Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Pääministeri Matti Vanhanen Pohjola Nordenin seminaarissa Globalisaation mahdollisuudet

(muutosvarauksin)

Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat,

Globalisaatio on herättänyt paljon huolta ja pelkoa, niin täällä pohjolassa kuin laajemminkin Euroopassa. Huolenaiheita on ollut useita. Ihmiset ovat pelänneet oman tuotannon ja työllisyyden pärjäämistä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Lisäksi on noussut huoli kehityksen oikeudenmukaisuudesta globaalisti: miten käy maailman köyhimpien globalisaation oloissa? Huolta on kannettu myös ympäristön kestävyydestä, erityisesti ilmastonmuutoksesta, kun energian kulutus kasvaa globaalin talouskasvun myötä ja nopeasti kasvavat taloudet turvautuvat kasvihuonekaasujen suhteen epäedulliseen energiantuotantoon.

Nämä huolet eivät ole olleet aiheettomia. Viimeksi noin kaksi viikkoa sitten kuulimme ikäviä uutisia, kun Stora Enso kertoi useiden yksiköiden lopettamisesta Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa hallitus on jo käynnistänyt tiiviin yhteistyön yhtiön ja maakunnallisten toimijoiden kanssa uusien työpaikkojen luomiseksi osaavalle työvoimalle. Uusien työpaikkojen luominen vanhojen tilalle on osa sitä toimintamallia, jolla vastaamme globalisaation.

Monissa maissa onkin paneuduttu viime vuosina paljon globalisaation tuomiin haasteisiin.

Vaikka kaksi jälkimmäistäkin näkökulmaa on ollut eri tavoin esillä, pääkysymys eri maissa tehdyissä analyyseissä on ollut ennen kaikkea se, millainen haaste globalisaatio on maiden oman tuotannon kilpailukyvylle ja mitä tässä suhteessa olisi tehtävä.

Pohjoismaat ovat olleet globalisaatioanalyysin kärkipäässä. Esimerkiksi Suomessa on toteutettu aloitteestani kaksi laajahkoa globalisaatiota koskevaa vuosina 2004 ja 2006, joiden tulokset ovat vaikuttaneet merkittävästi politiikkamme linjauksiin. Analyysi on nyt tehty ja globalisaatioraporttien osalta hallitus jatkaa ehdotusten toimeenpanoa.

Tanskassa asetettiin 2005 pääministerin johdolla toiminut globalisaationeuvosto, jonka työn pohjalta syntyi Tanskalle globalisaatiostrategia. Saamieni tietojen mukaan Ruotsissa aloitti viime joulukuussa globalisaationeuvosto opetusministeri Lars Leijonborgin johdolla yli kolmivuotisen työnsä.

Globalisaation haasteista ja haitoista puhumisen lisäksi olisi tärkeää rakentaa keskustelua sen tuomista eduista. Sekä analyysit että viime vuosien taloudellinen kehitys osoittavat, että globalisaatio on haasteistaan huolimatta ollut ja on mitä ilmeisimmin jatkossa Pohjoismaille enemmän mahdollisuus. Suomi ei olisi menestynyt niin hyvin kuin se on menestynyt ilman aktiivista osallistumista kansainväliseen vaihdantaan.

Talouden kasvu ja työllisyyden kehitys on Pohjoismaissa ollut vahvaa. Suomen kokonaistuotannon lisäys on viime vuosina ollut jopa niin hyvää, että olemme eräiden laskelmien mukaan jopa ohittaneet Ruotsin asukasta kohden lasketulla (ostovoimakorjatulla) BKT:lla ja päässeet likimain Tanskan tasolle.

Lähemmin tarkasteltuna voimme myös havaita, että tämä vahva kehitys on ollut monin tavoin sidoksissa globalisaatioon. Kaikista Pohjoismaista löytyy yrityksiä, jotka ovat pystyneet hyödyntämään uusia kasvavia globaaleja markkinoita; vaikka olemme globaalin työnjaon muuttumisen takia menettäneet työpaikkoja, uusien markkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta olemme kyenneet luomaan monin verroin enemmän työpaikkoja. Tutkimusten mukaan Suomessa olemme ”menettäneet” ns. offshoringin takia suoraan ehkä vain 2000-3000 työpaikkaa vuodessa, kun työllisyyden lisäys on viime vuosina ollut joka vuosi yli kymmenkertainen.

Hyvät kuulijat,

Väestön ikääntyminen, erityisen nopeasti Suomessa, asettaa suuria vaatimuksia tuottavuuden kasvulle ja työvoiman saatavuuden varmistamiselle. Ympäristöongelmien hoitaminen, erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen asettavat yhä vaativampia reunaehtoja taloudelliselle toiminnallemme. Nostaisin esiin kolme asiaa, jotka ovat nousseet esiin globalisaatioselvityksissämme.

Ensinnäkin, koulutukseen ja tutkimukseen panostavalle politiikalle ei ole olemassa vaihtoehtoa. Osaamisen jatkuvaa kehittämistä on tuettava ja osaajia pystyttävä houkuttelemaan. Muuttuva maailma edellyttää sitä, että meidän on kyettävä luomaan ihmisille eri koulutustasoilla kulloinkin työmarkkinoilla tarvittavia valmiuksia. Suuri korkeakoulutuksen saaneiden osuus ei ole itsetarkoitus. Päinvastoin, keskeisempää on se, että koulutus on kaikilla tasoilla laadukasta ja sisällöltään työelämän tarpeita vastaavaa. Suomen uusi hallitus suuntaa merkittäviä lisäpanostuksia koulutuksen laatuun ja yliopistojen perusvoimavaroihin sekä innovaatiotoimintaan. Korkeakoulujärjestelmän uudistaminen on yksi hallituksen keskeisiä tavoitteita.

Toiseksi, menestyminen vaatii edelleen taloudelta ja työmarkkinoilta merkittävää uudistumiskykyä ja myös joustavuutta. Työvoimavarojen niukentuminen ja talouden globalisaation syveneminen vaikuttavat suuresti Suomen työmarkkinoihin ja työelämään. Olemme lähteneet kehittämään suomalaista mallia jouston ja turvan yhdistämiseksi työmarkkinoilla, joka ottaa tasapainoisella tavalla huomioon eri osapuolten intressit.

Kolmanneksi, ilmastonmuutos on myös Suomelle kilpailukykyhaaste. Olemme maa, jossa poikkeuksellisen paljon energiaintensiivistä teollista tuotantoa. Suomi on sitoutunut osana Euroopan unionia haasteellisiin päästövähennyksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kun Euroopan unioni on edelläkävijä kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa, uskon, että Pohjoismaat voisivat edelläkävijöitä ympäristö- ja energiateknologioiden kehittämisessä. Tässä on haastetta myös tutkimus- ja kehityspolitiikallemme. Alan markkinat kasvavat vauhdilla tuotteillemme.

Hyvät kuulijat,

Erilaisissa kilpailukykymittauksissa Pohjoismaat tulevat säännönmukaisesti kärkijoukkoon ellei aivan kärkeen. Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat uusimmassa WEF:n raportissa aivan kärjessä. Pohjoismaiden vahvuustekijät ovat luonteeltaan varsin pysyviä: hyvä koulutustaso, osin aivan maailman huippuluokkaa olevat panostukset tutkimukseen ja kehitystoimintaan, toimivat instituutiot, turvallisuus, korruption vähäisyys jne.

Tärkeää myös on, ettei Pohjoismaiden taloudellinen kilpailukykyä ole luotu sosiaalisen koheesion tai ympäristön kustannuksella: tuloerot ja köyhyys ovat Pohjoismaissa tunnetusti maailman pienimpiä ja maiden ympäristöllistä kestävyyttä koskevissa vertailuissa sijoitumme maailman kärkeen.

Edellä sanottu ei tarkoita, että voisimme Pohjoismaissakaan jäädä lepäämään laakereille. Tarvitsemme määrätietoista politiikkaa kilpailukykymme ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Globaalin kilpailun ja teknologisen kehityksen luoma paine rakennemuutoksiin on jatkuva; esimerkiksi palvelualat ovat kasvavasti kilpailun piirissä. Jotta globalisaation vaatimia uudistuksia voitaisiin toteuttaa, myös sen tuomia hyötyjä olisi tultava kaikille kansalaisille. Se on uudistusten hyväksyttävyyden ehto.

Kuitenkin myös jatkossa talouksien ja yhteiskuntien keskinäisen vuorovaikutuksen tiivistyminen globaalisti, Euroopassa ja meitä lähempänä Itämeren alueella on nähtävä ensi sijassa mahdollisuutena vastata tuttuihin ja uusiin haasteisiin. Tehostuva globaali työnjako ja kilpailu tukevat tuottavuuden kasvua. Globaalit pääomamarkkinat auttavat meitä sijoittamaan eläkesäästömme tehokkaasti. Monien kehittyvien maiden väestörakenne on sellainen, että ne voivat tarjota ainakin jonkinlaista helpotusta työvoimapulaamme. Globaalit, nopeasti kasvavat markkinat ilmastonmuutosta hillitsevälle teknologialle tarjoavat suuria kasvumahdollisuuksia tuotteillemme

Korostaisin myös sitä, että Pohjoismaat voivat myös yhdessä toimimalla hyödyntää globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia. Pohjoismailla onkin jo ollut kiitettävää aktiviteettia omien mahdollisuuksien edistämisessä.

Punkaharjulla kesäkuussa sovimme, että profiloidumme yhdessä ulospäin alueilla, joissa yhteistyöllä voimme saavuttaa synergiaetuja esimerkiksi energiateknologian kehittäjinä. Lisäksi kehittämällä pohjoismaiden vahvuuksia kuten korkeaa osaamistamme voimme vastata globalisaation haasteeseen

Mielestäni on syytä kiinnittää huomiota myös koko Itämeren alueen mahdollisuuksiin. Se on hyvin dynaaminen ja jo monella tapaa sisäisesti integroitunut alue, jossa sekä korkean tulotason maita että nopeasti kasvavia entisiä sosialistimaita. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia järkevään työnjakoon, johon pienetkin yritykset voivat helposti osallistua. Itämeren aluetta voi siten helposti kutsua ”lähi-Kiinaksi”.

Itämeren alue on myös olennainen koko Euroopan energiahuollon kannalta, mistä syystä toisaalta ympäristökysymykset korostuvat ja vaativat erityistä huomiota. Tämän vuoksi tarvitsemme pohjoisen ulottuvuuden lisäksi EU:n Itämeristrategia. Suomi tukee tätä vahvasti, mutta lienee niin, että vasta Ruotsin EU-puheenjohtajuuskaudella asiassa voidaan päästä konkreettisesti tuloksiin.

Hyvät kuulijat,

Vaikka kansainvälinen koveneva kilpailu ja väestön ikääntyminen vaativat meiltä entistä enemmän tulevaisuudessa, en epäile hetkeäkään, ettemmekö voi selvitä tulevaisuuden haasteista. Uskon, että löydämme paikkamme kehittyvässä maailmassa.

On muistettava, että pienille maille kuten Suomelle riittää kasvavista markkinoista kohtuullisen pieni siivu, jolla jo menestymme ja voimme huolehtia ihmisten hyvinvoinnista ja tasa-arvosta koko maassa. On mentävä kasvaville markkinoille, niin lähellä kuin kaukana. On tärkeää, että keskitymme siihen, mitä osaamme.


Lisää kirjanmerkki