PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJA KENRAALI ARI PUHELOINEN 202. MAANPUOLUSTUSKURSSIN AVAJAISISSA HELSINGISSÄ
Kuten puhuttu | Det talade ordet gäller
PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJA KENRAALI ARI PUHELOINEN 202. MAANPUOLUSTUSKURSSIN AVAJAISISSA HELSINGISSÄ 10.9.2012
Herra ministeri,
Arvoisat 202. Maanpuolustuskurssin osanottajat,
Hyvät kummikurssin edustajat,
Hyvät naiset ja herrat,
Herr minister,
ärade deltagare i 202:a försvarskursen,
bästa representanter för fadderkursen,
mina damer och herrar,
Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien toimeenpano annettiin viisi vuosikymmentä sitten puolustusvoimien tehtäväksi. Kurssilla ei kuitenkaan keskitytä sotilaalliseen maanpuolustukseen, vaan kokonaisturvallisuuteen laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta lähtien.
Försvarskurserna har under årtiondenas lopp blivit en ansedd institution, vilket framför allt är kursdeltagarnas förtjänst. Vi arrangörer skapar bara ramarna för att förelasarnas och kursdeltagarnas högklassiga expertis kommer till allmän användning. Hittills har 8044 personer gått den riksomfattande försvarskursen.
Hyvät naiset ja herrat,
Sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpito on tarpeiden, mahdollisuuksien ja keinojen jatkuvaa punnintaa. Euroopan maiden puolustusvoimien toimintaan on viime vuosina vaikuttanut ennen muuta kolme tekijää: muutokset maanosan turvallisuustilanteessa sekä globaaleissa turvallisuuskysymyksissä viimeisten parin vuosikymmenen aikana, toisena tekijänä jatkuva puolustusmateriaalin ja sen käytön kustannusten nousu, joka on nopeampaa ja jyrkempää kuin yleisen kustannustason muutos sekä kolmantena viime vuosien talouskehitys. Seurauksena on monissa maissa ollut tarve leikata puolustusmenoja ja tehdä lyhyessäkin ajassa laajoja supistuksia, joiden seuraukset eivät jää pelkästään sotilasorganisaatioihin, vaan niillä on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Muutokset synnyttävät – ei ainoastaan puolustusvoimissa vaan laajemminkin yhteiskunnassa - aiheellisesti kysymyksen, painottuuko puolustuskyvyn ylläpidossa resurssilähtöisyys nykyisin liikaa tarpeiden huomioon oton kustannuksella? Tyydyttävä ratkaisuhan olisi, että näiden väliltä löytyy optimaalinen yhdistelmä joka mahdollistaa sotilaalliselle puolustukselle asetettujen tehtävien toteutuksen.
Mainitsemaani puolustusbudjettien pienentymistä ei voida kuitenkaan nimetä kaikenkattavaksi kehityssuunnaksi. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna niin kutsutut nousevat taloudet (Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina ja Venäjä) lisäävät voimakkaasti asevoimiensa rahoitusta. Lähiympäristössämme Norjan, Ruotsin, Viron ja Venäjän puolustusbudjetit ovat kasvussa – Norjan ja Venäjän hyvinkin vahvasti. Valuuttamääräisesti tarkasteltuna Ruotsin ja Norjan puolustusbudjetit ovat edelleen 1.5-2 -kertaiset Suomeen verrattuna. Pääpiirtein tämänkokoinen (ja aika ajoin suurempikin) suuruusluokkaero on vuosikymmenten ajan vallinnut maidemme välillä, vaikka läntisten naapuriemme puolustusvoimat ovat parin vuosikymmenen aikana supistuneet huomattavasti enemmän kuin Suomen. Toki tehtävätkin ovat muuttuneet – paitsi Suomen puolustusvoimien. Mutta miten on mahdollista, että Suomen puolustusvoimat on selviytynyt tehtävistään näin merkittävästi pienemmällä rahoituksella? Syitä on monia, mutta mainitsen tässä niistä vain yhden. Se on sodan ajan joukkojen varustamisaste. Kyse on siitä, kuinka kattavasti joukoille kyetään rahoituksen puolesta hankkimaan tarvittava, vaatimuksia vastaava materiaali. Tämä on Suomessa aina ollut alue, josta on jouduttu tinkimään jo lähtökohtaisesti sekä usein haettaessa ratkaisuja kulloinkin akuutteihin rahoituksen leikkauksiin. Joukkojen varustuksesta tinkimiselle on kuitenkin oma rajansa, jonka alle ei voida mennä ilman että puolustusvoimien kyky suoriutua tehtävistään vaarantuu. Tämän rajan tiedostaminen päätöksenteossa on oleellista tehtäessä puolustuksen tulevaisuuden linjauksia meneillään olevassa valtioneuvosto turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon työssä.
