Arkistonumero
2658
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Elisabeth Rehn
Lähde
Valtioneuvoston kanslia
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
7.7.1990

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Suur-Savon maanpuolustuspäivillä Ristiinassa 7.7.1990 klo 13.00

Arvoisa juhlayleisö!
Hyvä maanpuolustusväki!


Tuon tänne Suur-Savon maanpuolustuspäiville puolustusministeriön tervehdyksen. Puolustusministerinä tunnen iloa siitä, että saan osallistua kanssanne tähän maanpuolustusjuhlaan.

Suomen kaltainen pieni maa, jonka voimavarat ovat verrattain vaatimattomat, on joutunut ja tuleeedelleen myös tulevaisuudessa tarkoin harkitsemaankuinka paljon sen on panostettava omaan turvallisuuteensa. Kun puhutaan aseistariisunnasta ja puolustushallinnon määrärahojen supistuksista, ei tässä asiassa voida noudattaa suoraviivaisestisuurvaltojen matemaattista mallia. Suomella on omatkansalliset ja itsekkäät turvallisuustarpeensa,joiden toteuttajina toimii omalta osaltaan puolustusvoimamme.

Tänä päivänä ei meidän tarvitse olla huolissammeturvallisuustarpeiden hämärtymisestä kansalaisiemme mielissä. Nämä tarpeet ja ne edut, joita Suominyky-yhteiskunnassamme tarjoaa kansalaisilleen, onlaajoissa kansalaispiireissä tarkoin hyväksytty.Osin tästä johtuen on maamme eräs maailman johtavia maita, kun on selvitetty kansalaisten mielipiteitä maanpuolustuksen tarpeellisuudesta ja senkannatuksesta. Puolustusvoimat koetaan tärkeäksija sille laissa määrätyt tehtävät ovat sopusoinnussa maamme turvallisuustarpeiden kanssa. Tänäpäivänä on ilahduttavia merkkejä kansainvälisestäliennytyksestä, mutta kuitenkin on liian aikaistameidän osaltamme tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ja harkita esimerkiksi puolustusvoimilleannettujen tehtävien muuttamista.

Puolustushallinto on rajujen muutosten kourissa.Organisaatioita yhdistetään, varuskuntia ja joukko-osastoja lakkautetaan, koulutus- ja henkilöjärjestelmiä kehitetään ja henkilöstöä vähennetään.Puolustusministeriö on tehnyt päätöksen puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmästä.Tasavallan presidentti vahvisti eduskunnan hyväksymän lainmuutoksen asiasta kesäkuussa. Suomijaetaan kahteentoista sotilasläänien ja kolmeenmaanpuolustusalueeseen. Sotilasläänien rajatnoudattavat siviililäänien rajoja poislukien Helsingin sotilaslääni. Sotilasläänien esikunnatsijoitetaan niille paikkakunnille, missä lääninhallitukset sijaitsevat poikkeuksena Uudenmaansotilaslääni, jonka esikunta sijoitetaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunnan sijoittamisesta Ouluun ja läntisen maanpuolustusalueen esikunnan sijoittamisestaHämeenlinnaan on jo tehty päätös. Itäisen maanpuolustusalueen
esikunnan sijoittamisesta jokoKouvolaan tai Mikkeliin sekä Uudenmaan sotilasläänin esikunnan sijoituspaikan tutkimiseksi olentällä viikolla asettanut työryhmän. Esikuntiensijoittamista tutkittaessa olen erityisesti halunnut korostaa eri vaihtoehtojen rauhan ajan japoikkeusolojen toimintaedellytyksiä, taloudellisuutta, henkilöstövaikutuksia sekä rakentamistarpeita. Työryhmä luovuttaa ehdotuksensa puolustusministeriölle 1.10.1990 mennessä, jonka jälkeenlopulliset päätökset voidaan tehdä.

Kun olen korostanut yhteiskuntamme maanpuolustukseen tekemän panoksen tehokasta käyttöä, ei tuleunohtaa asevelvollisuuttaan suorittavia varusmiehiä. Varusmies on tärkein voimavaramme, kun puhutaan maanpuolustuksesta ja maanpuolustustahdosta.Huomion kiinnittämisellä varusmiehen asemaan sekä vakavalla suhtautumisella varusmiespalvelun aikana mahdollisesti esiintyviin ongelmiin voidaan myös tulevaisuudessa olla turvallisella mielellä siitä, että meillä on jatkossakin tehokas ja maanpuolustustahtoinen reservi.Varusmiehen asemaa pohdittaessa on yhä enemmän kiinnitetty huomiota sosiaalisiin ongelmiin. Varusmiehen taloudelliset ongelmat ja yleensä ympäristön raju muutos astuttaessa palvelukseen siviiliyhteiskunnasta sotilaallisen karuihin kasarmeihin sekä osittainen eristäytyminen siviilielämästä palvelusaikana ovat olleet ehkä päällimmäisiä huolen aiheita. Muun muassa näitä ongelmakohtia selvittämään tulen asettamaan aivan lähiaikoina puolustusministeriön ja pääesikunnan sekä mahdollisesti sosiaalialan yhteisen työryhmän.Työryhmässä on oltava myös varusmiesten edustus. Työryhmän eräänä päätehtävänä tulee olemaan esityksen tekeminen varusmiehen taloudellisen aseman saattamiseksi sellaiseksi, että varusmies Suomen kansalaisena on samalla tasolla muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa.

