Puolustusministeri Elisabeth Rehnin saatesanat Bengtskärin taistelun 50-vuotistilaisuudessa Bengtskärin saarella 26.7.1991

Taistelu, jossa kaatuu kymmeniä sotilaita on meille
kaikille ja erityisesti omaisille ikimuistettava.
Kun katkera taistelu käydään kaukana muulta
rintamalta, äärimmäisen vaativissa olosuhteissa se
herättää suurta huomiota ja ansaitsee paikkansa
sotiemme historiassa.

Bengtskärin majakkasaaresta jatkosodan alussa
taistelleilla rannikkosotilailla oli vain kaksi
vaihtoehtoa. Valita antautuminen ylivoimaisen
vihollisen hyökkäyksen edessä ja menettää vastuullan
oleva saari tai valita taistelu, jossa ei ollut
mahdollisuutta perääntymiseen eikä pakenemiseen.
Taistelu, jonka tuloksena tiedettiin olevan
raskaat tappiot.
Bengtskärin puolustajat valitsivat taistelun.
Sodassa kaikki on ainutlaatuista. Bengtskärin
majakkasaaressa taistelleille nuo heinäkuun tunnit
puolen vuosisadan takaa ovat varmasti palanneet
usein ajatuksiin. Taistelussa koettu kuolemanpelko
ja silmien edessä kaatuneet aseveljet ovat
asioita, joita sotaa kokemattomien on mahdotonta
tajuta.

Tapperhet - är inte lätt att definera. Någon kan
uppvisa sin tapperhet genom att kämpa kallblodigt
och målmedvetet. Någon annan genom att vinna sin
rädsla så att han över huvudtaget förmår delta i
kampen. Då jag har personlig anknutning till dessa
förluster ger det mig rätt att konstatera att
alla de som deltog i slaget om Bengtskär fyller
de höga kraven på tapperhet.

Tänään sotilasvalaansa vannovia Turun Rannikkorykmentin
alokkaita velvoittaa tällä paikalla
nuoren elämänsä uhranneiden rannikkosotilaiden
perintö; isänmaan rannikkoa ja saaristoa on aina
puolustettu, tulevaisuudessa vastuu maamme
koskemattomuudesta jää teidän harteillenne.

Kunnioitamme Bengtskärin taistelussa 50 vuotta
sitten kaatuneiden sotilaiden muistoa.

Vi hedrar minnet av de för 50 år sedan stupade
soldaterna vid slaget om Bengtskär.