Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe pohjoismaisilla sinibarettipäivillä Kotkassa 30.6.1990 klo 14.00
Arvoisa juhlayleisö! Ärade nordiska gäster! Ärade festpublik!
Haluan aluksi lausua iloni siitä, että Te pohjoismaiset sinibaretit olette kokoontuneet jo 14.kerran lähes kolmenkymmenen vuoden aikana. Toimintanne on eräs osoitus pohjoismaisesta hengestä ja yhteenkuuluvaisuudesta. Toivotan Teille antoisia sinibarettipäiviä.
Det är en stor glädje för mig att Ni, nordiska blå baretter samlats redan 14 gången. Er verksamhet är ett utmärkt bevis på nordisk samhörighet. Jag hoppas att Ni skall ha mycken glädje av de gemensamma dagarna.
Suomen saamat kokemukset YK: n rauhanturvatoiminnasta ovat ulkopolitiikkamme kannalta kiistattoman myönteisiä. Aktiivisen osallistumisen taustalla on sekä Yhdistyneiden kansakuntien tukemiseen tähtäävä politiikkamme että puolueettomuuspolitiikkamme.
Yhdistyneissä Kansakunnissa Suomella on aktiivinen rooli kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Tämä sisältää mm. tuen pyrkimyksille kiistojen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.
Rauhanturvaaminen on Suomen näkemyksen mukaan tehokas väline konfliktien ratkaisemiseksi.
Suomen tasapuolinen suhtautuminen alueellisten konfliktien osapuoliin on johtanut siihen, että osapuolet ovat aina hyväksyneet suomalaiset joukot osaksi YK:n rauhanturvajoukkoja. Tämä vahvistaa osaltaan merkittävästi kuvaa puolueettomasta Suomesta. Osallistuminen antaa kuvan ulkopoliittisen linjamme ohella myös Suomesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Kun meillä on mietitty maamme kuvan kirkastamista muualla maailmassa, tämä on eräs tapa kirkastaa Suomikuvaa luonnollisella tavalla.
Antamalla henkilöstöään rauhanturvaamiseen on puolustusvoimat tukenut Suomen harjoittamaa puolueettomuuspolitiikkaa. Henkilökunnan osallistumisella YK:n rauhanturvaamistoimintaan ei nykyisellä tasolla heikennetä varusmies- tai reserviläikoulutusta.
Reserviläisten pätevöitymisestä sodan ajan sijoitustensa mukaisiin tehtäviin voidaan todeta, että
YK-palvelus rinnastetaan kertausharjoituksiin. YK-tehtävissä saadaan harjaannusta pitkän ajan kuluessa joukkona toimimiseen. Täten YK-palvelus parantaa henkilöstön suorituskykyä poikkeusoloissa.
YK-palveluksen rinnastettavuus tapahtuu siten, että yksi kuukausi rauhanturvaamistehtävissä vastaa viittä kertausharjoitusvuorokautta. Näkyvä ja aktiivinen osallistuminen YK:n rauhanturvatoimintaan on ollut yksi Suomen YK-politiikan keskeisistä toimintamuodoista. Ulkopolitiikkamme kannalta on tarkoituksenmukaista, että Suomella on jatkossakin korkea profiili rauhanturvakysymyksissä. Siksi Suomen on ylläpidettävä valmiutta asettaa joukkoja rauhanturvatoiminnan mahdollistamiseksi. Pohjoismaiden osuus YK:n rauhanturvaamistehtävistä on erittäin merkittävä. Neljä pohjoismaata muodostaa kolmasosan kaikista YK:n rauhanturvajoukoista. Pohjoismainen yhteishenki tulee erityisen korostetusti esille juuri rauhanturvaamistyössä. Meillä on jatkuvaa kanssakäymistä valtioiden johdon, eri yhteistyöelimien sekä YK-tehtävien suorittamisesta vastaavien viranomaisten välillä. Laaja kansalaisten myönteinen mielipide mahdollistaa rauhanturvaamistyön korostuneen aseman pohjoismaissa. Tämä on erityisen merkittävää, koska tällä työllä on mahdollista saada aikaan paljon myönteistä julkisuutta maillemme.
Rauhanturvatarpeet ovat viime vuosien kansainvälisen kehityksen myötä lisääntyneet. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä myöskään merkkejä siitä, että YK:n rauhanturvaoperaatiot esimerkiksi Lähi-Idässä olisivat lähiaikoina päättymässä. Lisääntyneiden tehtävien myötä on kuitenkin ilahduttavaa todeta rauhaturvatyöhön osallistumisesta kiinnostuneiden valtioiden lisääntyminen. Muun muassa Kiinasta ja Sveitsistä on Lähi-Idässä sotilastarkkailijoita ja pohjoismaissa on vieraillut useita delegaatioita tutustumassa antamaamme YK-koulutukseen. Pohjoismaat ovat edelleenkin halukkaita jatkamaan tiedon jakamista ja YK-koulutuksen antamista. Pohjoismaiseen sotilastarkkailijakurssitoimintaan kohdistuva muiden maiden mielenkiinto aiheuttaa kurssien lisäämispaineita. Opettaja-, kalusto- ja tukiresurssien varaaminen nykyisen kolmen kurssin sijasta neljälle kurssille vuosittain on vaikeata. Kannatamme kuitenkin YK:n rauhanturvaamistyön laajentumista, koska tämän myötä parannetaan yleisesti rauhan edistämistä. Tämä on osaltaan myös lisäämässä YK:n arvovallan kasvua. Tällä hetkellä Suomella on rauhanturvaamistehtävissä vähän yli 1000 miestä. Rauhanturvalakiin sisältyvä yläraja Suomen osallistumiselle on osoittautunut oikeaksi. Se on osoittautunut myös mitoitukseltaan - 2000 henkilöä - voimavarojamme vastaavaksi. Tämä lukumäärä tarkoittaa sitä, että jatkuvasti voimme pitää rauhanturvaamistehtävissä kaksi valvontajoukkoa ja yhden valvontajoukon tilapäisesti.
Vuosittain YK-tehtäviin hakeutuu noin 6000 reserviläistä. Näistä on riittänyt henkilöstöä tyydyttämään vuosittaisen täydennystarpeen kahden valvontajoukon osalta. Namibia-operaation vaatima henkilöstö osoitti eräiden erikoiskoulutettujen kuten lääkintämiesten, viestimiesten ja keittäjien määrän riittävyyden olevan kyseenalaisen. Kun 80-luvun puolivälissä eduskunnassa hyväksyttiin uusi valvontajoukkolaki, ei tässä laissa suljettu pois naisten osallistumista valvontajoukkoihin. Muistan hyvin ajoittain jopa kiivaan keskustelun, mikä käytiin tästä aiheesta. Kaikki epäilyt tulivat jo silloin esille, mutta tänä päivänä ollaan valmiita siirtymään periaateratkaisuista käytännön toimenpiteisiin.
Vuonna 1987 puolustusministeriön asettama työryhmä selvitti ne hallinnolliset ja käytännön toimenpiteet, joihin olisi ryhdyttävä naisten sijoittamiseksi suomalaiseen valvontajoukkoon. Tämä ei sinällään vaadi monimutkaisia teknisiä muutoksia sen enempää rekrytointi-, valinta- kuin koulutusjärjestelmäänkään. Hallinnollisten määräysten muutostarve on vähäinen ja keskittyy pääosin puolustusministeriön oman päätöksen rauhanturvaamislain toimenpanon ja soveltamisen käytännön muutoksiin.
Lyhyellä aikavälillä voitaisiin naisia sijoittaa valvontajoukkojemme organisaatioon. Nämä tehtävät tulee olla sellaisia, jotka eivät vaadi asellista koulutusta. Naisten sijoittaminen jääkärikomppanioihin ei tulisi kuitenkaan kysymykseen mm. tilanteen rauhattomuuden vuoksi. Lähinnä tämä koskisi tehtäviä esikunta- ja huoltoyksiköissä. Nämä tehtävät saattaisivat olla terveydenhoito-, talous- ja eri toimistotehtäviä.
Naisten sijoittaminen valvontajoukkoihin vaatii myös koulutuksen antamista. Tästä tehtävästä YK-koulutuskeskus pystyisi nykyisillä resursseilla selviytymään. Koulutusryhmän tulisi olla noin 5-10 naista kerrallaan valvontajoukkoa kohden.
Tulevaisuudessa mahdollisesti saatujen kokemusten valossa voitaisiin naisten tehtäviä edellä esitetystä laajentaa koskemaan muitakin valvontajoukkojen tehtäviä sekä mahdollisesti myös sotilastarkkailijoiden tehtäviä. Sotilastarkkailijathan toimivat ilman asetta. Muitakin tehtäviä tarkasteltaessa korostan, että aseellisiin tehtäviin naisia ei pidä sijoittaa, eikä koulutuksessa myöskään tule kysymykseen aseellinen palvelus muuta kuin itsepuolustustarkoituksessa. Tällä hetkellä mm. Norjassa ollaan tutkimassa naisten osallistumista sotilastarkkailijoiksi, joten missään mielessä emme täällä Suomessa olla tässä asiassa uraauurtavaa työtä tekemässä.
Rauhanturvaamistyö ei ole pelkästään aseellista eri kiistaosapuolien väliinmenoa. Humanitäärinen puoli on näkyvä osa PYK-toimintaa. Humanitäärinen työ ei varsinaisesti ole rauhanturvaamistehtävään kuluuvaa, mutta jos se on varsinaisen päätehtävän ohella mahdollista, tulee sitä antaa. Tämä työ hädässä ja jokapäiväisessä kurjuudessa olevan paikallisen väestön auttamisen lisäksi on omiaan parantamaan myös joukkojemme yleistä turvallisuutta.
