Puolustusministeri Elisabeth Rehnin alustus SNTL:n yleisesikunta-akatemiassa .7.1991

Arvoisat neuvostoupseerit, hyvät herrat!

Kun minua pyydettiin esiintymään esiintymään SNTL:n
yleisesikunta-akatemiassa arvovaltaiselle upseeristolle,
otin kutsun mielihyvin vastaan. Pidän Suomelle
ja Suomen puolustusvoimille osoitettuna erityisenä
huomaavaisuuden osoituksena sitä, että olen
saanut tämän esiintymismahdollisuuden. Tämäkin on
mielestäni osoitus asevoimiemme välillä vallitsevista
hyvistä suhteista ja keskinäisestä
luottamuksesta.

Tarkoitukseni on käsitellä Suomen turvallisuuspoliittisia
perusratkaisuja sekä tulevaisuuden turvallisuuspoliittisia
näkymiä.
Olen esitykseni jälkeen valmis vastaamaan mahdollisiin
kysymyksiin.

1. Suomen turvallisuuspolitiikan käsitesisältö,
päämäärä ja keinot

Suomen turvallisuuspolitiikan päämääränä on maan
itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen
kaikissa olosuhteissa. Siihen liittyy myös huolenpito
kansalaisten turvallisuudesta ja elinehtojen
jatkuvuudesta. Suomi pyrkii politiikassaan uskottavaan
johdonmukaisuuteen. YYA-sopimukseen perustuvilla
luottamuksellisilla suhteissa Neuvostoliittoon
sekä monipuolisella yhteistyöllä muiden pohjoismaiden
kanssa on keskeinen asema Suomen
turvallisuuspolitiikassa.
Suomen turvallisuuspolitiikan käytännön tavoitteena
on itsenäisen päätöksenteon turvaaminen kaikissa
tilanteissa. Suomi pyrkii turvallisuutensa varmistamiseen
ensi sijassa ulkopolitiikan keinoin. Maanpuolustus
tukee ulkopolitiikkaa niin rauhan kuin
mahdollisten kriisien aikana. Riittävä puolustuskyky
on maan johdolle välttämätön kriisien hallintaväline.
Myös Suomen talous ja kauppapolitiikka
tukevat turvallisuuspolitiikkaa.

Suomen puolueettomuuspolitiikan johtoajatuksena on
pysyttäytyminen suurvaltojen kaikkien eturistiriitojen
ulkopuolella. Se edellyttää hyvien suhteiden
ylläpitämistä kaikkiin valtioihin. Puolueettomuuspolitiikka
on Suomen keino vakaan ja rauhanomaisen
kehityksen edistämiseksi Euroopassa ja koko maailmassa.

Suomen politiikka on iloksemme herättänyt
arvostusta Neuvostoliitossa ja laajalti muissakin
maissa.
Suomen turvallisuuspoliittiset tavoitteet ovat
selkeitä. Ne vaikuttavat myönteisesti myös omien
kansalaistemme luottamukseen ja poliittisen linjamme
arvostukseen. Tästä eräänä osoituksena on saavuttamamme
asema Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin
ETYKin puitteissa.

2. Suomen puolustusvoimat, puolustusjärjestelmä
sekä maanpuolustuksen kokonaisuus

Sotilaallisesta maanpuolustuksesta vastaavat Suomessa
puolustusvoimat. Niiden tehtävät on määritetty laissa.

Valtakunta on vielä tällä hetkellä jaettu seitsemään,
varsin itsenäiseen sotilaslääniin. Suomen
puolustusvoimissa on kuitenkin parhaillaan
meneillään laaja johtamis- ja hallintojärjestelmän uudistus,
jonka tarkoituksena on vähentää johtoportaiden
lukumäärää ja lisätä tehokkuutta.

Yleisen asevelvollisuuden tuottama reservi on
Suomessa suuri. Toisaalta alueemme on välilukuun nähden
laaja. Suomella on yli miljöön koulutettua
sotilasta reservissä. Kaikkia sotilaita ei luonnollisesti
voida kutsua palvelukseen liikekannepanossa.
Talouselämä ja valtionhallinto sitovat nekin
väkeä. Maavoimilla, joiden sodan ajan vahvuus on
yli 400 000 miestä, voidaan joustavasti ylläpitää
erilaisia uhkatilanteita vastaava puolustuskyky.
Suomen resurssitasolla myös paras sotaa ennalta
ehkäisevä tekijä on hyvin koulutettuun reserviin
perustuvat maavoimat.

