Arkistonumero
2699
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Elisabeth Rehn
Lähde
Valtioneuvoston kanslia
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
12.10.1991

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin alustus Yrittäjänaisten Keskusliitto r.y:n syysliittokokouksessa Kalastajatorpalla 12.10.1991 klo 13.00

Arvoisat liittokokousedustajat
Hyvät läsnäolijat


NAISET JA MAANPUOLUSTUS

Yrittämisen taustaa

Suomalainen Nainen asuu Yhdistyneiden Kansakuntien
kehitysohjelman, United Nations Development
Programmen (UNDP:n) maailman hyvinvointia mittaavan
raportin mukaan 13. parhaassa maassa. Maailman
hyvinvoinnin kärjessä ovat Japani, Kanada, Islanti
ja Ruotsi. Tutkituista 160 valtiosta hännänhuippuna
oli Sierra Leone. Raportissa mitataan ihmisen
hyvinvointia inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI-
=Human Development Index), mihin bruttokansantuotteen
lisäksi vaikuttavat ihmisoikeudet, sananvapaus,
demokraattiset perustarpeet, mahdollisuus
osallistua päätöksentekoon, terveys- ja sosiaalipalvelut,
tasa-arvo, mahdollisuus koulutukseen ja
työhön. Kun mitataan sukupuolten välistä tasa-arvoa
nousee 13. sijalla oleva Suomi ykköseksi ja
hyvinvoinnin ehdoton ykkönen Japani putoaa peräti 17:-
nneksi.

Tarkasteltaessa tätä taustaa vasten yrittämisen
mahdollisuuksia toimii Suomalainen Yrittäjänainen
maailman parhaimpiin kuuluvassa toimintaympäristössä.
Siihen kuuluvat toki suhdannevaihtelut ja
markkinavoimien aiheuttamat muutokset, jotka
vaikuttavat yrittämisen eri aloihin eri tavoin - joskus
kipeinäkin. Tästä esimerkkinä yrittäjien ja
yrittäjäperheen jäsenien määrässä vuositasolla tapahtunut
lähes 10 prosentin vähennys viime heinäkuun
tilastojen mukaan.

Suomella voidaankin todeta olevan tämän päivän
yrittämisen maailmassa hyväksytty ja arvostettu
asema. Ilman mittavia ponnisteluja ja tiettyä
omaleimaisuutta tätä asemaa ei suinkaan ole
saavutettu. Samoin voidaan todeta maamme asemasta
yleisesti. Suhteet naapureihimme ovat hyvät ja vakaat.
Osallistumme aktiivisesti rauhaa, turvallisuutta ja
luottamusta edistäviin toimiin maailmanlaajuisesti.
Voimme tehdä konkreettista ja näkyvää rauhantyötä
YK:n lipun alla. Taloutemme on kansainvälisessä
vertailussa vakaa huolimatta suhdannevaihteluista.
Maamme on hyvinvointivaltio.

Turvallisuudesta

Tähän asemaan pääseminen ja siinä pysyminen ei vain
ole itsestäänselvyys. Taustalla on paljon työtä ja
uhrauksia - riskin ottamista - itsenäisyytemme
ajalta, siis todellista yrittämistä sanan varsinaisessa
merkityksessä. Uuttera työ, isänmaanrakkaus,
maanpuolustustahto ja luotettavuus ovat olleet
keskeisimmät elementit turvallisuutemme
rakentamisessa.

Turvallisuusnäkökohdilla on keskeinen sijansa
kaikkien valtioiden politiikassa. Me haluamme turvata
maamme itsenäisyyden ja riippumattomuuden kaikissa
olosuhteissa. Samalla haluamme pitää huolta
kaikkien kansalaistemme turvallisuudesta ja
hyvinvoinnista. Vaikka nyt elämme täällä Pohjolassa vakaissa
rauhan oloissa, on meillä silti kaikki syyt
huolehtia yhteiskuntamme valmiudesta selviytyä
erilaisista kriiseistä.

Tämän päivän maailma on haavoittuva. Voimme
nopeastikin joutua erilaisiin turvallisuuskriiseihin,
muuhunkin kuin tällä hetkellä epätodennäköiseen
sotaan, täysin omasta halustamme riippumatta. Onko
meillä tänään tietoa, taitoa ja valmiuksia kohdata
kriisejä? Ovatko kansalaisemme tiedollisesti ja
taidollisesti tasavertaisia tässä asiassa niin kuin he ovat yrittämisen alalla?

Teeman erittelyä

Minulle annetusta "Naiset ja maanpuolustus"-teemasta
- mieleisestä toki mutta toisaalta vaikeasta,
koska olen siitä niin usein puhunut ja uuden
näkökulman löytäminen on aina työlästä - toteaisin
lyhyesti, että nais-mies asetelma ei tässä maassa
herätä enää suuria intohimoja puolesta ja vastaan.
On aivan luonnollista äänestää naista ja on aivan
luonnollista, että nainen on ministeri - tätänykyä
myös puolustusministeri.

Tämä kehityskulku eräällä tavalla mitattuna on
saavuttanut 85 vuoden iän. Saihan Suomalainen
Nainen äänioikeuden lokakuun 1 päivänä vuonna 1906
lain yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta
astuessa tuolloin voimaan. Seuraavana vuonna
eduskuntaan valittiin 19 naista. Kunnallisen äänioikeuden
Suomalainen Nainen sai vasta vuonna 1917.
Rajoitettu oikeus valtion virkoihin hänelle suotiin
vuodesta 1926. Suomalainen Nainen muistaa, että
oikeastaan vasta 1960-luvulla naisten määrä eduskunnassa
alkoi olla merkittävä. Hän tietää, että nykyisessä
eduskunnassa ja hallituksessa heitä on noin 40
prosenttia kummassakin. Kunnanvaltuustoissa ja
kunnanhallituksissa naisten osuus on neljännes. Tosin
Suomalainen Nainen on kuullut väitteen, että hänen
kanssasisarensa puuttuvat kuitenkin tärkeiltä
rahapäätöksiä tekeviltä yhteiskunnan johtopaikoilta.
Suomalainen Nainen kanssasisariensa keralla edustaa
52 prosenttia väestöstämme. Heitä oli vuonna 1990
palkansaajista puolet ja yrittäjistä 34 prosenttia.
Tilastoista voi todeta, että yli kolmeneljäsosaa
alle kouluikäisten äideistä käy ansiotyössä, ja
naisten osuuden työvoimasta ennustetaan edelleen
kasvavan vuosituhannen vaihteeseen.
Suomalainen Nainen on veljeään innokkaampi
kehittämään ja kouluttamaan itseään. Tästä on osoituksena
se, että ylioppilaista ja korkeakouluopiskelijoista
noin 60 prosenttia on naisia. Suomalainen Nainen on
40 vuotta täytettyään tänä päivänä koulutetumpi
kuin veljensä. Suomalaisen Naisen vaikutusmahdollisuus
yhteiskunnan eri aloilla on kasvanut ja kasvaa
tulevaisuudessa. Tämä mahdollisuus tulee käyttää
hyväksi - kaikilla yhteiskunnan aloilla - turvallisuutta
unohtamatta.

Suomalainen Nainen on viime aikoina kuullut usein
sanan "maanpuolustus". Miten hän kokee sen
sisällön? Yksi miettii: "Niitä armeijan touhuja." Toinen
puuskahtaa: Militaristit asialla!". Kolmas ajattelee:
"Mistähän saisi tietoa asiasta?" Neljännen
mielikuvat liittyvät isovanhemmiltaan tai
vanhemmiltaan kuulemiinsa kertomuksiin tai koulussa
opiskeltuihin asioihin "viime sodista". Ja niin
edelleen .

Ei tämä ole lainkaan omituista. Perustietoa
turvallisuuteen liittyvistä asioista antavina voidaan
pitää kotia, päiväkotia ja yleissivistävää tai
ammatillista koulua. Lisätietoa on saatavissa
aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön,
järjestötoiminnan ja tiedotusvälineiden kautta. Työhön
liittyvää soveltavaa tietoa tulisi saada työyhteisön
järjestämänä. Maanpuolustuksen osuus on varsin
vaatimaton tässä tiedonjaossa.

Miehet saavat perustietoutensa sotilaallisesta
maanpuolustuksesta ja yleiskuvan muista maanpuolustuksen
sektoreista varusmiespalveluksensa aikana ja
kertausharjoituksissa. Naisilta tämä kanava
puuttuu. Voidaankin todeta, että huolimatta miehiä
korkeammista koulutuksellisista lähtökohdistaan
naiset ovat miehiä huonommassa asemassa
turvallisuuteen liittyvässä tiedonsaannissa. Erityisesti
tämä koskee maanpuolustuksellisen tiedon saantia.

Tässä vaiheessa on paikallaan todeta, että
maanpuolustukseen kuuluvat sotilaallisen maanpuolustuksen
lisäksi taloudellinen maanpuolustus, väestönsuojelu
sekä toimet maanpuolustustiedotuksen, sosiaali-
ja terveydenhuollon, viestitoiminnan sekä
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden aloilla.

Miesten ja naisten roolit

Me näemme tiedotusvälineistä joka päivä, että sota,
ympäristökatastrofit ja taloudellinen lama ulottavat
vaikutuksensa kaikkialle. Vaikutukset voivat
olla sotilaallisia, ympäristöön vaikuttavia,
väestöllisiä, taloudellisia jne. Vaikutukset voivat
olla lyhytaikaisia tai pitkävaikutteisia.
Poikkeusolot koskevat siis koko yhteiskuntaa.
Kansalaisten vastuu ja velvollisuudet ovat yhteiset. Ei
voida erottaa vain miesten tai naisten tehtäviä.

Sotilaallisesta maanpuolustuksesta muualla ...

Valtiot ovat ratkaisseet turvallisuuteen liittyvät
järjestelynsä kulttuuriperinteidensä ja yhteiskunta
järjestelmiensä mukaisesti niille parhaiten sopivalla
tavalla. Useimmissa Euroopan maissa ja
Pohjoismaissakin naisilla on oikeus suorittaa
asepalvelus. Vapaaehtoisuus on lähtökohtana palvelukseen
hakeutumiselle. Kuitenkin vain harvoissa maissa on
naisille säädetty asevelvollisuus. Esimerkkinä
mainitaan usein Israel. Useat maat omaavat oikeuden
kutsua naiset asepalvelukseen. Tällaisia ovat
esimerkiksi Neuvostoliitto ja Kiina. Eräissä maissa
sotilaallinen opetus ja koulutus on pakollista
kouluopetukseen liittyen ja koskee myös tyttöjä.
Pääosin palvelus sotilaallisen maanpuolustuksen
tehtävissä perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen.
Esimerkiksi vapaaehtoisina palvelevien naisten osuus
Yhdysvaltain palveluksessa olevista sotilaista on
yli 11 prosenttia.
Pohjoismaissa naiset ovat perinteisesti osallistuneet
maanpuolustukseen järjestöjen kautta. Ruotsissa,
Norjassa ja Tanskassa on naisten pääsy aseellisiin
tehtäviin puolustusvoimissa syntynyt tasa-
arvosyistä ja erityisesti naisten itsensä vaatimuksista.
Samasta syystä naisille on luotu myös mahdollisuus
upseerin uraan ylimpiä tehtäviä myöten.

... ja Suomessa

Pelkästään maamme historiaa ja sen antamia kokemuksia
tarkastelemalla voisi päätyä siihen, että naisten
osuus maanpuolustuksessa olisi nykypäivän Suomessa
varsin merkittävä. Tulevathan ensinnä mieleen
lukuisat lotat ja tämän päivän sotilaskotisisaret.
Tosiasia kuitenkin on, että naisilla ei ole
mahdollisuutta astua palvelukseen edes aseettomana tai
ryhtyä sotilasuralle. Onkin vaikeaa yksiselitteisesti
esittää perusteluja sille, miksi näin on.
Suomalainen nainen on kuitenkin perinteisesti tuntenut
vastuunsa yhteiskunnallisissa asioissa. Tämä
vastuu on ulottunut myös maanpuolustuksen alalle -
tosin perinteisillä naisten aloilla, joissa ase on
ollut vieras väline. Hieman kehitystä on toki viime
aikoina tapahtunut eräiden erikoisupseerien virkojen
avauduttua naisille ja ensimmäisten suomalaisten
naisten tultua valituiksi YK:n rauhanturvaamistehtäviin.

Miten Suomessa tästä eteenpäin?

Yhä useammin törmää keskusteluissa, kirjoituksissa
ja muussa mielipiteenvaihdossa esityksiin, että
naisille tulisi antaa mahdollisuus vapaaehtoiseen
asepalvelukseen - ilman aseita tai aseiden kanssa.
Naisten asevelvollisuutta puoltavia kannanottoja
sensijaan ei juurikaan ole ollut esillä. Kaiken
kaikkiaan olemme tulleet yhteiskunnallisessa
kehityksessämme siihen, että naisten osallistumista
sotilaalliseen maanpuolustukseen koskeviin kysymyksiin
tulee hakea ratkaisua. Minusta tässä asiassa
on tärkeää huomata, että esitysten tulee lähteä
naisista itsestään ja heidän tarpeistaan. Esimerkiksi
naisjärjestöjen on tehtävä asia selväksi
itselleen. Ennen päätöksiä asia on otettava laajaan
julkiseen keskusteluun, minkä yhteydessä on
suoritettava tarpeelliset selvitykset.

Poikkeusoloihin varautuminen - viranomaisvelvoite

Eri hallinnonalojen ja keskeisten yhteisöjen
poikkeusolojen tehtävien toteuttaminen edellyttää, että
niihin on jo normaalioloissa riittävästi varauduttu.
Varautuminen sisältää henkilöstön osalta varaamisen,
varauksesta ilmoittamisen varatulle ja varatun
henkilöstön kouluttamisen poikkeusolojen tehtäviä
varten.
Valmiuslaissa on nämä velvoitteet otettu huomioon
sukupuolta erittelemättä. Velvoitteet sisältyvät
luonnollisesti niihin maanpuolustuksen eri aloihin,
jotka edellä jo luettelin.
Viranomaisen velvollisuutena on siis hallinnonalallaan
huolehtia siitä, että sen henkilöstön kouluttaminen
toteutuu myös näihin maanpuolustuksen eri
alueiden poikkeusolojen tehtäviin. Tämä periaate on
nyt ensimmäisen kerran kirjattu lakitekstiin, joka
on luonnollisesti velvoittava. Periaate on toki
ollut hyväksytty jo pitkään siinä mielessä, että
samat viranomaiset, jotka hoitavat tiettyjä tehtäviä
normaalioloissa, vastaavat niistä myös
poikkeusoloissa.

Kokonaan toinen asia onkin sitten, miten käytännössä
varautuminen on hoidettu esimerkiksi naisten
varaamisen ja kouluttamisen osalta. Syyskuun alusta
voimaan tulleen valmiuslain velvoitteita on näiltä
osin ryhdytty valtioneuvoston kanslian johdolla
toteuttamaan. Asian tyydyttävään kuntoon saattaminen
lienee kuitenkin vuosien asia. Silloinkin on
toteutettu vain viranomaisvelvoitteet.

Naisten mahdollisuudet saada tietoa
maanpuolustuksesta

Perustietoa turvallisuuteen liittyvistä asioista
antavina voidaan pitää kotia, päiväkotia ja
yleissivistävää tai ammatillista koulua. Lisätietoa on
saatavissa aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön,
järjestötoiminnan ja tiedotusvälineiden kautta.
Työhön liittyvää soveltavaa tietoa tulisi saada
työyhteisön järjestämänä.
Kuluvan vuoden alusta voimaan tullut asetus
valtionhallinnon toiminnallisista tasa-arvosuunnitelmista
velvoittaa puolustusministeriön ryhtymään
toimenpiteisiin toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman
laatimiseksi.
Puolustushallinnon toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma
liittyy naisten ja miesten välisestä tasa-
arvosta annetun lain velvoitteiden täyttämiseen.
Tasa-arvolain tarkoituksenahan on estää sukupuoleen
perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten
välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa
naisten asemaa erityisesti työelämässä. Viranomaisten
tulee edistää naisten ja miesten välistä
tasa-arvoa erityisesti muuttamalla niitä olosuhteita,
jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Viranomaisten
ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta ja
opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava
siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet
koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen ja
että käytettävä oppiaineisto tukee lain tarkoituksen
toteuttamista. Tasa-arvon edistäminen on viranomaisille
virkavelvollisuus.

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma koskee sitä,
miten viranomainen edistää sukupuolten tasa-arvoa
varsinaisissa tehtävissään eli niissä tehtävissä,
joiden hoitamista ja käsittelemistä varten se on
olemassa. Suunnitelman piiriin kuuluvat siten
kansalaisten olosuhteisiin vaikuttavina tekijöinä
esimerkiksi palveluun, tiedotukseen ja koulutukseen
liittyvät toiminnot. Tätä säädöstaustaa ja
puolustushallinnon viranomaisten tehtäviä pohjana pitäen
naisten maanpuolustustietouden lisääminen, naisten
vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus ja naisten
sotilasuran mahdollistaminen kuuluvat suunnitelman
piiriin.

Suunnittelu saa lisävauhtia, kun ensi viikolla
ensimmäiset koulutetut toiminnallisten
tasa-arvosuunnitelmien vastuuhenkilöt palaavat
virkapaikoilleen.

Naisten maanpuolustuskoulutus - omatoimisuuttako?

Edellä mainittujen viranomaisvelvoitteiden
ulkopuolelle jää huomattava osa kansalaisistamme - siis
myös naisista. Mainittakoon vain kymmenet tuhannet
yrittäjinä toimivat ja lähes sama määrä kotiäitejä.
Heidän maanpuolustuskoulutuksensa perustuu
vapaaehtoisuuteen. Heidän mahdollisuutensa saada
koulutusta perustuu sitkeään omatoimisuuteen.
Maanpuolustuskursseille on voitu kutsua vain pieni osa
naisista, pääkriteerinä yhteiskunnallinen virka- tai
luottamustehtävä. Maanpuolustusjärjestöjen
mahdollisuudet järjestää koulutusta ovat varsin
rajalliset, ja pääosa naisistahan on järjestöelämään
kuulumattomia. Vapaan sivistystyön oppilaitokset
ovatkin yksi koulutuskanava, jota on varsin vähän
hyödynnetty tässä mielessä.
Naiset todella haluavat tietoa maanpuolustuksesta
ja kaikesta muustakin turvallisuuteen liittyvästä.
Tästä ovat osoituksena tehtyjen mielipidetiedustelujen
lisäksi muun muassa nyt syksyllä käynnistyneet
kansalais- ja työväenopistojen turvallisuuspolitiikan
kurssit. Jo nyt on tietoa siitä, että
kursseille on ollut halukkaita eri puolilla maatamme.
Varsinaiset osallistumistiedot ovat käytettävissä
vasta ensi keväänä kurssiraporttien valmistuttua.

... vai vapaaehtoisuutta?


Vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on pitkät
perinteet ja vakiintuneet, aatteelliselta pohjalta
lähtevät päämäärät ja toimintamuodot.
Maanpuolustusjärjestöjen tavoitteena on kansalaisten
maanpuolustustietouden lisääminen ja maanpuolustustahdon
lujittaminen.
Naisten vapaaehtoistoimintaa maanpuolustuksen
parissa toki on, sillä kuuden suurimman
maanpuolustusjärjestön jäsenmäärästä naisia on noin 20
prosenttia. Toiminta ei kuitenkaan tavoita kaikkia
asiasta kiinnostuneita eri syistä johtuen. Tiedän,
että tätä asiaa on pohdittu järjestöjen piirissä.
Toimenpiteitäkin voitaneen aikanaan odotella.
Pääesikunnan päällikön asettama,
maanpuolustusjärjestöjen ja pääesikunnan edustajien muodostama
työryhmä totesi viime kuun lopulla jättämässään
selvityksessä, miten vapaaehtoisten
maanpuolustusjärjestöjen toimintaa tulisi kehittää ja
koordinoida maanpuolustuksen kokonaispäämäärien
edistämiseksi. Työryhmä selvitti lisäksi, miten vapaaehtoista
ei-aseellista sotilaskoulutusta voitaisiin järjestää
maanpuolustusjärjestöjen puitteissa. Selvitykseen
sisältyi esitys naisten osallistumisesta
vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen.

Naiset sotilasuralle

Aiemmin puheessani olen käsitellyt naisten
osallistumiseen sotilaalliseen maanpuolustukseen -
sotilaskoulutukseen - liittyvää selvitystä, laajaa
keskustelua ja ratkaisunteon tärkeyttä. Toin myös
esille sen, miten asia on edennyt naapurimaissamme
ja kauempanakin. Haluan tuoda esille tässä
yhteydessä oman mielipiteeni - vain yhden kansalaisen
mielipiteen, joka ei ole naisten aseellisen palvelun
kannalla. On kuitenkin selvää, että me tulemme
ratkaisemaan asian meidän yhteiskuntajärjestelmäämme
parhaiten sopivalla tavalla.

Arvoisat kuulijat

Hieman yli vuoden ajan on julkisuudessa keskusteltu
pääasiassa mielipidetasolla naisten maanpuolustus
tietouden lisäämisestä, naisten asepalveluksesta ja
osallistumisesta maanpuolustukseen. Useimmat kannanotot
puolesta tai vastaan ovat olleet asiallisia
ja perusteltuja. Ylilyöntejä ja kovin asenteellisia
ennakkoluulojakaan tässä asiassa ei ole voinut olla
näkemättä ja kokematta.

Me ihmiset heijastamme omat arvomme tunteina ja
asennoitumisena eri kysymyksiin. Tämä pätee meihin
suomalaisiin erityisesti ennakkoluulojen osalta.
Koko ministerinä oloni ajan olenkin pyrkinyt
taistelemaan ennakkoluuloja vastaan. Tällä tiellä olen
tälläkin kertaa.

Tasa-arvokysymyksiin paneutuessani olen pannut
merkille suhtautumistavan muutoksen naisten
asepalvelusta ja tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä.
Näyttää siltä, että aikaisemmin niin jäykät
asenteet ovat muuttumassa joustavampaan suuntaan tasa-
arvovaltuutetun toimistoon tulevan, yhä kasvavan
kysymystulvan myötä. Naiset vetoavat tasa-arvoon
halutessaan mahdollisuuden suorittaa asepalvelusta.
Toiminnallisen tasa-arvon edistäminen
puolustushallinnon alalla edellyttää naisten saattamista
vähintään maanpuolustustietouden osalta tasavertaiseen
asemaan miesten kanssa.

Tässä mielessä haluankin noudattaa yrittäjien yhtä keskeisimmistä periaatteista: ennakkoluulot pois!

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Elisabeth Rehn: Puolustusministeri Elisabeth Rehnin alustus Yrittäjänaisten Keskusliitto r.y:n syysliittokokouksessa Kalastajatorpalla 12.10.1991 klo 13.00, 12.10.1991, http://www.eilen.fi/fi/2699/ (28.1.2020)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki