Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Hämeenlinnan maanpuolustusyhdistyksen 25- vuotisjuhlissa 21.11.1992 klo 14.00 Hämeenlinnan upseerikerholla

Arvoisat kuulijat

Tuskin koskaan on rauhan vallitessa Euroopassa tapahtunut yhtä suuria mullistuksia ainakaan yhtä lyhyessä ajassa kuin viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Moni asia, mitä jokin vuosi sitten pidettiin täysin mahdottomana tai mitä ei edes kuviteltu, on nyt täyttä todellisuutta.
Useimmat suuret Euroopan turvallisuuteen
vaikuttavat muutokset, ennen kaikkea Varsovan liiton hajoaminen ja Neuvostoliiton joukkojen
vetäytyminen ovat tapahtuneet Keski-Euroopassa. Toki Neuvostoliiton hajoaminen on tuntunut
meidänkin läheisyydessämme, ei vähiten Baltian maiden uudelleen itsenäistymisen muodossa.
Nämä ulkoiset muutokset ovat osiltaan vaikuttaneet myös Suomen ulkopolitiikan muotoutumiseen. YYA-sopimuksen konsultaatiovelvoitetta ei sisälly Venäjän kanssa solmittuihin naapuruussopimuksiin. Olemme kesästä saakka olleet tarkkailijajäseneninä NACC:ssa, Pohjois-Atlantin liiton yhteistyöneuvostossa. Olemme myös hakeutumassa EY:n jäsenyyteen. Edessä ovat jäsenyysneuvottelut, joiden pohjaksi olemme saaneet EY-jäsenhakemukseemme liittyvän avis'in. Tämän lausunnon yleissävy oli myönteinen ja siinä luotetaan Suomen kykyyn vastata oman alueensa vakaudesta ja turvallisuudesta.
Muutos lähiympäristössämme on parin viime vuoden kuluessa ollut todella voimakas. Osittain olemme palaamassa ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen. Baltian maat ovat itsenäisiä,

Venäjän imperiumi on epävakauden tilassa ja Suomesta on tullut köyhän idän ja rikkaan lännen välisen elintasomuurin rajamaa.
Tällä hetkellä Suomen lähialueen päällimmäiset huolen ja mahdollisen epästabiliuden aiheet johtuvat ympäristö- ja elintaso-ongelmista, joita ei aiemmin luettu turvallisuuspolitiikan piiriin. Baltiassa ja Venäjällä on kuitenkin niin paljon myös poliittista epävakautta, että on syytä luoda silmäys alueen sotilaalliseen turvallisuuteen.
Entisen Neuvostoliiton joukkojen vetäytyminen Keski-Euroopasta ja Baltian maiden itsenäisyys on siirtänyt Itämeren sotilaallisen painopisteen Tanskan salmista Pohjoiselle Itämerelle. Tätä taustaa vasten on nähtävä myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista käyty keskustelu.
Venäläiset joukot näyttävät olevan vetäytymässä Baltiasta. Mutta vetäytymistä koskevat ristiriitaiset lausunnot kertovat Venäjän sisäpoliittisista
ongelmista. Paitsi eteläisten
naapureidemme koko Euroopan kannalta olisi
eduksi, että vieraat joukot voisivat jättää
Baltian mahdollisimman nopeasti. Entisten
miehitysjoukkojen jatkuva oleskelu itsenäisissä
maissa on suurempi turvallisuusriski, kuin niiden
lähdön jälkeen syntyvä sotilaallinen tyhjiö, joka
ei tietysti ole ongelmaton sekään.
Euroopassa tapahtuneet muutokset, ennenkaikkea
entisen Neuvostoliiton joukkojen vetäytyminen
Keski-Euroopasta ja osittain myös TAE-sopimus,
ovat tuoneet lisää joukkoja ja kalustoa Suomen
lähialueille. Nämä joukot, niiden määrä ja
sijoittuminen kiinnostavat luonnollisesti meitä.
Pääministeri Esko Aho totesi viime toukokuussa,
että olisi olennaista voida käydä suomalaisten ja
venäläisten keskeinen perusteellinen
mielipiteenvaihto, jossa heidän hallituksensa ja
asevoimiensa johto selostaisivat näitä
lähialueillamme olevia joukkojaan koskevia suunnitelmia ja ongelmia.

