Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Suomalaislle YK:n rauhanturvaajille omistetun muistomerkin paljastustilaisuudessa Niinisalossa24.10.1992 klo 13.00

Hyvät kuulijat!

Elämme aikaa, jolloin konfliktit ja kriisit ovat
lähempänä meitä kuin pitkään aikaan. Tiedotusvälineet
tuovat maantieteellisesti kaukanakin olevat
kriisit lähellemme. On jopa vaarana, että
totumme jatkuviin tietoihin kurjuudesta ja sodista,
tapahtuu turtumista joka on hyvin vaarallista.

Kriisit ovat kuitenkin tosiasiallisestikin lähempänä
meitä kuin mihin me olemme tottuneet. Sotaa
käydään jälleen Euroopassakin. YK:n toimintaa
Balkanin kriisin ratkaisemiseksi ja vihollisuuksien
lopettamiseksi on koko ajan vaikeuttanut se,
että kriisin syyt ovat vuosisataiset ja ilmeisesti
kukaan entisen Jugoslavian alueella asuva ei
ole eikä voi olla puolueeton tapahtumien suhteen.
Vihan ja väkivaltaisuuksien lopettamiseen eivät
riitä julistukset ja kansainvälisen yhteisön vetoomukset.

Kävin elokuussa tutustumassa tilanteeseen ja
erityisesti suomalaisen YK-pataljoonan
työskentelyolosuhteisiin. Käyntini vahvisti käsitystäni
siitä, että tilanne on todella monimutkainen ja
vaikeasti ratkaistavissa. Käyntini jälkeen tilanne
Balkanilla on edelleen huonontunut.
Balkanilla käytävä sota on osoitus sotien luonteen
muuttumisesta. Taistelut käydään keskellä
asutusta ja väestöä. Tämä aiheuttaa luonnollisesti
valatavat tappiot erityisesti siviiliväestölle.
Sota on myös aiheuttanut Euroopan mittakaavassa
sodanjälkeisenä aikana ennen näkemättömän
pakolaisongelman.

Olemme lisäksi voineet todeta maailmanjärjestön
olevan melko voimaton tilanteessa, jossa osapuolilla
ei ole neuvottelutahtoa eikä malttia rauhoittaa
tilannetta. Tosiasiassa kriisi on laajentunut
osapuolten haluamalla tavalla, ilman, että
maailmanjärjestö tai Euroopan turvallisuuden
järjestöt olisivat merkittävällä tavalla kyenneet
hillitsemään kriisin laajenemista ja syvenemistä.
Varsinainen rauhanturvaoperaatio saatiin perustetuksi,
sen laajuuteen nähden, nopeasti, ja pääosa
joukoista, mukaanlukien suomalainen 300-miehinen
rakentajapataljoona, saatiin alueelle varsin lyhyessä ajassa.
Balkanin kriisin johdosta on jouduttu arvioimaan
uudelleen YK: n rauhanturvatoimintaa. On tullut
korostetusti esille YK:n ja alueellisten
organisaatioiden, kuten ETYK, EY,NATO ja WEU, yhteiset
rinnakkaiset pyrkimykset tilanteen rauhoittamiseen.
Rauhanturvatoiminnan osalta YK:n rooli on
toistaiseksi säilynyt vahvana. Rauhanturvaamistoiminta
on kriisin tilanteeseen nähden passiivista
toimintaa, joka sallii tilaa neuvotteluille.
Nyt on kuitenkin tapahtumassa muutos myös
aktiivisen rauhantekemisen suuntaan.
Itse suhtaudun hyvin varauksellisesti siihen,
että YK:n rauhanturvajoukkoja käytettäisiin
tulevaisuudessa ns "peace making" tehtäviin. Meidän
on erittäin tarkkaan harkittava, haluammeko
tulevaisuudessa osallistua operaatioihin joissa
sotilaallisen voiman avulla pyritään rauhan
aikaansaamiseen. Suomen vankkumaton maine tasapuolisena
ja asiansa osaavana rauhanturvaajamaana voisi
tällaisen toiminnan tuloksena saada kolauksen.
Jugoslavian tapauksessa "peace making" operaatio,
useiden yhtäpitävien mutta toisistaan riippumattomien
lausuntojen mukaan, olisi erittäin vaikea
ja johtaisi suurella varmuudella huomattaviin
henkilöstö- ja materiaalitappioihin.
Samalla on nähtävissä se kehitys, että alueellisten
järjestöjen ja järjestelyjen merkitys
rauhanturvatoiminnassa tulee kasvamaan. YK näkeekin
alueelliset ratkaisut monissa tilanteissa
ensisijaisiksi. Suomen hallitus valmistelle muutosta
rauhanturvaamistoimintaan osallistumista koskevaan
lainsäädäntöön. Tarkoitus on, että Suomellakin
olisi tulevaisuudessa valmius lähettää
sotilashenkilöltä esim ETYK:n käynnistämiin
rauhanturvaoperaatioihin.

Rauhanturvatoiminta muuttuu myös muulla tavoin.
Viime vuosina käynnistetyissä operaatioissa on
aivan uusia elementtejä. Operaatioihin kuuluu
sotilaskomponentteja, mutta lisäksi myös merkittäviä
määriä siviilihenkilöstöä. Kyseeseen saattaa
tulla tehtävät, joita toteuttavat siviilipoliisit,
tullivirkailijat, vaalivalvojat, ihmisoikeusmonitorit,
katastrofiavun ja humanitaariavun
asiantuntijat tai rauhan- ja demokratisoitumisprosessin
huomioitsijat. Myös Suomen valmiutta
siviilihenkilöstön lähettämiseen valmistellaan.

Rauhanturvaamistoiminnan muuttuminen hämärtää
myös kuvaa perinteisen kehitysavun suuntaan. Eri
YK-järjestöt, kuten pakolaisavun järjestö UNHCR,
lastenavun järjestö UNICEF, YK:n kehitysohjelma
UNDP tulevat rauhanturvaamistoiminnan kanssa
samanaikaisesti rinnakkain alueelle työskentelemään
tilanteen rauhoittamiseksi ja kriisin vaurioiden
korjaamiseksi.

Rauhanturvaamistoiminnan kuvan muuttuminen edellyttää
uudelleenarviointia myös Suomen osalta.
Suomi on perinteisesti ollut rauhanturvatoiminnan
suurvalta. Absoluuttisesti ja suhteessa väkilukuumme
luovutimme enemmän henkilöstöä kuin mikään
muu maa. Vielä viime vuonna YK:n päivänä sotilaalliseen
rauhanturvatoimintaan asetti joukkoja
kolmisenkymmentä maata. Sinibaretteja oli tuolloin
yhteensä noin 11 000. Vuoden sisällä joukkoja
luovuttavien maiden lukumäärä on kaksinkertaistunut
ja sinibarettien lukumäärä nelinkertaistunut
44 000:een. Uusia operaatioita suunnitellaan
jatkuvasti. Rauhanturvahenkilöstön kysynnässä
ei lamaa tunneta. Valitettavasti.
Suomen taloudellinen tilanne heijastuu valitettavasti
myös rauhanturvatoimintaan osallistumiseemme.
Hallitus asetti jo Balkanin operaatiota
käynnistettäessä tavoitteen, jonka mukaan operaation
kustannukset tulee säästää rauhanturvatoiminnan
kokonaiskustannuksista seuraavina vuosina. Nyt
noin viikko sitten tehdyssä hallituksen
säästöpäätöksessä tämä säästötavoite kirjattiin 100
miljoonan markan säästöksi vuosittain vuosina
1994 ja 1995. Miten säästö toteutetaan on vielä
auki. Osallistumisemme rajat ovat siis näkyvissä.
Tällä hetkellä, kun osallistumme 1 300 miehen ja
naisen voimin rauhanturvatyöhön, taloudelliset
resurssit eivät riitä.

Säästöpaketin toteuttamisesta päätettäessä pidän
erittäin tärkeänä, että laaditaan selkeät
tavoitteet vähenevien resurssien kohdentamiseksi
oikealla tavalla. Samalla on luotava linjat Suomen
tulevalle roolille henkilöstön asettamisessa YK:n
ja tulevaisuudessa myös ETYK:n käyttöön. Meidän
tulee selvittää henkilöstö-, materiaali- ja
rahoitusresurssiemme rajat ja vahvistaa
painopistealueet osallistumisellemme.
Riippumatta siitä, miten säästöpäätökset
toteutetaan on täysin selvää, että Suomen suhteellinen
osuus rauhanturvatoiminnassa tulee pienenemään.
Vaikka taloudellinen tilanne maassamme olisi
toinen maailman levottomuus aiheuttaa joka
tapauksessa uudelleen arvioinnin resurssiemme
kohdentamisessa. Entisellä erittäin korkealla tasolla
ei voida jatkaa.

Eräs toimintamuoto voisi tulevaisuudessa olla
rauhanturvatoiminnan know how:n vienti
rauhanturvatoimintaa aloitteleville maille. On tietysti
muistettava, että tästäkin aiheutuu kustannuksia.
Kysyntä on valtaisaa, niin kuin YK-koulutuskeskuksessa
jo nyt on huomattu.

YK-koulutuskeskus onkin ansainnut erityisen
kiitoksen rauhanturvajoukkojemme toimintaedellytysten
luomisesta. Hyvin rajoitetuin voimavaroin
täällä Niinisalossa tehdään arvokasta työtä joka
on saanut osakseen myös runsaasti kansainvälistä
huomiota. Esitän parhaimmat kiitokseni
YK-koulutuskeskuksen henkilökunnalle sen ratkaisevasta
työpanoksesta Suomalaisen rauhanturvatoiminnan
hyväksi.

Mina Damer och Herrar!

Jag vill också framhålla betydelsen av det
nordiska samarbetet inom ramen för FN:s
fredsbevarande verksamhet. Det rationella sätt på vilket
de nordiska länderna har fördelat utbildningsuppgifter
och utbyter erfarenheter kunde stå som
modell även för andra länder. Mot denna bakgrund
är det naturligt att även FN-veteranerna i de
olika nordiska länderna har ett givande
samarbete.

Arvoisa juhlayleisö!

Olen tuonut esille ajatuksiani käynnissä olevista
kriiseistä ja osallistumisemme muodoista ja
laajuudesta. Käydessämme mielissämme läpi niitä
mieli- ja äänikuvia, joita tämä esitys mahdollisesti
on herättänyt, eteemme tulee kuva yksittäisestä
rauhanturvaajasta tekemässä työtään maailman
rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Tämä onkin se taso jolla rauhanturvatoiminta
tulee meitä kaikkia lähelle. Tällä hetkellä
maailmalla on ollut suomalaisia sinibaretteja jo
pian 30 000 kappaletta. Tätä kautta syntyy Suomeen
melkoinen kontaktiverkko, jonka kautta Suomeen
on tuotu suuri määrä konkreettista
YK-tuntemusta.

Olen iloinen saatuani mahdollisuuden osallistua
tähän arvokkaaseen tilaisuuteen. Suomen on
tulevaisuudessakin syytä olla mukana YK:n
rauhanturvatoiminnassa. Osallistumisen arvoa ei himmennä
se, että toiminta mahdollisesti muuttaa muotoaan.
Suomi kuvan levittäminen niin myönteisellä tavalla
kuin rauhanturvaajamme sen tekevät ei uskoakseni
ole mahdollista millään muulla keinolla.
Kiitän Suomen Sinibarettiliittoa sekä alueellisia
Sinibarettijärjestöjä patsashankkeen toteuttamisesta
sekä niiden työstä YK-tietouden lisäämiseksi
maassamme. Suomalainen YK-sotilas ja rauhanturvaaja
ansaitsee varmasti tämänkin huomionosoituksen.

Lisää kirjanmerkki