisuustilanteessa yhtä hyvään neuvottelutulokseen tuskin päästäisiin. Sama pätee Tanskasta käytettyinä, mutta peruskunnostettuina, hankittuihin yhdysvaltalaisvalmisteisiin, kevyisiin Stinger-ilmatorjuntaohjuksiin.

Viimeisin, hyvin onnistunut tämänkaltainen hankinta, on ilmavoimien uusien alkeiskoulutuskoneiden osto. Vinkat vanhenevat, ja niille alettiin etsiä seuraajaa.

Vain vajaa vuosi sitten puolustusvoimat joutui keskeyttämään neuvottelut uusien koneiden ostosta, koska budjettiin varatulla summalla uusia koneita ei olisi saatu hankittua riittävää määrää. Kuitenkin reilu viikko sitten saatoimme tiedottaa, että saimme hankittua Iso-Britanniasta 28 käytettyä Grob G115E -harjoituskonetta ja niiden käyttöönottoon tarvittavan koulutuksen. Hankinnan kokonaishinta jäi alle seitsemään miljoonaan euroon, eli huomattavasti alle alun perin koneiden ostoon varatun summan.

Käytetyn, niin sanotun SURPLUS-materiaalin hankinnoilla olemme hyvin ja kustannustehokkaasti kyenneet paikkaamaan puolustuksemme pahimpia materiaalisia aukkoja. Muuttuneessa turvallisuustilanteessa asemarkkinoiden ”hullut päivät” ovat nyt kuitenkin päättymässä. Myyjiä ei enää ole samalla tavalla kuin ennen Krimin valtausta. Uudessa tilanteessa olemassa olevista sotavarusteista halutaan pitää kiinni.

Hyvät kuulijat

Vaikka olemme ostaneet huomattavan määrän käytettyä materiaalia, emme me mitään kirpputoriarmeijaa ole rakentaneet. Kaikki hankittu materiaali on tarkkaan katselmoitu ennen lopullista päätöksentekoa ja näin on varmistettu, että se kuntonsa, käyttöikänsä ja ominaisuuksiensa puolesta vastaa tarpeitamme. Osaan käytettynä ostetusta materiaalista tehdään Suomessa myös joitain päivityksiä, joilla kalusto saatetaan suomalaisiin johtamisjärjestelmiin sopiviksi. Tämä tuo työtä myös kotimaiselle puolustusteollisuudelle.

Kotimainen teollisuus on muutenkin vahvasti mukana puolustuskykymme kehittämisessä ja ylläpidossa.

Yksi hanke, johon odotetaan vahvaa kotimaista panosta, on merivoimien aluskaluston uusimiseen tähtäävä Laivue 2020 -hanke. Tähän liittyen puolustusvoimien logistiikkalaitos on solminut aiesopimuksen raumalaisen Rauma Marine Constructions -telakkayhtiön kanssa. Varsinaiset suunnittelu- ja hankintasopimukset yhtiön kanssa on tarkoitus tehdä myöhemmin, kun on varmistettu, että yhtiöllä on riittävät edellytykset alusten rakentamiseen Suomessa. Tämä olisi kaikin puolin hyvä ratkaisu, ei vähiten suomalaisen työllisyyden eikä huoltovarmuutemme kannalta.

Toinen kotimaiseen teollisuuteen kytkeytyvä hanke, jonka haluan nostaa esiin, on tutkimuskokonaisuus, jossa puolustusvoimat arvioi kotimaisen teollisuuden esittämää jalkaväkimiinojen myötä poistuneen suorituskyvyn korvaavaa tuotekonsepti-ideaa, sen jatkokehittämistä ja käytettävyyttä. Selvitys toteutetaan yhteistyössä kotimaisen puolustusteollisuuden kanssa vuosien 2016 ja 2017 aikana.

Kyse on innovaatiosta, jolla osaltaan voitaisiin korvata sitä pelotevaikutusta, niin sanottua miinakauhua, jonka menetimme Ottawan sopimukseen liittymisen myötä.

Materiaalisen valmiuden ohella on viimeisen parin vuoden aikana panostettu myös puolustusvoimien osaamisen kehittämiseen. Puolustusvoimauudistuksen aikana lähes nollaan pudotetut kertausharjoitukset on vihdoin saatu palautettua uudistusta edeltäneelle tasolle. Viime vuonna puolustusvoimat koulutti kertausharjoituksissa 18.000 reserviläistä ja tämän vuoden toteuma näyttäisi muodostuvan vielä hieman korkeammaksi.

Tähän päälle tulevat vielä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämät puolustusvoimien tilaamat kurssit ja muu Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä sotilaallisia valmiuksia kehittävä koulutus. Kaiken kaikkiaan joko puolustusvoimien tai MPK ry:n järjestämään koulutukseen osallistuu vuosittain yli 45.000 reserviläistä.

On hyvä muistaa, että puolustuksemme rakentuu pitkälti reserviläisten varaan. Sodan ajan kokoonpanostamme 96 % on reserviläisiä. Yleinen asevelvollisuus ja sen avulla tuotettu reservi ovat meidän vahvuutemme, mutta samalla myös Akilleen kantapäämme.

Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas ja käytännössä ainoa tapa järjestää Suomen kokoisen, mutta vähäväkisen maan puolustus. Sen lisäksi, että asevelvollisuuden kautta meillä on mahdollisuus kouluttaa koko maan puolustamiseen tarvittava reservi, on asevelvollisuudella myös tärkeä osuus puolustusvoimia ja muuta yhteiskuntaa yhdistävänä tekijänä. Suomessa maanpuolustus on koko kansan asia, mikä käy hyvin ilmi muun muassa MTS:n vuosittain tekemissä kyselytutkimuksissa. Maanpuolustustahto on Suomessa poikkeuksellisen korkea. Tästä monet maat ovat meille kateellisia.

Kolikon kääntöpuoli on se, että reserviin perustuva puolustusjärjestelmämme ei ole jatkuvasti välittömässä valmiudessa. Kuitenkin, kun liikekannallepano saadaan toteutettua, on meillä käytössämme sellainen puolustuskyky, että vaikeaa on kenenkään tänne pahoissa aikeissa yrittää.

Vielä joitain vuosia sitten ei reservin toimeenpanon nopeutta koettu ongelmana. Kriisien ajateltiin kehittyvän hitaasti, joten valmiuden kohottamiselle olisi ollut hyvin aikaa. Viime vuosien tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanteet voivat kehittyä luultua nopeammin.

Kesällä julkaistussa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa tilannetta on luonnehdittu seuraavasti: ”Muuttuneelle toimintaympäristölle ovat ominaisia muutoksen nopeus ja ennustamattomuus. Vaikuttaminen voi alkaa nopeasti jo normaalioloissa. Ennakkovaroitusaika lyhenee.”

Tämä on haaste, johon me puolustushallinnossa olemme tarttuneet. Heti ministerikauteni alussa kävi selväksi, että puolustusvoimilla on tiettyjä valmiudellisista syistä kumpuavia tarpeita muuttaa lainsäädäntöä. Turvallisuusympäristömme oli muuttunut. Niinpä pyysin Pääesikunnalta listaa niistä asioista, joita välittömän valmiuden kannalta on muutettava. Kaksi tärkeintä olivat varusmiesten käyttö osana sodan ajan joukkoja ja mahdollisuus käskeä reserviläiset valmiuden joustavaksi kohottamiseksi kertausharjoituksiin välittömästi, ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoitusaikaa.

Nyt, vuotta myöhemmin voin ilokseni teille todeta, että molemmat asiat on saatu ratkaistua. Varusmiesten käytettävyyteen liittyneet epäselvyydet ratkesivat oikeuskanslerin laintulkinnan vahvistamina jo ilman tarvetta säädösmuutoksiin.

Välitön kertausharjoituksiin käskeminen sen sijaan edellytti asevelvollisuuslain muutosta. Asian tärkeys ymmärrettiin laajasti läpi koko poliittisen kentän. Hallituksen esityksen nopea läpimeno osoitti, että säädösteitse muutoksia voidaan saavuttaa nopeasti.

Säädösvalmistelu onkin yksi keskeinen osa-alue, jolla puolustusvalmiuttamme ja puolustusvoimien toimintaedellytyksiä voidaan kustannustehokkaasti kehittää. Kuluneen vuoden aikana tällä rintamalla on ollut poikkeuksellisen aktiivista. Ihan äkkiä en muista, milloin puolustushallinnossa olisi ollut yhtä paljon säädöshankkeita vireillä kuin tällä vaalikaudella. Jo aiemmin mainitun asevelvollisuuslain lisäksi eduskunta on jo hyväksynyt muutokset lakiin Maanpuolustuskorkeakoulusta ja puolustusministeriössä on valmisteltu lakia puolustusvoimien turvaamistehtävistä, sotilastiedustelulakia sekä laajaa kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvää lakipakettia.

Esitysten tavoitteena on mahdollistaa, että Suomi voi täysimääräisesti osallistua kansainvälisten velvoitteiden mukaiseen yhteistyöhön ja vastaanottaa sotilaallista apua, jos siihen joskus tarvetta ilmenee. Osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan on tarkoitus lisätä puolustusvoimien uudeksi tehtäväksi.

Oman puolustuskykymme kannalta tärkeämpi muutos on kuitenkin se, että esitetyt muutokset mahdollistavat ulkomaisen avun pyytämisen myös puolustusvoimiemme ykköstehtävään, Suomen puolustamiseen. Me annamme apua, kuten annoimme Ranskalle, mutta me edellytämme, että myös meitä autetaan, jos tarve niin vaatii.

Avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvää päätöksentekoa koskeva lakiesitys on valmisteltu ulkoministeriön johdolla ja puolustusministeriö on siinä valmistelussa soittanut vain kakkosviulua. Tähän kokonaisuuteen liittyy kuitenkin myös laaja sektorikohtainen työ, joka puolustushallinnon osalta on edellyttänyt muutoksia lakiin puolustusvoimista, asevelvollisuuslakiin ja aluevalvontalakiin. Kaikki nämä lakiesitykset ovat parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Kuten huomaatte, puolustushallinnossa on käynnissä monia hankkeita, niin materiaalialan hankkeita kuin säädöshankkeitakin, joilla puolustuskykymme turvataan muuttuneessa turvallisuusympäristössä.

On kuitenkin syytä katsoa myös hieman pidemmälle tulevaisuuteen. Puolustuskyvyn luominen on pitkäjänteistä työtä. Suuret materiaalihankkeet kestävät vuosia ja käyttöön hankittu materiaali on käytössä vuosikymmeniä.

Jotta pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavat kehityssuunnitelmat kyetään laatimaan realistisesti, on myös puolustuspoliittisia linjauksia tehtävä useamman vuoden aikajänteellä. Niinpä hallitus on parhaillaan valmistelemassa puolustuspoliittista selontekoa, jossa esitetään suunnittelun vaatimat linjaukset puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle noin 10 vuoden ajanjaksolla.

Hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelman mukaisesti selonteko annetaan eduskunnalle vielä tämän vuoden aikana tai viimeistään ensi vuoden alussa joulun istuntotauon jälkeen.

Valmisteilla olevan puolustusselonteon lähtökohdat nojaavat vahvasti jo aiemmin laadittuun ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, jossa on jo määritetty puolustuksen peruslinja ja kuvattu toimintaympäristön muutos yleisellä tasolla.

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka vastaa itse omasta puolustuksestaan, mutta tekee laaja-alaista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Meille keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat EU, Nato, muut Pohjoismaat sekä kahdenvälisesti Ruotsi ja Yhdysvallat. Suora lainaus ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta: ”Aseellisen hyökkäyksen torjumiseksi Suomi ylläpitää turvallisuusympäristöön suhteutettua kansallista puolustuskykyä ja jatkaa puolustusyhteistyötä.”

Näihin peruslähtökohtiin ei tulevassa puolustusselonteossa ole tarvetta puuttua. Ei myöskään puolustuksemme muihin perusfundamentteihin, yleiseen asevelvollisuuteen tai siihen periaatteeseen, että koko maata puolustetaan.

Sen sijaan on tärkeää, että puolustuskyvyn ylläpidon ja kehittämisen edellyttämät linjaukset saadaan tehtyä riittävän konkreettisesti ja että niille saadaan myös mahdollisimman laaja parlamentaarinen tuki.

Tämä on välttämätöntä, sillä ensi vuosikymmenellä edessämme on kaksi strategisen luokan hanketta ─ merivoimien vanhenevan aluskaluston korvaamiseksi toteutettava Laivue 2020 -hanke sekä käyttöikänsä päähän tulevien Hornet-hävittäjien korvaaminen uusilla monitoimihävittäjillä, niin sanottu HX-hanke.

Molemmat hankkeet ovat mittaluokaltaan niin suuria ja pitkäkestoisia, että niitä koskeville linjauksille on saatava laaja parlamentaarinen tuki jo ennen lopullisten hankintapäätösten tekemistä. Kyse ei ole vain meri- ja ilmavoimista, vaan koko puolustuskykyymme ratkaisevasti vaikuttavista suorituskyvyistä.

Tarvittava rahoitus on kyettävä turvaamaan ilman, että valmiudesta ja puolustusvoimien muusta kehittämisestä joudutaan tinkimään. Muussa tapauksessa seurauksena on koko nykymuotoisen puolustusjärjestelmämme näivettyminen.

Strategiset hankkeet ja puolustuksen muu kehittäminen eivät saa joutua kilpailemaan toistensa kanssa. Kyse ei ole vaihtoehtoisista vaan toisiaan täydentävistä kehityshankkeista. Suomen sotilaallinen puolustuskyky muodostuu kaikkien puolustushaarojen, eli maa-, meri- ja ilmavoimien sekä yhteisten suorituskykyjen muodostamasta kokonaisuudesta. Mikäli joku näistä ei ole kunnossa, ei Suomen sotilaallinen puolustuskaan toimi.

Puolustuskykymme on muodostettava jo rauhan aikana sellainen ennaltaehkäisevä pidäke, että mahdollinen aseellinen hyökkäys maahamme arvioidaan yksinkertaisesti liian kalliiksi. Se onnistuu vain, jos puolustuksen kaikki osa-alueet ovat kunnossa.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Jussi Niinistö: Puolustusministeri Jussi Niinistön esitelmä Maanpuolustuskurssiyhdistyksessä 20.10.2016, 20.10.2016, http://www.eilen.fi//3527/ (18.11.2017)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki