Arkistonumero
2712
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Elisabeth Rehn
Lähde
Valtioneuvoston kanslia
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
1.9.1991

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Sotainvalidien viikon valtakunnallisessa avausjuhlassa Vaasassa 1.9.1991 klo 14.00

Arvoisat sotainvalidit!
Ärade krigsinvalider!
Hyvä juhlayleisö, bästa festpublik!

Vapaus ja demokratia eivät ole koskaan
itsestäänselvyyksiä. Niiden säilyttäminen edellyttää
yksilöiltä valmiutta tarvittaessa asettaa jopa
henkensä ja terveytensä vaaralle alttiiksi. Tämä
totuus on tullut esille yhtä hyvin historian kuin
aivan viime aikojenkin tapahtumissa.
Olemme saaneet seurata hyvinkin dramaattista
kehitystä maailmassa ja jopa naapurimaissamme.
Tilanteet ovat vaihdelleet niin suurella
nopeudella, ikäänkuin olisimme katselleet
videofilmiä pikakelauksella. Suureen nopeuteen on
liittynyt niin positiivista kuin myös jyrkkää alamäkeä.
Erityisesti Suomen osalta olen ollut tyytyväinen
- oikeutetusta arvostelustakin huolimatta -
lisääntyneeseen avoimuuteen. Demokratian
ylläpitämisessä ja kehittämisessä avoimuus on eräs
tärkeimmistä asioista. Tähän liittyy oleellisesti
keskusteleminen. Keskustelua on voitava käydä
myös maamme suhtautumisesta ulkovaltoihin. Viime
kuussa esille tulleet tapahtumat Neuvostoliitossa
vaativat, että meidän on jatkettava kurssin
muuttamista avoimempaan suuntaan. Meidän tulee lausua
mielipiteemme selkokielellä. Mitäänsanomattomalla
ja loppuun asti muotoilulla "liturgialla" emme
auta rauhan ja demokratian kehittämistä.
Sotiemme 1939 - 1945 osalta elettiin Suomessa
pitkään vaikenemisen aikaa. Sotatapahtumista eikä
suomalaisten tarkoitusperistä ei juuri puhuttu.
Ehkä pelättiin, että tämänkaltaiset puheet
saattaisivat vaikuttaa haitallisesti maamme ulkoisiin
suhteisiin. Vaikenemisen katsottiin olevan
isänmaamme edun mukaista. Vaikeuksissa olevia
aseveljiä koettiin voitavan auttaa puheiden sijaan
teoilla. Yhteiskuntamme päättäjien ollessa itse
sodan kokenutta sukupolvea, ei heille tarvinnut
perustella tarvittavia toimia. Luotettiin jo
rintamalla syntyneeseen keskinäiseen vastuuseen.
Todisteena siitä, että yhteiskuntamme päättäjillä
on ollut ymmärtämystä ja myötätuntoa
sotainvalidien asialle, voidaan pitää sotilasvammalain
kehitystä. Jokaisella sodan jälkeisellä vuosikymmenellä
lakiin on tehty sotainvalidien muuttuneiden tarpeiden
edellyttämiä laajoja parannuksia.

Hyvä näin, mutta vaikenemisella oli myös hintansa.
Valitettavasti nuorison kuva sodistamme
vääristyi: Tämä ilmeni siten, että muun muassa 1960-
luvun lopussa ylioppilaat eivät enää osallistuneet
sotainvalidien syyskeräykseen kuten aiemmin.
Ainakin osassa nuoriosamme pidettiin myös kansamme
käymiä sotia ja sen aiheuttamia uhreja
turhina.

On ymmärrettävää, jos sotainvalidit ja sotaveteraanit
seuraavat huolestuneina sodanjälkeisen
nuoren sukupolven toimia yhteiskuntamme päättävissä
tehtävissä. Monet sotainvalidit ja -veteraanit ovat
kysyneet minulta: onko vaikenemisesta
siirrytty puheiden aikaan ja samalla teot sodasta
kärsimään joutuneiden hyväksi jäävät tekemättä?
Mitä tulee valtiovaltaan, niin voin vakuuttaa
Teille, että yhteiskuntamme päättävissä elimissä
ollaan vilpittömästi huolestuneita sotainvalidien
sekä veteraaniemme taloudellisen ja sosiaalisen
aseman parantamisesta. Kuluneella viikolla tapahtuneesta
budjetin käsittelystä voimme tehdä tämän
johtopäätöksen. Taloudellisesti vaikea aika on
merkinnyt monen sosiaalietuuden valitettavaa
leikkaamista. Veteraanien asemaa koskien on
hallitusohjelman mukaista myönteistä kehitystä voitu
kuitenkin tyydyttävästi noudattaa.

Tänä päivänä astuu voimaan uusi eläkkeensaajien
asumistukijärjestelmä, jossa sotilasvammaelinkorko
on kokonaisuudessaan etuoikeutettua tuloa.
Uudistus tuo asumistuen piiriin 6 500 vähätuloista
sotainvalidia, joilla on korkeat asumismenot.
Kahdentuhannen nyt jo tukea saavan sotainvalidin
tuki nousee. Sotainvalideista joka viidennen
tulot lisääntyvät tämän valtiovallan tukitoiminnan
ansiosta.

Yhteiskunnan toimenpiteiden rinnalla sotainvalidien
oman järjestön Sotainvalidien Veljesliiton
huoltotyö on edelleen merkittävää. Tämä työ
rahoitetaan pääosin sotainvalidien syyskeräyksellä.
Keräysvaroja on tarkoitus käyttää erityisesti
vaikeassa taloudellisessa tilanteessa elävien
sotainvalidien auttamiseen. Eräänä tehtävänä on
asumisolojen parantaminen. Ikääntyvän sotainvalidin
kotona selviytyminen edellyttää asunnolta
riittävää varustetasoa. Koti on sotainvalidille
mieluisin paikka viettää vanhuuttaan tuttujen
ihmisten keskuudessa ja omassa ympäristössään.
Tämän keräyskohteen kaikki kansalaiset varmasti
kokevat tarpeelliseksi.

Puolustusvoimat antaa Sotainvalidien Veljesliitolle
keräysapua syyskeräyksen toteutuksessa.
Noin puolet kokonaistuotosta tulee varusmiesten
suorittamasta ovelta ovelle keräyksestä. Tänä
päivänä maanpuolustustahto ja sitä kautta veteraaniemme
kunnioittaminen on erittäin korkealla
nuorisomme keskuudessa. Tästä johtuen on keräykset
onnistuneet viime vuosina hyvin. Tehtävä on
koettu mielekkääksi. Apu sotainvalideille todistaa, että
taistelijoista pidetään huolta loppuun
asti.

Keräyksen yhteydessä on varusmiehillämme mahdollisuus
myös tavata sotainvalideja. Henkinen perintö nuoremmille
polville välittyy parhaiten
inhimillisen kanssakäymisen kautta. Toivottavasti
emme koskaan joudu tilanteeseen, jossa nuorten
varusmiestemme täytyisi vaarantaa henkensä ja
terveytensä maamme puolustamiseksi.

Meidän suomalaisten on muistettava myös se, että
saimme sotiemme aikana tukea ulkomailta. Tuhansia
miehiä useista maista saapui vapaaehtoisesti
Suomen avuksi. Eniten vapaaehtoisia tuli Ruotsista
ja Eestistä. Kaksi viikkoa sitten oli vieraanamme
eestiläisiä sotaveteraaneja JR 200:n
muistopatsaan paljastustilaisuudessa. Olen erittäin
tyytyväinen, että tämä huomionosoitus on
hoidettu vaikkakin vasta noin viidenkymmenen
vuoden jälkeen. Olen monessa yhteydessä tuonut
esille heimoveljiemme auttamisen. Nyt kun
valtiollinenkin tunnustus ja suhteet on järjestetty,
niin vihdoin on myös veteraanitunnuksen myöntämiseen
liittyvät asiat saatava kuntoon. Ensi vuonna
vietettänä itsenäisyytemme juhlavuotena onkin
takoitus konkretisoida kiitollisuutemme heille.
Taloudellisessa mielessä tämä ei tule olemaan
ongelma. On kohtuullista, että myös heille
järjestettäisiin rintamalisä ja mahdollisuus
kuntoutukseen. Tilannetta kuvaa hyvin erään eestiläisen
veteraanin sanat: "Tuskin mikään taloudellinen
tuki voisi korvata niitä taloudellisia menetyksiä
jotka aiheutuivat toisaalta palvelusta Suomen
puolustamiseksi valtajärjestelmältä joka ei
Suomeen kuulu, ja nimenomaan sitä seuranneita
tuomioita. Tärkeintä olisi tunnustuksen saaminen
ihmisinä siitä, mitä he ovat tehneet ja oikeaksi
katsoneet".

Bästa åhörare!

För var och en av oss finländare har det blivit
allt uppenbarare, när vi dag för dag följt med de
förändringar som äger rum i världen, vilken enorm
betydelse det självständiga Finlands skapare och
räddarna av vår frihet har haft och alltjämt har.
Det är i sanning värdefullt att få bo i en välfärdsstat,
där var och en har rätt att fritt
uttrycka sina tankar och besluta om hurudant det
Finland vi bor i skall vara.
Vår rätt att fritt uttrycka våra åsikter bör vi
hålla fast vid också på den statliga nivån. Händelserna i
Sovjetunionen har visat, att det inte
är nog enbart med intetsägande utrikespolitiska
"liturgier" när det gäller att uttrycka våra
åsikter. För att vi på bästa tänkbara sätt skall
kunna påverka demokratins och fredens utveckling
måste vi ge uttryck för våra tankar också i
klarspråk.

Krigsinvalidveckan påminner oss om det arbete som
utfördes av veteranerna, vilka offrade sig för
vårt lands självständighet. Det är viktigt att
upprepade gånger föra fram krigsinvalidernas
uppoffringar. Också krigsinvalidveckan och
insamlingen för krigsinvaliderna tjänar detta ändamål.
Den traditionella höstinsamlingen är ett levande
uttryck för valspråket "Man lämnade inte sin
krigskompis i sticket". Samtidigt som jag tillönskar
insamlingen lycka och framgång, framför
jag statsrådets vördnadsfulla hälsning till
Krigsinvalidernas Brödraförbund och dess
medlemskår.

Hyvät kuulijat!

Sotainvalidien Veljesliitto sai viime
50-vuotiskautenaan osakseen runsaasti myönteistä
julkisuutta. On kuitenkin tärkeää toistuvasti tuoda
esiin sotainvalidien uhraukset. Tätä tarkoitusta
palvelee myös sotainvalidien viikko ja keräys.
Sotainvalidien Veljesliiton tunnuksena on "Veljeä
ei jätetä". Tunnuksen mukaisessa toiminnassa
tulee yhä enemmän muistaa myöskin sotainvalidien
puolisot. Ilman heidän uhrautuvaa auttamistaan ei
yhteiskunta olisi tästä vaativasta veteraaniemme
auttamistyöstä selvinnyt. Nyt alkaa ikä painaa ja
on tullut aika yhteiskunnassamme huolehtia
huolehtijoista. Kuntoutuksen osalta on jo päästy
alkuun, mutta muun muassa tätä puolta on
tulevaisuudessa oltava yhteiskunnallamme valmiuksia yhä
edelleen laajentaa.

Nyt alkavan ja marraskuun loppuun asti jatkuvan
keräyksen teemana on "Avaa ovi sotainvalidien
syyskeräykselle". Samalla kun toivotan keräykselle
parhaita onnea ja menestystä, esitän Sotainvalidien
Veljesliitolle ja sen jäsenkunnalle
valtioneuvoston kunnioittavan tervehdyksen.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Elisabeth Rehn: Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Sotainvalidien viikon valtakunnallisessa avausjuhlassa Vaasassa 1.9.1991 klo 14.00, 1.9.1991, http://www.eilen.fi/fi/2712/ (7.12.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki