Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Poista kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Sotainvalidien Veljesliiton Iisalmen sotaveteraanien 50-vuotisjuhlassa Iisalmen kulttuurikeskuksessa 30.8.1992 klo 13.30

Arvoisat sotaveteraanit! Hyvät juhlavieraat!

Olen iloinen siitä, että minut on kutsuttu tähän
arvokkaaseen juhlaan ja että saan lausua muutaman
sanan eräistä ajankohtaisista aiheista.
Muistelen lämmöllä viimekeväistä käyntiäni täällä,
jolloin minulla oli mahdollisuus tutustua mm
veljeskotiin ja evakkokeskukseen. On mukavaa olla
täällä taas.

Olen monesti puhunut siitä kuinka tärkeää on,
että kansalaiset kokevat puolustusvoimat omikseen,
että puolustusvoimat ovat luonnollinen osa
muuta yhteiskuntaa. Maailmalta on osoitettavissa
tarpeeksi monta varoittavaa esimerkkiä siitä
mitkä seuraukset voivat olla jos asevoimien ja
väestön intressit eivät ole yhteneväiset. Me emme
halua tehdä Suomesta tällaista esimerkkiä.
Ilokseni voin todeta, että vaaraa tämänsuuntaisesta
kehityksestä ei ole näköpiirissä.

Asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmämme on
eräs tae sille, että puolustusvoimat on meidän
kaikkien yhteinen asia. Puolustusvoimista välittyy
kansalaisille vaikutteita asevelvollisuuttaan
suorittavien varusmiesten ja reserviläisten kautta.
Ne ajatukset, joita julkisuudessakin on esitetty
varusmieskoulutuksen uudistamisesta eivät
muuta tätä tosiasiaa.

Eräs yhteiskuntaa ja puolustusvoimia lähentävä
tekijä on kansalaisten myönteinen ja kiihkoton
suhtautuminen maanpuolustukseen. Suomalaisten
maanpuolustustahtohan on, kansainvälisesti
vertaillen, hyvin korkea. Erityisen myönteistä on,
että nuorisomme suhtautuu maanpuolustukseen
myönteisesti ja luonnollisesti.

Puolustusvoimilla on suuri vastuu tämän myönteisen
perusasenteen säilyttäjänä. Jos varusmiespalvelustaan
suorittava nuori pettyy odotuksissaan
puolustusvoimien suhteen, tämä asenne on vaikeasti
korjattavissa myöhemmin. Sama koskee
reserviläisiä ja kertausharjoituksia. Kertausharjoitukseen
osallistuvalla reserviläisellä on oikeus
odottaa saavansa täysipainoista koulutusta
sodanaikaisen sijoituksensa mukaiseen tehtäväänsä. Jos
hän ei tätä koe saavansa, hänen halunsa myöhemmin
osallistua kertausharjoitukseen luonnollisesti
vähenee oleellisesti.

Naiset kokevat usein maanpuolustuksen ja puolustusvoimat
etäisiksi asioiksi. Oikeutetusti on
sanottu, että tämä merkittävältä osin johtuu
tiedon puutteesta. Tiedot ja vaikutelmat perustuvat
toisen käden tietoihin jotka yleensä on saatu
asevelvollisuutta suorittavilta ystäviltä tai
sukulaisilta.

Tulevana syksynä aloitetaan, maanpuolustusjärjestöjen
järjestäminä, vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen
kokeilukurssit. Nämä kurssit on suunnattu myös
naisille, joten niiden avulla voidaan
varmasti tiedon puutetta vähentää. Kysymys on
tässä tapauksessa merkittävän hankkeen käynnistämisestä.
Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen ryhdytään
toteuttamaan tämänkaltaista koulutusta puolustusvoimien
ulkopuolella. Tietääkseni kiinnostus kursseja
kohtaan on ollut niin suurta, että
ainakin eräillä paikkakunnilla kaikki halukkaat
eivät ole mahtuneet kursseille mukaan. Toivotan
tälle hankkeelle mitä parhainta menestystä.
Naisten vapaaehtoisesta asevelvollisuudesta on
myös viime aikoina keskusteltu. Muissa länsimaissa
naisilla on yleensä mahdollisuus osallistua
myös aseelliseen palvelukseen. Meillä mm tätä
kysymystä pohtii parlamentaarinen toimikunta,
joka on ottanut nimekseen "Naiset ja sotilaallinen
maanpuolustus". Aikanaan tullaan näkemään
miten tämä kysymys meillä ratkaistaan. Itse olen
suhtautunut varauksella naisten aseelliseen
palvelukseen mutta olen toisaalta ilmoittanut, että
en tule olemaan esteenä uudistuksen toteuttamiselle
jos sen tarpeellisuudesta muutoin vallitsee
riittävän laaja yksimielisyys.

