Arkistonumero
2682
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Elisabeth Rehn
Lähde
Valtioneuvoston kanslia
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
3.2.1991

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Suomen juutalaisten sotaveteraanien juhlassa Helsingissä 3.2.1991

Kunnioitetut veteraanit!
Hyvät kuulijat!

Vuosi 1991 alkoi sodan odotuksella, joka edelleen
kehittyi täysimittaisiksi taisteluiksi
Persian-lahdella ja väkivaltaisuuksiksi Baltiassa.
Tämä oli meille monelle yllätys ja tavattoman
suuri pettymys. Vuosi sitten elimme
maailmassa, jossa oltiin pääsemässä eroon
suurvaltojen välisestä kylmän sodan tilanteesta.
Oli perusteltua odottaa, että saisimme
kokea suurvaltasuhteiden lämpenemisen lisäksi
aseiden määrän tuntuvaa vähenemistä Euroopassa
ja edelleen asteittain tapahtuvaa demokratian
etenemistä Itä-Euroopassa. Voimmekin ihmetellen
kysyä mikä myönteisessä kehityksessä meni
vikaan.

Man har kunnat se, att nationalismen och
etniska motsätningar stiger fram. Till följd av
lösningarna efter II världskriget underkuvades
dessa tendenser med järnhand. Nu bryter de
fram med kraft och på många håll. I Baltikum
och t.ex. i Jugoslavien är man på branten till
väpnade konflikter.
En betydande instabiliserande faktor är den
ekonomiska ojämlikheten som råder i Europa
mellan öst och väst. Sammankopplingen av
ekonomierna i Väst-Europa och östra Mellan-
Europa samt Sovjetunionen kommer att räcka år,
kanske årtionden. Omstruktureringen av de
östliga staternas ekonomier kan där leda till en
omfattande arbetslöshet, livsmedels- och
energibrist. Dessa svårigheter i kombination med
kanske en oåterkallelig och omfattande
miljöförstörelse i dessa stater ger tyvärr en
grogrund för en instabil och odemokratisk
samhällsutveckling och en omfattande
flyttningsrörelse, kanske renta folkvandringar,
uppblossande nationalism och i värsta fall militära
spänningar åtminstone i mindre skala. Därför
är det oerhört viktigt, att stöda en
utveckling, som hindrar uppkomsten av en
"fattighetsridå" i Europa.

Då man betraktar säkerhetssituationen i dagens
Europa, måste man ta hela världen i beaktande.
Beroendet mellan olika världsdelar har vuxit,
inte minst på grund av energiförsörjningen och
råvarutillförseln. Den globala ansvarskänslan
har också ökat. Nu gäller det att framkalla
funktionsdugliga lösningar för det hot, som
tredje världens enorma skuldbörda, den växande
ekonomiska ojämlikheten och
befolkningsexplosionen innebär för världens framtid.
Idag är grundstrukturen instabil och oklar.
Hur ser det omtalande "nya europeiska
säkerhetssystemet" ut? Ingen vet ens hur det
uppbyggs. Aspiranter finns det gott om: EG, NATO,
KSSE, Väst-Europeiska Unionen har varit framme.
Tysklands politiska och militära
handlingsfrihet har ökat och ökar alltmer i
framtiden. Tillsvidare ser de nationella
försvarssystemen att bevara sin betydelse och
ingen har gjort anspråk på att avstå. Den
europeiska fördriktningen är enligt men mening
ännu oklar och t.o.m. osäker. Jag tror, att vi
små länder gör klokast i att vänta och se. Än
så länge ser vi ingen orsak till att avveckla
vårt trovärdiga nationella försvar.

Puoli vuosisataa sitten mitattiin Suomen
kansan tahtoa ja kykyä pysytellä itsenäisenä
itsenäisten kansakuntien joukossa. Tähän
koetukseen pienen maamme oli koottava kaikkien
kansalaistensa yhteinen panos. Taisteluun
osallistuivat myös Suomen juutalaiset, joiden
asema ja oikeudet oli tunnustettu vasta pari
vuosikymmentä aikaisemmin, Suomen itsenäistymisen
yhteydessä. Suomessa asuvista juutalaisista
joka viides osallistui ase kädessä maamme
itsenäisyyden puolustamiseen rintamalla.
Uhraukset olivat suuret. Taistelujen aiheuttamat
tappiot koskettivat ainakin välillisesti lähes
jokaista juutalaisperhettä. Helsingin
juutalaisen seurakunnan menetykset talvisodassa
olivat lähes kahdeksan prosenttia
rintamatehtäviin osallistuneista. Tämä on yksi kaikkein
korkeimmista tappioluvuista kun vertailukohtana
ovat maan luterilaiset ja ortodoksiset
seurakunnat.
Tässä tilaisuudessa paikalla olevien veteraanien,
maamme puolustamiseen osallistuneiden
miesten ja naisten sekä taisteluissa
kaatuneiden sankarivainajien määrätietoisuus ja
uhrivalmius säilyttivät maamme itsenäisyyden.

