Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Sotilaskotiliitto ry:n 70-vuotisjuhlassa Finlandia- talossa 21.9.1991

NAISET JA MAANPUOLUSTUS

Arvoisa juhlayleisö
Hyvät sotilaskotisisaret

Turvallisuuspoliittisesta tilanteesta

Viime aikojen tapahtumat suurvaltapolitiikassa ja
Euroopassa ovat olleet yllätyksellisiä niitä jatkuvasti
seuraaville asiantuntijoillekin. Kukapa
olisi osannut ennustaa Kuwaitin tapahtumien poliittiset
tai taloudelliset seuraamukset taikka kriisin
Jugoslaviassa? Kuka ennustaa luotettavasti TAE- ja
Start- sopimusten tai Etyk-prosessin tulevaisuuden?
Neuvostoliitossa kehitys on kulkenut kohti löyhempää
valtioliittoa tai liittovaltiota - päinvastoin
kuin Euroopassa, jossa kehitys kulkee kohti valtioiden
yhdentymistä. Mitä kansojen itsetunnon nousu
ja kansallisuusaatteen uusi herääminen vaikuttavat
näihin prosesseihin? Turvallisuuspoliittiset
ratkaisut ovat uudelleen muotoutumassa Euroopassa.

Suomella on tämän päivän maailmassa hyväksytty ja
arvostettu asema. Suhteet naapureihimme ovat hyvät
ja vakaat. Osallistumme aktiivisesti rauhaa,
turvallisuutta ja luottamusta edistäviin toimiin
maailmanlaajuisesti. Voimme tehdä konkreettista ja
näkyvää rauhantyötä YK:n lipun alla. Taloutemme on
kansainvälisessä vertailussa vakaa huolimatta
suhdannevaihteluista. Maamme on hyvinvointivaltio.
Tätä myönteistä luetteloa voisi vielä jatkaa. Tähän
asemaan pääseminen ja siinä pysyminen ei vain ole
itsestäänselvyys. Taustalla on vakuuttavia näyttöjä
itsenäisyytemme ajalta. Uuttera työ, isänmaanrakkaus,
maanpuolustustahto ja luotettavuus ovat olleet
keskeisimmät elementit turvallisuutemme
rakentamisessa. Turvallisuuspolitiikkamme peruselementit
ulkopolitiikka ja maanpuolustus ovat olleet
sopusoinnussa.

Turvallisuusnäkökohdilla on keskeinen sijansa
kaikkien valtioiden politiikassa. Me haluamme turvata
maamme itsenäisyyden ja riippumattomuuden kaikissa
olosuhteissa. Samalla haluamme pitää huolta, kaikkien
kansalaistemme turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
Vaikka nyt elämme täällä Pohjolassa vakaissa
rauhan oloissa, on meillä kaikki syyt huolehtia
yhteiskuntamme valmiudesta selviytyä erilaisista
kriiseistä.

Tämän päivän maailma on haavoittuva. Voimme nopeastikin
joutua erilaisiin turvallisuuskriiseihin,
muuhunkin kuin tällä hetkellä epätodennäköiseen
sotaan, täysin omasta halustamme riippumatta. Löytyykö
meiltä tänään tietoa, taitoa ja valmiuksia
kohdata kriisejä? Ovatko kansalaisemme tiedollisesti
ja taidollisesti tasavertaisia?

Teeman erittelyä

Minulle annettu teema johdatteli ajatukseni - kuten
niin usein aiemminkin naisten maanpuolustuksesta
puhuttaessa - jaoteltuina ikäänkuin "puolesta ja
vastaan"-väitteinä mielipidevaa'an eri kuppeihin.

Vastaan-väitteistä painui toinen vaakakuppi
huomattavan alas:
* Militarismi on miesten yhteiskuntaan kohdistamaa
väkivaltaa. Siitä on vahinkoa kaikille, ja aivan
erityisesti naisille.
* Militaristit ovat valmistautumassa sotaan ja
haluavat tehokkaita joukkoja ja sotilaita; siksi he
haluavat sulauttaa naiset armeijaan tavalla, joka
parhaiten palvelee heidän etujaan, ei naisten
etuja.
* Ryhtymällä asepalvelukseen ei-taistelutehtävissä
naiset vapauttavat miehiä taistelemaan ja alistuvat
siten auttajan rooliinsa.
* Sotilaalliset instituutiot ovat yleensä erittäin
hierarkisia ja samalla patriarkaattisen
järjestelmän tukipylväitä, eikä naisten rekrytointi tällaisiin
instituutioihin edistä tasa-arvoa.
* Jos todella halutaan poistaa sukupuolten välistä
eriarvoisuutta, tulee lähteä koko militaristisen
systeemin kyseenalaistamisesta ja uusien vaihtoehtojen
etsimisestä sen tilalle.

