Arkistonumero
2687
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Elisabeth Rehn
Lähde
Valtioneuvoston kanslia
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
2.11.1991

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Mikkelin Seudun Sotaveteraanit ry:n maanpuolustusjuhlassa Mikkelissä 2.11.1991

Arvoisat kuulijat!
Hyvä maanpuolustusväki!

Kun Mikkelin Seudun Sotaveteraanit 30 vuotta sitten aloittivat toimintaansa
oli tilanne maailmassa ja Suomessa kovin toisenlainen kuin tänään.
Viime keskiviikkona tuli kuluneeksi niin ikään 30 vuotta siitä kun Neuvostoliitto
jätti Suomelle nootin, jossa se vaati sotilaallisten neuvottelujen
aloittamista maitten välillä. Suurvaltojen vastakkainasettelu oli tuolloin
ehkä äärimmillään ja tämä heijasteli turvattomuuden tunnetta tietysti myös
Suomessa. Minä muistan, niinkuin varmasti tämän maanpuolustusjuhlan
varttuneempi yleisökin, kuinka äärimmäisen huolestuneen ilmapiirin tuo
nootti maahamme aiheutti. Tunnelmaa on verrattu talvisotaa edeltäneeseen
ilmapiiriin maassamme.
Vaikka tämän päivän suomalaisilla on aihetta huolestumiseen monista
asioista, näyttää suureksi onneksemme kolmenkymmenen vuoden kaltainen
tilanne nyt ajatuksenakin mahdottomalta. Onhan suurvaltojen välille syntynyt
aivan uudenlainen vuoropuhelu ja kanssakäyminen, joka antaa odottaa
myönteistä kehitystä ainakin näiden maitten välisiin suhteisiin.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen tilanne on myös aivan toisenlainen kuin
noottikriisin aikoina. Ollaanhan nyt neuvottelemassa uutta sopimusta Suomen
ja Neuvostoliiton välille asetelmassa, jossa kaksi tasavertaista neuvottelukumppania
hakee molempien osapuolien edut turvaavaa ratkaisua.
Myönteisestä edistymisestä huolimatta on Pohjois-Euroopan sotilaspoliittinen
tilanne vielä selkiytymättä. Neuvostoliiton sotilaallisen vaikutuspiirin
etureuna on siirtymässä Tanskan tuntumasta, Saksaa jakaneelta rajalta,
Pohjois-Itämerelle. Lähivuodet näyttävät kuinka Baltian maat järjestävät
puolustuksensa. Eräässä mahdollisessa tapauksessa Neuvostoliiton vaikutuspiiri
siirtyy jopa Baltian maiden itäpuolelle eli olemme melko
tarkalleen samassa sotilasmaantieteellisessä asetelmassa kuin ennen
talvisotaa.
Eräs tilanteeseen vaikuttava tekijä on Neuvostoliiton asevoimien siirtäminen
pois 1.7.1991 lakkautetun Varsovan liiton jäsenmaista vuoteen 1994
mennessä. Pääosa näistä joukoista siirretään Suomen lähipiirin ulkopuolelle
mutta ainakin osa joukoista vahventaa rajojemme lähituntumaan
pysyvästi sijoitettuja joukkoja. Pysyvien muutosten välttämiseksi Pohjolassa
on syytä toivoa, että järjestely on väliaikainen.
Neuvostoliiton sisäinen hajaannus on tietysti monella tapaa arvaamaton
tekijä. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että oli itäinen naapurimme nimeltään
Neuvostoliitto tai Venäjä niin kysymyksessä on kuitenkin suurvalta,
jolla on suurvallan intressit ja turvallisuustarpeet.

Puolustusvoimien suunnittelusta vastuussa olevat ovat tietysti huolellisesti
arvioineet ympäristössämme tapahtuneita muutoksia. Suomi on aina pyrkinyt
edustamaan Pohjolassa jatkuvuutta ja ennakoitavuutta. Valtiojohtomme
kannanotot turvallisuuspolitiikan alueella ovat vakaasti noudattaneet valittua
linjaa siten, etteivät konjunktuurit, kausivaihtelut ole päässeet niihin
vaikuttamaan. Näin on nytkin. Vaikka muutokset ovat lähialueellammekin
merkittäviä ei meillä ole aihetta muuttaa perinteistä puolueettomuuspolitiikkaamme,
eikä periaatteita, jotka perustuvat Suomen uskottavaan puolustuskykyyn
ja ulkopuolisten tietoon siitä, että Suomi valvoo ja tarvittaessa
tulee puolustamaan koko valtakuntansa aluetta.
Ellei tällaista luottamusta ulkopuolisilla ole saattaa Suomi pienenkin
kriisin aikana nousta spekulaatioiden kohteeksi eli ulkovallat arvioivat
aikooko kolmas osapuoli käyttää Suomen aluetta toista vastaan.
Luottamuksen säilyttäminen edellyttää uskottavaa valvonta- ja
puolustuskykyä.
Palasin viime keskiviikkona Yhdysvaltoihin tekemältäni viralliselta vierailulta.
Sain vierailuni aikana kaikkialla suurenmoisen vastaanoton. Keskusteluja
käytiin luottamuksellisen ilmapiirin vallitessa. Voin vakuuttaa teille,
että Yhdysvaltojen nälemykset puoluettomuuspolitiikastamme ja sen
uskottavuudesta ovat erittäin myönteisiä.

Olen useassa yhteydessä ottanut esille naisen aseman maanpuolustuksessa
enkä voi jättää nytkään tätä aihetta käsittelemättä. Ehkä minulta jopa
odotetaan naisnäkökulman valottamista.
Kun Lotta-Svärd järjestö sodan jälkeen lopetettiin tuli naisten maanpuolustustyöstä
yleisessä mielipiteessä useaksi vuodeksi jollain tapaa
moitittavaa toimintaa. Naisten merkitys vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä
ennen sotia oli varsin laajaa ja merkityksellistä. Jatkosodan aikana
esimerkiksi lottien työpäivien määrä oli yli 20 miljoonaa mm muonituksen,
lääkinnän ja ilmavalvonnan parissa.
Pelkästään maamme historiaa ja sen antamia kokemuksia tarkastelemalla
voisi päätyä siihen, että naisten osuus maanpuolustuksessa olisi nykypäivänkin
Suomessa varsin merkittävä. Tosiasia on kuitenkin on, että naisilla
ei ole mahdollisuutta astua palvelukseen edes aseettomana saati ryhtyä
sotilasuralle. Onkin vaikeaa yksiselitteisesti löytää perusteluja sille, miksi
näin on. Suomalainen nainen on kuitenkin perinteisesti tuntenut vastuunsa
yhteiskunnallisissa asioissa. Hieman kehitystä on toki viime aikoina
tapahtunut eräiden erikoisupseerin virkojen avauduttua naisille ja ensimmäisten
suomalaisten naisten tultua valituiksi YK:n rauhanturvaamistehtäviin.
Yhä useammin törmää keskusteluissa, kirjoituksissa ja muussa mielipiteenvaihdossa
esityksiin, että naisille tulisi antaa mahdollisuus vapaaehtoiseen
asepalveluun - ilman aseita tai aseiden kanssa. Naisten asevelvollisuutta
puoltavia kannanottoja ei juurikaan ole ollut esillä. Kaiken kaikkiaan
olemme yhteiskunnallisessa kehityksessämme tulleet siihen, että naisten
osallistumisesta sotilaallista maanpuolustusta koskeviin kysymyksiin tulee
hakea ratkaisua. Minusta tässä asiassa on tärkeä huomata, että esitysten
tulee lähteä naisista itsestään ja heidän tarpeistaan. Naisjärjestöjen on
esimerkiksi tehtävä asia selväksi itselleen. Niinkuin useassa yhteydessä
olen aiemminkin esittänyt on ennen päätöksiä asia on otettava laajaan
julkiseen keskusteluun, minkä yhteydessä on suoritettava tarpeelliset
selvitykset.

Valtionhallintoa ollaan kehittämässä tarkoituksenmukaisemmaksi.
Keskusvirastoja karsitaan siten, että niiden tehtäviä siirretään osaksi ministeriöille
ja osaksi aluehallintoon. Tavoitteena on paitsi halinnon madaltaminen ja
järkiperäistäminen myös menojen kasvun pysäyttäminen ja jopa menojen
karsiminen.
Puolustushallinto on tässä työssä ollut eräs edelläkävijöistä. Eduskunta on
jo hyväksynyt puolustusministeriössä valmistellun lakiehdotuksen, joka
säätää maan jakamisesta maanpuolustusalueisiin ja sotilaslääneihin. Laki
tulee voimaan vuoden 1993 alussa, jolloin nykyiset sotilaspiirit siirtyvät
historiaan. Uuden aluejaon tarkoituksena on siirtää tehtäviä ja päätösvaltaa
pääesikunnasta kentälle, sinne missä käytännön toimintakin tapahtuu.
Normaaliajan johtamisessa ja hallintoasioiden käsittelyssä kutakin tehtävää
ja toimialaa tulee käsitellä pääsääntöisesti vain kahdella hallintotasolla.
Maa jaetaan kolmeen maanpuolustusalueeseen ja kahteentoista
sotilaslääniin. Maanpuolustusalueet on tarkoitettu ensisijassa poikkeusolojen
toiminnan valmistelua ja johtamista varten. Johtaminen tässä portaassa ei
ole osallistumista yksityiskohtien käsittelyyn vaan toimintalinjojen ja
suunnittelujärjestelmien tasolla tapahtuvaa kokonaisvaltaista johtamista.
Sotilasläänit taas muodostavat puolustusvoimien alueellisen puolustusjärjestelmän
ja aluehallinnon kannalta keskeiset johtoportaat. Sotilasläänien
aluejako noudattaa lääninhallinnon rajoja lukuunottamatta Uudenmaan
lääniä, jossa pääkaupunkiseutu muodostaa oman sotilasläänin. Nykyisten
sotilaspiirien tehtävät ja resurssit siirretään uusimuotoisille sotilaslääneille
ja osittain joukko-osastoille ja laitoksille. Sotilasläänit toimivat myös
ensisijaisina yhteistyöviranomaisina siviilihallinnon suuntaan.