Maavoimien joukoista noin puolet on tarkoitettu
alue- ja paikallispuolustukseen ja toinen puoli on
liikkuviin sotatoimiin tarkoitettuja nykyaikaisia
yhtymiä.
Puolustusjärjestelmässämme on olennaista, että
vastuuta valmius- ja johtamistoiminnoissa on voimakkaasti
delegoitu sotilaslääneille. Sotilasläänin
komentajan johdossa ovat periaatteessa kaikki alueensa
rauhan ajan joukot sekä reservistä
perustettavat joukot. Meri- ja ilmavoimat tukevat sotilasläänien
taistelua. Liikekannallepanojärjestelmämme
kehittämiseen olemme panneet paljon painoa. Joukot
saadaan perustetuiksi muutaman vuorokauden kuluessa.
Nopea liikekannallepano järjestelmämme vaikuttaa
sekin osaltaan ennalta ehkäisevästi ja on oleellinen
osa erilaisten kriisien sotilaallisia
hallintajärjestelmiä.

Puolustusvoimiemme materiaalinen valmius on viime
aikoina kehittynyt myönteisesti. Pitkän aikaa
puolustusbudjettimme vuotuinen reaalilisäys on ollut
3-5 %. Vaikka kehityksen suunta on ollut selvästi
nouseva, kehitys on pienen maan resursseista johtuen
kuitenkin ollut hidasta. 1990-luvulla noususuunta
toivottavasti jatkuu, mutta kansantaloudellisista
syistä reaalinousu jää pakostakin
viime vuosikymmenien kasvua vähäisemmäksi. Uusimman
teknologian kalleus asettaa suuria haasteita tulevaisuudessakin.
Se on kaikkien maiden vaikea ongelma. Kotimainen
puolustusvälineteollisuus tuottaa
kuitenkin noin 40 % puolustusvoimien tarpeista.
Erityisesti Suomen elektroniikkateollisuus on kansainvälisesti
erittäin kilpailukykyinen.

3. Puolustusvoimat kansanvaltaisen yhteiskunnan osana

Suomen turvallisuuspolitiikka on eduskunnan parlamentaarisessa
valvonnassa. Tasavallan presidentti,
maan hallitus ja puolustusvoimat toteuttavat käytännössä
valittua linjaa eduskunnan myöntämien resurssien
puitteissa. On luonnollista, että toteuttajat voivat
nauttia kansan luottamusta vain noudattamalla
kansalaisten hyväksymää turvallisuuspolitiikkaa.
Näin on Suomessa tapahtunut, koska suomalaisten
maanpuolustustahto on korkea. Tieteellisten tutkimusten
avulla on todettu että, Suomen
aikuisväestön hyväksyvät mielipiteet ulkopolitiikan
onnistuneesta hoidosta ovat jopa vahvistuneet 1980-
luvulla. Nykyään noin 80% kansalaisista on sitä
mieltä, että Suomen uiko- ja turvallisuuspolitiikkaa
on hoidettu hyvin. On mielenkiintoista todeta,
että maanpuolustuksesta Suomen asevelvollisten
mielipiteet ovat jopa myönteisempiä kuin muun väestön.
Kun muu aikuisväestö on valmis puolustamaan
maata aseellisesti kaikissa tilanteissa n 80%:sti
on nuorten varusmiesten vastaava prosentti yli 95.

4. Suomi ja aseidenriisunta

Me suomalaiset ymmärrämme supervaltojen välisen
strategisen vapauden keskeisen merkityksen maailmanrauhalle
ja mekin uskomme, että tämän vakauden
jatkuvuus kyetään takaamaan huomattavasti nykyistä
aseistusta alemmalla tasolla. Tässä mielessä keskikantaman
ohjukset hävittävä, niin sanottu INF-sopimus on Suomessa
todettu kiistatta myönteiseksi tekijäksi. Sopimus lisää
Suomenkin turvallisuutta,
sillä sen myötä poistuu ydinaseita myös Suomen ja
Pohjolan lähialueelta.
Suomi vastustaa päättäväisesti kemiallisia aseita.
Kuten te arvoisat kuulijat ehkä tiedättekin Suomessa on jo
18 vuoden ajan kehitetty kemiallisen aseen
valvontaan suunniteltua laitteistoa, joka tarvittaessa
on kansainvlisen yhteisön käytettävissä.
Laitteisto on nykyisin jo hyvin toimivaa. Me toivomme, että
suurvaltojen vahvistamaan tavoitteeseen
kemiallisten aseiden hävittämiseksi ja kieltämiseksi
maailmanlaajuisesti päästään mahdollisimman
nopeasti.
Suomen kannalta on merkittävää, että ensimmäinen
Euroopan asevoimia koskeva TAE-sopimus purkaa perustan
Euroopan turvallisuuden suurimmalta uhkalta,
mikä on ollut Keski-Eurooppaan asevoimiaan keskittäneiden
suurvaltaliittoutumien välisen sodan puhkeaminen. Yhdistyneenä
Euroopan muuhun sotilaspoliittiseen muutoskehitykseen
tämä sopimus poistaa
asetelmaan liittyneen yllätyshyökkäyksen mahdollisuuden.
Samalla edellytykset laajamittaisiin hyökkäystoimiiin
Euroopassa vähenevät huomattavasti.
Haluaisin myös kiinnittää teidän huomionne erääseen
seikkaan; Suomikin on tavallaan suurvalta. Maamme
on jo vuodesta 1956 lähtien lähettänyt miehiä
rauhanturvaamistehtäviin ympäri maailmaa yhteensä
enemmän kuin mikään valtio. Lähes 30 000 suomalaista on jo
kantanut YK:n rauhanturvaamisen tunnusta,
sinistä kypärää. Tälläkin hetkellä suomella on noin
1000 miestä rauhaa turvaamassa: kaksi pataljoonaa,
joista toinen on Golanin kukkuloilla ja toinen
Libanonissa. Tämän lisäksi suomalaisia on sotilastarkkailijoina
lähes kaikissa maailman sotilaallisissa polttopisteissä
aina Kashmirista Irakin ja
Kuwaitin väliselle rajalle saakka. Me Suomessa
katsomme, että YK:n rauhanturvatoiminta on työtä,
jota pienikin kansakunta voi menestyksellisesti
tehdä maailmanrauhan hyväksi.

5. Tulevaisuus

Suomen turvallisuuden kannalta perustava merkitys
on sillä, että Pohjola tulevaisuudessakin voidaan
pitää kansainvälisen jännityksen ulkopuolella.
Pohjolan vakaan tilanteen säilyttämiseksi on tärkeää,
että alueen turvallisuuspoliittisia perusratkaisuja ei
muuteta. Alueella vallitsevan
ydinaseettomuuden vahvistaminen on Suomen perusetujen mukaista.
Suomi kannattaa luottamusta ja turvallisuutta lisäävien toimien
kehittämistä Euroopassa. Pohjolan alueen vakaat olot
ovat yleisesti
alueen kaikkien maiden etujen mukaisia ja niiden
tunnustamia. Sellaiset kehityspiirteet, jotka
edesauttavat Poh jois-Euroopan turvallisuuspoliittisen
vakauden säilymistä ovat edelleenkin tulevaisuudessa
Suomen tavoitteena.
Suomen asema Euroopan sotilaspoliittisessa kentässä
on sellainen, että meidän on itsenäisyytemme ja
itsemääräämisoikeutemme säilyttämiseksi sekä solmiemme
kansainvälisten sopimusten täyttämiseksi
kehitettävä puolustusvoimiamme. Vaikka turvallisuutemme
perusratkaisut ovat ulkopoliittisia, Suomen
kansa ymmärtää, että ulkopolitiikkaa on tuettava
oikein mitoitetulla puolustuskyvyllä niin rauhan
kuin eriasteisten poikkeusolojenkin varalta. Me
Suomessa uskomme, että Suomen puolustusvoimien
suorituskyvyllä on ollut myönteinen merkitys myös
maittemme väliseen luottamukseen ja ystävyyteen.

Arvoisat kuulijat

Me emme voi perustaa turvallisuuttamme toiveajatteluun.
Turvallinen Eurooppa tulee rakentaa vankan
realismin ja niiden periaatteiden varaan, jotka
kaikki ETYK-maat ovat hyväksyneet Uuden Euroopan
Peruskirjassa Pariisissa marraskuussa 1990. Ensimmäisinä
näistä periaatteista mainitaan ihmisoikeudet, demokratia
ja lain voimaan nojaava valta.
Suomen turvallisuusolitiikka, joka ankkuroituu
näihin yleisesti tunnustettuihin arvoihin kykenee
varmasti sopeutumaan vaikeisiinkin tulevaisuuden
haasteisiin, koska sillä on laaja kansalaisten
tuki.