Puolesta-väitteillä lastattu vaakakuppi painui
kuitenkin vielä alemmas:
* Maanpuolustus on torso, jos se perustuu vain
miesvaltaiseen tietoon ja taitoon.
* Maanpuolustusta tarvitaan eivätkä naiset - puolet
väestöstä - voi passiivisina jäädä sen ulkopuolelle.
* Heidän panostaan tarvitaan.
* Sodankäynnin luonne on muuttunut niin olennaisesti,
että enää ei ole selviä rintamalinjoja eikä
selustaa. Elektroninen sodankäynti ja ohjusaseet
ovat sekoittaneet vanhat sotatoimi- ja kotialue
sekä rintama- ja selustakäsitteet.
* Naisten on voitava halutessaan puolustaa maataan.
Se onnistuu vain koulutuksen avulla.
* Miksi nuoret naiset saavat jatkaa opintojaan ja
pätevöityä, kun miehet suorittavat heille säädettyä
asevelvollisuuttaan?
* Suomi on ainoita Euroopan maita, jossa naisilla
ei ole pääsyä sotilasammattikoulutukseen eikä
myöskään upseerien tehtäviin.
* Naisten ja miesten maanpuolustusasenteissa ei ole
perustavaa laatua olevia eroja.
Maanpuolustustiedoissa sensijaan on. Eittämätön tosiasia on, että
naiset haluavat maanpuolustusta koskevaa tietoa.
* Naisten poikkeusolojen toiminta ei ole rauhantyön
vastakohta.
Tässä vaiheessa on paikallaan todeta, että
maanpuolustukseen kuuluvat sotilaallisen maanpuolustuksen
lisäksi taloudellinen maanpuolustus, väestönsuojelu
sekä toimet maanpuolustustiedotuksen, sosiaali-
ja terveydenhuollon, viestitoiminnan sekä
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden aloilla.
Kuitenkin maanpuolustukseen suunnattu kielteinen
kritiikki "personoidaan" tarkoitushakuisesti lähes
aina kohdistuvaksi sotilaalliseen maanpuolustukseen
- ja vieläpä militarismiksi.

Naisen ja miehen roolit

Ovatko naiset todellakin rauhaa rakastavampia kuin
miehet, vai johtuuko se vain kauan kestäneestä
poliittisesta ja yhteiskunnallisesta passiivisuudesta?
Onko naisilla erityinen tehtävä rauhantyössä
vain koska he synnyttävät lapsia? Antaako äitiys
naisille todellakin erilaisen näkemyksen elämästä
ja kuolemasta, sodasta ja rauhasta? Ovatko naiset
elämän antajia ja elämän ylläpitäjiä, eivätkä elämän
tuhoajia? Ovatko miehet luonnostaan väkivaltaisia
ja sotahulluja? Voiko aseita ja sotia olla
pelkästään patriarkaalisissa yhteiskunnissa? Onko
sota ja rauha kiinni biologisista eroista?
Pitääkö naisilla olla samat velvollisuudet kun he
kerran vaativat samoja oikeuksia? Pitäisikö heistä
tehdä asevelvollisia kun he haluavat muutenkin olla
tasa-arvoisia? Naisliike on useasti ilmaisuut
kannakseen, että täydellinen tasa-arvo merkitsee
mieluumminkin asevelvollisuuden taakan ottamista
miesten harteilta pois.

Me tiedämme, että sota ulottaa vaikutuksensa
kaikkialle. Ympäristökatastrofit ulottavat
vaikutuksensa kaikkialle. Taloudellinen lama tai romahdus
ulottaa vaikutuksensa kaikkialle. Vaikutukset
voivat olla sotilaallisia, ympäristöön vaikuttavia,
väestöllisiä, taloudellisia jne. Poikkeusolot
koskevat siis koko yhteiskuntaa. Kansalaisten vastuu
ja velvollisuudet ovat yhteiset. Ei voida erottaa
vain miesten tai naisten tehtäviä.

