Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Espoo - Kauniainen Reserviupseerien esitelmätilaisuudessa Kauniaisissa 2.10.1991 klo 19.00

SUOMI JA EUROOPAN TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Arvoisat reservin upseerit!
Hyvät kuulijat!

Esitelmäni aihe: "SUOMI JA EUROOPAN
TURVALLISUUSPOLITIIKKA" on melkoisen vaativa ja haastava. En
tarkoita tällä sitä, että aiheen mukaisen
esitelmän teko olisi materiaalin puutteen vuoksi
vaikeata, vaan merkillepantavaa on tapahtumien
nopeus. Taustamateriaalin kokoamisvaiheessa
lueskelin muutaman kuukauden ajalta säilyttämiäni
lehtiartikkeleita, jolloin saatoin todeta, että
tapahtumien saamat käänteet ja niistä tehdyt
johtopäätökset ovat vanhentuneet parhaat jopa
muutamassa vuorokaudessa. Tästä voimme oppia sen,
että turvallisuuspoliittisten näkemysten
esittämiseen tulee ottaa jonkinmoinen varaus ja ainakin
melkoisen pitkälle aikaan meneviin visioihin
tulee suhtautua vain eräinä mahdollisuuksina.

Maailmassamme ja aivan lähialueillammekin
tapahtuneiden suurtenkin muutosten huomaamista
nopeatempoisuuden lisäksi vaikeuttaa se, että
elämme muutosten keskellä. Ihminen sopeutuu helposti
muuttuneisiin olosuhteisiin. Tämä tapahtuu
luonnollisesti niin positiivisissa kuin myös
negatiivisissa asioissa. Turvalliseksi koetussa
maanosassamme riehuvien yhteenottojen seurauksena
olevat ihmisuhrit eivät juurikaan tänä päivänä
ylitä uutiskynnystä. Tieto Saksojen yhdistymisestä
sai ehkä meidät vielä mietteliääksi, mutta
uutiset Baltian maiden itsenäistymisestä tai
neuvostoarmeijan joukkojen supistamisesta puoleen
nykyisestä vahvuudestaan ei meitä juurikaan enää
ihmetyttänyt. Tämä kaikki korostaa meidän
velvollisuuttamme tarkkailla ympäristöämme
herpaantumatta, jotta emme toimisi väärien johtopäätösten
perusteella.

Viime päivinä on julkisuudessa herättänyt
mielenkiintoa presidentti Bushin ilmoitus maansa
yksipuolisista ydinaseiden supistuksista.
Ilmoituksessa ei suoranaisesti edellytetty
vastavuoroisuutta Neuvostoliitolta, mutta tämä on luvannut
vastata ilmoitettuihin supistuksiin ensi viikolla.
Jo ensimmäiset kannanotot ovat olleet rohkaisevia.

Taktisten ydinaseiden hävittämisen arvoa ei ole
syytä vähätellä. Tervehdimme sinällään jo
myönteisten aserajoitusneuvottelujen saamaa jatkoa
suurella tyytyväisyydellä.
Suurvaltojen toimiin liittyen on myös Suomea
vaadittu osallistumaan aseistariisuntatalkoisiin.
Vaikka kysymys onkin erittäin vakavasta asiasta,
toteaisin tähän, että esittäjille on täytynyt
tulla mittalukuvirhe: Suhteutettuna ympäristössämme
olevaan sotilaalliseen potentiaaliin jo
pienetkin supistukset aiheuttaisivat vastaavasti
meihin nähden dramaattisia supistuksia missä
ilmansuunnassa tahansa.
Aseidenriisunnassa Suomi on ollut pitkään
edelläkävijä tarkoitettaessa puolustusmenojen tasoa.
Sotilaallisen maanpuolustuksen menot ovat olleet
pitkään vain 1,5 % bruttokansantuotteestamme. Ei
aina edes sitäkään. Vaikka tarkkaan vertailuun
eri maiden välillä sisältyykin yhteisten
mittareitten puutteen vuoksi tulkintavaikeuksia,
puolustusbudjettimme BKT -tasoa voidaan pitää eräänä
alhaisimmista läntisistä teollisuusmaista. Näin
siitäkin huolimatta, että olemme viime kädessä
yksin vastuussa maamme puolustamisesta.

