Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin juhlapuhe maanpuolustusjuhlilla Rautjärvellä 5.10.1992 klo 18.00

Arvoisa maanpuolustusväki!

Esitän parhaimmat kiitokseni Etelä-Karjalan
Maanpuolustuksen Tuki r.y:lle ja Rautjärven
Reserviupseerikerho r.y:lle tämän juhlatilaisuuden
järjestelyistä ja siitä, että minulle on suotu
mahdollisuus osallistua siihen. On aina yhtä
mukava nähdä miten arvokasta työtä eri puolilla
maatamme tehdään maanpuolustuksen eteen.
Voidaan liioittelematta todeta, että
turvallisuuspolitiikkaan ja maanpuolustukseen liittyvä
keskustelu viime aikoina on ollut suhteellisen
vilkasta. Syyt tähän ovat moninaiset.
Keskusteluilmapiirin yleinen vapautuminen lienee yksi
merkittävä, mutta ei suinkaan ainoa syy.
Maailmanpoliittiset tapahtumat ja erityisesti
lähialueillamme tapahtuneet historialliset muutokset
ovat varmasti myöskin vaikuttaneet keskustelua
lisäävästi.

Neuvostoliiton ja Varsovan-liiton hajoamien,
Baltian maiden itsenäistyminen ja Saksojen
yhdentyminen ovat kaikki tapahtumia joita tuskin kukaan
osasi ennakoida vielä muutama vuosi sitten.
Tämän seudun kannalta ja näkökulmasta Neuvostoliiton
ja sen johtaman sotilasliiton hajoaminen
ja siitä johtuvat joukkojen siirrot itäisestä
Keski-Euroopasta lienevät näihin muutoksiin liittyvät
mielenkiintoisimmat tapahtumat.
Kuten tiedämme, Venäläisten joukkojen määrä
Leningradin Sotilaspiirin alueella on
uudelleenjärjestelyjen johdosta lisääntynyt. Minulle on
kerrottu, ja selvitys vaikuttaa uskottavalta, että
suurin syy joukkojen sijoittamiselle lähialueillemme
on, että tänne käytännön syistä on ylipäätään
mahdollista sijoittaa niitä. Sotilaallisia
rakenteita, asuntoja ja muuta infrastruktuuria on
lähialueillamme valmiina enemmän kuin Venäjän
monessa muussa osassa.

Puolustushallinnon piirissä olemme pyrkineet
solmimaan hyvät suhteet Venäjän vastaaviin
organisaatioihin. Venäjän puolustusministeriö ja
puolustusvoimien johtoelimet perustettiin vasta
viime keväänä, joten on ymmärrettävää, että
yhteistyö ei vielä voi olla yhtä vakiintunutta kuin
Neuvostoliiton aikoina. Me olemme kuitenkin
sopineet, että Venäläinen osapuoli pitää meidät ajan
tasalla lähialueillamme tapahtuvista joukkojen
siirroista. Minä oletan, että näin myös tulee
tapahtumaan. Me emme koe itärajamme takana olevia
joukkoja uhkana, mutta on luonnollista, että
olemme kiinnostuneita siellä harjoitettavan
sotilaallisen toiminnan määrästä ja luonteesta.
Euroopan poliittisten mullistusten yhteydessä on
keskusteltu myös Karjalan alueen palauttamisesta
osaksi Suomea. ETYK:n puitteissa on kuitenkin
sovittu, että Euroopan rajoja ei muuteta muutoin
kuin neuvottelujen tuloksena. Venäläinen osapuoli
on tehnyt selväksi, että se ei ole kiinnostunut
Karjalan palauttamista koskevien neuvottelujen
käynnistämisestä. Näin ollen Karjalan palauttamista
koskevassa keskustelussa ei mielestäni
riittävästi oteta huomioon arkielämän todellisuutta,
toivotaan mahdottomankin olevan mahdollista.
Palauttamiskeskustelun sijasta tulisi
mielestäni keskittyä taloudellisten ja muiden
siteiden luomiseen Karjalan alueen viranomaisiin
ja väestöön. Olen ilokseni voinut todeta, että
tällaista toimintaa jo on käynnistynytkin.
Kuten julkisuudessakin jo on todettu, pienenevät
sotilaalliseen maanpuolustukseen osoitettavat
määrärahat, eduskunnan käsittelyssä olevan ensi
vuoden tulo- ja menoarvion mukaan, reaalisesti
noin 12 %. Valtiovalta edellyttää kaikilta
hallinnonhaaroilta 5%:n henkilöstömäärien supistuksia
lähivuosien aikana. Nämä realiteetit pakottavat
myös puolustushallinnon kipeisiin leikkauksiin
lähitulevaisuudessa.