Sotilaallisesta maanpuolustuksesta muualla...

Valtiot ovat ratkaisseet turvallisuuteen liittyvät
järjestelynsä kulttuuriperinteidensä ja
yhteiskuntajärjestelmiensä mukaisesti niille parhaiten
sopivalla tavalla. Useimmissa Euroopan maissa ja
Pohjoismaissakin naisilla on oikeus suorittaa
asepalvelus. Vapaaehtoisuus on lähtökohtana palvelukseen
hakeutumiselle. Kuitenkin vain harvoissa maissa on
naisille säädetty asevelvollisuus. Esimerkkinä
mainitaan usein Israel. Useat maat omaavat oikeuden
kutsua naiset asepalvelukseen. Tällaisia ovat
esimerkiksi Neuvostoliitto ja Kiina. Eräissä maissa
sotilaallinen opetus ja koulutus on pakollista
kouluopetukseen liittyen ja koskee myös tyttöjä.
Pääosin palvelus sotilaallisen maanpuolustuksen
tehtävissä perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen.
Esimerkiksi vapaaehtoisina palvelevien naisten osuus
Yhdysvaltain palveluksessa olevista sotilaista on
yli 11 %.

Pohjoismaissa naiset ovat perinteisesti osallistuneet
maanpuolustukseen järjestöjen kautta. Ruotsissa,
Norjassa ja Tanskassa on naisten pääsy aseellisiin
tehtäviin puolustusvoimissa syntynyt tasa-
arvosyistä ja erityisesti naisten itsensä vaatimuksista.
Samasta syystä naisille on luotu myös mahdollisuus
upseerin uraan ylimpiä tehtäviä myöten.

... ja Suomessa

Pelkästään maamme historiaa ja sen antamia kokemuksia
tarkastelemalla asiaa tuntematon voisi päätyä
siihen, että naisten osuus maanpuolustuksessa olisi
nykypäivän Suomessa varsin painokas. Tulevathan
ensinnä mieleen lotat - lähes 100 000 talvisodassa
ja 200 000 jatkosodassa sekä 50 000 pikkulottaa,
kenttäarmeijassa palvelleet naiset - 30 000 jatkosodassa,
ja sotilaskotisisaret. Tosiasia kuitenkin on,
että naisilla ei ole mahdollisuutta astua
palvelukseen edes aseettomana tai ryhtyä sotilasuralle.
Onkin vaikeaa yksiselitteisesti löytää
perusteluja sille, miksi näin on. Suomalainen
nainen on kuitenkin perinteisesti tuntenut vastuunsa
yhteiskunnallisissa asioissa. Tämä vastuu on
ulottunut myös maanpuolustuksen alalle - tosin
perinteisillä naisten aloilla, joissa ase on ollut
vieras väline. Hieman kehitystä on toki viime aikoina
tapahtunut eräiden erikoisupseerien virkojen
avauduttua naisille ja ensimmäisten suomalaisten
naisten tultua valituiksi YK: n
rauhanturvaamistehtäviin.


Miten Suomessa tästä eteenpäin?


Yhä useammin törmää keskusteluissa, kirjoituksissa
ja muussa mielipiteenvaihdossa esityksiin, että
naisille tulisi antaa mahdollisuus vapaaehtoiseen
asepalvelukseen - ilman aseita tai aseiden kanssa.
Naisten asevelvollisuutta puoltavia kannanottoja
sensijaan ei juurikaan ole ollut esillä. Kaiken
kaikkiaan olemme tulleet yhteiskunnallisessa
kehityksessämme siihen, että naisten osallistumista
sotilaalliseen maanpuolustukseen koskeviin
kysymyksiin tulee hakea ratkaisua lähiaikoina. Minusta
tässä asiassa on tärkeää huomata, että esitysten
tulee lähteä naisista itsestään ja heidän
tarpeistaan. Ennen päätöksiä asia on otettava laajaan
julkiseen keskusteluun, minkä yhteydessä on suoritettava
tarpeelliset selvitykset. Tätä selvitystyötä
varten olenkin jo ryhtynyt toimenpiteisiin
työryhmän asettamiseksi.

