Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 122. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Sotakorkeakoululla ma 13.1.1992 klo 08.30

SUOMEN TURVALLISUUS JA EY

Arvoisat maanpuolustuskurssille osallistujat!
Hyvät naiset ja herrat!

Suomella on edessään historiallinen päätös siitä
haemmeko EY:n jäsenyyttä vai emme. Pohtiessani
tuota päätöstä on minulla usein mielessäni presidentti
Koiviston taannoinen puhe Talvisodan syttymiseen
johtaneista tekijöistä. Arvioidessaan
kysymystä siitä, olisiko Talvisota voitu välttää,
presidentti totesi, että on helppo tehdä päätöksiä
silloin kun voi valita hyvän ja huonon vaihtoehdon
välillä. Kun on valittava vaikeiden vaihtoehtojen
välillä on päätöksenteko huomattavasti
vaativampaa.

Kysymykseen EY-jäsenyydestä ei ole helppoa vastausta.
Sekä jääminen EY:n ulkopuolelle että
jäsenyyteen pyrkiminen ovat ratkaisuja, jotka
tuovat tullessaan muutoksen, sopeutumisen ja
vaikeuksia yhteiskunnan eri sektoreille.
Monen mielestä EY-jäsenyys on Suomen kannalta
parempi vaihtoehto kuin jättäytyminen yhteisön
ulkopuolelle. Itse yhdyn tähän käsitykseen. Tällä
käsitykselle on omassa ajattelussani taloudelliset,
historialliset, aate-historialliset, kulttuuriset
ja turvallisuuspoliittiset perusteet.

Tässä yhteydessä en aio käydä lävitse kokonaisarviotani
EY-jäsenyyden eduista ja haitoista. Puolustusministerinä
rajoitun käsittelemään jäsenyyskysymykseen liittyviä
puolustuspoliittisia ja
Suomen kansainväliseen turvallisuuteen liittyviä
muita kysymyksiä. Korostan samalla sitä, että
puolustuspolitiikka ei ole EY:n painopistealueita,
mitä on osoituksena se, että näistä asioista
ollaan EY:n piirissä valmiita keskustelemaan
vasta tämän vuosikymmenen loppupuolella.
Kertaamatta kuluneiden vuosien radikaaleja muutoksia
Euroopassa voimme kiistatta todeta, että
niihin on liittynyt myös sotilaallista epävakautta
lisääviä tekijöitä. Aseellisen voiman käyttö
historiallisen Euroopan sydämessä, entisen Jugoslavian
alueella, on pitkään jatkunut tosiasia.
Sotilaallisella voimalla uhkaillaan tai sitä
käytetään myös entisen Neuvostoliiton alueella.
Ydinase- ja ohjusteknologian mahdollinen leviäminen
on tuonut vakavan huolenaiheen koko kansainväliselle
yhteisölle.

Suomen turvallisuuden kannalta keskeisiä ulkoisia
kysymyksiä ovat sotilaallinen kehitys lähialueellamme;
poliittinen, taloudellinen, yhteiskunnallinen ja
sotilaallinen kehitys Venäjällä ja muissa IVY:n
osissa sekä suhteemme Euroopan Yhteisöön.
Kun tarkastelemme sotilaallista kehitystä
lähialueellamme on silmiinpistävää se, että
tavanomaisten aseiden ja asevoimien vähennykset
Keski-Euroopasta ovat - ainakin tilapäisesti -
lisänneet asevoimaa Suomen lähialueella. Voidaan
jopa sanoa, että Suomen itärajan takaisesta alueesta
on tullut eräänlainen kylmän sodan ulkomuseo sillä
tärkeällä erotuksella, että alueelle
sijoitetut aseet ovat asekehityksen huipulta.

On totta, että aseet sinällään eivät ole ongelmallisia.
Ongelmallisia ne ovat vasta sitten, jos
niitä aiotaan käyttää.
Tällaisia aikomuksia ei ole näköpiirissä. On
kuitenkin selvä, että sotilaallisen suunnittelun
tulee perustua analyysiin siitä mitä aseilla
voidaan tehdä, jos aikomukset muuttuvat.
Puolustusvoimain komentaja, amiraali Klenberg on
todennut, että Suomen puolustusdoktriinissa
puolustussuunnitelmat on laadittu kolmen erityyppisen
uhkan varalta, jotka ovat kaappauksenomainen
yllätyshyökkäys valtion johdon alistamiseksi,
kauttakulkuhyökkäys kolmatta osapuolta vastaan
sekä laajamittainen hyökkäys Suomen valtaamiseksi.
Mikään näistä ei ole tänään todennäköinen, mutta
mikään niistä ei myöskään ole sellainen, joka
voitaisiin sotilaallisessa suunnittelussa unohtaa.
Unohtaa ei voida myöskään sitä, että pahin
uhkakuva - jos nyt tuota sanaa halutaan käyttää -
on sellainen, jota emme osaa tällä hetkellä edes
kuvitella.

Kun tarkastellaan yleistä kehitystä Venäjällä ja
muualla IVY:n alueella ja laajemmaltakin Euroopassa
voidaan todeta, että kehityksen liittyy
suuri joukko epävarmuustekijöitä, jotka Suomen on
otettava omassa turvallisuusajattelussaan huomioon.
Näitä ovat ennen muuta kansallisuuskysymys,
ekologiset riskit (mukaanlukien
ydinvoimalaonnettomuuksien mahdollisuus) sekä
asevoimien määrään,
hallintaan ja sijoitukseen liittyvät kysymykset -
samoin Venäjän sisäisiin autonomiapyrkimyksiin liittyvät ongelmat.
Lisäksi on todettava, että Venäjän suhteet muihin
entisen Neuvostoliiton osiin vaikuttavat Suomen
turvallisuusasemaan. Mikäli yhteistyö IVY:n puitteissa
jatkuu, on Venäjällä suora yhteys Eurooppaan
Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta. Mikäli
tällainen yhteistyö ei toimisi, vaikeuttaisi se
Venäjän suoria yhteyksiä Keski- ja Länsi-Eurooppaan.
Tällainen kehityskulku lisäisi Itämeren
alueen ja Suomen merkitystä Venäjälle niin kaupallisessa
kuin turvallisuuspoliittisessa mielessä.

Vaikka tällainen kehityskulku ei toteutuisikaan,
ei pohjoisten alueiden sotilaallinen merkitys
Venäjälle vähene. Päinvastoin. Voidaan jopa todeta,
että Kuolan tukikohta-alueen suhteellinen
strateginen merkitys Venäjän jäljelle jäävälle
ydinpelotteelle kasvaa.

Nämä muutokset eivät ole jääneet suomalaisilta
huomiotta. Yhä useammin kuulen arvioita, joiden
mukaan Suomen tulisi nimenomaan
turvallisuuspoliittisista syistä hakeutua EY:n jäseneksi.
Taustalla näissä arvioissa on näkemys siitä, että
Suomi voisi saada EY:ltä jonkinlaista turvaa
siinä tapauksessa, että kehitys Venäjällä saa
erityisen huolestuttavia piirteitä.

Luonnollisesti me kaikki toivomme ja uskomme,
että Venäjän kehitys tulee olemaan myönteinen.
Suomen kannalta on tärkeätä, että kaikilta osin
pystymme myötävaikuttamaan tähän kehitykseen
hyvien naapurisuhteiden pohjalta.

Kuten eduskunnalle jätetystä EY-seloteosta käy
ilmi, ei EY-jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta.
Voidaan jopa väittää, että EY -jäsenyyden
kautta turvallisuutemme paranisi. Näin tapahtuisi
ainakin verrattuna siihen vaihtoehtoon, että
toimisimme EY:n ulkopuolella perinteisistä
viiteryhmistämme puolueettomista maista ja
pohjoismaista erillään.

