Arkistonumero
2667
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Elisabeth Rehn
Lähde
Valtioneuvoston kanslia
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
4.3.1991

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 119. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Sotakorkeakoululla ma 4.3.1991 klo 08.30

Arvoisat maanpuolustuskurssille osallistujat!
Hyvät naiset ja herrat!

Viime vuosikymmenet olemme saaneet elää Euroopassa
rauhan olosuhteissa. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton
ympärille muodostetut sotilasliitot
ydinasesateenvarjoineen ovat dominoineet perinteistä
kaksinapaista maailmankuvaamme. Sotilasliittojen
asema on näyttänyt aivan viime vuosiin saakka
olevan järkkymätön, vaikka kuvaan on luonnollisesti
kuulunut jännityksen ja liennytyksen
suhdannevaihtelut.

Nyt tämä sotilasliittoihin perustuva
turvallisuusjärjestelmä on perusteellisesti muuttumassa.
Teidän kurssin päättyessä Varsovan liitto
sotilaallisena organisaationa on lakannut olemasta.
Toisaalta muutosprosessille näyttää olevan
ominaista myös eräänlainen aaltoliike. Vielä noin
vuosi sitten itäisen Keski-Euroopan maiden
demokratisoitumiskehityksen myötä voitiin tyydytyksellä
seurata edistymistä muun muassa
aseidenriisuntaneuvotteluissa. Tänä päivänä myönteinen kehitys
on hidastunut ja paikoin sen tielle on kasaantunut
esteitäkin. Kehityksen vastustajat ovat saavuttaneet
jalansijaa. Suunniteltu suurvaltajohtajien
huippukokous ja tavanomaisten aseiden
rajoitussopimuksen ratifioiminen ovat lykkääntyneet,
eikä START-neuvotteluissa ole kyety vieläkään
ratkaisemaan viimeisä kiistakysymyksiä.
Neuvostoliiton sotilasjohto puhuu yhä kovemmin
äänenpainoin siitä kuinka sen poliitikot ovat
heikentämässä oman maan puolustuskykyä. Osin
sotamateriaalin siirrot Uralin taakse ja osin
USA:n joukkojen sekä kaluston siirrot Lähi-itään
ovat ainakin hetkellisesti olleet omiaan luomaan
epäilevää ilmapiiriä. Tilannetta ei ole parantanut
myöskään tapahtumat Baltiassa.

Myönteisenä ei voida pitää myöskään sitä, että
suurvalloissa sotamateriaalin kehittäminen ja
uuden materiaalin tuottaminen jatkuu taukoamatta.
Yhä tehokkaampien aseiden ja juuri Lähi-idässä
päättyneen sodan seurauksena huipputeknologiaa
edustavien aseiden kehittäminen on erityisesti
esillä. Mielekkäältä tuntuva ajatus tykkien takomisesta
auroiksi tai sotatarviketeollisuuden
muuttaminen siviilielämää palvelevaksi on toistaiseksi
jäänyt lähinnä puheen ja ajatuksen asteelle.
Oman erityispiirteensä Euroopan tilanteeseen
tuovat lisäksi eri vähemmistöjen ja kansallisuuksien
itsenäistymisvaatimukset. Useissa Keski- ja
Itä-Euroopan maissa yhteiskuntamuutokset ovat
johtaneet taloudellisen tilanteen jyrkkään alamäkeen.
Tämän yhteydessä saattaa esiintyä voimakkaitakin
yhteenottoja ja pakolaisuutta länteen. Monen
asiantuntijan mukaan Neuvostoliiton sisäistä tilaa
pidetään kaoottisena. Neuvostoliiton sisäisestä
kehityksestä riippumatta Suomi pysyy suurvallan
naapurina, jolla on omat erityiset
turvallisuusintressinsä.
Euroopan yhteisön vetovoima on viime
aikoina tuntunut yhä voimakaammin koko Euroopassa.
Integroitumiskehitys on aiheuttanut keskustelua
EY:ssä talouden lisäksi myös
turvallisuuspolitiikan alueella. Erilaiset
linjanvedot ovat toistaiseksi
täsmentymättä. Me emme tänään
yksinkertaisesti tiedä minkälainen
turvallisuuspoliittinen työnjako tehdään
esimerkiksi NATOn sekä toisaalta Länsi-
Euroopan Unionin ja Euroopan Yhteisön kesken.
ETYK-instituutioiden perustamimista voidaan pitää
rohkaisevana Euroopan vakautta ajatellen. Vanhojen
turvallisuuspoliittisten rakenteiden purkaminen ja
uusien luominen vie kuitenkin vuosia, ehkä
vuosikymmeniäkin ennen vakiintumistaan. Erityisen
mielenkiintoisia ovat Tsekkoslovakian ja Puolan
yhteistyöaloitteet. Yhteistyö, johon odotetaan
myös Unkarin liittyvän. Myös NATO saa tältä taholta
oveenkolkuttajia.
Sotatoimet Persianlahdella ovat vaatineet lukuisia
uhreja ja johtaneet suunnattomiin taloudellisiin
menetyksiin. Vaikka aselepo on saatu aikaan,
ovat sodan poliittiset, ekologiset ja humanitaariset
vaikutukset hämärän peitossa. Tämä sota osoittaa,
että myös meidän maanosaamme vaikuttavat
hyvinkin kaukaiset tapahtumat. Maailman kehitykseen
tulevat vaikuttamaan sellaiset voimakeskukset
kuten esimerkiksi Kiina, Japani, Intia ja Brasilia.
Ennen selvästi kahtia jakautunut maanosamme
on muuttumassa yhä vaikeaselkoisemmaksi.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä maalailla
maailmantilannetta liian synkin värein.
Puolustussuunnittelun kannalta on tärkeää saada kuva yleisen
turvallisuuspoliittisen kehityksen suuntaviivoista.
Jotkut omista kehityslinjoistamme ovat jo nyt
selvästi havaittavissa: tiedämme esimerkiksi
riittävällä tarkkuudella varusmiesikäluokkamme
suuruuden ensi vuosituhannen alussa. Mutta millaisena
me näemme maailmanpoliittisen tilanteen
tuona ajankohtana?
Itse edustan optimistista realismia. Me tuemme
aktiivisesti ETYK-prosessia ihmisoikeuksien ja
luottamusta lisäävien toimien vahvistamiseksi.
Me työskentelemme avoimmuuden ja vakauden hyväksi
Euroopassa. Samassa hengessä me toivomme, että
TAE-sopimuksen ratifioinnin esteet poistuvat ja
neuvottelut voisivat edelleen jatkua mensetyksellisesti.
Jo tässä vaiheessa voimme olla yksimielisiä,
että riski yllätyshyökkäyksen tai laajamittaisen
sodan aloittamisesta Euroopassa on
vähentynyt.
YK:n päätökset ja turvallisuusneuvoston yksimielisyys
Kuwaitin kysymyksessä antavat meille toivoa
siitä, että YK:n rooli tulevaisuudessa vahvistuu.
Kuitenkin kehitysmaiden keskinäiset ristiriidat,
syvenevä materiaalinen kuilu teollisuus- ja
kehitysmaiden välillä ja strategisista varannoista
käytävä kilpailu saattavat koetella suurvaltojen
yksimielisyyden lisäksi YK:n mahdollisuuksia
vaikuttaa asioiden kulkuun. Tässä sodassa
suurvaltasuhteet eivät joutuneet koetukselle, joskin
askeleet eivät aina kulkeneet samassa tahdissa.
Persianlahden sodan jälkiselvittelyssä humanitaarisen
avun ohella tulee esille rauhanturvajoukkojen
käyttö. Rauhanturvaamistyö on Suomessa tärkeässä
asemassa. YK:n taholta on havaittavissa
merkkejä, jotka antavat aiheen odottaa Suomen
olevan taas voimakkaasti mukana. Onkin mielenkiintoista
nähdä, mitä konkreettisia tehtävätoivomuksia
YK tullee esittämään. Meillä on valmiuksia
selkeästi vastata maailmanjärjestön haasteisiin.
Olen edellä käsitellyt lähinnä kansainvälisiä
turvallisuuskysymyksiä. Millainen on sitten oma
geostrateginen ympäristömme, ja mitä johtopäätöksiä
voimme tehdä lähialueemme tilanteesta?
Tarkasteluissa lähtökohtana on pidettävä maantieteellistä
asemaamme. Olemme strategisessa saumakohdassa,
jossa meidän sotilaspoliittinen tilamme
punnitaan myös naapureidemme näkökulmasta.
Puolustustahtomme, lainsäädäntömme ja maanpuolustus
järjestelymme ovat erityisen mielenkiinnon kohteena.
Emme saa unohtaa mitään maanpuolustuksen osa-
aluetta, sillä kaikki sotilaalliseen uskottavuuteen
ja vakauteen liittyvät seikat tulevat
arvioiduiksi.
Itämerta on pidetty II maailmasodasta lähtien
Neuvostoliiton sotilaallisena sisämerenä. Aiemmin
Itämeren eteläosalla oli erityistä strategista
merkitystä Keski-Eurooppan sivustana, joukkojen
liikenneväylänä ja tukialueena merivoimille.
Itämeri toimi myös Neuvostoliiton sisäosien
puolustusvyöhykkeenä. Saksojen yhdistyminen ja
Neuvostoliiton vetäytyminen Puolasta muuttavat
Itämeren sotilaspoliittista asemaa kaikkien
rantavaltioiden kannalta.
Laajan rannikoalueen menetykset eteläisellä Itämerellä
ovat lisänneet jäljelläolevien alueiden
merkitystä Neuvostoliitolle. Neuvostoliiton
näkökulmasta katsottuna jäljellä olevat alueet omaavat
myös erityisen merkityksen sen ilmavalvonnalle.
Meristrateginen painopiste on tullut lähemmäksi
Ahvenanmaata ja meidän rannikkoamme. Eli lähemmäksi
aluetta, joka aikaisemmin oli osa Itämeren
selustaa. Myös ilmastrategisesti maamme asema on
merkityksellisempi kuin aiemmin.

Hyvät kuulijat!

Parlamentaarinen puolustuspoliittinen
neuvottelukunta toteaa mietinnössään, että Suomen "on
huolehdittava vakaan ja turvallisuuspoliittiseen
asemaamme nähden uskottavan ja teknisesti
korkeatasoisen kansallisen puolustuskyvyn
säilymisestä". Vaatimukset ovat kovia. Niitä ei ole helppo
täyttää, koska olemme pakotettuja sovittamaan
puolustuskykymme käytettävissä oleviin
resursseihin.

Neuvottelukunnan mukaan "maanpuolustuksen
perimmäisenä tavoitteena on tehdä Suomen alueen
hyväksikäyttö mahdolliselle hyökkääjälle jo ennalta
arvioiden kannattamattomaksi ja näin pyrkiä
estämään maamme alueen käyttö vihamielisiin
tarkoituksiin. Mikäli tässä epäonnistutaan ja maamme joutuu
hyökkäyksen uhan tai sotilaallisten toimien
kohteeksi, puolustusvoimien tulee tarjota
valtiojohdolle kriisinhallinnan väline, jonka avulla
puolustustoimenpiteet voidaan ulottaa aluevalvonnasta
ja alueloukkausten torjunnasta aina laajamittaisiin
ja sitkeisiin puolustuksellisiin operaatioihin
saakka".

Priorisoimalla ja painopisteyttämällä toimenpiteitä
voimme järjestää puolustukseen kansainvälisesti
vertaillen suhteellisen vähäisin kustannuksin. Eri
puolustushaarojen kehittäminen mahdollistetaan
keskittämällä rahoitusta näille eri aikoina.
Tosiasia on myös se, että puolustuksessamme voidaan
hyödyntää maastomme suomat mahdollisuudet ja
hyvin koulutetut reservimme. Reservimme käytettävyys
perustuu siihen ajatukseen, että puolustuskyky
voidaan saavuttaa pitkäjänteisellä työllä ja
hyvin pitkän ajan kuluessa. Sama pätee
materiaalihankinnoissa.

Hyvät kurssilaiset!

Maanpuolustuskurssit antavat mahdollisuuden
puolustuspoliittisen tiedon jakamiseen.
Kurssinne osuu hyvin mielenkiinoiseen
maailmanpoliittiseen ajankohtaan. Olen
vakuuttunut, että asiantuntevien opettajienne
johdolla voitte laajasti perehtyä
puolustuspoliittisiin järjestelyihimme. Sovelletun
tilanteen tarkasteluilla toivottavasti pääsette
virittämään laajan ja aktiivisen keskustelun,
jonka avulla voitte syventää entisestään
turvallisuuspoliittista tietouttanne.

Toivotan Teidät valtioneuvoston ja puolustusneuvoston
puolesta tervetulleiksi valtakunnalliselle
maanpuolustuskurssille!

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Elisabeth Rehn: Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 119. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Sotakorkeakoululla ma 4.3.1991 klo 08.30, 4.3.1991, http://www.eilen.fi/fi/2667/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki