Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Elisabeth Rehn Turvallisuusjohdon kurssin päättäjäistilaisuudessa 6.3.1992

Hyvät kuulijat,

On suuri ilo nähdä joukko turvallisuuden
ja riskienhallinnan asiantuntijaa täällä
Täydennyskoulutuskeskuksen turvallisuusjohdon
kurssin päättäjäsitilaisuudessa varsinkin
kun aihe "turvallisuus" on minulle
henkilökohtaisesti hyvin läheinen. Vaikka Suomen
lähtökohta yhä edelleen on sotilaallinen
liittoutumattomuus, olen vakuuttunut siitä, että
turvallisuuspoliittista yhteistyötä pohjoismaiden
kesken tulee voimistaa.

Minulle on annettu tilaisuus
tarkastella on Euroopan turvallisuutta
tulevaisuudessa. Haluasin aloittaa pienellä asiaan
liittyvällä anekdootilla. Kun tunnetulta
suomalaiselta historioitsijalta, Osmo Jussilalta,
kysyttiin televisihaastattelussa minkälaisena
hän näkee Venäjän tulevaisuuden hän vastasi,
että tulevaisuudesta hän ei osaa sanoa mitään,
menneisyyden ennustaminen on aivan tarpeeksi
vaikeata. Yhdyn professorin näkemykseen, mutta
yritän silti hahmotella jonkinlaisen kuvan
Euroopan turvallisuuskehityksen suuntaviivoista.

Kertaamatta kuluneiden vuosien
radikaaleja muutoksia Euroopassa voimme mielestäni
kiistatta todeta, että niihin on liittynyt
myös sotilaallista epävakautta lisääviä
tekijöitä. Aseellisen voiman käyttö historiallisen
Euroopan sydämessä, entisen Jugoslavian
alueella, on pitkään jatkunut tosiasia.
Sotilaallisella voimalla uhkaillaan tai sitä käytetään
myös entisen Neuvostoliiton alueella. Ydinase-
ja ohjusteknologian mahdollinen leviäminen on
tuonut vakavan huolenaiheen koko kansainväliselle
yhteisölle.

Mikäli kaikista mahdollisista
turvallisuusuhista - joita nykyaikana näyttää
riittävän liiankin kanssa - pitäisi erotella kolme
sellaista, jotka vaikuttavat eniten koko Euroopan
turvallisuuden kehitykseen, valitsisin
seuraavat kolme:


i) entisen Neuvostoliiton jatkuva
hajoaminen kaikkinen seurausvaikutuksineen.
ii) kansallisuusongelma tai tarkemmin:
konflikti kansallisuuksien ja olemassaolevien
valtiorakenteiden välillä.
iii) ympäristöuhat mukaanlukien sekä
ympäristökatastrofien mahdollisuus
että sellaiset pitkän aikavälin trendit
kuin ilmaston muutos ja otsonikato.

Kun tarkastellaan yleistä kehitystä Venäjällä
muualla IVY:n alueella ja laajemmaltikin
Euroopassa voidaan todeta, että kehityksen
liittyy suuri joukko epävarmuustekijöitä, jotka
vaikuttava Euroopan turvallisuuteen
tulevaisuudessa. Näitä ovat ennen muuta
kansallisuuskysymys, ekologiset riskit (mukaanlukien
ydinvoimalaonnettomuuksien mahdollisuus) sekä
asevoimien määrään, hallintaan ja sijoitukseen
liittyvät kysymykset - samoin erityisesti
Venäjän sisäisiin autonomiapyrkimyksiin
liittyvät ongelmat.

Suomen näkökulmasta on lisäksi on todettava,
että Venäjän suhteet muihin entisen
Neuvostoliiton osiin vaikuttavat Suomen
turvallisuusasemaan. Mikäli yhteistyö IVY:n puitteissa
jatkuu, on Venäjällä suora yhteys Eurooppaan
Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta. Mikäli
tällainen yhteistyö ei toimisi, vaikeuttaisi se
Venäjän suoria yhteyksiä Keski- ja
Länsi-Eurooppaan. Tällainen kehityskulku lisäisi
Itämeren alueen ja Suomen merkitystä Venäjälle
niin kaupallisessa kuin turvallisuuspoliittisessa
mielessä.

Vaikka tällainen kehityskulku ei toteutuisikaan,
ei pohjoisten alueiden sotilaallinen
merkitys Venäjälle vähene. Päinvastoin. Jos
lähdetään siitä olettamuksesta, että Venäjä
organisoi oman puolustuksensa itse - ilman
kiinteää yhteyttä muihin IVY-mainih - voidaan
jopa todeta, että Kuolan tukikohta-alueen
suhteellinen strateginen merkitys Venäjän
jäljelle jäävälle ydinpelotteelle kasvaa.
Olisi kuitenkin väärin kiinnittää liikaa
huomiota asevoimien tai ydinkärkien määrään.
Mielestäni on tärkeä korostaa sitä, että Euroopan
turvallisuusongelmat eivät ole ensijaisesti
sotilaallisia. Niitä tärkeämmällä sijalla ovat
taloudelliseen eriarvoisuuteen,
kansallisuuskysymyksiin, ympäristöuhkiin sekä
mahdollisiin migraatiohin liittyvät ongelmat.
Pardoksi, joka liittyy Euroopan turvallisuuden
tulevaisuuteen onkin se, että varsinaisia
turvallisuusongelmia - poliittista epävakautta
ja taloudellista eriarvoisuutta - ei voida
ratkaista sotilaallisin keinoin. Silti
sotilaallista turvallisuusajattelua ei voida
unohtaa sen takia, että ellei näitä perustavaa
laatua olevia ongelmia pystytä muutoin
ratkaista on mahdollista, että eri puolilla
Eurooppaa ajaudutaan sotilaallisiin konflikteihin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Millä tavoin
pystyisimme tekemään Euroopasta turvallisemman ja
oikeudenmukaisemman alueen? En kuvittele
voivani antaa lopullista vastausta kysymykseen,
mutta jonkinlaisia suuntaviivoja katson
voivani hahmotella.

Ensinnäkin on tärkeää huomata, ettei Euroopan
turvallisuusongelmia pysty ratkaisemaan mikään
yksi instituutio - ei ETYK, ei NATO eikä EY.
Tarvitaan eri instituutioden välistä yhteistyötä
ja limittäisestikin toimivaa yhteistyöverkosta
niiden välillä.

Toiseksi on tärkeä huomata, että turvallisuuden
kenttä on muuttunut. Emme enää voi keskittyä
pelkästään sotilaalliseen turvallisuusajatteluun.

Kolmanneksi on tärkeää löytää uusia raameja
turvallisuuspoliittiselle ajattelulle.

Itse olen kiinnostunut siitä konseptuaalisesta
raamituksesta, jota eräät kansainvälisen
politiikan tutkijat käyttävät. Heidän mukaansa ei
enää ole voida puhua yhdenlaisesta
turvallisuudesta. On puhuttava neljästä eri
tyyppisestä turvallisuudesta. Kutsun tätä mallia
"neljän C:n malliksi" yleisesti käytetyn
enlanninkielisen terminologian mukaisesti.

Ensimmäinen C viittaa termiin "collective
security". Konsepti on tuttu sekä Kansainliitosta
(Nationernas Förbund) että YK:sta. Kollektiivista
turvallisuutta harjoitetaan myös NATO:n
piirissä. Periaatteena on, että hyökkäys
yhtä vastaan on hyökkäys kaikkia yhteisön
jäseniä vastaan.

Toinen C viittaa käsitteeseen "co-operative
security". Tällä tarkoitetaan yhteistyöhön
perustuvaa turvallisuutta. Se tosiasia, että
ETYK:in uuden turvallisuusfoorumin nimeksi on
kaavailtu muun muassa "CSCE Forum for
Co-operative Security" kertoo, että nimenomaan
ETYK-prosessin merkitys tulee olemaan keskeinen
tällä saralla.

Kolmas C viittaa termiin "common security".
Sen tarkoituksena on ilmentää sitä tosiseikkaa,
että kaikkien eurooppalaisten valtioden
ja kansojen turvallisuus on riippuvaista muiden
turvallisuudesta. Eli vanhaa sanontaa käyttäen:
turvallisuutta ei voi jakaa, se on
yhteistä .

Neljäs C viittaa konseptiin "comprehensive
security". Konseptilla halutaan osoittaa, että
turvallisuus on nykymaailmassa kattava ja
laaja käsite, johon kuuluu muun muuassa
ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja työ ympäristön
hyväksi. Kun puhutaan turvallisuudesta tässä
mielessä voidaan sanoa, että esimerkiksi
Euroopan Neuvoston toiminta ja
ympäristöjärjestöjen toiminta on mitä suuremmassa
määrin osa yhteisen turvallisuuden lujittamista.

Hyvät kuulijat,

Lopuksi haluaisin tarkentaa, että
turvallisuuskäsitteen laajeneminen vaati meiltä
tarkuutta kielenkäytössä. Jotta sekaannuksia ei
syntyisi on meidän tehtävä selväksi milloin
puhumme turvallisuuden sotilaallisesta, milloin
sen taloudellisesta ulottuvuudesta. Tärkeintä
on kuitenkin huomata, että nämä turvallisuuden
eri aspektit ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa.

Lisää kirjanmerkki