Hyvät kuulijat!

Puoli vuosisataa sitten mitattiin Suomen kansan
tahtoa ja kykyä pysytellä itsenäisenä itsenäisten
kansakuntien joukossa. Tähän koetukseen pienen
maamme oli koottava kaikkien kansalaistensa
yhteiset voimavarat. Taistelujen vaikutukset
koskettivat ainakin välillisesti lähes jokaista
perhettä.

Teidän veteraanien, maamme puolustamiseen
osallistuneiden miesten ja naisten sekä taisteluissa
kaatuneiden sankarivainajien määrätietoisuus ja
uhrivalmius säilyttivät maamme itsenäisyyden.
Itsenäisyytemme menestyksellinen puolustaminen
meitä suurempaa ja voimakkaampaa valtakuntaa
vastaan osoittaa, että aseiden ja joukkojen määrä
yksin ei edes sodassa ratkaise kansojen kohtaloa.
Muut voimavarat - aineelliset ja erityisesti
henkiset - tulevat myös mitatuiksi.

Sotavuosien koettelemusten jälkeen alkoi maamme
mittava jälleenrakennustyö. Sotaan osallistuneiden
sukupolvien työ ei loppunut sotaan, vaan
vielä kerran tarvittiin tämän sukupolven palveluja.
ankaruudestaan huolimatta työ onnistui. Tulokset
ovat meidän hyvinvointiyhteiskunnan jäsenten
tarkasteltavissa.

Puhuttaessa veteraaneista ei pidä myöskään
unohtaa niitä muiden maiden kansalaisia jotka
vapaaehtoisesti osallistuivat maamme puolustamiseen.
Valtioneuvosto teki 27 huhtikuuta tänä vuonna
periaatepäätöksen ulkomaisten sotaveteraanien
asemaa parantavista toimista. Ajatuksena on
ollut, että he saisivat kertaluontoisen korvauksen
sekä mahdollisuuden kuntoutukseen.

Ajatus kertakorvauksesta perustuu osaksi käytännön
syihin. Saattaa olla hankalaa ylläpitää
järjestelmää, joka mahdollistaisi esimerkiksi
kuukausittain ulkomaille maksettavan korvauksen.
Kysymys on myöskin, ainakin aikaisemmin, ollut
ulkomaisten veteraanien omasta haluttomuudesta
sisältyä tämän tyyppiseen luetteloon. Pelättiin
seurauksia ja leimautumista. Koska tilanne
entisen Neuvostoliiton alueella asian valmistelun
jälkeen on ratkaisevasti muuttunut, pidän tärkeänä,
että asiaa tarkasteltaisiin uudelleen. Eikö
ole niin, että veteraanien panos kansalaisuudesta
riippumatta on yhtä arvokas? Jos näin on, johtopäätös
tulisi myöskin olla , että kaikkien veteraanien
sosiaalisten etuuksien tulisi olla samanlaiset.

Valtiontalouden nykytila ei salli menoja lisääviä
uudistuksia mutta tässä tapauksessa voitaneen
asiaa kuitenkin tutkia sen vähäisen taloudellisen
merkityksen vuoksi.

Maassamme on toisen maailmansodan veteraaneja
tällä hetkellä noin 260 000 henkilöä. Veteraanien
keski-ikä on noin 74 vuotta. Nämä luvut kertovat
karua kieltään lähihistoriamme raskaista koettelemuksista
ja siitä, että veteraanit ja sotainvalidit
ovat erityisetuuksiensa ohella oikeutettuja
kaikkiin yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin ja
sosiaaliturvaetuuksiin.

Vaikka valtio pyrkiikin pitämään huolta veteraaneista
ja sotainvalideista, on tämän rinnalla
tärkeää myös vapaaehtoinen työ. Muun muassa
lahjoituksina eri veteraani- ja invalidijärjestöille
kuntoutustoimintaa varten saatava tuki ovat eräinä
osoituksina veteraaniemme arvostuksesta
yhteiskunnassamme.

Arvoisat veteraanit!

Teidän ansiostanne voimme luottavaisin mielin ja
kunnioituksen tuntein tänä vuonna viettää
itsenäisyytemme 75-vuotis juhlapäivää.
Onnittelen Sotainvalidien Veljesliiton Iisalmen
sotaveteraaneja 50-vuotistaipaleensa johdosta ja
toivotan Teille kaikille menestystä ja
mahdollisimman huolettomia vanhuuden päiviä.

Poista kirjanmerkki