Itsenäisyytemme menestyksellinen puolustaminen
meitä suurempaa ja voimakkaampaa valtakuntaa
vastaan osoittaa, että aseiden määrä yksin ei
edes sodassa ratkaise kansojen kohtaloa. Muut
voimavarat, aineelliset ja erityisesti
henkiset, tulevat myös mitatuiksi.
Tänä päivänä vaaditaan suurta kestokykyä Lähi-
idässä. Näihin olosuhteisiin minulla oli
mahdollisuus tutustua Yhdistyneitten Kansakuntien
suomalaisiin rauhanturvajoukkoihin suorittamani
tarkastusmatkan yhteydessä viime vuoden
lokakuussa. Erityisen tyytyväinen olin paikan
päällä käymissäni keskusteluissa esille
tulleeseen tyytyväisyyteen ja luottamukseen, mitä
kaikki osapuolet tunsivat suomalaisia
rauhanturvajoukkoja kohtaan. Suomen osalta
rauhanturvaamistyö on konkreettista toimintaa rauhan
olojen saavuttamiseksi maailmassa. Työhön
liittyy kiinteänä osana humanitäärinen apu
paikan päällä, osapuoleen katsomatta. Tämän
kaltaisella toiminnalla meillä on mahdollisuus
saavuttaa kaikkien osapuolien luottamus, mikä
on edellytyksenä päätehtävän - rauhan
turvaamisen - onnistumiselle.

Lähi-Idän asetelma on Persianlahden kriisin
seurauksena olennaisesti muuttunut. Se, että
Yhdysvaltojen ympärille ovat liittyneet
sellaiset valtiot kuin Egypti, Syyria ja Saudi-
Arabia on uskomaton saavutus. Yhdysvaltojen ja
Neuvostoliiton yhteisymmärryksen myötä
pystyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien
turvallisuusneuvostossa päättämään voimatoimista, joiden
tavoitteena on sotilaallisesti voimakkaan
valtion karkottaminen miehittämästään,
voimavaroiltaan heikommasta valtiosta.
Traagisuudestaan huolimatta tämä tilanne antaa maailman
pikkuvaltioille toivoa globaalista,
Yhdistyneiden Kansakuntien koordinoimasta suojasta.
Valitettavasti tämä järjestely ei tee
tarpeettomaksi jokaisen valtion omaa puolustuskykyä,
ovathan Yhdistyneiden Kansakuntien
toimintamahdollisuudet täysin riippuvaisia suurvaltojen
välisestä yksimielisyydestä.
Siitäkin huolimatta, että Persianlahden
kriisin leviämien nykyisestään on mahdollista, ei
Israelin viranomaisten kansa käymieni
keskustelujen mukaan Israel halua tämän konfliktin
osapuoleksi. Tässä päämäärässä pysyminen kysyy
Israelin kansalta kestävyyttä irakilaisten
ohjushyökkäysten kohdistuessa yö yön jälkeen
juutalaisiin asutuskeskuksiin. Yhdistyneitten
Kansakuntien peruskirjan mukaan jonkin järjestön
jäsenmaan joutuessa aseellisen hyökkäyksen
kohteeksi, ei mikään saa vähentää sen luonnollista
oikeutta puolustautumiseen. Tämä oikeus
on luonnollisesti myös Israelilla.
Sotauutisia Persianlahdelta ja tietoja Baltian
levottomuuksista tulvii tiedotusvälineissä.
Sotaa on mahdollisuus seurata reaaliajassa.
Tiedotusvälineillä on suuri vastuu, jotta
ihmiset saisivat oikean kuvan tapahtumista.
Tämän hetkisten tietojen perusteella on syytä
olettaa, että Persianlahdella käytävää sotaa
kaunistellaan ja sodan todellinen luonne
kuvataan teknillisenä, koneiden välisenä
taisteluna. Näin ei sotaa kuitenkaan käydä, niinkuin
läsnäolevat sotaveteraanit omakohtaisesti
tietävät. Taistelutoimien seurauksena on
ihmisuhreja, vaikka niitä ei näytetä eikä niistä
juurikaan kerrota. Molemmilla puolilla kaatuneilla
sotilailla on äidit, isät, vaimot ja
lapset, jotka samalla lailla surevat
menetyksiään .

On myös syytä muistaa, että tutkimusten mukaan
jopa 80 prosenttia nykyaikaisen sodan uhreista
on siviilejä, naisia ja lapsia.
Kehittyneiden tiedotusvälineitten tarjonnasta
johtuen ei muualla käytävää sotaa varmaankaan
koskaan ole kodeissa käsitelty yhtä laajasti
kuin tänä talvena.
Lasten vanhempia on varoitettu puhumasta sodan
tapahtumista liikaa. Lapset eivät kykene
hahmottamaan toisessa maanosassa käytävää sotaa
oikein omaan turvallisuuteensa vaikuttavana
tekijänä ja tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta.
Lasten vanhemmilla ja kasvattajilla on
vaativia velvotteita. Vaikka sodasta ei ole tarpeen
puhua, liikaa tulee lasten kysymyksiin
kuitenkin vastata rehellisesti ja kärsivällisesti.
Suomen sotien aikaiset kokemukset, joita tukee
Baltian maiden kohtalo, antavat arvokkaita
opetuksia. Puolueeton valtio ei kriisitilanteessa
voi sallia pienintäkään puolueettomuutensa
loukkausta. Suomenkin on jatkuvasti säilytettävä
sellainen sotilaallinen kapasiteetti,
joka mahdollistaa maan pitämisen
konfliktien ulkopuolella.
1990-luvulla täytyy kriisinhallinnassa sotilaallisen
uhkan lisäksi ottaa huomioon muut
mahdolliset kriisit, jotka saattavat uhata
kansamme toimeentuloa ja olemassaoloa.
Kriisivalmiuttamme tulee kehittää siten, että
yhteiskuntamme selviytyy omassa maassamme tai
lähialueilla sattuneista suuronnettomuuksista,
luonnon saastumisesta tai esimerkiksi
odottamattoman suurista muuttoaalloista.
Suomen on ylläpidettävä riittävän puolustuskyvyn
omaavat teknisesti korkeatasoiset puolustusvoimat.
Kokemuksemme osoittavat, että puolustuksemme
viime kädessä perustuu suorituskykyisiin
puolustusvoimiin. Liittoutumaton pieni
maa, kuten Suomi ei voi laskea sen varaan,
että jokin muu valtio hoitaisi tarvittaessa
puolustuksemme. Emme ainakaan voi luottaa siihen,
että tämä tapahtuisi meidän omien kansallisten
intressiemme mukaisesti.
Oikein mitoitetuilla puolustusvoimilla on myös
signaaliarvoa valtakunnan rajojen ulkopuolella.
"Bluffiin" meillä ei ole mahdollisuuksia.

Ne tahot, jotka haluavat selvittää Suomen
materiaaliset, lainsäädännölliset ja muut
maanpuolustukseen vaikuttavat tekijät voivat sen
helposti tehdä.
Sijainnillamme Euroopan kartalla on omat
erityispiirteensä. Vaikka väestöllisesti ja
sotilaallisesti mielenkiintoa herättävien
kohteiden osalta olemme pieni valtio, on asemamme
nyt ja tulevaisuudessa erityisen tarkkailun
kohteena. Rajojen valvonta- ja puolustuskykymme
niin maalla, merellä kuin ilmassa punnitaan
eri tavoilla ympäristössämme. Kansamme
maanpuolustustahdon voimakkuus noteerataan omien
poliittisen päättäjiemme lisäksi maan rajojen
ulkopuolella.

Arvoisa yleisö!

Toivotan Suomen juutalaisille sotaveteraaneille
ja kaikille läsnäolijoille jatkuvaa menestystä
ja terveyttä.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Elisabeth Rehn : Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Suomen juutalaisten sotaveteraanien juhlassa Helsingissä 3.2.1991, 3.2.1991, http://www.eilen.fi/fi/2682/ (18.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki