Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

PUOLUSTUSMINISTERI ELISABETH REHN VALTAKUNNALLISILLA KOTITALOUSPÄIVILLÄ 23.10.1992

Eurooppalaistuuko suomalainen koti?

Arvoisat kuulijat,

Suomi on anonut jäsenyyttä Euroopan Yhteisössä.
Mahdollinen jäsenyys voi toteutua jo vuonna 1995.
Ensi vuoden alusta astuu voimaan Euroopan talousaluetta
koskeva sopimus, niin sanottu ETA-sopimus.
Tämän sopimuksen pohjalta Euroopan Yhteisön
12 jäsenmaata ja EFTA:n seitsemän jäsenmaata
muodostavat yhteisen talousalueen. Tälle 19 maan
talousalueelle on ominaista tavaroiden, ihmisten,
pääoman ja palvelujen vapaa liikkuminen.
Tarkoituksena on helpottaa ihmisten ja yritysten
toimintaa koko ETA:ssa. Tässä yhteydessä on tärkeää
kysyä, miten uudet, yhä läheisemmät suhteet
Länsi-Euroopan maihin vaikuttavat meihin ja
koteihimme - ja toisaalta, miten me voimme vaikuttaa
länsieurooppalaisiin koteihin.

Suomi on aina ollut osa Eurooppaa. Olemme saaneet
Euroopasta vaikutteita kautta aikojen joko
suoraan tai Ruotsin ja Venäjän kautta.
Ruokakulttuurimme on rikas. Olemme omaan rikkaaseen
suomalaiseen keittiöömme saaneet vaikutteita
sekä idästä että lännestä. Ensimmäiset kontaktit
eurooppalaisiin ruokatottumuksiin tulivat
luostarilaitoksen ja ruotsalaisen ylhäisön kautta. He
olivat vuorostaan saaneet vaikutteensa lähinnä
Pohjois-Saksasta.
Opimme kattamaan ruokapöydän koristeellisesti,
käyttämään veitsen ja lusikan lisäksi haarukkaa
ja syömään ruokalajeja tietyssä järjestyksessä:
alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Samoin viini,
tee ja kahvi tulivat osaksi kansallisia
ruokajuomiamme.

Hansa laajensi osaltaan uusia ruokatottumuksia
porvaristoon, jonka kautta tavat yleistyivät koko
yhteiskunnassa. Voileipäpöytä on ruokatraditio,
joka on jatkunut meidän päiviimme saakka.
Venäjän vallan aikana opimme tuntemaan
eteläeurooppalaista ruokakulttuuria. Suomalaiset
virkamiehet ja sotilaat, jotka toimivat Pietarin
hovissa, toivat uudet ruokatottumukset koteihinsa
Suomeen. Tuona aikana olimme jo osa laajempaa
eurooppalaista kulttuuria.

Kotiemme sisustaminen on kautta aikojen saanut
vaikutteita Euroopasta. Kansallisen yhden tupakeittiön
lisäksi saimme erilliset keittiöt, ruokasalit,
olohuoneet, kamarit, työhuoneet ja makuuhuoneet.
Näin pyrittiin seuraamaan eurooppalaisia hoveja,
joiden eri huoneiden merkitys ja
käyttö korostuivat. Varsinkin 1800-luvulla ja
1900-luvulla kotiemme arkkitehtuuri seurasi eurooppalaisia
esikuvia. Sama koski myös sisustusta.
Porvarikoti 1800-luvun Turussa, Helsingissä,
Hampurissa tai Pietarissa oli pitkälti samanlainen.

Toisen maailmansodan jälkeen olimme unohtamassa
eurooppalaiset juuremme. Kotiemme arkkitehtuuria
ohjasi rakentamisen taloudellisuus ja massatuotanto.
Hyvin voimakas standardirakentaminen,
huoneiden pienuus eivät enää antaneet mahdollisuuksia
eurooppalaisille vaikutteille. Tilanne on
onneksi muuttumassa.

Lisääntyvät yhteydet tavallisten suomalaisten ja
eurooppalaisten välillä johtavat siihen, että
saamme uusia vaikutteita toisiltamme. Tämä tulee
rikastuttamaan ei vain arkkitehtuuriamme vaan
myös sisustamista. Elementtitalojen standardit
saavat antaa periksi yksilöllisyydelle.
Monet suuret juhlamme ovat eurooppalaista alkuperää.
Kristilliset juhlat kuten joulu ja pääsiäinen
ovat vankka osa juhlaperinnettämme. Saksasta
tuleva joulukuusi ja Hollannista kotoisin oleva
joulupukki Pyhä Nikolaus ovat jo siinä määrin osa
omaa kulttuuriamme, että puhumme joulupukin
Korvatunturista ja Joulupukin maasta eli Lapista.
Samoin kaupalliset juhlamme kuten äitienpäivä,
isänpäivä ja ystävänpäivä ovat muodostuneet osaksi
juhlatraditiotamme. Nämä juhlat eivät kuitenkaan
ole kotoisin Euroopasta vaan Yhdysvalloista.
Sitä vastoin meillä on aito suomalainen juhannus.

Olemme jo nyt kiinteä osa eurooppalaista
kulttuuriperinnettä. Kotimme, tapamme sekä ruoka- ja
sisustustottumuksemme ovat jo monta vuosisataa
saaneet merkittäviä vaikutteita Euroopasta.
Lisääntyvät yhteydet ETA-sopimuksen ja tulevan EY-
jäsenyyden jälkeen tulevat luonnollisesti edelleen
muokkaamaan kotejamme eurooppalaiseen suuntaan.

Mitä meillä sitten on annettavana Euroopalle?
Paljonkin!

Sauna on merkittävä osa kotiemme traditioita.
Voisimme viedä saunakultturuuria ulkomaille
kertomalla muille, mikä arvo saunalla on meidän
suomalaisten elämässä.
Voimme rikastuttaa eurooppalaista ruokakulttuuria
hyvillä leivillä, kalalla (eikä vähiten lohella
ja silakalla), piirakoilla ja juustoilla. Ja mitä
tulee juhliin, juhannuksesta voisimme kehittää
eurooppalaisen juhlan, kesän kohokohdan.
Yhdentymisemme Eurooppaan tulisi nähdä
vuorovaikutteisena prosessina, jonka kautta voimme
rikastuttaa omia perinteitämme ottamalla eurooppalaisia
tapoja selektiivisesti ja harkiten koteihimme.
Meidän ei tulisi hyväksyä kaikkea sinisilmäisesti.
Omasta ei tarvitse luopua, vaan sitä tulisi
edelleen vaalia ja kehittää.
Meillä on yleisesti ottaen kauniit kodit, mutta
viime vuosikymmenten aikana ne ovat köyhtyneet.
Emme enää viihdy kotona samalla tavalla kuin
aikaisemmin. Koti on monelle perheelle tullut
paikaksi, jossa vain vaihdamme vaatteita, nukumme
ja katselemme televisiota. Tällaisen kodin käyttö
on "kodin" alentamista ja sen muuttamista
jonkinlaiseksi hotelliksi.

Kodin köyhtyminen on vääristyvän yhdessäolokulttuurin
ilmentymä. Meidän on uudelleen rakennettava
kodeistamme paikkoja, joissa viihdymme ja
joissa sekä me itse, että lapsemme ja ystävämme
mielellään viettävät aikaansa.
Köyhtyvän kotikulttuurin uudelleen rikastuttaminen
ei ole helppo tehtävä perheille,
yhteiskuntasuunnittelijoille ja sisustusteollisuudelle.
Kanname kuitenkin kaikki siitä vastuun.
Kun laman vuoksi uudelleen haemme suomalaisia
perusarvoja on elävä, lämmin ja turvallinen koti
merkittävä yhteiskunnan perusta, joka antaa uutta
voimaa ja jossa uudet elämänarvot syntyvät ja
kehittyvät. Euroopasta voimme saada vaikutteita
uudeksi rikkaaksi suomalaiseksi kotikulttuuriksi,
niin kuin olemme jo monen vuosisadan aikana
ennenkin saaneet.

Lisää kirjanmerkki