Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin juhlapuhe Pohjan Miehet r.y:n järjestämässä isänmaallisessa illassa 5.12.1992 klo 19.00 Vaasan kaupunginteatterissa

Arvoisa juhlayleisö!
Ärade festpublik!

Olen iloinen siitä, että minulle on suotu
mahdollisuus osallistua arvokkaaseen tilaisuuteenne ja
käyttää tämä puheenvuoro.

Jag är verkligt glad över att ha inbjudits att
deltaga i Er fest och säga några ord.
Det är också glädjande att representanter för
Vasas nordiska vänorter har haft tillfälle att
komma hit idag.

Ich freude mich auch sehr darüber, dass die
Repräsentanten der Partnerstädte von Vasa ausserhalb
Skandinaviens heute mit uns feiern können.

Kun tarkastelemme isänmaamme taivalta sen 75-
vuotisen itsenäisyyden kuluessa, huomaamme
tietysti, että se on käsittänyt sekä ylä että
alamäkiä. En aio kyllästyttää Teitä historiallisella
katsauksella, totean ainoastaan, että suunta on
kaikilla aloilla ollut selvästi nousujohteinen.
Tätä tosiasiaa eivät tänä päivänä kokemamme
vaikeudet miksikään muuta. Suomi on hyvä paikka
elää, meidän tehtävämme on nyt huolehtia siitä,
että se on sitä myös tulevaisuudessa.
Pohdittaessa mamme tulevaisuutta on tietysti
keskityttävä lähinnä käsillä oleviin ongelmiin ja
niiden ratkaisuun. Yksi tällainen, ei välttämättä
kaikkein polttavin mutta kuitenkin, ongelma on
sukupuolten välinen tasa-arvo.

Täällä Pohjan Miesten keskuudessa en malta olla
sanomatta muutamaa sanaa suomalaisesta miehestä.
Olen nimittäin tasa-arvoministerin ominaisuudessa
usein joutunut ottamaan kantaa naisten asemaan,
mutta on tärkeätä pitää mielessä, että
sukupuolten väliseen tasa-arvoon kuuluu myös
miesnäkökulma.

Keskustelu suomalaisesta miehestä käynnistyi
1980-luvun alussa niin sanotusta
"surkuttelunäkökohdasta", kun herättiin huomaamaan,
kuinka sairasta ja riskialtista elämää suomalainen mies
elää. Silloinen keskustelu johti lähinnä yleiseen
hämmennykseen: pitäsikö miehiä sääliä vai nuhdella?
Surkuttelunäkökohdan lisäksi on käytetty myös
vertailua. Suomalainen mies on eurooppalaisittain
ja jopa pohjoismaisittain kehityksessä
jälkeenjäänyt ilmiö, jolle äkkiä pitäisi tehdä jotain,
aikaansaada muodonmuutos. Toisaalta siis
painotamme suomalaisen miehen puutteellista
pukeutumista, ulosantia ja sosiaalista sokeutta, mutta
toisaalta pidämme hänen vahvoja puoliaan
itsestäänselvyyksinä. Työntekijänä, sotilaana ja
ammattimiehenä yleensä, suomalainen mies on
yleisesti ottaen luotettava, taitava ja kekseliäs.
Kavaljeerinä suomalainen mies ei ehkä aina ole
niitä loistokkaimpia, mutta aviomiehenä hän on
vähintäänkin kansainvälistä keskitasoa. Nuoret
suomalaiset isät ovat jo hyvin lähellä
kansainvälistä kärkeä, mitä tulee lastenhoitoon ja
kotitöiden jakamiseen puolison kanssa.
Näyttää siis siltä, että suomalaisen miehen
muuttuminen on alkanut isyydestä. Tätä kehitystä
meidän kaikkien on syytä tukea, hyötyväthän siitä
miesten lisäksi myös naiset ja lapset,
mahdollisesti myös isovanhemmat.

Valitettavasti on, rakkaat miehet, kuitenkin
niin, että Teistä ovat, niinkuin minäkin nyt
tässä, puhuneet lähinnä naiset. Voisi kaikkien
osapuolten kannalta olla hedelmällistä jos miehet
keskenään kävisivät mieskeskustelua. Tällaisessa
keskustelussa ei ainakaan olisi tarpeen puolustaa
tai arvostella jonkin sukupuolen kuviteltuja
etuja, voitaisiin puhua itse asiasta.
Olen vakuuttunut siitä, että sukupuolten tasa-
arvon tiellä ei päästä eteenpäin jollei miehiä
saada mukaan. Miehistä ja miehisyydestä on siis
keskusteltava, ja olisi toivottavaa, että myös
miehet ottaisivat keskusteluun osaa. Pallo on nyt
siis mm Teillä, Pohjan Miehet.

Valtiontalouden heikko tila ja lähivuosien huonot
talousnäkymät pakottavat meitä supistamaan menoja
yleensä, niin myös puolustushallinnossa. Meillä
ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää
nykyisensuuruista rauhan ajan organisaatiota. Tärkeätä on
kuitenkin huomata, että meidän olisi joka
tapauksessa ollut pakko sopeutua uusiin oloihin. Tehdyt
valtiontalouden leikkaukset ovat vain
nopeuttaneet puolustushallinnon rationalisointia
ja kehittämistä.