Tämä johtuu siitä, että usein sekavissa olosuhteissa kohdemaan keskushallinnon lonkerot eivät ulotu paikallishallintoon saakka. Paikallinen hallinto esimerkiksi Etelä-Libanonissa perustuu usein paikallisten kylänvanhimpien toimintaan.Tästä eräänä esimerkkinä kuulin edelliselle puolustusvoimien komentajalle Lähi-Idän vierailullaan saaman kommenttin eräältä kylänvanhimmalta: "We do not have a governement! FINBATT is our governement".
Suomalaiset YK-joukot ovat ulkoministeriön katastrofirahoilla rakentaneet mm. poliklinikkarakennuksia, kaivoja sekä antaneet erilaista lääkintäapua. Tällä toimintamuodolla on myös se positiivinen vaikutus, että avustava valtio voi olla vakuuttunut avun perillemenosta apua tarvitseville. Minua erityisesti ilahduttaa Suomen Unicef- yhdistyksen puheenjohtajana sekä kehitysavun jonkinlaisena asiantuntijana, että tässä mielessä tavoitteet ovat samankaltaisia.
Bästa åhörare!
De erfarenheter Finland fått av FN:s fredsbevarande verksamhet är utrikespolitiskt obestridligt värdefulla. Vår jämbördiga inställning till parterna i regionala konflikter har lett till att dessa alltid accepterat de finländska trupperna som en del av FN:s fredsbevarare. Genom att avstå personal till fredsbevarande uppgifter har vår egen försvarsmakt stött Finlands neutralitetspolitik.
Ett synligt och aktivt deltagande i FN:s fredsbevarande verksamhet är en av Finlands centrala arbetsformer inom vår FN-politik. För vår utrikespolitik är det ändamålsenligt, att Finland också i fortsättningen håller en hög profil inom fredsbevarandet. Därför har vi allt skäl att upprätthålla en beredskap att ställa trupper till förfogande för att möjliggöra vårt deltagande. Den nordiska andelen av FN:s fredsbevarande uppgifter är synnerligen betydande, fyra nordiska länder står faktiskt för en tredjedel av samtliga FN-trupper. Den nordiska samhörigheten kommer starkt fram i det fredsbevarande arbetet. Vi har fortgående kontakter mellan statsledningen, olika samarbetsorgan samt de för FN-uppdragen ansvariga myndigheterna i Norden.
Det fredsbevarande arbetets accentuerade roll i de nordiska länderna möjliggörs av en positiv inställning hos allmänheten. Detta är av stor betydelse, genom detta arbete har vi möjligheter att få positiv publicitet för våra länder. Dessvärre ser det inte ut som Ert arbetsfält skulle minska, åtminstone inte i en nära framtid. T.ex. i Mellan-östern kan vi tyvär inte vänta snara lösningar för att uppnå en bestående fred. Finlands erfarenheter från tiden då vi genom vårt engagemang i Namibien uppnådde maximum, ca 2000 man ute i fredsbevarande uppdrag, visar att vi kommer att ha vissa rekryteringsproblem. Detta gäller specialskolad personal, såsom sjukvårdare, ekonomi- och kontorspersonal.
Detta faktum lyfter igen en gång fram frågan om kvinnors deltagande i FN:s fredsbevarande arbete, något en av riksdagen antagen lag möjliggör. Jag vill dock betona att också om special skolning för dessa uppgifter bör ges, tar jag starkt avstånd från att bruka kvinnor i beväpnade uppgifter. Detta är inte förenligt med den allmänna inställningen till kvinnors engagemang inom vårt försvar.
Hyvät kuulijat!
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynäisen arvon sekä yhtäläisten oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden ja oikeuden perustan maailmassa.
Kansalaisvapauksia ja poliittista vapautta sekä vapautta pelosta ja puutteesta tulee edistää maailmassa. Kaikilla kansalaisilla tulee olla Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet. Näitä pääperiaatteita Te, arvoisat sinibarettiliitojen jäsenet, olette olleet vaalimassa eri puolilla maailmaa. Tänään me pohjoismaalaiset haluamme korostaa niiden merkitystä aktiivisella työllämme mm. osallistumalla YK:n rauhanturvaamistoimintaan.
Tämä juhla on osoitus yhteenkuuluvaisuudesta, yhteisvastuusta ja rauhantahdosta. Tuon tähän juhlaan puolustusministeriön kunnioittavan tervehdyksen. Samalla toivotan kaikille sinibareteille ja kaikille läsnäoleville menestystä ja edelleen aktiivista otetta rauhanturvaamistyössä.