Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehn Sotatieteellisen seuran kokouksessa 9.marraskuuta 1992

LUONNOS

Arvoisat sotatieteellisen seuran jäsenet

Tuskin koskaan on rauhan vallitessa Euroopassa tapahtunut yhtä
suuria mullistuksia ainakaan yhtä lyhyessä ajassa kuin viimeisten parin
kolmen vuoden aikana. Moni asia, mitä jokin vuosi sitten pidettiin
täysin mahdottomana tai mitä ei edes kuviteltu, on nyt täyttä
todellisuutta.

Useimmat suuret Euroopan turvallisuuteen vaikuttavat muutokset,
ennen kaikkea Varsovan liiton hajoaminen ja Neuvostoliiton joukkojen
vetäytyminen ovat tapahtuneet Keski-Euroopassa. Toki Neuvostoliiton
hajoaminen on tuntunut meidänkin läheisyydessämme, ei vähiten
Baltian maiden itsenäisyyden takaisinsaamisen muodossa.
Nämä ulkoiset muutokset ovat osiltaan vaikuttaneet myös Suomen
ulkopolitiikan muotoutumiseen. YYA-sopimuksen konsultaatiovelvoitetta
ei sisälly Venäjän kanssa solmittuihin naapuruussopimuksiin. Olemme
kesästä saakka olleet tarkkailijajäseneninä NACC:ssa, Pohjois-Atlantin
liiton yhteistyöneuvostossa. Olemme myös hakeutumassa EY:n
jäsenyyteen. Edessä ovat jäsenyysneuvottelut, joiden pohjaksi saimme
viime viikolla EY-jäsenhakemukseemme liittyvän avis'in. Tämän
lausunnon yleissävy oli myönteinen eikä siinä asetettu kyseenalaiseksi
Suomen kykyä vastata oman alueensa vakaudesta ja turvallisuudesta.
Muutos lähiympäristössämme on parin viime vuoden kuluessa ollut
todella voimakas. Osittain olemme palaamassa ensimmäisen maailmansotien
jälkeiseen tilanteeseen. Baltian maat ovat itsenäisiä, Venäjän
imperiumi on epävakauden tilassa ja Suomesta on tullut köyhän idän
ja rikkaan lännen välisen elintasomuurin rajamaa.

Tällä hetkellä Suomen lähialueen päällimmäiset huolen ja mahdollisen
epästabiliuden aiheet johtuvat ympäristö- ja elintaso-ongelmista,
joita ei aiemmin luettu turvallisuuspolitiikan piiriin. Baltiassa ja
Venäjällä on kuitenkin niin paljon myös poliittista epävakautta,
että on syytä luoda silmäys alueen sotilaalliseen turvallisuuteen.
Entisen Neuvostoliiton joukkojen vetäytyminen Keski-Euroopasta ja
Baltian maiden itsenäisyys on siirtänyt Itämeren sotilaallisen
painopisteen Tanskan salmista Pohjoiselle Itämerelle. Tätä taustaa
vasten on nähtävä myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista käyty
keskustelu.

Venäläiset joukot näyttävät olevan vetäytymässä Baltiasta. Vetäytymistä
koskevat ristiriitaiset lausunnot kertovat Venäjän
sisäpoliittisista ongelmista. Paitsi eteläisten naapureidemme koko
Euroopan kannalta olisi eduksi, että vieraat joukot voisivat jättää
Baltian mahdollisimman nopeasti. Entisten miehitysjoukkojen jatkuva
oleskelu itsenäisissä maissa on suurempi turvallisuusriski, kuin
niiden lähdön jälkeen syntyvä sotilaallinen tyhjiö, joka ei tietysti
ole ongelmaton sekään.

Euroopassa tapahtuneet muutokset, ennenkaikkea entisen Neuvostoliiton
joukkojen vetäytyminen Keski-Euroopasta ja osittain myös TAE-sopimus,
ovat tuonut lisää joukkoja ja kalustoa Suomen lähialueille
Nämä joukot, niiden määrä ja sijoittuminen kiinnostavat luonnollisesti
meitä. Pääministeri Esko Aho totesi viime toukokuussa, että
olisi olennaista voida käydä suomalaisten ja venäläisten keskeinen
perusteellinen mielipiteenvaihto, jossa heidän hallituksensa ja
asevoimiensa johto selostaisivat näitä lähialueillamme olevia
joukkojaan koskevia suunnitelmia ja ongelmia.

Tässä asiassa on edetty sen verran, että tapasin Venäjän 1.
varapuolustusministeri Kokoshinin hänen vieraillessaan Helsingissä
ETY-kokouksen yhteydessä. Teemaan palattiin marraskuun alussa ulkoministeriön
apulaisosastopäällikkö Jaakko Blombergin käydessä Moskovassa
Voi sanoa, että keskusteluissa on päästy alkuun, mutta pääministeri
Ahon tarkoittamaan perusteelliseen mielipiteenvaihtoon on vielä matkaa.
Asiassa päästäneen eteenpäin, kun puolustusministeri Gratshev
vierailee Suomessa, minkä tapahtunee ensi vuoden alkupuolella.
Tavoitteenamme on päästä keskustelemaan samoin käsittein ja samalla
avoimuudella asevoimista Venäjän kanssa kuin mitä keskustelua käydään
lännessä. Suurlähettiläs Juri Derjabinin esittämä mahdollisuus
vierailla rajan takaisissa sotilaskohteissa on ystävällinen ele,
joskin toisaalta vähintäänkin saman verran tietoa on saatavissa ETY
prosessiin kuuluviin LTL-toimiin (LTL=luottamusta ja turvallisuutta
lisäävät toimet) liittyvillä arviointikäynneillä.
Lähialueillamme olevat venäläiset joukot eivät sellaisinaan ole
meille uhka. Me ymmärrämme, että jonnekin on sijoitteva ne joukot,
joita siirretään pois Keski-Euroopasta ja Baltiasta. Meille on
sanottu, että tänne tulleet "ylimääräiset" joukot ovat alueella vain
väliaikaisesti, kunnes ne voidaan sijoittaa edelleen jonnekin muualle.
Toivommekin, ettei tämä väliaikaisuus muodostu kovin pitkäksi.
Näiden muutosten keskellä olemme kehittämässä omaa puolustustamme,
joskin varovasti ja konservatiivisesti. Modifioimme hieman alueellista
puolustusjärjestelmäämme ja hankimme uudet torjuntahävittäjät
poistumassa olevien tilalle. Tästä suurhankinnasta huolimatta olemme
voineet vastakkaisista puheista huolimatta kehittää myös maavoimia
lähinnä Saksasta tapahtunein edullisin kalustohankinnoin.
Toisaalta olemme kuitenkin valtiontalouden rautaisten lakien puristuksessa
tulleet Euroopan johtavaksi aseidenriisujaksi. Puolustusbudjettimme
on ensi vuonna noin kymmenen prosenttia tämänvuotista
pienempi. Keväällä asettamani virkamiestyöryhmä julkisti viime viikolla
ehdotuksensa maavoimien varuskuntien, joukko-osastojen ja
laitosten uudelleen järjestelyistä. Ohjelma on varsin mittava sisältäen
mm. lukuisia esityksiä kokonaisten varuskuntien ja joukko-osastojen,
varikoiden ja muiden toimipisteiden lakkauttamisesta.
Haluan kuitenkin korostaa, että tämäntyyppinen kehittämistyö olisi
ollut tarpeellista tämänhetkisestä lamasta ja säästöpaineista huolimatta.
Varusmiesten määrä on huippulukemistaan 60-luvulla, jolloin
suurimmillaan palvelukseen astui vuodessa 47 000 varusmiestä, laskenut
nykyiseen noin 30 000:een ja laskee tästä vielä tulevina vuosina
jonkin verran. On selvää, että kun koulutettavien määrä on näinkin
voimakkaasti pudonnut, on myös organisaatiota ja infrastruktuuria
supistettava vastaavasti. Vain siten voidaan taata koulutuskokonaisuuksien
riittävän suuri koko ja koulutuksen tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Nyt laadittu ministeriön virkamiesten ehdotus sisältää
rationalisointitoimenpiteiden ohella myös ensimmäisen kerran varuskuntien
kehittämisluokittelun. Näin voidaan luoda edellytykset järkeville
pitemmän aikavälin investoinneille kohdentamalla kehittämistoimet
oikeille alueille.

On myös tärkeää todeta, että tehty ehdotus kehittämis- ja
rationalisointiohjelmaksi on tässä vaiheessa vasta ministeriön virkamiesten
esitys eikä suinkaan lopullinen ministeriön päätös. Ohjelmaehdotusta
on vielä tutkittava ja analysoitava. Pääesikunta tulee suorittamaan
ehdotusta koskevan sotilaallisen analyysin ja ministeriössä
suoritamme poliittisen analysoinnin. Ehdotus muodostaa kuitenkin
mielestäni käyttökelpoisen lähtökohdan lopulliselle kehittämisohjelmalle.
Ottamatta kantaa tässä vaiheessa ehdotuksen lukuisiin yksityiskohtiin,
voidaan jo nyt kuitenkin todeta, että eräät osat edellyttävät
yksityiskohtaisempien selvitysten tekemistä. Eräs tällainen on omasta
mielestäni sotilassoittokuntien supistamistoimenpiteet. Tämä asia
vaatii lisätutkimuksia ennenkuin siitä voidaan tehdä lopullisia
päätöksiä. Näiltä osin on tarkoitukseni käynnistää lisäselvitykset
välittömästi. Edelleen samantyyppinen tarkastelu on toki välttämätöntä
tehdä myös meri- ja ilmavoimissa, jotka tässä vaiheessa lähinnä
työryhmän tiukan aikataulun vuoksi jäivät selvitystyön
ulkopuolelle.

Kun me joudumme leikkaamaan puolustusmenoja, niin mitä tekevät
naapurit, joiden turvallisuusympäristö on vertailukelpoinen meidän
kanssamme. Myös Ruotsi on joutunut tekemään tehnyt talouden
kriisipaketteja, joskaan ei suhteellisesti yhtä radikaaleja kuin mihin me
olemme olleet pakotettuja. Viime kesällä tehdyllä puolustuspäätöksellä
annettiin puolutusvoimille viiden miljardin kruunun tasokorotus.
Syksyn säästöpaketti lähes eliminoi tasokorotuksen, mutta silti
Ruotsissa ensi vuonna käytettävissä 0.15 prosenttia enemmän
puolustuksen kuin tänä vuonna. Ruotsi on pienentämässä maavoimiaan, mutta
säilyttämässä voimakkaan ilma-aseensa. JAS-monitoimikoneita on
tilattu 140 lopullisen tarpeen ollessa noin 300 konetta. Ruotsi on
kehittämässä ilmapuolustuksensa tueksi omaa lentokoneseen sijoitettua
tutkajärjestelmää, eräänlaista mini-AWACSia. Sellainen olisi
meillekin tarpeen, mutta mitä ilmeisimmin taloudellisten mahdollisuuksiemme
tavoittamattomissa.

Saimme viime viikolla EY:n komission meidän jäsenyyshakemuksestamme
laatiman avis'in, lausunnon, mikä merkitsee sitä, että edessämme
ovat EY-jäsenyysneuvottelut. Todennäköiseen EY-jäsenyyteen liittyen
meitä on median palstoilla oltu liittämässä niin Länsi-Euroopoan
Unioniin, WEU:hun, kuin jopa Natoonkin.
Hakiessamme yhteisön jäsenyyttä olemme sanoneet osallistuvamme
täysimääräisesti Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen yhdentymiseen.
Olemme ilmoittaneet hyväksyvämme niin Rooman kuin Maastrichtin
sopimukset. Toisin sanoen olemme valmiit hyväksymään jäsenyyden
velvoitteet sellaisina kun ne ovat silloin, kun neuvottelut on käyty
loppuun.

EY ei ole mikään puolustusliitto. Mutta tiedämme, että Maastrichtin
sopimus luo yleiset kehykset yhteiselle puolustuspolitiikalle, mikä
aikanaan saattaa muuttua yhteiseksi puolustukseksi.
Kaikki yhteiseen puolustukseen liittyvä on kuitenkin vasta hahmottumassa.
Viime kesänä Petersbergin huippukokouksessa vasta määriteltiin WEU:n erilaiset jäsenyysmuodot. Pääsääntönä niiden mukaan on,
että EY:n jäsenillä on mahdollisuus täysjäsenyyteen tai
tarkkailijajäsenyyteen. Tarkkailijajäsenyys ei velvoittaisi esimerkiksi
osallistumista yhteisiin operaatioihin.