Naisten osallistumista maanpuolustukseen voidaan
tarkastella neljästä lähtökohdasta:

1. Lainsäädännön asettamat velvoitteet
poikkeusoloihin varautumiselle - miten asia on
toteutettu maanpuolustuksen osalta - ja mitä pitäisi
vielä tehdä.

2. Poikkeusoloihin varautumiseen (Turvallisuuteen)
liittyvät tiedonsaantimahdollisuudet - mitä voidaan
tehdä asiantilan parantamiseksi maanpuolustuksen
osalta.

3. Vapaaehtoistoiminta - naisten
maanpuolustusjärjestöjen osuus.

4. Palvelu sotilaallisen maanpuolustuksen parissa -
vapaaehtoinen asepalvelus ja sotilasura.

Maamme väestöstä on lähes 52 % naisia eli 2 540 000
(89). Työvoimasta on naisia 1 219 000, joista
yrittäjiä 118 000. Kotiäitejä on 106 000. Vielä jää
noin 300 000 työvoiman ulkopuolella olevaa naista.
Nämä tilastoluvut on hyvä olla taustalla silloin
kun tarkastellaan naisten osallistumista
maanpuolustukseen.

Poikkeusoloihin varautuminen - viranomaisvelvoite

Kodin ulkopuolella työssä käyviä naisia - noin
1 100 000 - ajatellen naisten poikkeusolojen koulutusta
koskeva kysymys on osa naisten poikkeusolojen
tehtäviin käyttöä käsittävästä laajasta
kokonaisuudesta, joka tehtävänä kuuluu kaikille viranomaisille .
Eri hallinnonalojen ja keskeisten yhteisöjen
poikkeusolojen tehtävien toteuttaminen edellyttää, että
niihin on jo normaalioloissa riittävästi varauduttu.
Varautuminen sisältää henkilöstön osalta varaamisen,
varauksesta ilmoittamisen varatulle ja varatun
henkilöstön kouluttamisen poikkeusolojen tehtäviä
varten.

Valmiuslaissa on nämä velvoitteet otettu huomioon
sukupuolta erittelemättä. Velvoitteet sisältyvät
luonnollisesti niihin maanpuolustuksen eri aloihin,
jotka edellä jo luettelin.
Viranomaisen velvollisuutena on siis hallinnonalallaan
huolehtia siitä, että sen henkilöstön kouluttaminen
toteutuu myös näihin maanpuolustuksen eri
alueiden poikkeusolojen tehtäviin. Tämä periaate on
nyt ensimmäisen kerran kirjattu lakitekstiin, joka
on luonnollisesti velvoittava. Periaate on toki
ollut hyväksytty jo pitkään siinä mielessä, että
samat viranomaiset, jotka hoitavat tiettyjä tehtäviä
normaalioloissa, vastaavat niistä myös
poikkeusoloissa.

Kokonaan toinen asia onkin sitten, miten käytännössä
varautuminen on hoidettu esimerkiksi naisten
varaamisen ja kouluttamisen osalta. Syykuun alusta
voimaan tulleen valmiuslain velvoitteita on näiltä
- osin ryhdytty valtioneuvoston kanslian johdolla
toteuttamaan. Asian tyydyttävään kuntoon saattaminen
lienee kuitenkin vuosien asia. Silloinkin on
toteutettu vain viranomaisvelvoitteet.

Naisten mahdollisuudet saada tietoa maanpuolustuksesta

Perustietoa turvallisuuteen liittyvistä asioista
antavina voidaan pitää kotia, päiväkotia ja
yleissivistävää tai ammatillista koulua. Lisätietoa on
saatavissa aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön,
järjestötoiminnan ja tiedotusvälineiden kautta.
Työhön liittyvää soveltavaa tietoa tulisi saada
työyhteisön järjestämänä.
Miehet saavat perustietoutensa sotilaallisesta
maanpuolustuksesta ja yleiskuvan muista
maanpuolustuksen sektoreista varusmiespalveluksensa aikana ja
kertausharjoituksissa. Naisilta tämä kanava puuttuu.

Naisten maanpuolustuskoulutus - omatoimisuuttako?

Edellä mainittujen viranomaisvelvoitteiden
ulkopuolelle jää huomattava osa kansalaisistamme
- siis myös naisista. Mainittakoon vain 118 000
yrittäjinä toimivaa ja 106 000 kotiäitiä. Heidän
maanpuolustuskoulutuksensa perustuu vapaaehtoisuuteen. Heidän
mahdollisuutensa saada koulutusta perustuu sitkeään
omatoimisuuteen. Maanpuolustuskursseille on voitu
kutsua vain pieni osa naisista, pääkriteerinä
yhteiskunnallinen virka- tai luottamustehtävä.
Maanpuolustusjärjestöjen mahdollisuudet järjestää
koulutusta ovat varsin rajalliset, ja pääosa
naisistahan on järjestöelämään kuulumattomia. Vapaan
sivistystyön oppilaitokset ovatkin yksi koulutuskanava,
jota on varsin vähän hyödynnetty tässä mielessä.
Naiset todella haluavat tietoa maanpuolustuksesta
ja kaikesta muustakin turvallisuuteen liittyvästä.
Tästä ovat osoituksena tehtyjen mielipidetiedustelujen
lisäksi muun muassa nyt syksyllä käynnistyneet
kansalais- ja työväenopistojen turvallisuuspolitiikan
kurssit. Jo nyt on tietoa siitä, että
kursseille on ollut halukkaita eri puolilla maatamme.
Varsinaiset osallistumistiedot ovat käytettävissä
vasta ensi keväänä kurssiraporttien
valmistuttua.

... vai vapaaehtoisuutta?

Naisten vapaaehtoistoimintaa maanpuolustuksen
parissa toki on, mutta sekääntavoita kaikkia
hajanaisuutensa vuoksi. Naisten oman kansallisen
maanpuolustusjärjestön perustaminen saattaisi
parantaa asiantilaa. Tämänlaatuisen ratkaisun
tekeminen on luonnollisesti järjestöjen asia.
Vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämistä ja
koordinointia selvittänyt, pääesikunnan päällikön
asettama työryhmä antaa raporttinsa syyskuun loppuun
mennessä, jolloin meillä on käytettävissämme
esityksiä tämän tärkeän sektorin kehittämiseksi.

Naiset sotilasuralle

Alustukseni alussa käsittelin jo naisten sotilaalliseen
maanpuolustukseen osallistumiseen - sotilaskoulutukseen
- liittyvää selvitystä, laajaa keskustelua
ja ratkaisunteon tärkeyttä. Toin myös esille
sen, miten asia on edennyt naapurimaissamme ja
kauempanakin. Haluan tuoda esille tässä yhteydessä
oman mielipiteeni - vain yhden kansalaisen mielipiteen,
joka ei ole naisten aseellisen palvelun
kannalla. On kuitenkin selvää, että me tulemme
ratkaisemaan asian meidän yhteiskuntajärjestelmäämme
parhaiten sopivalla tavalla.

Arvoisat kuulijat

Me ihmiset heijastamme omat arvomme tunteina ja
asennoitumisena eri kysymyksiin. Tämä pätee meihin
suomalaisiin erityisesti ennakkoluulojen osalta.
Koko ministerinä oloni ajan olenkin pyrkinyt
taistelemaan ennakkoluuloja vastaan. Puheitani naisten
turvallisuuspoliittisen tietouden lisäämisen
puolesta on pidetty sotaisina. Maanpuolustustyötäni on
nimitetty militarismiksi. On esitetty puheenvuoroja,
joissa, tasa-arvoa ja jopa rauhan asiaa on
käytetty lyömäaseena hyökättäessä naisille annettavaa
maanpuolustuskoulutusta vastaan. Käsitteitä
turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustus on pidetty rauhan
vastakohtina.

Tasa-arvokysymyksiin paneutuessani olen tosin
pannut merkille suhtautumistavan muutoksen naisten
asepalvelusta ja tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä.
Näyttää siltä, että aikaisemmin niin jäykät
asenteet ovat muuttumassa joustavampaan suuntaan
tasa-arvovaltuutetun toimistoon tulevan, yhä kasvavan
kysymystulvan myötä. Naiset vetoamat tasa-arvoon
halutessaan mahdollisuuden suorittaa
asepalvelusta.

Meidän, jotka kannamme huolta ja vastuuta
valtiollisesta itsenäisyydestämme ja kansalaistemme
turvallisuudesta, on tietysti pyrittävä oikaisemaan
väärinkäsitykset. Tässä työssä on panostettava
enemmän käytännön toimiin kuin juhlapuheisiin.

Lisää kirjanmerkki