Archive and Chronology of Finnish Foreign Policy
Bookmark

Ulkoministeri Haaviston puhe ajankohtaisselonteon lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat,

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme on voimakkaassa muutoksessa. Venäjän käynnistämä hyökkäyssota on vaarantanut Euroopan turvallisuuden ja vakauden. Venäjän esittämät vaatimukset itsenäisten valtioiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen valinnanvapauden kaventamisesta eivät ole hyväksyttäviä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan loukkaa räikeästi kansainvälistä oikeutta. Venäjän toiminta rikkoo Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n periaatteita. Hyökkäys loukkaa Ukrainan suvereniteettia sekä alueellista koskemattomuutta ja on vakava uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.

Olen käynyt viime viikkoina paljon keskusteluja ulkoministerikollegoideni kanssa, ja yleinen kysymys Suomelle, miten arvioimme näiden muutosten vaikuttavan omaan turvallisuuteemme ja mahdollisiin tulevaisuuden uhkakuviin. Olen nostanut esille muuttunutta asiaa:

Ensiksi, Venäjän toimien yllätyksellisyys ja maan riskinottokyky on kasvanut. Venäjä on valmiimpi toteuttamaan operaatioita, jotka ovat korkean riskin operaatioita myös Venäjälle itselleen.

Toiseksi, Venäjällä on kyky nopeilla siirroilla painostaa yhtä naapurimaistaan tuomalla yli 100 000 sotilasta rajalle ilman liikekannallepanoa.

Kolmanneksi, Venäjällä on yleistynyt puhe epäkonventionaalisten aseiden käytöstä – esimerkiksi ydinaseiden ja kemiallisten aseiden – vaikka tällaisten aseiden käyttö on kielletty tai rajoitettu kansainvälisillä sopimuksilla. Suomi katsoo, että tällaisia aseita ei tulisi koskaan käyttää, mutta meidän on myös pantava merkille, että näihin asetyyppeihin liittyvä puheenparsi on höllentynyt. 

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on pitkäkestoisia vaikutuksia turvallisuusympäristöömme. Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen.

Kansainvälisissä suhteissa luottamus Venäjään on romahtanut. Venäjän hyökkäykseen on reagoitu vahvasti kansainvälisissä järjestöissä. Myös alueellista ja monenvälistä yhteistyötä Venäjän kanssa on vähennetty ja keskeytetty. YK:n yleiskokous on antanut vahvan Venäjän hyökkäyksen tuomitsevan viestin 141 jäsenvaltion äänin. YK:n yleiskokous päätti myös Venäjän YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyysoikeuksien keskeyttämisestä. Suomi on tukenut näitä päätöksiä.

ETYJ:n ihmisoikeusmekanismin (ns. Moskovan mekanismin) tuoreen raportin mukaan on selvää näyttöä Venäjän – ja vähäisemmässä määrin myös Ukrainan – kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksista Ukrainassa.  

Kansainvälisen yhteisön tavoitteena on saattaa Venäjä ja sen edustajat vastuuseen laittoman hyökkäyssodan seurauksista. Sotarikokset sekä rikokset ihmisyyttä vastaan on tutkittava ja niihin syyllistyneet on saatava vastuuseen.

Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset heijastuvat turvallisuuden ohella laajasti myös globaaliin kehitykseen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Esimerkiksi nopeasti noussut energian, lannoitteiden ja energian hinta maailmanmarkkinoilla vaikuttaa moniin yhteiskuntiin ja niiden vakauteen. Suurimpia kärsijöitä ovat hauraat ja kehittyvät maat, joissa humanitaariset tarpeet ovat jo ennestään suuria. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa myös Suomen ja Venäjän kahdenvälisiin suhteisiin ja yhteistyömahdollisuuksiin. Kahdenvälisissä suhteissa tarvittavat yhteistyökanavat on kuitenkin pyritty säilyttämään pakotteiden sallimissa rajoissa. Suomen etujen mukaista on ylläpitää toimivia suhteita Venäjään jatkossakin. Venäjä on ja tulee aina olemaan naapurimme.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistaminen  

Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää turvallisuuspoliittista uudelleenarviointia. Samaa arviota tehdään nyt monissa Euroopan maissa. Myös Ruotsissa on parhaillaan käynnissä arviointiprosessi turvallisuusympäristön muutoksesta.

Olimme selonteon valmistelussa hyvin tiiviissä yhteydessä Ruotsin kanssa. Osallistuin myös Ruotsin parlamentaarisen valmisteluryhmän ensimmäiseen kokoukseen ja kerroin omasta prosessistamme. Ruotsi on pitänyt meidät ajan tasalla omasta prosessistaan. Yhteydenpito on lähes päivittäistä.

Selonteossa tarkastellaan toimia kansallisen puolustuskyvyn kehittämiseksi, EU:n roolia turvallisuuspoliittisena toimijana sekä kahdenvälisen yhteistyömme tiivistämistä Ruotsin, Norjan ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Lisäksi käsitellään suhdettamme Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Naton ja monenvälisten puolustusyhteistyökumppaniemme kanssa.

EU:n reaktio Ukrainaan kohdistuneeseen hyökkäykseen on ollut voimakas. EU:ssa päätökset, kuten talouspakotteet, ilmatilan sulku ja puolustuksellisen materiaalin vienti Ukrainaan, tehtiin nopeasti ja yhtenäisesti. Voi kysyä, kuinka vahva olisi EU:n reaktio, jos hyökkäys kohdistuisi EU:n jäsenmaahan. Suomen asema on sitä turvatumpi, mitä vahvempi toimija EU on. 

Sverige är Finlands närmaste bilaterala partner. Rysslands invasion har lett till ett ännu tätare  samarbete mellan Finland och Sverige. Finland fortsätter att fördjupa det utrikes- och säkerhetspolitiska samarbetet och försvarssamarbetet med Sverige utan på förhand fastställda begränsningar. Det trilaterala samarbetet mellan Finland, Sverige och Förenta staterna är också viktigt. 

Enligt min mening är det viktigt att Finland och Sverige strävar efter att fatta beslut ungefär samtidigt och i samma riktning. Om Finland och Sverige båda skulle ansluta sig till Nato, kunde Nordeuropas försvarsarrangemang ses över som en helhet. Ett tätt samarbete mellan Finland och Sverige under de eventuella anslutningsprocesserna vore viktigt. Samtidiga anslutningsprocesser skulle också underlätta beredskapen för eventuella reaktioner från Ryssland. Finland och Sverige fattar i alla händelser sina egna utrikes- och säkerhetspolitiska beslut självständigt. 

Ruotsi on Suomen läheisin kahdenvälinen kumppani. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on entisestään tiivistänyt Suomen ja Ruotsin yhteistyötä. Suomi jatkaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä puolustusyhteistyön syventämistä Ruotsin kanssa ilman ennalta määritettyjä rajoitteita. Myös Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kolmenvälinen yhteistyö on tärkeää.

Pitäisin tärkeänä, että Suomi ja Ruotsi pyrkivät tekemään ratkaisuja suurin piirtein samassa aikaikkunassa ja saman suuntaisesti. Mikäli Suomi ja Ruotsi molemmat liittyisivät Natoon, Pohjois-Euroopan puolustuksen järjestelyjä voitaisiin tarkastella kokonaisuutena. Suomen ja Ruotsin tiivis yhteistyö mahdollisten liittymisprosessien aikana olisi tärkeää ja samanaikaiset liittymisprosessit voisivat myös helpottaa varautumista Venäjän mahdolliseen reaktioon. Suomi ja Ruotsi tekevät kuitenkin ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.

Yhdysvaltojen kanssa pyrimme tiivistämään yhteistyötä entisestään. Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan sekä kahdenvälisin järjestelyin että Naton kautta on keskeistä Euroopan turvallisuudelle ja myös Suomelle. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on entisestään vahvistanut Yhdysvaltojen sitoutumista Natoon ja Euroopan turvallisuuteen. Suomi ja Yhdysvallat ovat käynnistäneet jatkotoimet kahdenvälisen puolustusyhteistyön syventämiseksi. 

Venäjän hyökkäyssodan myötä Naton luonne puolustusliittona on entisestään vahvistunut. Nato tarkastelee parhaillaan yhteisen puolustuksensa vahvistamista.

Suomi on syventänyt yhteistyötään Naton kanssa entisestään yhteisen tilannetietoisuuden parantamiseksi. Suomelle on tärkeää, että Nato on johdonmukaisesti vahvistanut jatkavansa avointen ovien -politiikkaansa.

Naton osalta selonteossa on esitetty arvioita myös mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista Suomelle sekä kuvattu mahdollista liittymisprosessia. 

Paljon on puhuttu Suomen ns. Nato-optiosta. Se edellyttää toisaalta Naton avoimien ovien politiikan jatkumista, toisaalta valmiutta tarkastella turvallisuuspoliittisia ratkaisuja ajassa. Kun turvallisuuspoliittinen tilanne muuttuu, Suomi harkitsee myös turvallisuusratkaisujaan uudestaan. Onko nyt käsillä sellainen tilanne, jossa tätä harkintaa on syytä käyttää? Tätä keskustelua on eduskunnan nyt tärkeää käydä.

Venäjä on suhtautunut ja suhtautuu kielteisesti Naton laajentumiseen. Suomen ja Ruotsin osalta Venäjä on yhtäältä todennut, että päätös Natoon liittymisestä kuuluu maille itselleen ja toisaalta, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon aiheuttaisi sotilaallis-poliittisia seurauksia, mikä vaatisi Venäjältä tasapainottavia toimia. 

Mikäli Suomi hakisi Naton jäsenyyttä, tulisi varautua laaja-alaiseen ja vaikeasti ennakoitavaan vaikuttamiseen, johon varautumista on vahvistettava.

Jo jäsenyydestä keskusteltaessa tai mahdollisen hakuvaiheen aikana voidaan odottaa tällaista vaikuttamista. Tähän varaudutaan ennalta eri keinoin. Suomen valtiojohto on kuluvan kevään aikana käynyt eri tasoilla keskusteluita monien Nato-maiden kanssa, myös varautumisesta harmaalla alueella eli mahdollisen jäsenyysprosessin aikana.    

Toisaalta on todettava, että myöskään paluuta vanhaan ei ole. Tilanteessa, jossa Venäjä pyrkii rakentamaan etupiiriä painostamalla ja sotilaallisin keinoin, reagoimatta jättäminen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön saattaisi johtaa Suomen kansainvälisen aseman muuttumiseen ja liikkumatilamme kaventumiseen. 

Turvallisuuspoliittiset päätökset ovat Suomen omissa käsissä. Teemme omia turvallisuusratkaisuja omista tarpeistamme. Suomen päätökset eivät ole suunnattu ketään vastaan.

Kiitos.

Bookmark