Varusmiesten aseman kehittämisen toiminta-ajatuksen tulisi lähteä siitä, että sosiaaliset olosuhteet puolustusvoimissa ja ympäröivässä yhteiskunnassa ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Mikäliolosuhteiden välille syntyy "syvä aukko" merkitseese varusmiespalvelukseen astuvalle nuorelle miehelle yhtäkkistä rajua muutosta. Tämä taas saattaatuoda mukanaan psyykkisiä ja motivaatio-ongelmia,joka vaikeuttaa koulutusta ja tuottaa reserviintodennäköisesti jopa maanpuolustusvastaisesti ajattelevia ihmisiä. Me lähetämme joka vuosi reserviinnoin 30.000 nuorta miestä. Jokainen heistä vaikuttaa kymmeniin ehkä satoihin muihin ihmisiin palvelusaikana syntyneillä asenteillaan. Mikäli asenteet ovat
positiivisia merkitsee se maanpuolustustahdon leviämistä - negatiiviset kokemukset taasmurentavat sitä.

Varusmiehen taloudellisessa asemassa mahdollisestiesiintyvät ongelmat eivät yksinomaan ratkea tekemällä vertailuja esimerkiksi eri pohjoismaidenvälillä. Varusmiesten taloudellinen asema eripohjoismaissa on järjestetty kansallisesti jokaiselle maalle sille ominaisella tavalla, jotenesimerkiksi pelkästään päivärahojen vertailu eianna oikeata kuvaa asian todellisesta tilasta.

Suomessa ollaan varusmiesten sosiaalista asemaaviime vuosikymmenellä saatu kehitettyä, mutta eiriittävästi. Suomessa on käytössä hyvin toimivasotilasavustus järjestelmä ja vaikeimpia varusmiesten sosiaaliseen turvaan liittyviä ongelmia onpoistettu. Varusmiesten aseman edelleen kehittelyssä tulisikin olla voimakkaasti yhteistoiminnassa sosiaalihallinnon kanssa. Tällä mahdollistetaanse, ettei puolustushallinnon sisällä kehitetä omaasosiaaliturvajärjestelmää, vaan hyödynnettäisiinkaikkien kansalaisten käytössä olevat sosiaalisetetuudet ja palvelut. Tähän jonkinlaiseksi esimerkiksi saattaisi sopia oppivelvollisuuttaan suorittavan koululaisen sosiaaliturva. Päivällä hänelletarjotaan koulun puolesta opetus ja ravinto, muttamuuten hänellä on käytettävissään yleiset sosiaalipalvelut.

Päivärahan suuruuden määrittämiseksi eräs mahdollinen ratkaisumalli saattaisi olla varusmiehen jakeskivertokansalaisen kulutusrakenteen vertaaminen. Varusmiehen tasapuolinen asema varusmiespalvelun aikana muihin kansalaisiin nähden olisisaavutettavissa maksamalla päivärahana yleisen javarusmiesaika isen kulutusrakenteen pisteytettyerotus. Tämä järjestelmä olisi myös siinä mielessäkäyttökelpoinen, että se automaattisesti ottaisihuomioon myös yhteiskunnan maksukyvyn.

Olen pääosin käsitellyt varusmiesten taloudellistaasemaa. Tämän rinnalla on kiinnitettävä voimakastahuomiota varusmiesten koulutuksen mielekkyyteen,joka motivoi heidät mieltämään oikealla tavallatehtävänsä. Tähän myös koulutuksen uudistuksellatähdätään. Tänä päivänä hyvin peruskoulutettu nuoriei hyväksy koulutusta, joka hänen mielestään eitunnu tarkoituksenmukaiselta. On myös seurattava jahuomattava aikaisessa vaiheessa muutokset henkisissä paineissa. Signaalit henkisen tasapainonhorjumisesta tulisi huomata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tässä koulutuksen ja henkilökunnanmerkitys on suuri. Toivonkin, että kantahenkilökunnan työtä voitaisiin tukea asianomaisen alan ammattihenkilöstöllä ja esimerkiksi sosiaalikuraattorienmäärää voitaisiin entisestään lisätä.

Hyvät kuulijat!

Tällä hetkellä eletään puolustushallinnon alallavarsin mielenkiintoista vaihetta. Koko julkisensektorin kehityksessä ja muutostöissä olemme ehkäkaikkein pisimmällä.Maan puolustamisen kannalta pelkkä materiaalinenvalmius ei riitä. Vaaditaan maanpuolustustahtoa.Maanpuolustustahto on hyvin pitkälle kiinni siitä,miten hyvin me pystymme motivoimaan varusmiehiämme. Meidän tulee huolehtia siitä, että asevelvollistemme sosiaalinen asema on turvattu palveluksen
aikana. Kun palvelus suoritetaan ilman henkisiäpaineita ja jokapäiväistä huolta taloudellisestatoimeentulosta, saadaan yhä parempia tuloksiaaikaan itse varsinaisessa palveluksessa. Nykyisetvarusmiehet on todettu hyvin motivoituneiksi ja kiinnostuneiksi tullessaan varusmiespalveluun.Näistä valmiuksista on pidettävä kiinni ja niitäon kehitettävä. Varusmiehen sosiaalinen asema ontärkeällä sijalla, jotta maanpuolustukselle myönteinen asenne säilyisi. Tällä toiminnalla voidaanmyös tulevaisuudessa taata, että Suomessa onmaanpuolustustahtoinen reservi.

Erittäin korkealla sijalla puolustusvoimien toiminnassa on myös vapaaehtoisen maanpuolustustyöntukeminen. Tiedän, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö on perinteisesti täällä Suur-Savon alueellaerittäin aktiivista. Tästä meidän on syytä ollaerityisen iloisia. Toivotan Teille kaikille erittäin antoisia maanpuolustuspäiviä.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Elisabeth Rehn: Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Suur-Savon maanpuolustuspäivillä Ristiinassa 7.7.1990 klo 13.00, 7.7.1990, http://www.eilen.fi/fi/2658/ (18.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki