Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehn "Naiset ja maanpuolustus" -seminaarissa Eduskunnassa 9.9.1992 Eduskunnassa

Hyvä seminaariväki.

Keskustelua naisten osuudesta maanpuolustustyössä
on käyty yhtä kauan, kuin puolustusvoimamme on
ollut olemassa. Useiden kymmenien vuosien ajan on
eri työryhmissä ja toimikunnissa esitetty naisten
mahdollisuuksien monipuolistamista maanpuolustustyössä
ja naisille annettavan maanpuolustuskoulutuksen
lisäämistä.

Konkreettisiin toimenpiteisiin on kuitenkin päästy
vasta viime vuosina, samalla kun myös keskustelu
naisten osuudesta maanpuolustuksessa on
paitsi vilkastunut myös noussut aivan uudelle
tasolle.

Tehdyt selvitykset ja mielipidetutkimukset ovat
kiistatta osoittaneet, että naiset todella haluavat
tietoa maanpuolustuksesta ja kaikesta muustakin
turvallisuuteen liittyvästä. Tästä ovat osoituksena
muun muassa vuosi sitten käynnistyneet
kansalais- ja työväenopistojen turvallisuuspolitiikan kurssit.
Viime vuonna laadittiin vapaaehtoisten
maanpuolustusjärjestöjen ja puolustusvoimien
yhteistoimin perusselvitys siitä, miten vapaaehtoista
maanpuolustuskoulutust voitaisiin kehittää. Tällä
hetkellä koulutus on käynnistynyt kokeilukurssien
muodossa. Koulutuksen eräänä keskeisenä
tavoitteena on antaa kansalaisille taitoja toimia
oikein erilaisissa onnettomuus- ja
poikkeustilanteissa sekä rauhan että mahdollisten
kriisien ja
sodan aikana. Loppuvuonna järjestetään 21
kokeilukurssia, joista 12 on kansalaisen turvakursseja
ja 9 valmiuskursseja. Osanottajia kursseille voidaan ottaa noin 800.

Puolustusvoimien palveluksessa olevat naiset
muodostavat henkilöstöryhmän, joka työskentelee
puolustusvoimien eri sektoreilla monissa erittäin
tärkeissä tehtävissä. Samalla kyseessä on
henkilöstöryhmä, jonka uralla etenemismahdollisuudet
ovat vähäiset. He ovat mukana monessa, mutta
jäävät monesta paitsi. Sairaanhoitaja ei tiedä
miten päin sotaharjoituksen joukkosidontapaikalla
rynnäkkökivääriin tarttua, viestittäjä ei tunne
asemaansa poikkeusolojen organisaatiossa...

Puolustusvoimien palveluksessa olevien naisten
asemaa on viimeksi selvitetty puolisen vuotta
sitten jätetyssä mietinnössä. Pidän erittäin
tärkeänä sitä, että juuri näiden naisten asemaa
nyt voimaperäisesti kehitetään niiden havaintojen
pohjalta, jotka työryhmämietinnössä on tuotu
esille. Perustuihan työ laajaan haastattelututkimukseen,
jossa selvitettiin tämän naisryhmän
palvelusolosuhteita, palvelusilmapiiriä ja
työtyytyväisyyttä. Myös puolustusvoimien kannalta on
perusteltua jakaa maanpuolustustietoa palveluksessaan
oleville naisille.

Henkilöstö on jokaisen organisaation tärkein
voimavara. Hyvin käytettynä se uusiutuu, kun taas
huonosti käytetyt henkilöstöresurssit aiheuttavat
tyhjäkäyntiä koko toimialalle.
Kaikkien henkilöstöryhmien uralla
etenemismahdollisuuksista ja koulutuksesta tulee huolehtia.
Samalla jokaisen organisaation tulee tukea
henkilöstöryhmien välistä yhteistoimintaa ja
vuorovaikutusta.

Pääasiallisesti keskustelua viimeaikoina on
kuitenkin käyty puolustusvoimien ulkopuolella. Juuri
ne naiset, joilla ei toistaiseksi ole ollut mitään
mahdollisuuksia saada tietoa poikkeusoloista,
ovat osoittaneet voimakkaan kiinnostuksensa.
Toisesta näkökulmasta katsotaan naisten asemaa
puolustusvoimien tehtäväkentässä parlamentaarisessa
toimikunnassa, joka asetettiin kuluvan
vuoden tammikuussa selvittämään tulisiko naisille
antaa mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen
ja tätä kautta myös avata sotilasvirat kaikille
suomalaisille sukupuolesta riippumatta. Myös
tämän toimikunnan tulee osaltaan ottaa kantaa
puolustusvoimien palveluksessa olevien naisten
asemaan sekä maanpuolustustiedon jakamiseen
naisille.

Pidän tärkeänä sitä, että naisten mahdollisuuksia
osallistua maanpuolustustyöhön tarkastellaan
ennakkoluulottomasti. Kun kiinnostusta kansalaisten
turvakursseihin ja valmiuskursseihin on naisilla
runsaasti, kun puolustusvoimien palveluksessa
olevat naiset näkevät selvästi, että heidän
resurssinsa ovat vajaakäytössä puolustusvoimien
organisaatiossa, ja kun yhteen lehti-ilmoitukseen,
jolla haetaan naisia sotilaallisesti järjestettyihin
suomalaisiin YK-joukkoihin tulee yli
3 500 hakemusta, niin on jo korkea aika käynnistää
laaja-alainen keskustelu siitä, mitä
vaihtoehtoja suomalaisille naisille halutaan
maanpuolustustyössä antaa.
Suomen historiassa suomalaiset naiset ovat
osoittaneet taitonsa toimia maanpuolustuksessa.
Lottien toiminta sotiemme aikana jakaantui lääkintä-,
muonitus-, varustus-, ja kansliatehtäviin. Osa
lotista erikoistui viestitys- ja ilmavalvontatehtäviin.
Vuosina 1939 - 1944 työskenteli yli 30
000 lottaa jatkuvasti puolustusvoimissa huolto-,
esikunta- ja ilmavalvontatehtävissä. Suurin osa
lotistamme oli osapäivätyössä kotirintamalla.
Lottien panos sodissamme oli vakuuttava. Tuolloin
naisten maanpuolustustyötä arvostettiin. Sitä
tärkeää työtä, jota naiset puolustusvoimissa ja
vapaaehtoisjärjestöissä tekevät arvostetaan toki
tänäkin päivänä. Toiminta on kuitenkin sotien
jälkeen käynyt ikäänkuin säästöliekillä. Tässä
muut pohjoismaat, joissa naisilla on katkeamattomat
perinteet vapaaehtoisjärjestöjen kautta tehtävässä
maanpuolustustyössä, ovat saaneet merkittävän
etumatkan.

Meidän on syytä keskustelumme pohjaksi myös ottaa
niitä kokemuksia, joita muissa pohjoismaissa on
kartutettu kuluneina vuosikymmeninä samalla kun
Suomessa on toimittu säästöliekillä.
Nämä kokemukset ovat valtaosin positiivisia.
Puolustusvoimien työskentelyilmapiiri on parantunut.
Sotilasopetuslaitoksissa opetustulokset ovat
paremmat, sillä naisten mukanaolo edesauttaa myös
miehiä pyrkimään parempiin suorituksiin. Naisista
erityisesti kouluttajatehtävissä on erittäin
hyviä kokemuksia. Naissotilaiden johtamistyyliä
pidetään positiivisena. On varmaa, että molempien
sukupuolten mukanaolo missä tahansa organisaatiossa,
ryhmässä tai projektissa saa aikaan sen,
että asioita katsotaan eri näkökulmista ja
laajemmin kuin jos tuohon organisaatioon, ryhmään
tai projektiin osallistuisi vain yhden sukupuolen
edustajia.

Puolustusvoimien palveluksessa olevista
sosiaalikuraattoreista on erittäin positiiviset
kokemukset. Monessa muussakin yhteydessä on todettu,
että miesten on helpompi lähestyä naista
ongelmatilanteessa. Myös muiden pohjoismaiden kokemukset
puhuvat siitä, että naisten mukanaolo loiventaa
vastaan tulevien ongelmien vaikutuksia.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että suomalaisilla
naisilla on maanpuolustustyössä vielä paljon
sanottavaa.
Suomalaiset YK-joukot ovat tuorein esimerkki
tilanteesta, jossa naisia tulee mukaan perinteisesti
miesvaltaiselle alalle. Onkin mielenkiintoista
seurata mitä kokemuksia tästä saadaan YK-
joukoissa käynnissä olevasta seurantatutkimuksesta.
Vastaavatko nämä kokemukset ehkä pidemmällä
aikavälillä muiden pohjoismaiden kokemuksia naisten
osuuden lisääntymisestä ja merkityksestä
puolustusvoimissaan.

Muutokset pakottavat meidät tarkistamaan entiset
argumenttimme ja toimintamallimme. Tämän vuoksi
pidän tärkeänä avoimen ja vilkkaan keskustelun
käymistä naisten maanpuolustuksesta.
Kriisit koskettavat kaikkia. Kriisit voivat olla
monenlaisia (ympäristökriisi, suuronnettomuus,
sodan uhka), mutta valmistautuminen niihin on
sama. Naisten tehtävät kriisiaikana ovat moninaiset.
Kriisiajan toimintaa tai siihen varautumista
pidetään toisinaan virheellisesti rauhantyön
vastakohtana. Maanpuolustus on yhteinen asiamme,
johon kaikkien Suomen kansalaisten tulee
osallistua, kunkin kykyjensä, soveltuvuutensa ja
koulutuksensa mukaisesti. Myös maanpuolustus on
konkreettista rauhantyötä.

Hyvät kuulijat,

Tänään Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta
tarjoaa meille mahdollisuuden osallistua
keskusteluun niistä eri malleista, joilla naiset
maanpuolustustyötä voivat tehdä. Käyttäkää
tilaisuutta hyväksenne. Kuunnelkaa, kommentoikaa,
keskustelkaa.

Samalla kun julistan seminaarin avatuksi, toivon
että päivästä tulee kaikille antoisa ja että tämä
seminaari herättää meidät avoimeen keskusteluun
syksyn kynnyksellä teemasta, joka on ehkä
ajankohtaisempi meillä nyt kuin koskaan ennen.

Lisää kirjanmerkki