Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 124. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 21.9.1992 klo 9.00 Sotakorkeakoululla

Hyvät 124. maanpuolustuskurssin osanottajat


Viime aikoina olen melkeinpä kyllästymiseen asti
puhunut niistä suurista muutoksista jotka maailmassa,
ja erityisesti Euroopassa ovat meneillään.
Me suomalaisetkin olemme oppineet viime aikoina
seuraamaan Euroopan tapahtumia eri tavalla kuin
ennen, ns pysähtyneisyyden aikakautena. Me olemme
esimerkiksi harvoin, jos koskaan, seuranneet
Ranskan tapahtumia sillä tarkkuudella kuin viime
päivien aikana. Syykin on tietysti selvä. Ranskan
eilinen kansanäänestys oli tärkeä etappi Euroopan
kehityksessä ja vaikuttaa siten myös Suomen
kansainvälisen aseman kehittymiseen.
Maastrichtin sopimuksen hyväksyminen Ranskassa
tarkoittaa sitä, että eteneminen kohti Euroopan
unionia jatkuu. Olisi kuitenkin virheellistä
kuvitella, että integraatio etenee yhtä kitkattomasti
kuin vielä joitakin kuukausia sitten kuviteltiin.
Euroopassa on voimakasta Maastrichtin
sopimuksen vastaista mielialaa ja kysymys Tanskan
suhteesta Euroopan unioniin on vielä auki.

Suomen puolustuspolitiikan kannalta Ranskan
kansanäänestyksen tuloksella ei ollut suurta
merkitystä. Olemme tehneet linjauksemme sillä
olettamuksella, että Maastrichtin sopimus ratifioidaan.
Suomi on valmis osallistumaan EY:n yhteisen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Nykyisissä
oloissa pysyttäydymme sotilaallisten liittoutumien
ulkopuolella. Suomen puolustuspolitiikan perustana
on uskottavan kansallisen puolustuskyvyn
ylläpitäminen.

Viime vuosien kehitys Euroopassa on lisännyt eri
maiden puolustuvoimien ja puolustushallintojen
välistä yhteydenpitoa. Olemme pyrkineet luomaan
avoimuuden hengessä yhteyksiä myös Venäjän
kanssa, joka perusti omat asevoimansa ja
puolustusministeriönsä vasta viime toukokuussa.
Neuvostoliiton puolustushallinonnon kanssa meillä oli
säännölliset yhteydet. Itse olin Neuvostoliiton
puolustusministerin vieraana kesällä 1991.
Kuitenkin jo viime heinäkuussa ETYK-huippukokouksen
yhteydessä minulla oli mahdollisuus käydä
keskusteluja Venäjän varapuolustusministeri
Kokoshinin kanssa. Olemme esittäneet vierailukutsun
myös puolustusministeri Pavel Gratsheville ja
odotamme vierailun toteutuvan ensi vuoden
alkupuolella. Yhteydenpito naapureihin on ensiarvoisen
tärkeä osa puolustuspolitiikkaa. Sanottakoon
varmuuden vuoksi, että en tällä tarkoita
tiedustelualan yhteistyötä. Integraatiokehitys ei
vähennä lähialuepolitiikan merkitystä, pikemmin
päinvastoin.

Ensi vuoden tulo- ja menoarvion käsittelyn
yhteydessä käyty keskustelu puolustusbudjetista
osoittaa, että maanpuolustukseen liittyvät
perusasiat eivät ole kaikille selvillä. Sen vuoksi
käytänkin tätä arvokasta tilaisuuttaa hyväkseni
selventääkseni asioiden todellista laitaa. Vaikka
tiedän hyvin, ettei suullisessa esityksessä
saa olla liikaa numerotietoja, otan kuitenkin
riskin ja sisällytän esitykseen muutaman
prosenttiluvun.

Budjettikeskustelussa väitettiin muun muassa
kuluvan vuoden olleen "varustelun kulta-aikaa",
jolloin puolustusministeriön hallinonalaan olisi
käytetty lähes kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta,
joka sekin tosin olisi kansainvälisesti
erittäin alhainen luku.

Kahdesta prosentista voidaan kuitenkin puhua
vain, jos käytetään SIPRI:n (Stockholm
International Peace Research Institute) kriteerejä. Sen
tilastoissa puolustusmenomme ovat joskus todella
olleet kahden prosentin tuntumassa. Mutta SIPRI
ottaakin puolustusmenoihin mukaan myös rajavartion
menot sekä oikeus- ja työvoimaministeriöiden
maanpuolustuksellisiin tehtäviin liittyvät kulut,
(huom. puolustuksen bkt-% 1992 on 1.8.)

Lisäksi on syytä muistaa puolustusmenojen saaneen
"hallinnollisen tasokorotuksen" viime vuoden
budjetista alkaen. Silloin siirrettiin
puolustusministeriön budjettiin puolustusvoimien
henkilökunnan eläkkeistä sekä YK-rauhanturvatoiminnasta
aiheutuvat kulut. Eläkkeet oli aiemmin kirjattu
sosiaaliministeriön ja YK-rauhanturvatoiminta
ulkoministeriön budjettiin. Painotettakoon vielä,
että nämä olivat vain teknisiä siirtoja, eivätkä
uusia kuluja.