Turvallisuutemme parantuminen tapahtuisi kahdella
tavalla:
Ensiksikin se, että olisimme osa suurempaa poliittista
yhteisöä vähentäisi todennäköisyyttä,
että Suomeen kohdistuisi turvallisuuteemme kielteisesti
vaikuttavia paineita. Mikäli tällaisia
paineita kuitenkin ilmaantuisi, voisimme EY-jäsenyyden
myötä saada välitöntä poliittista tukea
kansainväliselle turvallisuudellemme.
Toiseksi EY-jäsenyys parantaisi turvallisuuttamme
siten, että se antaisi meille suoran vaikutusmahdollisuuden
niihin päätöksiin, joita EY:n ministerikokouksissa
tehtäisiin koko Euroopan turvallisuutta silmällä
pitäen.

On kuitenkin äärimmäisen tärkeää korostaa, että
Suomen sotilaallisen turvallisuusajattelun lähtökohta
on nyt ja tulevaisuudessa se, että Suomi
itse vastaa oman alueensa puolustuksesta. Historia
on opettanut meille, että tämä on ainoa mahdollinen
ja ainoa kestävä pohja kansakuntamme
sotilaalliselle turvallisuudelle. Tämä vastaus on
jo yli kaksi vuosisataa sitten August Ehrensvärdin
sanomana hakattu myös Suomenlinnan kuninkaanporttiin:

-Eftervärd stå här på egen botn och lita icke på
främmande hielp
Eli:
-Jälkimaailma seiso täällä omalla pohjalla äläkä
luota vieraaseen apuun.

Se tosiasia, että EY:n jäsenenäkin huolehtisimme
oman alueemme puolustuksesta yksin, ei ole
ristiriidassa sen arvion kanssa, että EY jäsenyys
parantaisi meidän turvallisuuttamme.

Hyväuskoisesti EY:hyn ei kuitenkaan pidä mennä.
Mikäli Suomen jäsenyys toteutuu, on edessämme
joukko ongelmallisia asioita: EY:n pakotepolitiikka
aiheuttaisi Suomelle vaikean tilanteen
siinä tapauksessa, että pakotteita käytettäisiin
naapureitamme vastaan. Ongelmallisena voidaan
pitää myös sitä, että emme tiedä mihin suuntaan
EY:n yhteinen puolustuspolitiikka kehittyy ja
mikä sen suhde muihin turvallisuus järjestelyihin
on.

Näitä huolenaiheita lieventää kuitenkin se, että
yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisen reunaehtona
EY:ssä on jäsenmaiden perinteisten turvallisuusratkaisujen
kunnioittaminen sekä se, että
yksittäisellä jäsenmaalla on mahdollisuus jättäytyä
yhteisten päätösten toimeenpanon ulkopuolelle
siinä tapauksessa, että sen elintärkeät edut ovat
vaarassa.

Hyvät kurssilaiset!

Olen tähän mennessä keskittynyt käsittelemään
sitä problematiikka, joka sisältyy Suomen EY-
ratkaisun puolustuspoliittiseen osaan. Olisi
kuitenkin vaarallista ummistaa silmät siltä seikalta,
että EY-ratkaisu ei sinällään riitä. Suomen
kansainvälisen aseman lujittamiseksi tarvitaan yhä
edelleen toimeliaisuutta ETYK-prosessin
kehittämisessä sekä panosta Venäjän ja muiden
lähialueidemme avustamisessa. Samoin tarvitaan
aktiivisuutta suhteessa Pohjoismaihin.
Näin lopuksi haluaisinkin korostaa sitä, että
Pohjolan vakauden ja Suomen oman turvallisuuden
kannalta on tärkeää, että turvallisuuspoliittista
yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä kehitetään.
Tällainen yhteistyön kehittäminen ei kuitenkaan
saa tapahtua Euroopasta eristymällä vaan yhteistyössä
eurooppalaisten ratkaisujen kanssa siten,
että Suomi ja Ruotsi yhdessä pitävät huolen tämän
alueen turvallisuudesta ja vakaudesta.

Hyvät kuulijat, osallistutte maanpuolustuskurssille
historiallisena aikana. Toivotan Teille
erinomaisen onnistunutta kurssia.

Lisää kirjanmerkki