Huolimatta myönteisestä kehityksestä aseiden
supistamisessa Euroopassa, puolustusvoimat eivät
kuitenkaan ole käyneet tarpeettomiksi, sillä
esimerkkejä sotilaallisesta varautumisesta löytyy
lähialueellammekin useita:

TAE -sopimus rajoituksineen ei koske samassa
mitassa reuna-alueita kuin Euroopan ydinalueita.
Varsovan liiton hajoamisen sekä Baltian maiden
itsenäistymisen seurauksena Venäjä/Neuvostoliiton
puolustuksen etulinja on siirtynyt ratkaisevasti
lähemmäksi meidän aluettamme. Tämän luonnollisena
seurauksena voidaan olettaa sotilaallisen
aktiivisuuden nousevan rajojemme läheisyydessä. Kuolan
niemimaan merkitys tukikohta-alueena ei ole
vähenemässä. Pohjoinen ilmatila on vähintäänkin
säilyttänyt merkityksensä. Kaikki nämä
osoittavat, ettei meidänkään alueemme ole menettänyt
sotilaallista mielenkiintoaan. En maalaile
uhkakuvia, vaan kuvaan tosiasioita, joka on otettava
huomioon rakennettaessa omaa maanpuolustustamme.
Eurooppa on kokemassa toisen maailmasodan jälkeen
suurimman muutosaallon. Elämme parhaillaan
murrosvaihetta. Tämä murrosvaihe saattaa kestää
useita vuosia ja johtaa myös konflikteihin, kuten
olemme valitettavasti voineet jo todeta.
Poliittinen ja taloudellinen eriarvoisuus sekä pitkään
tukahdutettuina olleet kansallisuuskysymykset
ovat leimaa-antavaa tämän päivän maailmallemme,
joka on samalla saanut vastatakseen uudenlaisia
turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuvia
haasteita.

Osana Pohjolaa meidän tulee tukea pyrkimyksiä
alueemme vakaan tilan säilyttämiseksi. Tämä
edellyttää sitä, että niin sotilaallinen kuin myös
maanpuolustus yleensä ovat kunnossa sekä
uskottavalla pohjalla. Tähän on tähdännyt muun muassa
parlamentaarinen puolustuspoliittinen
neuvottelukunta antaessaan omat suosituksensa.
Saavuttaaksemme omat kansalliseen hyvään tähtäävät
päämäärät, meidän tulee kyetä muuttumaan. On
katsottava rohkeasti tulevaisuuteen.

Suurimpana ratkaisuna vielä tämän vuosikymmenen
aikana tulee olemaan suhtautumisemme yhdentyvään
Eurooppaan. Päämäärä on selvä, eikä siitä kukaan
liene toista mieltä: Suomen osallistuminen
Euroopan yhdentymiseen meidän kannaltamme
optimaalisella tavalla. Mielestäni meidän tulee olla
viimeistään nyt avoimia kaikelle keskustelulle eri
vaihtoehdoista. Tällä hetkellä näyttää hankalalta
se, ettei näin ole pystytty jo aiemmin tekemään.
Pohtimatta ovat jääneet mahdollisesti myöhemmin
EY -jäsenyyteen päätyvästä ratkaisusta aiheutuvat
muut kuin taloudelliset vaikutukset. Kovin paljon
ei ole myöskään osoitettu huomiota sille
vaihtoehdolle, että jäisimme sekä ETA -ratkaisun että
EY:n ulkopuolelle.

Julkiseen keskusteluun olen nostanut myös
Euroopassa ja meillä käytettävän
turvallisuuspolitiikkaan liittyvän käsitteistön.
Meillä vakiintuneen käytännön mukaisesti on
turvallisuuspolitiikka
jaettu ulkopolitiikkaan ja puolustuspolitiikkaan,
jossa ulkopolitiikalla on ensisijainen asema.
Määritelmä on selkeästi alleviivannut sitä, että
Suomi hoitaa turvallisuuttaan ensi sijaisesti ulkopolitiikan keinoin.
Määritelmässä ei sinällään nykyäänkään ole vikaa,
mutta länsieurooppalaiseta näkökulmasta tarkasteltuna
sitä voidaan pitää liian suppeana. Tämä
johtuu siitä, ettei turvallisuus enää synny
ainoastaan ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan
yhteistoiminnasta. Tarvitaan, myös taloudellista
ja ekologista panosta sekä kansainvälistä
yhteistoimintaa.