Sitten pari sanaa ensi vuoden puolustusbudjetista,
jota dramaattisesti supistamalla, ainakin
sosiaalidemokraattisen puolueen piirissä, on
suunniteltu valtiontalouden saattamista tasapainoon.
Valtionvarainministeriön tuoreimman arvioin
mukaan BKT on ensi vuonna 519 miljardia, mistä
budjetoidut puolustusmenot ovat ilman eläkkeitä
1.52 % ja eläkkeet mukaanottaen 1.68 %.

Puolustusbudjetti on ensi vuonna kahdeksan
prosenttia pienempi kuin tänä vuonna. Erityisesti on
jouduttu tinkimään hankintamäärärahoista, peräti
8.7 %. Suurempiin leikkauksiin on mahdotonta
mennä, sillä pääosa hankinnoista, 85 % on sidottu
pitkäaikaisin tilausvaltuuksin. Näin on päästy
hankinnoissa paitsi pitkäjänteisyyteen myös
edullisempiin hankintaehtoihin. Näihin
hankintasopimuksiin ei voida puuttua, sillä se johtaisi
sopimussakkoihin, jotka saattavat nousta jopa 20
prosenttiin hankinnan hinnasta.
Budjetissa ei ole uusia tilausvaltuuksia.
Torjuntahävittäjienkin tilausvaltuus sisältyy jo tämän
vuoden budjettiin ja hankinnan menoja sisältyy
ensi vuoden budjettiin vain 140 mmk. Eri
puolustushaarojen ja aselajien uusintahankintoihin on
varattu 150 mmk, joista hankinnoista yli puolet
on suunnattu kotimaahan.

Samassa yhteydessä on kiinnitetty huomiota myös
Saksasta ja Kiinasta tapahtuneisiin hankintoihin.
Niihin päädyttiin, koska oli mahdollista saada
poikkeuksellisen edullisin ehdoin mm. erilaisia
ampumatarvikkeita ja rynnäkkökivääreitä, joiden
vähäisyyteen parlamentaarinen puolustuskomieta
kiinnitti huomiota. Näin voitiin varastoista
myydä keräilyaseita myyvälle yhtiölle noin 75 000
kappaletta kiväärejä malli 1891, kuten viikko
sitten saatoimme lehdestä lukea. Hankinnat
Saksasta ja Kiinasta eivät kuitenkaan vähentäneet
hankintoja kotimaasta.

Palkkausmenot ovat noin 40 % puolustusbudjetista.
Ensi vuonna joudumme vähentämään henkilökuntaa
noin 500 hengellä, mikä ei onnistu ilman
irtisanomisia. Lisäksi olemme joutuneet kehittämään
muilla hallinnoinalolla tuntemattomia säästökeinoja.
Niinpä avautuvia virkoja pidetään avoimina
keskimäärin kuusi kuukautta. Menetelmä häiritsee
urakiertoa, mutta antaa meille mahdollisuuden
säästöihin.

Valtiontalouden säästökohteita etsittäessä on
myös esitetty varusmiespalveluksen lyhentämistä
kahdella kuukaudella. Puolustusvoimien antamaa
koulutusta ei mielestäni voi suunnitella
ensisijaisesti tai pelkästään taloudellisin perustein.
Suhtaudun myös epäilevästi varusmiespalveluksen
lyhentämisellä aikaansaataviin säästöihin. Merkittävä
osa kotiutuvista varusmiehistä joutuu
työttömiksi, ja niistä aiheutuu näinollen joka
tapauksessa valtiolle kustannuksia. Kokemukset
aikaisemmilta vuosilta vastaavanlaisista
järjestelyistä eivät myöskään ole rohkaisevia.
Vaatiikin todella käsittämätöntä mielikuvitusta
selittämään, miten tästä todella riisutusta
budjetista vielä voitaisiin leikata yli miljardi.
Eipä sitä ole kukaan kyllä selittänytkään.

Hyvät kurssilaiset

Minulla on ollut parin viime vuoden aikana monta
kertaa ilo olla avaamassa maanpuolustuskursseja.
Olen usein sanonut, että kurssi on tavanomaistakin
mielenkiintoisempi, koska se pidetään aikana,
jolloin Euroopan ja myös lähialueidemme tilanne
on jatkuvassa muutoksen tilassa. Totean saman
jälleen kerran syyllistymättä fraseologiaan,
sillä jatkuva muutos on tänään todellisuutta.
Toisin oli 1980 kurssin 77, minun kurssini
aikana. Silloin elettiin "pysähtyneisyyden" aikaa
eikä kurssin opettajien täytynyt olla jatkuvasti
päivittämässä harjoitustilannetta kuten nyt. Olen
kuitenkin vakuuttunut siitä, että opettajanne
ovat ajan tasalla tässäkin suhteessa.

Toivotan Teille antoisaa kurssia.

Lisää kirjanmerkki