Puolustusvoimauudistus etenee suunnitelmallisesti, ja uudistuksella saavutetaan ne taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet jotka sille on asetettu. Tuloksena on uudistettuja toimintatapoja ja sellainen kokoonpano, että rauhan ajan puolustusvoimat kykenee kouluttamaan sodan ajan joukkojen henkilöstön, ja kaikki muukin toiminta kyetään järjestämään kustannustehokkaasti merkittävästi pienemmillä puolustusvoimien budjeteilla kuin vuosina 2010 ja 2011. Puolustusvoimien koko, henkilöstökulut ja muut jokapäiväisen toiminnan kustannukset kuten kiinteistö- ja harjoituskulut ovat toisiinsa nähden tasapainossa. Tarkoitus on, että uudistettu puolustusvoimien organisaatio on käyttökelpoinen vielä 2020-luvullakin ilman merkittäviä muutoksia. Haasteeksi on kuitenkin muodostumassa se, millainen pidemmän aikavälin budjettikehitys vuosikymmenen puolivälin jälkeen riittää turvaamaan sodan ajan joukkojen materiaalitarpeet. Valitettavasti kuva on selkeästi se, että jos puolustusbudjetit vuodesta 2015 alkaen pysyvät tasasuuruisina, ei supistetunkaan kokoonpanon mukaisia sodan ajan joukkoja kyetä enää varustamaan edes tyydyttävästi. Ero minimitarpeeseen nähden muodostuu niin suureksi, että vuosikymmenen vaihteessa ja 2020-luvun alussa ei voida enää puhua koko maan uskottavasta puolustuksesta. Silloin on menty tuon rajan alle. Ongelma tulee vähitellen pöydälle jo vuoden 2016 budjetista alkaen, koska materiaalihankinnat ovat useiden vuosien pituisia projekteja.
Puolustusvoimat ei siis ole esittämässä rahoitustarpeita lähivuosille. Menot on nyt sopeutettu asteittain laskevaan rahoitukseen vuosina 2012-2014 leikkaamalla materiaalihankkeita ja jokapäiväistä toimintaa. Uudistuksessa toiminta palautetaan tarvittavalle tasolle vuodesta 2015 lukien. Millainen sen jälkeen pitäisi tarpeisiin ja mahdollisuuksiin sopeutetun puolustusvoimien budjettitason olla keskipitkällä aikavälillä, sen määrittäminen ei saa olla yksinomaan resurssilähtöistä.
Mitä sitten voitaisiin tehdä materiaalirahoituksen varmistamiseksi vuosikymmenen loppupuolella? Kustannustehokkuuden kehittämismahdollisuudet tulevat nyt tarkkaan käytetyksi, kun puolustusvoimat puristetaan vuoden 2015 budjettimuottiin säästöjen aikaansaamiseksi. Entä lisäsupistukset? Voidaanko esimerkiksi pienentää rauhan ajan varuskuntarakennetta vieläkin enemmän rahan siirtämiseksi materiaalihankintoihin? Ei voida, koska koko palveluskelpoisen osan kouluttaminen miespuolisesta ikäluokasta vaatii sen suuruiset rakenteet, jotka nyt on uudistuksen jälkeen tarkoitus ylläpitää. Entä voitaisiinko sodan ajan vahvuutta supistaa vieläkin pienemmäksi ja siirtää rahaa jäljellä olevien joukkojen varustamiseen? Tätäkään ei voi tehdä, koska näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ei ole mahdollista puolustaa koko maata 230 tuhannen vahvuutta pienemmillä sodan ajan joukoilla. Tähän vaikuttavat sekä maan koko että turvallisuusympäristön arvioitavissa oleva kehitys.
Puolustusvoimien budjettien sisältä ei siis voida enää säästää rahaa materiaalihankintoihin kulurakenteen muista osista. Jos kuitenkin niin jouduttaisiin tekemään tai jos budjetit jäävät vuoden 2015 tasolle (vaikkakin indekseillä korjattuna) sitä seuraavina vuosina, on sen tien päässä ennen pitkää
luopuminen koko maan puolustamiseen tarvittavasta puolustuskyvystä, puolustusvoimien tehtävien uudelleen määrittely, luopuminen yleisestä asevelvollisuudesta, ja että vuosikymmenen vaihteessa olisi tehtävä laaja reformi, puolustusuudistus, joka ei enää rajoittuisi puolustusvoimauudistukseksi, vaan koskisi kokonaisturvallisuuden muitakin alueita.Seurauksena olisivat kaikki nämä toimenpiteet, koska kyseiset tekijät ovat sidoksissa toisiinsa.
Hyvät kuulijat,
Jo pelkästään Suomen maantieteellisestä koosta seuraa, että maan sotilaallinen puolustus vaatii tietyn suuruisen rahoituksen, jota ei voida määrittää vain prosenttiosuuksina tai niiden keskinäisinä suhteina. Painotan vielä kertaalleen, että puolustusvoimauudistus tuottaa aikaisempaa merkittävästi pienemmillä puolustusbudjeteilla toimivat, kustannustehokkaat puolustusvoimat, mutta viimeistään vuosikymmenen vaihteessa niiden suorituskyky jää puolustusmateriaalin puolesta riittämättömäksi suhteessa tehtäviin, mikäli rahoitus jatkuu tasasuuruisena vuodesta 2015 eteenpäin. Toivottavasti valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon työssä löydetään tarpeelliset linjaukset puolustuksen haasteisiin katsomalla riittävän pitkälle tulevaisuuteen, sillä kyseessä on koko yhteiskuntaa laajasti koskettava asia.
Arvoisat maanpuolustuskurssin osanottajat,
On arvokasta, että olette voineet varata kiireisistä kalentereistanne tämän ajan kokonaisturvallisuudelle. Tervetuloa maanpuolustuskurssille.