Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin juhlapuhe Pohjois-Savon maanpuolustus juhlilla Vehmersalmella 13.9.1992 klo 13.30

Arvoisa juhlayleisö!

Minulle on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän
Pohjois-Savon maanpuolustusjuhlaan ja lausua
muutama sana eräistä ajankohtaisista aiheista.
Erityisen iloinen olen siitä tavasta jolla täällä,
ilmeisen onnistuneella tavalla, on yhdistetty
puolustusvoimien ja sitä ympäröivän yhteiskunnan
juhlatilaisuudet. Tämä on jälleen yksi osoitus
siitä, että maanpuolustus on meidän kaikkien
yhteinen asia, ja että meidän on huolehdittava
siitä yhdessä.

Kuten tiedämme elämme taloudellisesti ja muissakin
suhteissa vaikeita aikoja. Nämä ajat tuovat
mieleeni Tove Janssonin kirjan "Muumipeikko ja
pyrstötähti". Kirjassahan kerrotaan pyrstötähdestä,
joka lähestyy Muumilaaksoa ja uhkaa tuhota
koko laakson. Muumiperhe yritti suojautua luolaan,
jonka Nipsu oli löytänyt.
Kirjan pelottava ja ahdistavakin tunnelma varmasti
osittain selittyy sillä, että se ilmestyi
vuonna 46, tuhoisan sodan jälkeen, jossa myös
käytettiin atomiasetta, ja joka oli vähällä tuhota
meidän itsenäisyytemmekin. Näin olen ainakin
ajatellut lukiessani "Kometjaktenia".

Kirjan loppu on kuitenkin onnellinen. Tuholta
vältyttiin, sillä pyrstötähden pyrstö vain hipaisi
muumilaaksoa. Muumipeikko tapasi uuden ystävän,
Niiskuneidin ja jopa hemuliparka sai takaisin
pyörremyrskyn riepotteleman postimerkkikokoelmansa.
Me voimme näin jälkeenpäin tietysti
sanoa, että oma itsenäisyystaistelummekin onnistui
ja, huolimatta nykyisestä taloudellisesta
taantumasta, olomme ovat kansainvälisesti,
vertaillen hyvät.

Nyt meitä uhkaavat uudentyyppiset vaarat.
Kansainvälinen laskusuhdanne, ulkomaisen velan
raskaaksi kasvanut taakka sekä ns "markkinavoimien"
aiheuttamat vaikeudet ovat tämän päivän
pyrstötähtiä. Muumiperheeseen verrattuna olemme
kuitenkin huonommassa asemassa. Me emme voi piiloutua
näiltä pyrstötähdiltä luoliin, vaan meidän on
kohdattava ne ulkosalla, niin päättäjät kuin
yksityiset kansalaisetkin.

Nykyinen maailma sisältää, taloudellisten
epävarmuustekijöiden lisäksi, huomattavasti enemmän
muitakin arvaamattomia ja vaikeasti ratkaistavia
riskejä ja uhkia kuin vielä vaikkapa viisi vuotta
sitten. Silmiemme edessä tapahtuu jotakin, johon
emme vielä jonkin aikaa sitten olisi uskoneet:
Euroopassa, Balkanilla, siirretään asein rajoja.
Mikään ei viittaa siihen, että edellä mainitsemani
taloudelliset tai poliittiset epävarmuudet
poistuisivat nopeasti. Hallitus on joutunut vuoden
1993 TMAE:stä valmistellessaan noudattamaan
erittäin tiukkaa linjaa kaikkien hallinnonhaarojen
osalta. Sotilaallisen maanpuolustuksen menoissa
tämä tarkoittaa 738 miljoonan markan eli
kahdeksan prosentin supistusta vuoteen 1992
verrattuna.

Aikaisemmin toteutettujen säästöjen johdosta
joudumme nyt säästämään myös henkilöstömenoissa.
Uuden johtamis- ja hallintojärjestelmän
henkilöstösäästöjä ei voida, alkuperäisen ajatuksen
mukaan, käyttää uudelleen kohdentamiseen vaan
henkilöstön vähentämiseen. Irtisanomisia joudutaan
käyttämään ja vaikuttaa siltä, että pakkolomilta
ei voida välttyä puolustushallinnonkaan
alalla. Lisäksi joudutaan säästämään sekä
henkilökunnan että asevelvollisten koulutusmenoissa.
Varusmiesten päivärahat joudutaan pitämään vuoden
1992 tasolla, tosiasia joka ei tietenkään ole
omiaan lisäämään palvelusmotivaatiota.
Etsittäessä säästöjä valtionhallinnossa yleensä
katse kääntyy helposti sotilaallisen maanpuolustuksen
suuntaan, koska verrattain suuri osa sotilaallisen
maanpuolustuksen menoista eivät ole
lakisääteisiä. Haluan kuitenkin selvästi sanoa,
että valtioneuvoston EY-selonteon mukainen tavoite
"ylläpitää asianmukainen, turvallisuusympäristöön
nähden uskottava, itsenäinen, kansallinen
puolustuskyky" ei, kuten Sosiaalidemokraattinen
puolue omassa varjobudjetissaan on esittänyt, ole
mahdollista toteuttaa yli miljardi markkaa
nykyistä pienempien määrärahojen puitteissa. Olemme
lähellä tasoa jolloin ulkopuoliset saattavat
asettaa puolustuskykymme uskottavuuden
kyseenalaiseksi. Tällainen kehitys olisi maamme ja
lähialueidemme kannalta vaarallinen.
Tilanteessa jossa puolustusvoimien tehtävien ja
resurssien välille uhkaa muodostua ristiriita,
lisäsäästöjä ehdottavien moraalinen velvollisuus
on myöskin esittää tähän ristiriitaan ratkaisu.

Puolustuspoliittinen keskustelu on maassamme
vilkastunut viime aikoina. Syitä lienee useita.
Toinen niistä liittyy varmasti siihen henkiseen
vapautumiseen, joka maassamme on viimeisten
viiden-kuuden vuoden aikana tapahtunut. Me sanomme
ääneen asioita, joita ajattelimme hiljaa
mielissämme 1960- ja 70 luvuilla.
Toinen syy lienee kansainvälisen tilanteen
muuttuminen. Niin kuin jo totesin, entistä rauhallista
Eurooppaa vaivaavat monet syvät ja vakavat
ristiriidat, jotka osin ovat muuttuneet väkivaltaisiksi
konflikteiksi. Samoin on käynyt entisen
Neuvostoliiton alueella.

Kolmas syy keskustelun vilkastumiseen ovat
nähdäkseni ne monet ja osin suuretkin muutokset
joita toteutetaan tai suunnitellaan puolustushallinnon
piirissä. Uusi johtamis- ja hallintojärjestelmä
astuu voimaan vuoden 1993 alussa. Uudistuksen
tarkoituksena on uudenaikaistaa ja tehostaa
puolustusvoimien toimintaa. Uudistus olisi
alkuperäisten suunnitelmien mukaan myöskin
mahdollistanut henkilöstön tarkoituksenmukaisemman
kohdentamisen. Uudistuksen tavoitteet eivät tältä
osin tule toteutumaan koska vapautuvaa
henkilöstöä vastaava määrää työntekijöitä joudutaan
vähentämään.

Varusmiesten koulutusta ja sen uudistamistarpeita
selvitellään parhaillaan. Puolustusvoimien on
tässäkin suhteessa pysyttävä kehityksessä mukana.
Varusmiesikäisten nuorten asenteet, perustiedot,
omaksumiskyky ja muutkin valmiudet ovat viime
vuosina muuttuneet, uskoakseni nopeammin kuin
koskaan ennen. Kysymys kuuluu: Osaammeko käyttää
hyväksemme näitä muuttuneita valmiuksia. Opetuksen
taso ei saa laskea puolustusvoimien palvelukseen
tullessa. On siis tunnettava ajanmukaiset
aikuiskoulutusmenetelmät ja käytettävä moderneja
koulutusvälineitä.

Varmuuden vuoksi haluan kuitenkin sanoa, että
asevelvollistemme koulutus tällä hetkellä on
kansainvälisestikin arvioituna korkeatasoista.
Meidän on kuitenkin ajateltava tulevaisuutta,
meidän on, kuten sanoin, kehityttävä jatkuvasti.
Yhdestä periaatteesta varusmiesten koulutuksessa
haluan kuitenkin pitää kiinni. Yleisestä
asevelvollisuudesta ei mielestäni tule luopua. Jos
ryhdytään karsimaan varusmiespalvelukseen astuvien
henkilöiden määrää muilla kuin lääketieteellisillä
perusteilla ja siviilipalveluksen
suorittamisilmoituksen perusteella, olemme väärällä
tiellä. Paitsi, että henkilöt silloin joutuvat
eriarvoiseen asemaan, murenee myös eräs kansalaisten
ja puolustusvoimien välinen side. Eri asia sitten
on, että kaikki eivät tarvitse samanpituista ja
samanlaista koulutusta tulevaisuudessakaan.
Naisten asevelvollisuudesta on myös viime aikoina
keskusteltu. Tätäkin asiaa tutkitaan toimikunnassa
oka saa työnsä valmiiksi ensi vuoden maaliskuussa.
Tällä hetkellä näyttää silta, että naisten
vapaaehtoinen asevelvollisuus voisi myös
meidän maassamme toteutua. Asiasta on kuitenkin
monenlaisia mielipiteitä joten nähtäväksi jää
miten asiassa lopulta käy.


Kaiken kaikkiaan on mielestäni hyvin positiivista,
että puolustuspoliittisista kysymyksistä
keskustellaan entistä enemmän. Vapaa ajatustenvaihto
tästäkin aiheesta on varmasti kaikkien
osapuolten etujen mukaista.

Hyvät kuulijat!

Varusmiehet osallistuvat näinä aikoina omalla
panoksellaan sotainvalidien perinteiseen syyskeräykseen.
Toivottavasti kansalaisilta löytyy
ymmärtämystä tälle keräykselle myös näinä ankeina
taloudellisina aikoina. Valtion toimenpiteiden
ohella vapaaehtoinen toiminta sotainvalidien ja
veteraanien hyväksi on ollut hyvin tärkeää.
Nämä miehet ja naiset, joita keskuudessamme on
vielä noin 260 000, ansaitsevat kaiken mahdollisen
tukemme. Luonnollista on, että sotainvalidien
ja veteraanien korkeahko ikä asetta erityisiä
vaatimuksia tuen määrälle ja laadulle juuri nyt.
Hallitus antoi viime viikolla esityksen eduskunnalle
koskien ulkomaisten veteraanien oikeutta
taloudelliseen tukeen ja kuntoutukseen. Esitys
sisältää ajatuksen, että ulkomaisille veteraaneille
maksettaisiin noin 1 000 mk:n kertakorvaus
ja, että heillä olisi oikeus kuntoutukseen yhden
kerran kahden viikon ajan. Mielestäni tulisi
harkita mahdollisuutta myöntää näille henkilöille,
joiden määrä on suhteellisen rajoitettu,
samat edut kuin vastaavassa asemassa oleville
suomen kansalaisillekin. Eduskunnalle annettu
esitys mielestäni ei ole oikeassa suhteessa
ulkomaisten veteraanien maallemme tekemiin
palveluksiin.

Toivon ja uskon, että on mahdollista löytää
yksimielisyys myös puolustushallinnon keskeisistä
ongelmista tulevaisuudessa. Tämä on mahdollista
jos kaikki ymmärtävät sen tosiasian, että
maanpuolustus on meidän kaikkien yhteinen asia joka
näin ollen myös vaatii yhteisiä ponnistuksia
tullakseen hoidetuksi meidän suomalaisten
haluamalla tavalla.
Toivotan Teille kaikille hyvää juhlapäivän jatkoa.

Lisää kirjanmerkki