Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Hangö-Hanko Zonta Club r.f:n marraskuun kokouksessa 3.11.1992 klo 18.00 Hangossa

Hyvät kuulijat!
Bästa lyssnare!

Sovittaessa yhdistyksenne kanssa tämän illan
teemasta minulle esitettiin ajatus puhua aiheesta
"Nainen ja maanpuolustus". Aihe onkin nyt mitä
ajankohtaisin.
Sanapari nainen ja maanpuolustus tuo eteemme
useita mielikuvia:
Ehkä ensimmäinen mielikuva on kuva puolustusvoimissa
työskentelevästä sairaanhoitajasta tai
viestittäjästä.
Tai ehkä mielikuvamme on sotilaskotitoiminnassa
mukana oleva vihreä sisar.
Nykyään se voi myös olla, ja tuorein kuva varmasti
onkin, YK-joukoissa palvelevista
suomalaisnaisista.

Ja aivan varmasti mieleemme myös piirtyy kuva
maanpuolustuksen tehtävissä sotiemme aikana
työskennelleistä naisista.
Näitä kysymyksiä on tarkoitukseni tänä iltana
sivuta. Tuon myös esille näkemykseni siitä, mihin
suuntaan mielestäni työtä tulisi kehittää.
Huolimatta siitä, että naisten aseman
parantamisesta viime vuo sina ja jopa vuosikymmeninä on
paljon puhuttu, tasa-arvo ei ole vielä toteutunut.
Naisten palkat sekä julkisella että yksityisellä
sektorilla ovat vain noin 75 % miesten
palkoista, vaikka alle 40-vuotiaat naiset ovat
saman ikäryhmän miehiin verrattuna korkeammin
koulutettuja. Paljon on siis vielä tekemättä.
Liekö yleisesti tiedossa, että puolustusvoimien
paristakymmenestätuhannesta työntekijästä yli
kuusituhatta on naisia. Heistä pääosa on
siviilitehtävissä, eli erilaisissa toimistotehtävissä,
sairaanhoidossa sekä huollon tehtävissä muonitus
mukaanlukien.

Sotilasammattihenkilöstöön, joka paremmin
tunnetaan entisellä nimellään värvätyt, kuuluu myös
satoja naisia. Nämä naiset ovat sotilasviroissa
ja saavat tähän tehtävään oman
erikoiskoulutuksen, johon viime syksystä alkaen on
kuulunut myös asekoulutusta.

Kvinnorna inom försvarsförvaltningen sköter många
viktiga uppgifter. Dessa kvinnors ställning har
senast utretts i ett betänkande som färdigställdes
av en arbetsgrupp i våras. Utredningen baserade
sig på en brett upplagd intervjuundersökning.
I undersökningen utreddes kvinnornas
tjänsteförhållanden, stämmningen på arbetsplatsen och
kvinnornas inställning till sitt arbete.
I betänkandet konstaterade arbetsgruppen att det
finns skäl till förbättringar i de kvinnors ställning
som arbetar inom försvaret. De centrala
problemet verkar vara att kvinnorna inte upplever
det som om de skulle behandlas jämnlikt i frågor
som rör arbetet, utbildning och befordring.
Kvinnorna upplevde frågor med militär anknytning som
främmande och likaså väntade kvinnorna sig mera
stöd av sina överordnade.
Samtidigt konstaterade arbetsgruppen i sin
undersökning att kvinnorna i allmänhet var nöjda med
sina arbetsuppgifter, de hade hög motivation och
stämningen på arbetsplatsen var god.

De centrala problemen gäller alltså själva
systemet. Genom att förbättra det kan olägenheterna
antagligen till stor del elimineras. Jag ser det
som ytterst viktigt, att man till alla delar tar
vara på de resurser som arbetstagarna representerar.
När dessa resurser används på rätt sätt,
förnyas de, i annat fall blir resultatet tomgång
på många områden.

Som vi vet drabbas framförallt kvinnor, barn och
åldringar av kriser, och då avser jag inte enbart
krig. Exempel på sådana kriser, av olika omfattning,
är plötsliga sjukdomsanfall i hemmet, på
fritiden eller på arbetsplatsen, kärnkraftsolyckor,
oljekatastrofer och industriolyckor tex
utsläpp av giftiga gaser.

Det är viktigt att även kvinnor har den rätta
informationen om hur man skall handla i
krissituationer.
De frivilliga försvarsorganisationernas ställning
har under den senaste tiden stärkts. Förra året
gjordes en undersökning om hur den frivilliga
försvarsundervisningen kunde effektiveras. Dennna
höst har försökskurser, i frivilligorganisationernas
regi, startat. Första gången sedan krigen
har undervisning av detta slag getts utanför
försvarsmakten. Målet är att ge medborgarna
information om hur man skall handla i
olycksfallssituationer och undantagsförhållanden såväl i
freds- som kris- och krigstid. Intresset för
kurserna har varit stort, speciellt bland kvinnor.
Jag vill gärna även framhålla betydelsen av den
skolning andra organisationer ger. Röda Korset,
Räddningsverken och befolkningsskyddsorganisationerna
ger alla på sitt håll värdefull
skolning även åt kvinnor.

Skolning i krisbeteende och därtill hörande
beredskap upplevs ofta, enligt min mening
felaktigt, som motsatsen till fredsarbete. Försvaret i
vid bemärkelse, är vår gemensamma angelägenhet,
som alla medborgare bör deltaga i enlighet med
sina möjligheter, färdigheter och utbildning.

Eräänä huhtikuisena sunnuntaina 1991 maamme
suurimpien päivälehtien "palvelukseen halutaan"
osastoissa julkaistiin hakuilmoitus, jolla
puolustusministeriö haki suomalaisiin YK-joukkoihin
ensimmäistä kertaa naisia. Kiinnostus ylitti
kaikki arviot. Puhelinkeskukset tukkeutuivat,
kirjeitä tuli jatkuvasti ja tiedotusvälineet
pumppasivat uusia juttuja julkisuuteen. Itse
asiassa kyseessä oli päätös, joka lähes kaikissa
muissa maissa oli tehty jo useita vuosia
aikaisemmin ja joka meillä pohjautui siihen, että oli
pula tiettyjen ammattialojen edustajista.
Sittemmin silmille räjähtänyt työttömyys Suomessa on
toki muuttanut mahdollisuuksiamme ammattitaitoisen
henkilöstön palkkaamiseen. Eivätkä
naisten tehtävät rajaudu vain ns perinteisiin
naistehtäviin, vaan ne kattavat kaikki tehtävät,
jotka eivät edellytä sotilaskoulutusta, taikka
eivät edellytä tiivistä kanssakäymistä paikallisen
esim muslimiväestön kanssa. Nainen voi siis
olla paitsi toimistotyöntekijänä, myös
automekaanikkona taikka lääkärinä tai putkiasentajana.
Suomihan on yksi merkittävimpiä YK:n
rauhanturvaamistoimintaa tukevia maita. Suomi on kuitenkin
viimeisiä, joka ottaa naisia YK-joukkoihin. Tämän
vuoksi työterveyslaitos on käynnistänyt
mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka tavoitteena on
selvittää suomalaisten naisten sopeutumista
YK-tehtävään ja niitä muutoksia, joita naisten
läsnäolosta aiheutuu ennen täysin miehistä koostuneelle
ja sotilaallisesti järjestäytyneelle
työyhteisölle. Aikaisempien, muita aloja koskeneiden,
tutkimusten tulokset kertovat miesten ja naisten
olevan työhönsä tyytyväisiä, kun työpaikan
henkilöstöön kuuluu kummankin sukupuolen edustajia.
Naisten ja miesten johtamistyylien on myös voitu
osoittaa täydentävän toisiaan ja - toisenlaisista
väitteistä huolimatta - miesten sopeutuvan
työskentelemään naispuolisen esimiehen kanssa.
Tutkimus suomalaisista naisista
rauhanturvaamistehtävässä valmistuu loppuvuodesta 1993.

Olen edellä käsitellyt kolmea pääsektoria: naisten kriisivalmiuksien kehittämistä, 
puolustusvoimien palveluksessa olevien naisten asemaa sekä
naisia YK-tehtävissä.

Yksi mielenkiintoinen piirre viime aikoina
käydyssä keskustelussa on se, että voimakkain
kiinnostus ja muutospaineet ovat tulleet
puolustusvoimien ulkopuolelta. Puolustushallinnossa on
nopeasti kyetty vastaamaan tähän haasteeseen.
Pidän tärkeänä, että naisten mahdollisuuksia
osallistua maanpuolustustyöhön tarkastellaan
ennakkoluulottomasti. Kun kiinnostusta uusiin
kursseihin on paljon, kun puolustusvoimien
palveluksessa olevat naiset näkevät, että heidän
resurssinsa ovat vajaakäytössä puolustusvoimien
organisaatiossa ja kun kiinnostus rauhanturvatyöhön
konkretisoituu tuhansina hakemuksina, on aika
keskustella myös uusista vaihtoehdoista.
Puolustusministeriö asetti tammikuussa toimikunnan
selvittämään onko tarvetta järjestää naisille
mahdollisuutta vapaaehtoisen asepalveluksen
suorittamiseen ja tätä kautta myös mahdollisuutta
kouluttautua sotilasammattiin ja päästä
sotilasvirkaan. Toimikunta on jo pääsemässä työnsä
loppusuoralle.

Saamieni tietojen mukaan toimikunta on lähtenyt
siitä peruslähtökohdasta, että koska sotilaallinen
maanpuolustus on osa toimintaa, joka on
yhteiskunnassamme hyväksytty ei ole perusteita
evätä naisilta mahdollisuutta osallistua siihen.
En tässä vaiheessa halua ottaa kantaa suuntaan
tai toiseen tähän työhön, joka on vielä kovin
keskeneräinen. Haluan kuitenkin tuoda esille sen,
että kun naisten asemaa kehitetään niin se tulee
tehdä juuri niiden perusperiaatteiden pohjalta,
joista toimikunta on käytännön tasoa koskevissa
ratkaisuissaan lähtenyt. Nämä tavoitteet ovat,
että
uudistus tulee toteuttaa:

- mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin
- tasapuolisesti
- taloudellisesti ja
- siten, että valintakriteereinä ovat tehtävien
asettamat vaatimukset.

Työssä on vielä useita avoinna olevia seikkoja,
eivätkä ratkaisut ole helppoja, mutta näiden
edellä mainitsemieni lähtökohtien osalta voin
olla täysin samaa mieltä. Nämä seikat ovat
itseasiassa siirrettävissä mille tahansa alueelle
ja sektorille ja ne kuvaavat hyvin välttämättömiä
lähtökohtia. Mikäli naisten asema järjestettäisiin
jollain muulla tavalla, siitä saattaisi
seurata kitkaa.

Muiden pohjoismaiden kokemukset puhuvat siitä,
että tehtäviin hakeutuvia, lyhytaikaisen alkuinnon
laannuttua, on vain muutamia satoja vuosittain.
Mahdollinen uudistus aikanaan koskisi siis
kovin pientä joukkoa. Mutta, jos ajatellaan asiaa
valtionhallinnon kannalta, niin on toki pantava
merkille se, että käytännössä naisilta suljettuja
virkoja on kaikkiaan 10 000 kpl. Ja nämä kaikki
ovat puolustusvoimissa. Muussa suomalaisessa
yhteiskunnassa vain piispan virat ovat naisilta
suljetut.

Haluan tässä lopuksi tuoda puolustusvoimien
sektorilta esille muutamia havaintoja, jotka
koskevat naisten mukaantulon aiheuttamaa muutosta.
Nämä seikat ovat ehkä selkeimmin tulleet esille
juuri puolustusvoimien piirissä, jossa on paljon
tilanteita, joissa työyhteisö joutuu tai itse
asiassa saa työskennellä hyvin tiiviisti yhdessä
epäsäännöllisinäkin työaikoina ja ajoittain
hyvinkin puutteellisissa ja vaikeissa olosuhteissa.
Uskon kuitenkin, että nämä havainnot ovat ainakin
osaksi siirrettävissä myös muuhun työelämään.
Muiden pohjoismaiden kokemukset osoittavat, että
naisten mukaantulo sotilasammatteihin on omiaan
vaikuttamaan asenteisiin ja käytäntöihin.
Siviiliammateissa niillä työpaikoilla, joilla on
miehiä ja naisia; viihtyvyys, tehokkuus ja
motivaatio on parempi. Naiset ovat fyysisesti
heikompia, mutta kompensoivat tätä ketteryydellä ja
kestävyydellä. Naisten huomiokyky, tarkkuus ja
tunnollisuus ovat yleensä parempia. Yleisesti
naisia pidetään erinomaisina kouluttajina. Samoin
naisten johtamistapojen, jotka merkittävästikin
saattavat poiketa miesten johtamistavoista, on
katsottu olleen hyödyksi ja vaikuttaneen
myönteisesti työilmapiiriin.

Trots att det faller ur ramen för ämnet vill jag
helt kort kommentera den diskussion som även i
offentligheten har förts angående försvarsmaktens
närvaro i Hangö. För det första vill jag
konstatera att all berörda parter, myndigheter och
personalorganisationer, har hörts i samband med
att saken utretts. Vi kan omöjligt, vilket har
föreslagits, involvera alla tänkbara
organisationer och privatpersoner i ett dylikt
arbete. I den av en tjänstemannagrupp utförda
undersökningen föreslås att stabsfunktionerna i
Hangö skärs ned betydligt och att sektionen som
självständigt truppförband läggs ned. Däremot
kommer verksamheten på Russarö att förstärkas.
För att återgå till mitt ursprungliga ämne;
Det har visat sig att, om det i en organisation,
av snart sagt vilket slag som hellst, finns
representanter för båda könen, behandlas saker i
allmänhet ur flere och vidare perspektiv än om
alla medlemmar är endera män eller kvinnor. Detta
är huvudfrågan även när det gäller att förbättra
kvinnornas möjligheter att på ett aktivare sätt
deltaga i försvarsverksamheten. Jag hoppas
och tror att vi kan förändra kvinnornas ställning
på ett sätt som både individen och systemet kan dra nytta av.

Lisää kirjanmerkki