Elisabeth Rehn 29.6.1991

Julkaisuvapaa 29.6.1991 kello 12.00

ARVOISAT TRUCKERIT, HYVÄT NAISET
JA HERRAT, HYVÄT YSTÄVÄT

Minulle on suotu todellinen ilo tavata näin
suuri joukko perinteisen käsityksen mukaisia
romantikkoja, joiden elämänmuotoa
on monin tavoin pidetty vapauden ja voiman
sävyttämänä, mutta johon aina on myös
kytketty rautainen ammattitaito.

Tämän joukon parissa on ollut helppo puhua
muun muassa hyötykuorman suuruudesta,
kuormatilan koosta, tehokkaista, taloudellisista
ja monilitraisista moottoreista, tuhannen
kierroksen vääntömomentista, vaihderoboteista,
ketteryydestä ja tehokkuudesta jne.
Tässä mielessä uuden ajan haasteet ovat
kuitenkin melkoiset. Romantiikka ja perinteinen
vapaus on vaihtumassa säädösten
tiukasti ohjaamaksi toiminnaksi, mitä ankara
kustannuskilpailu vielä pahentaa.

Kun autot ovat kehittyneet monimutkaisiksi,
teknisiksi ja kalliiksi laitejärjestelmiksi,
on kuljettajankin pakko kehittyä lähinnä
monitoimimieheksi, joka autoajotaidon
lisäksi hallitsee monimutkaista tekniikkaa,
liiketaloutta, koti- ja ulkomaista lainsäädäntöä,
ympäristön suojelua ja tulee
toimeen useilla kielillä.

Kansainvälistyminen ja ennenkaikkea ETA- ja
EY-ratkaisut tulevat entisestään lisäämään
kilpailua ja samalla myös vaatimuksia
kuljettajien ammattitaidolle. Kuvaavaa on
että, kun juuri äskettäin saatiin uudistettua
muun muassa ajo- ja lepoaikalainsäädäntö
sekä luvanvaraista tavara- ja
henkilöliikennettä tiellä koskeva lainsäädäntö,
joudutaan niitä Eta-ratkaisun
myötä eräin osin täsmentämään.
Seuraavaksi eräitä tunnuslukuja osoittamaan,
miten tärkeästä ryhmästä nyt on kyse.
Esimerkiksi vuonna 1989 autoliikenteen osuus
kotimaan noin 3 2 miljardin tonnikilometrin
tavaraliikenteestä oli noin 66 %. Ammattimaisen
liikenteen osuus bruttokansantuotteesta
oli noin 8 % koko liikenteen ollessa
noin 10 %. Maassa oli noin 2 150 000 autoa,
mistä noin 53 000 kuorma-autoa.

Ajokortteja oli arviolta 2.6 miljoonaa
kappaletta. Liikenne kokonaisuudessaan työllisti
noin 160 000 ihmistä.
Maan päätieverkko (valta- ja kantatiet) käsittää
11 494 km. Yleisiä teitä on kaikkiaan noin
76 425 km. Tieverkosta on noin 60 % päällystettyjä.
Pääteistä noin 750 km on erittäin vilkkaasti
liikennöityjä liikennemäärän ollessa yli 9000
autoa vuorokaudessa. Vilkkaasti liikennöityjä on
noin 860 km liikennemäärän ollessa 6000-9000 autoa
vuorokaudessa. Alemman tieverkon liikennemäärät
ovat 90 %sti alle 1500 autoa vuorokaudessa.
Keskeinen päällystetyn tieverkon palveluataso-
ongelma on jatkuvasti ollut urautuminen.
Vilkkaimmat päätiet joudutaan tämän vuoksi
1-3 vuodessa päällystämään uudelleen. Toisaalta
sorateiden heikko kantavuus ja routiminen
vaikeuttavat erityisesti puuraaka-aineen kuljetuksia.
Teiden hoitoon on vuosittain käytetty noin 20 %
niukoista tiemäärärahoista.

Vuonna 1989 oli yleisillä teillä kuolleiden määrä
515 ja vammautuneiden määrä 6578. Vuosittain
onnettomuusluvut ovat olleet noin 700 kuollutta
ja 12 000 vammautunutta.

Vastaavasti puolustusvoimien ajoneuvoille sattui
vuonna 1989 yhteensä 440 onnettomuutta, joissa
sai surmansa 1 varusmies. Vapaa-aikanaan sai
auto-onnettomuuksissa surmansa lisäksi 9
varusmiestä. Onnettomuuksista oli kolmannes peruutuksia
toiseen ajoneuvoon tai esteeseen, joka
kahdestoista törmäyspylvääseen tai esteeseen ja joka
kolmastoista peräänajo. Kustannuksiksi
muutettuina onnettomuudet maksavat yhteiskunnalle
noin 10 miljardia markkaa vuosittain.
Suomen kaltaisessa laajassa ja harvaanasutussa
maassa kuljetuskustannuksilla on keskeinen
merkitys tuotannon kokonaiskustannuksiin ja
näin myös Suomen kilpailukykyyn. Kustannukset
ovatkin nousseet jatkuvasti, mistä esimerkkinä
työkustannusten nousu vuoden 1980 indeksiluvusta
100 vuoden 1989 indeksilukuun 235,
korjauskustannusten osalta indeksilukuun 201,
pääomakustannusten osalta indeksilukuun 175 ja
rengaskustannusten osalta indeksilukuun 163.
Kilpailukykyyn tosin vaikuttavat monet muutkin
tekijät. Oleellista on kuitenkin huomata, että
Suomi on joutumassa kiristämään vyötään suhteellisen
pitkän hyvinvointikauden jälkeen. Tämä
tulee vaikuttamaan aina yksilötasoa myöten
monenlaisina säästötoimina sekä niukkuutena. Valtion
osalta säästötoimet konkretisoituvat ensi vuoden
budjettineuvotteluissa.

Säästötoimia ei kuitenkaan ensi vaiheessa
kohdisteta ympäristönsuojeluun, missä pyritään
entistä enemmän ottamaan huomioon muun muassa
suolan aiheuttamat riskit pohjavedelle,
pakokaasupäästöjen vähentäminen, nastojen aiheuttaman
tien kulutuksen ja asfalttipölyn vähentäminen,
erilaisten liottimien ja pesuaineiden myrkyllisten
aineosien talteenottoon, vaarallisten aineiden
kuljetusten turvallisuuteen jne.

Hyvät kuulijat

Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole pitkästyttää
teitä erilaisilla tilastoilla vaan onnitella
teitä siitä, että kiivaasta kilpailusta
huolimatta olette säilyttäneet romanttisia piirteitä
toimenkuvassanne. Samalla kun toivotan kaikki
tervetulleeksi vuoden 1991 TRUCKERS FESTIIN,
pyydän toivottaa myös menestystä tähän juhlaan
ja hyvää kesää kaikille.