Toisaalta WEU kuitenkin käsitetään Naton sisällä olevaksi eurooppalaiseksi
pilariksi. Niinpä sitten eräässä sisäiseen käyttöön tarkoitetussa
puheenvuorossa kysyttiinkin, riittääkö WEU:n jäsenyys siitä
tapauksessa, että päädymme liittoumiseeen vai tarvitaanko jäsenyyttä
myös Natossa. Tämä puheenvuoro julkisuuteen vuotaneena tulkittiin
niin, että olisimme menossa kohti Natoa.

Tässä vaiheessa on mahdoton ennustaa vuoteen 1996 saakka, jolloin
EY:n piirissä on tarkoitus tehdä puolustukseen liittyviä ratkaisuja.
Siihen saakka pysymme nykyisellä linjalle, mikä merkitsee sotilaallista
liittoutmattomuutta sekä uskottavaa itsenäistä puolustusta.
Mitä tulee vuoden 1996 jälkeen, nähdään aikanaan. Mahdollisuuksia on
lukuisia. Onhan presidentti Mauno Koivisto todennut, ettei Naton
jäsenyyskään ole poissuljettu, mutta asia ei ole nyt ajankohtainen.
Paasikivi sanoi aikanaan että maantieto on ja pysyy, sille emme voi
mitään. Mutta muuttuuko poliittinen maantiede, geopolitiikka. Onko
sillä vielä merkitystä tämän päivän Euroopassa. Geopolitiikalla ei
ole suurempaa merkitystä esimerkiksi Iso-Britannian ja Saksan välisissä
suhteissa. Geopolitiikkaa paljon merkittävämpi rooli on esimerkiksi
valuuttojen vakaudella ja Brysselin instituutioilla.

Suomi sitävastoin on sijaintinsa perusteella paljon geopoliittisempi
kuin useimmat Euroopan demokratiat. Mahdollisena EY:n jäsenenä meidän
itärajamme olisi samalle yhdentyneen Euroopan ja Venäjän välinen
yli 1200 kilometrin pituinen raja; Venäjän EY-jäsenyydestä ei kukaan
voi tosissaan puhua. Tämä raja saattaa vielä joskus olla ongelmallinen
elintasorajana. Yhtä syvää kuilua elintasoissa rajan eri puolilla
ei löydy mistään muualta maailmassa.

Laskevien sotilasbudjettien aikana muut Euroopan yhteisön maat esimerkiksi
WEU:n kautta tuskin haluaisivat ottaa vastuuta sellaisen
rajan turvaamisesta. Niin ajatellen sotilaallinen liittoutumattomuus
ja itsenäinen puolustus ovat meidän ratkaisumme ainakin nyt näkyvissä
olevan tulevaisuuden ajan.

Hyvät kuulijat

Takavuosina puhuttaessa turvallisuuspolitiikasta tarkoitettiin ulkopolitiikkaa.
Toki turvallisuuspolitiikkaan sanottiin kuluvan myös
puolustuspolitiikka, mutta sen osuus oli suunnilleen alaviitteen
laajuinen.Turvallisuuspolitiikan käsite on noista ajoista laajentunut
maailman muutoksen tuomien uusien uhkien mukana. Nämä uudet
uhat, kuten ympäristöonnettomuudet, ympäristön pilaantuminen tai
hallitsemattomat väestöliikkeet ovat lisäksi esimerkiksi sotilaallisia
uhkia todennäköisempiä.

Mutta myös puolustuspolitiikan osuus turvallisuuspolitiikan osana on
saanut uutta painoa. Ei niinkään sen vuoksi, että ympäristömme olisi
muuttunut epävakaammaksi, vaan Euroopan yhdentymiskehityksestä
johtuen. Siihenhän liittyy yhteiseurooppalaisen puolustuspolitiikan,
viime kädessä jopa yhteisen puolustuksen mahdollisuus. Sen vuoksi
uskonkin, että myös tällä foorumilla käsitellään vielä monta kertaa
EY:ta, WEU:ta ja Natoa perusteellisemmin kuin nyt vain maininnoin,
johon minun tässä vaihessa oli pakko tyytyä.

Lisää kirjanmerkki