Ymmärrän hyvin, että joukko-osaston tai laitoksen
lakkauttaminen on sijoituspaikkakunnan kannalta
suuri ongelma. Kun puolustushallinnon henkilöstömenot
lähentelevät puolta sotilaallisen maanpuolustuksen
menoista, on kuitenkin välttämätöntä
löytää säästöjä myös tältä sektorilta. Vähennykset
henkilöstömenoissa tulevat kohdistumaan kipeästi
moneen puolustushallinnon palveluksessa
olevaan, sillä luonnollisen poistuman avulla
saatu säästö ei enää riitä. Ensi vuotta koskevat
ratkaisut tehdään, mahdollisimman huolellisen
arviointityön jälkeen, ensi keväänä.

Oleellista on kuitenkin, että säästötoimista
huolimatta säilytämme puolustuskykymme ja
valmiutemme mahdollisimman korkealla tasolla. Tämä
ei tule olemaan helppo tehtävä, väheneväthän
puolustusmenot ensi vuonna 10%:11a ja vuoteen
1995 mennessä 13%:lla.

Erityisen tärkeätä on, että säilytämme ulkovaltojen,
ja ennen kaikkea naapurimaiden, luottamuksen
puolustuskykyymme. Toistaiseksi tämä luottamus on
käsittääkseni riittävän korkealla tasolla. Ennustan
kuitenkin, että me emme pitkällä tähtäimellä
kykene ylläpitämään riittävää puolustuskykyä,
mikäli sotilaalliseen maanpuolustukseen
tarkoitetut varat pysyvästi asettuvat lähivuosien
tasolle.

Kaikilla tasoilla on jouduttu tekemään vaikeita
ratkaisuja, ja tarvetta kipeisiin leikkauksiin on
vielä olemassa. Monista vaikeuksista huolimatta
meidän on nyt kuitenkin katsottava eteenpäin,
pohdittava kuinka vaikeuksista selvitään. Mitään
poppakonsteja ei ole olemassa, se on kai käynyt
kaikille tässä vaiheessa selväksi. Me joudumme
joka tapauksessa läpikäymään pitkähkön
sopeutumisprosessin. Me voimme kuitenkin vaikuttaa
sihhen, minkälaiseksi Suomi tämän prosessin kuluessa
muuttuu.

Elämme tällä hetkellä maamme kannalta monessa
mielessä historiallista aikaa. Lähivuosina tulemme
tekemään hyvin kauaskantoisia taloudellisiin
ja poliittisiin sidonnaisuuksiimme liittyviä
päätöksiä. Vuosikymmenen loppupuolella vasta
tiedämme minkälainen on se Eurooppa johon,
muodossa tai toisessa, ilmeisesti olemme kiinteämmin
sitoutumassa. Joudumme pohtimaan myös
turvallisuuspoliittista ratkaisuamme, ilmeisesti vielä
ennen vuosisadan loppua.

Neuvottelut liittymisestä Euroopan Yhteisöön
käynnistynevät ensi vuoden kuluessa. Aikanaan
näemme mikä on Yhteisön kanssa saavutettava
neuvottelutulos. Euroopan Yhteisön komission vastaus
Suomen jäsenhakemukseen oli joka tapauksessa
positiivinen, ja mahdollistaa neuvottelujen
aloittamisen .

Suhdettamme Pohjois-Atlantin Liitton, NATOroon ja
Länsi-Euroopan Unioniin, WEU:n, on vielä vuosia
aikaa pohtia. Meidän on syytä tarkoin käyttää
lähivuodet hyväksemme jotta myöhemmin voisimme
kiihkottomasti ja asiaperustein tehdä maamme edun
mukaiset ratkaisut. Uskon, että meillä kyllä
rittää tähän malttia ja asiantuntemusta.
Me elämme siis monessa suhteessa historiallista
aikaa. Meillä on nyt todellinen vapaus valita ne
muodot joilla me järjestämme suhteemme uuteen
Eurooppaan ja osallistumme sen
edelleenkehittämiseen. Toivottavasti ei jälkeenpäin voida sanoa,
että meidän sukupolvemme hukkasi historiallisen
tilaisuutensa.

Kansakunnan on aina, suunnitellessaan
tulevaisuuttaan pohjattava ratkaisunsa myös
menneisyydelleen. Erityisen tärkeää on tietysti ottaa
oppia tehdyistä virheistä. Samoin on osattava
antaa arvoa niille jotka ovat rakentaneet
yhteiskuntaamme sen itsenäisyyden alkuaikoina. Heidän
ansiostaan meillä nyt on valinnanvapaus.
Ajattelen tässä yhteydessä luonnollisesti niitä
ihmisiä jotka turvasivat itsenäisyytemme silloin
kun se oli vaakalaudalla. Veteraanit, miehet ja
naiset, olivat silloin valmiita uhraamaan
nuoruutensa ja terveytensä isänmaan hyväksi.
Sama sukupolvi oli sotien jälkeen valmis tarttumaan
seuraavan urakkaan, maamme jälleenrakentamiseen.
Me tiedämme nyt, että he onnistuivat
erinomaisesti molemmissa tehtävissä. Me tunnemme
varmasti kaikki syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta
näitä ihmisiä kohtaan. Se arvokas vapaaehtoinen
työ jota järjestöt ja yksityiset ihmiset
veteraanien hyväksi tekevät, on merkki siitä
ansaitusta arvostuksesta jota veteraanit nauttivat
laajoissa kansalaispiireissä.

Hyvät naiset ja herrat!

Olkaamme iloisia siitä, että voimme viettää
itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlallisuuksia vapaassa
ja turvallisessa Suomessa. Huolehtikaamme yhdessä
siitä, että Suomi vastedeskin on meille kaikille hyvä paikka elää.

Lisää kirjanmerkki