Me emme tule, niin kuin tähän saakka, selviytymään
luonnollisen poistuman ja muutaman pienehkön
toimintayksikön lakkauttamisella. Joudumme
valitettavasti lähitulevaisuudessa lakkauttamaan
kokonaisia varuskuntia sekä irtisanomaan henkilöstöä.
Lisäksi joudumme mahdollisesti turvautumaan palkattomiin lomiin.
Virkamiestyönä tehty
esitys säästöpäätösten aiheuttamista toimenpiteistä
puolustushallinnon alalla tuodaan minun
pöydälle muutaman viikon kuluttua. Tänä syksynä
joudutaan siis tekemään erittäin ikäviä päätöksiä
myös puolustusministeriössä.
Kaikkien mullistusten ja säästöpäätösten keskelläkin
meidän on kuitenkin pidettävä huolta eräistä
maanpuolustuksen kannalta keskeisistä tekijöistä.
Maanpuolustustahto on Suomessa kautta
aikojen ollut poikkeuksellisen korkea. Meidän on
huolehdittava siitä, että emme tee sellaisia
päätöksiä jotka horjuttavat kansalaisten
luottamusta puolustusvoimiin tai muulla tavoin heikentävät
maanpuolustustahtoa, tätä maanpuolustuksemme
erästä kulmakiveä. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä
tekevien järjestöjen panos maanpuolustustahdon
ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi on
korvaamaton. Tämäkin juhlatilaisuus on siitä eräs
osoitus.

Pidän myös tärkeänä , että emme varusmieskoulutusta
uudistaessamme luovu eräästä maanpuolustustahdon
kannalta tärkeästä periaatteesta, nimittäin
yleisestä asevelvollisuudesta. Eri asia
sitten on, että kaikki varusmiehet eivät tarvitse
yhtä pitkää, samanlaista tai edes täsmälleen
nykyisenkaltaista koulutusta.
Viime päivinä on julkisuudessa liikkunut tietoja
suunnitelmista yhdistää Puolustusministeriö ja
Pääesikunta. Keskustelu lähti liikkeelle niin
sanotun Ojalan yhden miehen työryhmän raportin
perusteella. Raportissa selvitetään mahdollisuuksia
rationalisoimalla aikaansaada säästöjä valtionhallinnossa
yleensä. Raporttiin on sisällytetty
puolustusministeriössä virkamiestyönä tehty
muistio, jonka johtavana ajatuksena on
puolustusministeriön ja pääesikunnan yhdistäminen.

Raporttiin sisällytetty muistio ei ole
puolustusministeriön tai minun henkilökohtainen
kannanottoni. Puolustusministeriön tarkoituksena ei
myöskään ole heikentää puolustusvoimain komentajan
asemaa puhumattakaan siitä, että haluttaisiin
puuttua Ylipäällikön, Tasavallan Presidentin,
asemaan. Toinen asia sitten on, että nykyinen
asetelma jossa ministeriö johtaa yhtä keskusvirastoa,
Pääesikuntaa, eittämättä herättää kysymyksen
voitaisiinko esikuntaorganisaatioita yhdistämällä
saavuttaa säästöjä ja tehostaa toimintaa.
Tästäkin asiasta tulisi mielestäni voida
keskustella ennakkoluulottomasti, muistiossa
esitetyltä tai joltakin muulta järkevältä
pohjalta .

Hyvät kuulijat!

Puoli vuosisataa sitten mitattiin Suomen kansan
halu ja kyky pysytellä itsenäisenä itsenäisten
kansakuntien joukossa. Tällöin maamme puolustamiseen
eri tavoin osallistuneiden naisten ja miesten
uhrivalmius ja usko asiansa oikeellisuuteen
vaikuttivat ratkaisevasti sotien lopputulokseen.
Näinä taloudellisesti ankeina aikoina meidän on
mielestäni pidettävä mielessämme kaksi tärkeää
tosiseikkaa: Ensiksikin; lamasta, työttömyydestä
ja monenlaisista muista vaikeuksista huolimatta
elämme kansainvälisesti vertaillen hyvissä olosuhteissa.
En tällä tarkoita sitä, että meidän
tulisi tyytyä nykyisiin oloihin, mutta samalla
kuin ponnistelemme eteenpäin on meidän säilytettävä
suhteellisuudentajumme. Omien vaikeuksiemme
keskellä meidän on muistettava myös sellaisia
ihmisiä ja kansakuntia joiden vaikeudet ovat
aivan eri tasoisia, huomattavasti suurempia.
Toinen asia jota emme saa unohtaa on se jo aikaisemmin
mainitsemani panos jonka sodanaikainen
sukupolvi maamme itsenäisyyden ja näin ollen myös
nykyolojen eteen antoi. Me emme saa unohtaa niitä
noin 90 000 kansalaista, miestä ja naista, jotka
tuolloin antoivat kaikkensa isänmaan hyväksi.
Meidän tehtävämme on nyt huolehtia siitä perinnöstä
jonka me saimme itsenäisyytemme turvanneelta ja
maamme sotienjälkeisestä jälleenrakentamisesta
vastanneelta sukupolvelta. Toivon, että
meillä myös lähitulevaisuudessa riittää malttia
huolehtia tästä perinnöstä parhaalla mahdollisella
tavalla.

Toivon, että voimine tulevaisuudessakin yhdessä
voimme työskennellä maanpuolustustahdon ylläpitä
miseksi ja puolustusvoimien toimintakyvyn ylläpitämiseksi
ja edelleen kehittämiseksi.

Toivotan Teille kaikille hyvää juhlapäivän jatkoa.

Lisää kirjanmerkki