Edellä mainitun lain perusteluissa on varsin selkeästi kirjattu ne periaatteet,
joita tullaan noudattamaan tarvittavien asetusten ja päätösten
valmistelussa.
Sotilasläänien esikuntien sijaintipaikat oli Uudenmaan lääniä lukuunottamatta
helppo ratkaista. Esikunta sijoitetaan sinne missä alueen lääninhallituskin
sijaitsee.
Maanpuolustusalueitten esikunnille ei löytynyt yhtä selkeää mallia. Sijaintipaikan
vaihtoehtoja vertailtaessa tärkeimpänä tekijänä oli luonnollisesti
esikunnan tehtävän toteuttamismahdollisuudet. Mutta kun tältä kannalta
asiaa tarkastellen löytyy useampia vaihtoehtoja tulevat kuvaan muutkin
vaikuttavat tekijät. Näin oli laita Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunnan
sijaintipaikkaa ratkaistaessa. Lopulliseen valintaan vaikuttivat merkittävästi
Mikkelin kaupungin aktiivisuus ja yhteistyöhalu.
Maanpuolustusalueen toiminnan luonteesta johtuu, että sen edullisimmat
toimitilat olisivat maanalaisissa suojatiloissa. Tämä voidaankin asettaa
Mikkelissä tavoitteeksi mutta sen toteutuminen on luonnollisesti usean
vuoden aikavälillä tapahtuva asia. Puolustushallinto odottaakin nyt kaupungin
tukea niissä pikaisissa toimenpiteissä, jotka mahdollistavat maanpuolustusalueen
esikunnan toiminnan aloittamisen Mikkelissä vuoden 1993
alussa. Tällaisia kohteita ovat toimenpiteet, jotka vapauttavat nyt käytössä olevia tiloja maanpuolustusalueen esikunnalle ja luonnollisesti paikkakunnalle
muuttavan henkilökunnan asuntojen saatavuuden turvaaminen.

Hyvät kuulijat

Suomella voidaan todeta olevan tämän päivän maailmassa hyväksytty ja arvostettu asema. Ilman mittavia ponnisteluja ja tiettyä omaleimaisuutta tätä asemaa ei kuitenkaan ole saavutettu. Samoin voidaan todeta maamme asemasta yleisesti. Suhteet naapureihimme ovat hyvät ja vakaat. Osallistumme
aktiivisesti rauhaa, turvallisuutta ja luottamusta edistäviin toimiin maailmanlaajuisesti. Voimme tehdä konkreettista ja näkyvää rauhantyötä YK:n lipun alla.
Tähän asemaan pääseminen ja siinä pysyminen ei ole itsestäänselvyys. Taustalla on paljon työtä ja uhrauksia itsenäisyytemme ajalta. Osa teistä oli mukana kansakuntamme vaikeissa vaiheissa antamassa oman arvokkaan
panoksensa sodan kurimuksessa. Osa uhrasi siellä kaikkensa. Uuttera työ, isänmaanrakkaus, maanpuolustustahto ja luotettavuus ovat olleet keskeisimmät elementit turvallisuutemme rakentamisessa.
Turvallisuusnäkökohdilla on keskeinen sijansa kaikkien valtioiden politiikassa. Me haluamme turvata maamme itsenäisyyden ja riippumattomuuden kaikissa olosuhteissa. Samalla haluamme pitää huolta kaikkien kansalaistemme
turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vaikka nyt elämme täällä Pohjolassa vakaita oloja, om meillä silti kaikki syyt huolehtia yhteiskuntamme
valmiudesta selviytyä erilaisista kriiseistä.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Elisabeth Rehn: Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Mikkelin Seudun Sotaveteraanit ry:n maanpuolustusjuhlassa Mikkelissä 2.11.1991, 2.11.1991, http://www.eilen.fi/fi/2687/ (28.1.2020)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki