Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehn 125. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 9.marraskuuta 1992

Arvoisat 125. Maanpuolustuskurssin osanottajat

Teidän vuoronne osallistua maanpuolustuskurssille on sattunut
kannaltanne todella otolliseen aikaan. Lukujärjestykseltään muutenkin
kiintoisan kurssin kiinnittävät tähän päivään menossa olevat
muutosprosessit. Viimeisintä niistä edustaa Suomen EY-jäsenyys; saimmehan
viime viikolla Brysellistä jäsenyyttämme koskevan lausunnon, avis'in.
Muutos lähiympäristössämme on parin viime vuoden kuluessa ollut
todella voimakas. Osittain olemme palaamassa ensimmäisen maailmansotien
jälkeiseen tilanteeseen. Baltian maat ovat itsenäisiä, Venäjän
imperiumi on epävakauden tilassa ja Suomesta on tullut köyhän idän
ja rikkaan lännen välisen elintasomuurin rajamaa.

Tällä hetkellä Suomen lähialueen päällimmäiset huolen ja mahdollisen
epästabiliuden aiheet johtuvat ympäristö- ja elintaso-ongelmista,
joita ei aiemmin luettu turvallisuuspolitiikan piiriin. Baltiassa ja
Venäjällä on kuitenkin niin paljon myös poliittista epävakautta,
että on syytä luoda silmäys alueen sotilaalliseen turvallisuuteen.
Entisen Neuvostoliiton joukkojen vetäytyminen Keski-Euroopasta ja
Baltian maiden itsenäisyys on siirtänyt Itämeren sotilaallisen
painopisteen Tanskan salmista Pohjoiselle Itämerelle. Tätä taustaa
vasten on nähtävä myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista käyty
keskustelu.

Venäläisten joukkojen vetäytymistä koskevat ristiriitaiset lausunnot
kertovat Venäjän sisäpoliittisista ongelmista. Paitsi eteläisten
naapureidemme koko Euroopan kannalta olisi eduksi, että vieraat
joukot voisivat jättää Baltian mahdollisimman nopeasti.
Euroopassa tapahtuneet muutokset, ennenkaikkea entisen Neuvuostoliiton
vetäytyminen Keski-Euroopasta on tuonut lisää joukkoja Suomen
lähialueille. Nämä joukot, niiden määrä ja sijoittuminen kiinnostavat
luonnollisesti meitä. Pääministeri Esko Aho totesi viime
toukokuussa, että olisi olennaista voida käydä suomalaisten ja
venäläisten keskeinen perusteellinen mielipiteenvaihto, jossa heidän
hallituksensa ja asevoimiensa johto selostaisivat näitä lähialueillamme
olevia joukkojaan koskevia suunnitelmia ja ongelmia.
Tässä asiassa on edetty niin, että tapasin Venäjän 1.
varapuolustusministeri Kokoshinin hänen vieraillessaan Helsingissä
ETY-kokouksen yhteydessä. Teemaan palattiin marraskuun alussa
ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Jaakko Blombergin
käydessä Moskovassa. Asiassa päästäneen eteenpäin, kun
puolustusministeri Gratshev vierailee
Suomessa, mikä tapahtunee ensi vuoden alkupuolella. Tällainen
yhteydenpito ja yhteistyö naapureiden kesken on tärkeä osa
puolustuspolitiikkaa.
Tavoitteenamme on päästä keskustelemaan samoin käsittein ja samalla
avoimuudella asevoimista Venäjän kanssa kuin mitä keskustelua
käydään lännessä.

Olemme kehittämässä omaa puolustustamme, joskin varovasti ja
konservatiivisesti. Modifioimme hieman alueellista
puolustusjärjestelmäämme ja hankimme uudet torjuntahävittäjät
poistumassa olevien tilalle. Tästä suurhankinnasta huolimatta olemme voineet
vastakkaisista puheista huolimatta kehittää myös maavoimia lähinnä Saksasta
tapahtunein edullisin kalustohankinnoin.
Toisaalta olemme kuitenkin valtiontalouden rautaisten lakien
puristuksessa tulleet Euroopan johtavaksi aseidenriisujaksi.
Puolustusbudjettiimme on ensi vuonna lähes kymmenen prosenttia tämänvuotista
pienempi. Tämä ja varusmiesten lukumäärän vähentyminen johtaa
väistämättä mm. joidenkin varuskuntien lakkauttamiseen, kuten viime
viikolla valmistunut selvitys ennakoi. Ministeriössä käydään nyt
suurennuslasin kanssa läpi tuota paperia.

Vaikka naapurimme Ruotsi on sekin tehnyt talouden kriisipaketteja,
on siellä kuitenkin ensi vuonna käytettävissä rahaa hieman enemmän
puolustukseen kuin tänä vuonna. Ruotsi on pienentämässä maavoimiaan,
mutta säilyttämässä voimakkaan ilma-aseensa. JAS-monitoimikoneita on
tilattu 140 lopullisen tarpeen ollessa noin 300 konetta. Ruotsi on
kehittämässä ilmapuolustuksensa tueksi omaa lentokoneseen
sijoitettua tutkajärjestelmää, eräänlaista mini-AWACSia. Sellainen olisi
meillekin tarpeen, mutta mitä ilmeisimmin taloudellisten
mahdollisuuksiemme tavoittamattomissa.

Saimme viime viikolla EY:n komission meistä laatiman avis'in,
lausunnon, mikä merkitsee sitä, että edessämme ovat
EY-jäsenyysneuvottelut. Todennäköiseen EY-jäsenyyteen liittyen meitä
on median palstoilla oltu liittämässä niin Länsi-Euroopoan Unioniin, WEU:hun, kuin
jopa Natoonkin.
Hakiessamme yhteisön jäsenyyttää olemme sanoneet osallistuvamme
täysimääräisesti Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen
yhdentymiseen. Olemme ilmoittaneet hyväksyvämme niin Rooman kuin Maastrichtin
sopimukset. Toisin sanoen olemme valmiit hyväksymään jäsenyyden
velvoitteet sellaisina kun ne ovat silloin, kun neuvottelut on käyty
loppuun.

EY ei ole mikään puolustusliitto. Mutta tiedämme, että Maastrichtin
sopimus luo yleiset kehykset yhteiselle puolustuspolitiikalle, mikä
aikanaan saattaa muuttua yhteiseksi puolustukseksi.
EY:n komission jäsenhakemuksestamme antama lausunto selkeyttää
tilannetta. Siinä asetettiin esimerkiksi puolueettomuudellemme eräitä
kysymysmerkkejä. Niinikään lausunnosta voimme päätellä, että
käsityksemme WEU:lle aikanaan tulevasta roolista on ollut ehkä hieman
suppea.

Kaikki yhteiseen puolustukseen liittyvä on kuitenkin vasta
hahmottumassa. Viime kesänä Petersbergin huippukokouksessa vasta
määriteltiin WEU:n erilaiset jäsenyysmuodot. Pääsääntönä niiden mukaan on,
että EY:n jäsenillä on mahdollisuus täysjäsenyyteen tai
tarkkailijajäsenyyteen. Tarkkailijajäsenyys ei velvoittaisi
esimerkiksi osallistumista yhteisiin operaatioihin.
Toisaalta WEU kuitenkin käsitetään Naton sisällä olevaksi
eurooppalaiseksi pilariksi. Niinpä sitten eräässä sisäiseen käyttöön
tarkoitetussa puheenvuorossa kysyttiinkin, riittääkö WEU:n jäsenyys siitä
tapauksessa, että päädymme liittoumiseeen vai tarvitaanko jäsenyyttä
myös Natossa. Tämä puheenvuoro julkisuuteen vuotaneena tulkittiin
niin, että olisimme menossa kohti Natoa.

Tässä vaiheessa on mahdoton ennustaa vuoteen 1996 saakka, jolloin
EY:n piirissä on tarkoitus tehdä puolustukseen liittyviä ratkaisuja.
Siihen saakka pysymme nykyisellä linjalle, mitä parhaiten kuvaa
ilmaus itsenäinen puolustus. Mitä tulee vuoden 1996 jälkeen,
nähdään aikanaan.

Paasikivi sanoi aikanaan että maantieto on ja pysyy, sille emme voi
mitään. Mutta muuttuuko poliittinen maantiede, geopolitiikka. Onko
sillä vielä merkitystä tämän päivän Euroopassa. Geopolitiikalla ei
ole suurempaa merkitystä esimerkiksi Iso-Britannian ja Saksan
välisissä suhteissa. Geopolitiikkaa paljon merkittävämpi rooli on
esimerkiksi valuuttojen vakaudella ja Brysselin instituutioilla.
Suomi sitävastoin on sijaintinsa perusteella paljon geopoliittisempi
kuin useimmat Euroopan demokratiat. Mahdollisena EY:n jäsenenä
meidän itärajamme olisi samalle yhdentyneen Euroopan ja Venäjän välinen
yli 1200 kilometrin pituinen raja. Laskevien sotilasbudjettien
aikana muut Euroopan yhteisön maat esimerkiksi WEU:n kautta tuskin
haluaisivat ottaa vastuuta sellaisen rajan turvaamisesta. Meistä
annetussa lausunnossa onkin myönteistä, että siinä luotetaan siihen,
että pystymme itse huolehtimaan myös EY:n rajaksi muodostuvasta
itärajastamme.

Hyvät kurssilaiset

Kurssiin käyneenä tiedän, että yksi kiintoisimpia ja myös antavimpia
kurssin osia on tilanneharjoitus, joissa osaksenne tulee toimia
ministereiden rooleissa. Monet menossa olevat kansainväliset
prosessit tekevät näistä harjoituksista paljon todellisempia, kuin
takavuosien "pysähtuneisyyden" kaudella. Toivotan Teille kiintoisaa ja
antavaa kurssia.

Lisää kirjanmerkki