Tulevaisuutta silmällä pitäen mekin voisimme
punnita Euroopan Yhteisön mukaista jakoa:
ulkopolitiikkaan, turvallisuuspolitiikkaan ja
puolustuspolitiikkaan. Tässä jaottelussa
turvallisuuspolitiikan piiriin luetaan muun muassa
asevalvonta, aseidenriisunta, ETYKiin ja YK:hon liittyvät
turvallisuuskysymykset sekä lisäksi niin sanottuja
"pehmeitä" ei sotilaallisia uhkia. Sotilaallista
puolustuspolitiikkaa ei EY -keskustelussa
lueta osaksi turvallisuuspolitiikkaa: se on erotettu
omaksi alueekseen. Näin ollen puolustuspolitiikan
keinoihin kuuluu puhtaasti sotilaallinen
varautuminen.

On luonnollista, että nämä käsitteet ovat lähellä
toisiaan, mutta haluan ottaa ne esille siksi,
että huomaamme sellaiset oleelliset erot, jotka
eurooppalainen käytäntö on tuonut
turvallisuuskäsitteistöön. Haluan korostaa erityisesti, että
tämän "euronormien" mukainen määritelmä ei ole
viemässä pohjaa sotilaalliselta maanpuolustukselta.
Tällä menettelyllä meillä on mahdollista
saada puolustuskysymyksissämme enemmän liikkumavaraa,
jolla on mahdollista säilyttää myös
tulevaisuudessa itsenäinen päätösvaltamme
puolustuskysymyksissä.

Kun tarkastellaan poliittisia, taloudellisia ja
sotilaallisia riippuvuussuhteita, niin EY -maiden
keskuudessa saattaa olla pyrkimystä vapautua
USA:n "holhouksesta". Nykyaikana taloudellinen
voima korostuu. Sillä on suuri
turvallisuuspoliittinenkin painoarvo.
Esimerkiksi Saksan kohdalla on myös muistettava,
että sen panostus taloudelliseen voimaan on
samalla merkinnyt sitä, että sotilaallinen sektori
on joutunut tyytymään voimavarat huomioon ottaen
vähintäänkin kohtuulliseen osuuteen. Tämä on
mahdollistanut talousmahdin kehityksen, ja tämän
linjan luonnollisena jatkona toimii pitkälle
tämän vuosikymmenen aikana NATOn
turvallisuusjärjestelmä. Näin on tapahtunut useissa muissakin
läntisissä maissa. Useat NATO -maat, muun muassa
Iso-Britannia, haluaisivat säilyttää EY:n
ensisijaisesti talouspoliittisena liittona. NATOn
pysyvyyttä korostaa sekin, että Yhdysvallat pitää
puolustusliiton vaikutusvallasta hyvin tiukasti
kiinni.

Puheet Euroopan Yhteisöön liittymisestä ovat
herättäneet meillä Suomessa ristiriitaisia
tunteita. Epävarmuutta aiheuttaa myös se, että
ajatus yhteisön mahdollisesta omasta
puolustuspolitiikasta ei ole vielä hahmottunut. Tässä asiassa
edetään ehkä vasta tämän vuosikymmenen puolivälin
jälkeen. Euroopan yhdentyminen lisää lähivuosina
vaihtoehtoja Suomen puolustuspolitiikkaan.
EY:n mahdollinen yhteinen ulko-, turvallisuus- ja
puolustuspolitiikka nostavat luonnollisesti
esille kysymyksen siitä, mitä tapahtuisi
puolueettomuuspolitiikallemme, jos päättäisimme hakea
yhteisön täysjäsenyyttä.

Puolueettomuus -sanan sisällöstä, johon myös EY
-keskusteluissakin Suomessa on jatkuvasti
kiinnitetty huomiota tullaan varmasti esittämään
erilaisia tulkintoja. Me joudumme vielä käymään
keskustelun siitä, mitä meidän puolueettomuutemme
on. Henkilökohtaisesti pitäisin sitä pienenä
ihmeenä, jos selviäisimme Euroopan murroksesta
sekä taloudellisesta integraatiosta perinteisen
puolueettomuuskäsitteemme saamatta uusia ilmeitä.
On selvää, että kansainvälisen toimintaympäristön
muuttuessa myös käsityksemme puolueettomuudesta
täytyy muuttua. Onhan sanottu niinkin, ettei
meidän perinnäisellä puolueettomuuspolitiikallamme
ole sijaa 1990 -luvun Euroopassa. On esimerkiksi
todettu, että Suomen puolueettomuuden
sisältö on tänään kiteytettävissä sotilaalliseksi
liittoutumattomuudeksi ja hyvien naapurisuhteiden
ylläpitämiseksi. Näihin ajatuksiin voisin hyvinkin
yhtyä.

Uskon henkilökohtaisesti, että puolueettomille
maille tulee olemaan tilaa EY:ssä. Tilanne ETA:n
ja EY:n osalta saattaa olla samankaltainen kuin
EFTAn muodostamisessa. Aluksi oli välivaihe Finn-
EFTA, jossa Finn oli se osa jossa me olimme. Finn
putosi kuitenkin aika nopeasti pois. Mielestäni
tälle meidän puolueettomuudelle EY:ssä on
olemassa sopiva rako ilman, että olemme sitoutuneita
muuten kuin taloudellisissa ja määrätyiltä osin
ehkä laajemmin ymmärretyissä
turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.
Uskon myös niin, että minkäänlaista valmista EY:n
puolustuspoliittisella puolella ei tule olemaan
pitkään aikaan. Se merkitsee, että me voimme olla
hahmottelemassa EY:hyn liittymistä, kun ensin ETA
-puoli on saatu alta pois hyvään ratkaisuun.

Vår försvarspolitik är bokstavligt talat
fullständigt defensiv. Vårt försvar har till uppgift
att stöda landets utrikespolitiska ledning och
för sin del förse förverkligandet av
utrikespolitiken med trovärdighet särskilt då tiderna
förändras till det sämre. Detta förutsätter å sin
sida att försvarsförmågan också i teknologiskt
avseende kan bibehållas på den kravnivå som vår
tid för med sig. Förmågan att uppfylla detta
centrala krav är en framtida nyckelfråga.
Trovärdighet kan uppnås endast genom en långsiktig
försvarspolitik som har folkets, den folkvalda
riksdagens och den inför riksdagen parlamentariskt
ansvariga regeringens förtroende.
I frågor som ansluter sig till vår säkerhet är
det nödvändigt att avancera på basis av planer
som görs upp på lång sikt. Detta får ändå inte
hindra oss från att reagera på de förändringar
som sker i vår omgivning. En av de grundläggande
frågor som vi måste lösa under detta årtionde är
vårt förhållningssätt till den europeiska
ekonomiska integrationen.
I anslutning till ett eventuellt medlemskap i EG
har de säkerhetspolitiska frågorna lyfts fram.
Det har ansetts att utövandet av nationell
säkerhetspolitik och vår neutralitet äventyras om vi
ansöker om fullt medlemskap i EG. Personligen
tror jag inte själv på detta. Det är ett
geografiskt faktum att den söm mellan "stormakterna"
där Finland på samma sätt som grannlandet Sverige
befinner sig är av synnerligen stor betydelse
både för Ryssland/Sovjet och NATO. Finlands och
Sveriges neutralitet har i denna konstellation en
positiv betydelse. Att just denna konstellation
bibehålls ligger också i EG:s intresse.

Bästa åhörare!

När vi diskuterar vår plats i ett integrerat
Europa kan vi vara övertygade om att
Finlands neutralitet alltjämt är av stor vikt i den
europeiska säkerhetsarkitekturen. Den ger
Nordeuropa förutsägbarhet och stabilitet
och stöder på så sätt stabiliteten i hela Europa.
Bedömningen av vårt eget EG-medlemskap
försvåras av att vi ännu inte vet hur EG:s gemensamma
försvarspolitik kommer att utformas och hur
bindande den är. Den kunskapen får
vi kanske lov att vänta på ända till år 1996,
då det är meningen att EG- toppmötet
skall besluta hur den gemensamma
försvarspolitiken skall organiseras
och vad den skall innehålla.

Hyvät kuulijat!

Puolustuspolitiikallaan ja laajemmin
turvallisuuspolitiikallaan Suomi tähtää vakaiden olojen
turvaamiseen Pohjolassa ja Euroopassa. Tasapainon
järkkymisestä tulisivat eniten kärsimään pienet
maat, koska tasapainon palauttaminen lähes
poikkeuksetta tapahtuu vahvimman ehdoilla. Se, että
Suomi pyrkii lujittamaan vakaita oloja
ensisijaisesti omalla lähialueellaan Pohjois-Euroopassa
tapahtuu siten sen oikeutetuista ja itsekkäistä
lähtökohdista. Tätä työtä me emme tee ainoastaan
omalla tontillamme, vaan myös hyvin tarmokkaasti
esimerkiksi Euroopan turvallisuus ja yhteistyö-
eli ETYK -prosessin puitteissa.
Suomen puolueettomuuspolitiikalla on yhä tärkeä
paikka Euroopan turvallisuuspoliittisessa
arkkitehtuurissa. Se luo ennustettavuutta ja vakautta
Pohjois-Eurooppaan ja siten tukee koko Euroopan
vakautta. Tämä on syytä pitää mielessä, kun
keskustelemme mahdollisesta liittymisestämme
Euroopan Yhteisöön.

EY on kuitenkin vain yksi osa Euroopan niin
sanottua uutta arkkitehtuuria. Entiset
sosialistiset maat ovat ilmoittaneet halukkuutensa niin
EY:n kuin myös NATOn jäseniksi, joskin jälkimmäinen
on suhtautunut kielteisesti näihin pyrkimyksiin.
Varsovan liiton lakattua olemasta myös NATO
on muutoksen tilassa. ETYK puolestaan on saanut
muuttuneessa tilanteessa kokonaan uutta
kantavuutta.

Turvallisuuspoliittiset tehtävät ja vastuut ovat
merkittävällä tavalla uusjaossa Euroopassa.
Kokonaisuus on jatkuvassa liikkeessä. Tällaisessa
murrosvaiheessa voimassa olevien kahdenkeskisten
sitoumusten sovittaminen tuleviin ratkaisuihin
vaatii tarkkaa harkintaa. Näistä kahdenkeskisistä
ratkaisuista esimerkkinä on YYA-sopimuksemme.
Olen edellä kosketellut Suomen puolustuspoliittisia
näkymiä lähinnä ulkoisten tekijöiden valossa.
Puolustuspolitiikka on luonnollisesti myös
sisäpolitiikkaa. Sisäpolitiikka vaikuttaa oleellisesti
puolustuspolitiikan kykyyn vastata ulkoisiin
haasteisiin. Jo aiemmin mainitsemaani
parlamentaarisen puolustuspoliittisen neuvottelukunnan
mietintöön sisältyy kannanotto puolustusvoimien
kehittämiseksi 1990-luvulla. Menemättä mietinnön
yksityiskohtiin totean, että neuvottelukunnan
ehdotuksiin sisältyy kaikkien puolustushaarojen
määrätietoinen kehittäminen mukaan lukien kolmen
torjuntahävittäjälaivueen kaluston uusiminen.
Ylittämättä neuvottelukunnan suositusta 1,5 %
bruttokansantuotteesta, määrärahat mahdollistavat
toteutuessaan myös jääkäri- ja panssariprikaatien
varustamisen sekä meripuolustuksen keskeisten
hankkeiden realisoinnin.

Hyvät kuulijat!

Turvallisuutta ei voida perustaa toiveajatteluun.
Turvallinen Eurooppa täytyy rakentaa vankan
realismin ja niiden periaatteiden varaan, jotka
kaikki ETYK -maat ovat hyväksyneet. Ensimmäisenä
näistä periaatteista mainitaan ihmisoikeudet,
demokratia ja lain voimaan nojaava valta. Suomen
puolustuspolitiikka, joka perustuu näihin
yleisesti tunnustettuihin arvoihin kykenee varmasti
sopeutumaan vaikeisiinkin tulevaisuuden
haasteisiin.

Lisää kirjanmerkki