Tässä asiassa on edetty sen verran, että tapasin Venäjän 1. varapuolustusministeri Kokoshinin hänen vieraillessaan Helsingissä ETY-kokouksen yhteydessä. Teemaan palattiin marraskuun alussa ulkoministeriön osastopäällikkö Jaakko Blombergin käydessä Moskovassa. Voi sanoa, että keskusteluissa on päästy alkuun, mutta
pääministeri Ahon tarkoittamaan perusteelliseen mielipiteenvaihtoon on vielä matkaa. Asiassa päästäneen eteenpäin, kun puolustusministeri Gratshev vierailee Suomessa, minkä tapahtunee ensi vuoden kuluessa.
Tavoitteenamme on päästä keskustelemaan samoin käsittein ja samalla avoimuudella asevoimista Venäjän kanssa kuin mitä keskustelua käydään lännessä. Suurlähettiläs Juri Derjabinin esittämä mahdollisuus vierailla rajan takaisissa
sotilaskonteissa on ystävällinen ele, joskin toisaalta vähintäänkin saman verran tietoa on saatavissa ETY-prosessiin kuuluviin LTL-toimiin (LTL=luottamusta ja turvallisuutta lisäävät toimet) liittyvillä arviointikäynneillä.
Lähialueillamme olevat venäläiset joukot eivät sellaisinaan ole meille uhka. Me ymmärrämme, että jonnekin on sijoitteva ne joukot, joita siirretään pois Keski-Euroopasta ja Baltiasta. Meille on sanottu, että tänne tulleet "ylimääräiset" joukot ovat alueella vain
väliaikaisesti, kunnes ne voidaan sijoittaa edelleen jonnekin muualle. Toivommekin, ettei tämä väliaikaisuus muodostu kovin pitkäksi.
Näiden muutosten keskellä olemme kehittämässä omaa puolustustamme, joskin varovasti ja konservatiivisesti. Modifioimme hieman
alueellista puolustusjärjestelmäämme ja hankimme uudet torjuntahävittäjät poistumassa olevien tilalle.

Tästä suurhankinnasta huolimatta olemme voineet vastakkaisista puheista huolimatta kehittää myös maavoimia lähinnä Saksasta tapahtunein edullisin kalustohankinnoin.
Toisaalta olemme kuitenkin valtiontalouden rautaisten lakien puristuksessa tulleet Euroopan johtavaksi aseidenriisujaksi. Puolustusbudjettimme
on ensi vuonna noin kymmenen prosenttia tämänvuotista pienempi. Vuoteen 1995 mennessä supistamme puolustusmenojamme nykysuunnitelmien mukaan 13 %:lla. Pitkällä tähtäimellä emme voi ylläpitää, hallituksen EY- selonteon tekstiä lainatakseni, "turvallisuusympäristöömme nähden uskottavaa puolustusta" tällaisella markkamääräisellä puolustusmenojen tasolla. Jo lähitulevaisuudessa meidän on, juustohöyläperiaatteesta poiketen, tehtävä ns priorisointeja, asetettava asiat tärkeysjärjestykseen, eri tavoin kuin nyt säästöpäätöksiä tehtäessä on menetelty.

Keväällä asettamani virkamiestyöryhmä julkisti hiljattain ehdotuksensa maavoimien varuskuntien, joukko-osastojen ja laitosten uudelleen järjestelyistä. Ohjelma on varsin mittava
sisältäen mm. lukuisia esityksiä kokonaisten varuskuntien ja joukko-osastojen, varikoiden ja muiden toimipisteiden lakkauttamisesta.
Haluan kuitenkin korostaa, että tämäntyyppinen kehittämistyö olisi ollut tarpeellista tämänhetkisestä lamasta ja säästöpaineista
huolimatta. Varusmiesten määrä on huippulukemistaan 60-luvulla, jolloin suurimmillaan palvelukseen astui vuodessa 47 000 varusmiestä, laskenut nykyiseen noin 30 000:een ja laskee tästä vielä tulevina vuosina jonkin verran. On selvää, että kun koulutettavien määrä on pudonnut maksimissaan jopa kalmanneksella, on myös organisaatiota ja infrastruktuuria supistettava vastaavasti. Vain siten voidaan taata koulutuskokonaisuuksien
riittävän suuri koko ja koulutuksen tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus.
Nyt laadittu ministeriön virkamiesten ehdotus sisältää rationalisointitoimenpiteiden ohella myös ensimmäisen kerran varuskuntien kehittämisluokittelun. Näin voidaan luoda edellytykset järkeville pitemmän aikavälin investoinneille kohdentamalla kehittämistoimet oikeille alueille.
On myös tärkeää todeta, että tehty ehdotus kehittämis- ja rationalisointiohjelmaksi on tässä vaiheessa vasta ministeriön virkamiesten esitys eikä suinkaan lopullinen ministeriön päätös. Ohjelmaehdotusta on vielä tutkittava ja analysoitava. Pääesikunta tulee suorittamaan ehdotusta koskevan sotilaallisen analyysin ja ministeriössä suoritamme poliittisen analysoinnin. Ehdotus muodostaa kuitenkin mielestäni käyttökelpoisen lähtökohdan lopulliselle kehittämisohjelmalle.
Ottamatta kantaa tässä vaiheessa ehdotuksen lukuisiin yksityiskohtiin, voidaan jo nyt kuitenkin todeta, että eräät osat edellyttävät yksityiskohtaisempien selvitysten tekemistä. Eräs tällainen on omasta mielestäni sotilassoittokuntien supistamistoimenpiteet. Tämä asia vaatii lisätutkimuksia ennenkuin siitä voidaan tehdä lopullisia päätöksiä. Näiltä osin on tarkoitukseni käynnistää lisäselvitykset välittömästi. Edelleen samantyyppinen tarkastelu on toki välttämätöntä tehdä myös meri- ja ilmavoimissa, jotka tässä vaiheessa lähinnä työryhmän tiukan aikataulun vuoksi jäivät selvitystyön ulkopuolelle. Nyt vastaavat meri- ja ilmavoimia koskevat selvitykset on jo pantu liikkeelle.

Kun me joudumme leikkaamaan puolustusmenoja, niin mitä tekevät naapurit, joiden turvallisuusympäristö on vertailukelpoinen meidän kanssamme. Myös Ruotsi on joutunut tekemään talouden kriisipaketteja, joskaan ei suhteellisesti yhtä radikaaleja kuin mihin me olemme olleet pakotettuja. Viime kesällä tehdyllä puolustuspäätöksellä annettiin Ruotsin puolustusvoimille viiden miljardin kruunun tasokorotus. Syksyn säästöpaketti lähes eliminoi tasokorotuksen, mutta silti Ruotsissa ensi vuonna käytettävissä 0.15 prosenttia enemmän puolustuksen
kuin tänä vuonna. Ruotsi on pienentämässä maavoimiaan, mutta säilyttämässä voimakkaan
ilma-aseensa. JAS-monitoimikoneita on tilattu 140 lopullisen tarpeen ollessa noin 300 konetta. Ruotsi on kehittämässä ilmapuolustuksensa tueksi omaa lentokoneeseen sijoitettua tutkajärjestelmää, eräänlaista mini-AWACSia. Sellainen olisi meillekin tarpeen, mutta mitä ilmeisimmin taloudellisten mahdollisuuksiemme tavoittamattomissa.
Olemme saaneet EY:n komission meidän jäsenyyshakemuksestamme laatiman avis'in,
lausunnon, mikä merkitsee sitä, että edessämme ovat EY-jäsenyysneuvottelut. Todennäköiseen EY- jäsenyyteen liittyen meitä on median palstoilla oltu liittämässä niin Länsi-Euroopan Unioniin, WEU:hun, kuin jopa Natoonkin.
Hakiessamme yhteisön jäsenyyttä olemme sanoneet osallistuvamme täysimääräisesti Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen yhdentymiseen. Olemme ilmoittaneet hyväksyvämme niin Rooman kuin Maastrichtin sopimukset. Toisin sanoen olemme valmiit hyväksymään jäsenyyden velvoitteet sellaisina kun ne ovat silloin, kun neuvottelut on käyty loppuun.

EY ei ole mikään puolustusliitto. Mutta tiedämme, että Maastrichtin sopimus luo yleiset kehykset yhteiselle puolustuspolitiikalle, mikä aikanaan saattaa muuttua yhteiseksi puolustukseksi.
EY:n komission jäsenhakemuksestamme antama lausunto selkeyttää tilannetta. Siinä asetettiin esimerkiksi puolueettomuudellemme eräitä kysymysmerkkejä. Niinikään voimme lausunnosta päätellä, että käsityksemme WEU:lle aikanaan tulevasta roolista on ollut hieman suppea.
Kaikki yhteiseen puolustukseen liittyvä on kuitenkin vasta hahmottumassa. Viime kesänä Petersbergin huippukokouksessa vasta määriteltiin WEU: n erilaiset jäsenyysmuodot. Pääsääntönä niiden mukaan on, että EY:n jäsenillä on mahdollisuus täysjäsenyyteen tai
tarkkailijajäsenyyteen. Tarkkailijajäsenyys ei velvoittaisi esimerkiksi osallistumista yhteisiin operaatioihin.

Toisaalta WEU kuitenkin käsitetään Naton sisällä
olevaksi eurooppalaiseksi pilariksi. Niinpä
sitten eräässä ulkoministeriön sisäiseen käyttöön
tarkoitetussa puheenvuorossa kysyttiinkin,
riittääkö WEU:n jäsenyys siinä tapauksessa, että
päädymme liittoumiseen vai tarvitaanko jäsenyyttä
myös Natossa. Tämä puheenvuoro julkisuuteen
vuotaneena tulkittiin niin, että olisimme menossa
kohti Natoa.
Tässä vaiheessa on mahdoton ennustaa vuoteen 1996
saakka, jolloin EY:n piirissä on tarkoitus tehdä
puolustukseen liittyviä ratkaisuja. Siihen saakka
pysymme nykyisellä linjalle, mitä parhaiten kuvaa
ilmaus itsenäinen puolustus. Mitä tulee vuoden
1996 jälkeen, nähdään aikanaan. Mahdollisuuksia
on lukuisia. Onhan presidentti Mauno Koivisto
todennut, ettei Naton jäsenyyskään ole
poissuljettu, mutta asia ei ole nyt ajankohtainen.

Paasikivi sanoi aikanaan että maantieto on ja pysyy, sille emme voi mitään. Mutta muuttuuko poliittinen maantiede, geopolitiikka. Onko sillä vielä merkitystä tämän päivän Euroopassa. Geopolitiikalla ei ole suurempaa merkitystä esimerkiksi Iso-Britannian ja Saksan välisissä suhteissa. Geopolitiikkaa paljon merkittävämpi rooli on esimerkiksi valuuttojen vakaudella ja Brysselin instituutioilla.
Suomi sitävastoin on sijaintinsa perusteella paljon geopoliittisempi kuin useimmat Euroopan demokratiat. Mahdollisena EY:n jäsenenä meidän itärajamme olisi samalla yhdentyneen Euroopan ja Venäjän välinen yli 1200 kilometrin pituinen raja. Laskevien sotilasbudjettien aikana muut Euroopan yhteisön maat esimerkiksi WEU:n kautta tuskin haluaisivat ottaa vastuuta sellaisen rajan turvaamisesta. EY:n komission meistä antamassa lausunnossa onkin myönteistä se, että Brysselissä luotetaan siihen, että pystymme itse huolehtimaan
myös EY:n rajaksi muodostuvasta itärajastamme. Todetaanhan lausunnossa historiaan viitaten, että "Suomen puolueettomuuspolitiikkaa leimasi myös voimakas sitoutuminen oman puolustuksen ylläpitämiseen. Suomi on siten kehittänyt merkittävän sotilaallisen kyvyn."

Hyvät kuulijat

Takavuosina puhuttaessa turvallisuuspolitiikasta tarkoitettiin sillä ulkopolitiikkaa. Toki turvallisuuspolitiikkaan sanottiin kuluvan myös puolustuspolitiikka, mutta sen osuus oli suunnilleen alaviitteen laajuinen. Turvallisuuspolitiikan käsite on noista ajoista laajentunut maailman muutoksen tuomien uusien uhkien mukana. Nämä uudet uhat, kuten
ympäristöonnettomuudet, ympäristön pilaantuminen tai hallitsemattomat väestöliikkeet ovat lisäksi esimerkiksi sotilaallisia uhkia todennäköisempiä.

Mutta myös puolustuspolitiikan osuus turvallisuuspolitiikan osana on saanut uutta painoa. Ei niinkään sen vuoksi, että ympäristömme olisi muuttunut epävakaammaksi, vaan Euroopan yhdentymiskehityksestä johtuen. Siihenhän liittyy myös yhteiseurooppalaisen puolustuspolitiikan, viime kädessä jopa yhteisen puolustuksen, mahdollisuus. Sen vuoksi on varma, että eri yhteyksissä käsitellään vielä monta kertaa EY:tä, WEU:ta ja Natoa perusteellisemmin kuin nyt vain maininnoin, johon minun tässä vaihessa oli pakko tyytyä.
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö etsii tällä hetkellä uusia toimintamuotoja. Eräs osoitus tästä ovat kuluvana syksynä käynnistyneet vapaaehtoisen maanpuolustustön kokeilukurssit. Saamani tiedon mukaan kursseja kohtaan on osoitettu suurta mielenkiintoa, ehkä erityisesti naisten taholta. Osanottajien ja tiedotusvälineiden suhtautuminen kursseihin on
ollut voittopuolisesti myönteistä. Toivotan vapaaehtoisjärjestöjen kurssitoiminnalle mitä parhainta menestystä tulevaisuudessa. Jään mielenkiinnolla odottamaan vapaaehtoisen maanpuolustustyön toimintamuotojen kehittymistä tulevaisuudessa.

Toivotan myös Hämeenläänin maanpuolustusyhdistyksellle onnea neljännesvuosisataisen taipaleen johdosta sekä menestystä myös tulevina vuosina.

Lisää kirjanmerkki