Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin juhlapuhe Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän osaston 50 -vuotispäivillä 9.2.1992 klo 12.45

Arvoisat sotainvalidit ja veteraanit!
Hyvä juhlayleisö!

Tuon tähän Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän
osaston 50 -vuotisjuhlaan puolustusministeriön
kunnioittavan tervehdyksen. Suomen puolustusministerinä
tunnen erityistä iloa ja ylpeyttä siitä, että saan
osallistua tähän juhlatilaisuuteen
syntymäpaikkakunnallani.
Suomalainen kielikuva sanoo: Veljet, nyt mennään
ja lujaa! Tämä sanonta sopii hyvin kuvaamaan
ihmisten tuntoja niin yli viisikymmentä vuotta
sitten kuin myös tänä päivänä. Tällä hetkellä
Euroopassa yhdennytään, vapaudutaan ja uudistutaan.
Muutokset ovat syvälle käypiä. Maanosallemme ominaista
on ollut moniarvoisuus ja monikansallisuus sekä
henkinen uudistumiskyky. Huolimatta kehityksen
keskeneräisyydestä meidän kaikkien
on syytä jo nyt tervehtiä tyydytyksellä Euroopan
muutosprosessia.
Kuten historiastamme tiedämme, valitettavasti
näitä myönteisiä asioita on varjostanut myös
taistelu hegemoniasta. Kokemuksesta tiedämme,
että poliittisten ongelmien kärjistyminen on johtanut
niiden ratkaisemiseen jopa sodan keinoin.
Selvän valtarakenteen kaaduttua Eurooppa on alkanut
hakea voimakkaasti uutta. Tähän on myös liittynyt
tilanteen ryöstäytymistä aseellisiksi yhteenotoiksi
Jugoslaviassa ja Venäjän alueella.
Toivottavasti nyt, kun valtiolliset ja poliittiset
asetelmat dramaattisesti muuttuvat, kehitys
voisi jatkua ilman suurempia väkivaltaisuuksia.
Rauhanomaista kehitystä puoltaa toisaalta vastakkain
asettelun päättymisen mukanaan tuoma perinteisten
viholliskuvien murtuminen. Käyttääkseni
tässä fysiikan lakien mukaista vertauskuvaa, niin
yhdentymisen kuin myös hajoamisen tuloksena vapautuu
energiaa. Nyt on pidettävä maanosassamme
huoli siitä, että vapautunut energia pystytään
ohjaamaan niin taloudellisesti, kulttuurillisesti
kuin myös turvallisuuspoliittisesti kaikkia kansoja
hyödyttävällä tavalla.

Suomessa on keskustelun aiheena mahdollisen
jäsenanomuksemme jättäminen Euroopan Yhteisöön.
Pidän keskustelua tervetulleena siksi, että on
tärkeää saada mahdollisimman paljon erilaisia
näkemyksiä siitä kuinka kansakuntamme turvallisuus
voidaan tulevaisuudessa parhaiten järjestää.
Turvallisuuspolitiikka ei ole enää nykyään
pelkästään kansallista toimintaa. Siihen kuuluu myös
tärkeä kansainvälinen ulottuvuus. Nämä molemmat
tasot täydentävät ja tukevat toisiaan. Maanpuolustusta
suunniteltaessa on Suomen lähtökohta
nyt ja tulevaisuudessa se, että me itse pidämme
huolen tämän alueen puolustuksesta. Toinen yhtä
tärkeä lähtökohta on, että puolustuskykymme on
ympäristöömme nähden uskottava. Nämä lähtökohdat
on kirjattu hallituksen eduskunnalle jättämään
EY-selontekoon, eikä niistä tulla missään
tilanteessa tinkimään.
Vaikka olen jo aiemmin kantanani ilmaissut EY-
jäsenyyden hakemisen puolesta, haluan korostaa
ettei EY varmaankaan ole mikään ihmeitä tekevä
paratiisi. Se on yhteisö, jossa kansalliset edut
ja erilaiset näkemykset varmasti joissakin tilanteissa
menevät ristiin. Euroopan Yhteisö tarjoaa
kuitenkin mahdollisuuksia niille valtioille,
jotka haluavat olla mukana avoimemman, humaanimman
ja myös turvallisemman Euroopan rakentamisessa.
Mielestäni tätä mahdollisuutta ei tule jättää
käyttämättä.
Eurooppa keskustelun lisäksi ovat melko voimakkaasti
olleet esillä aserajoitusneuvotteluissa
saavutetut tulokset. Suurvaltajohtajat ovat
suorastaan kilpailleet toistensa kanssa erilaisilla
aseiden supistuksiin tähtäävillä aloitteilla.
Tämä on erittäin myönteistä, vaikka monet
konkreettiset toimenpiteet vielä puuttuvatkin. Tätä
taustaa vasten on esitetty supistusvaatimuksia
myös meidän puolustusvoimissamme. Tähän minun on
todettava, että valitettavasti meidän alhainen
varustelutasomme ja kansallinen vaatimus omasta
puolustuksesta eivät anna tähän kovin suuria
mahdollisuuksia.
Oman puolustuskykymme ylläpidossa on tärkein
kysymys, mikä vaikutus sotilaallisella kehityksellä
on Pohjolan alueen vakauteen. Tehtävämme on
pitää yllä sellaista puolustuskykyä, jolla tuetaan
Pohjolassa vallitsevia vakaita oloja. Puolustuksen
mitoittaminen liian alhaiselle tasolle
heikentäisi idän ja lännen välissä olevien
puolueettomien Ruotsin ja Suomen merkitystä. Toisaalta
puolustus on oltava mitoitettu siten kun valtion
talous antaa mahdollisuuksia.
Suomi ja Ruotsi kattavat suunnilleen tuhannen
kilometrin pituisen pohjois-eteläsuuntaisen
vyöhykkeen, joka on Venäjän ja NATOn pohjoisen
sivustan välissä. Tämän puolueettoman muurin molemmin
puolin voimaryhmät ovat voineet tyytyä verrattain
vaatimattomiin vakinaisiin joukkoihin,
mikä on koko Pohjolan etujen mukaista.
Puolueettoman Suomen sotilaallinen doktriini on
puhtaasti puolustuksellinen. Asevoimamme eivät
uhkaa ketään. Ne ovat uskottavan maanpuolustuksen
perusta. Tähän liittyvät myös tänä vuonna päätettävät
hävittäjähankintamme. Jos ilmapuolustuksemme
heikkenee, niin on mahdollista, että esimerkiksi
Kuolan ja Pietarin alueiden ilmapuolustusta
tultaisiin tehostamaan. Tästä edelleen seurauksena
saattaa olla huolestuminen lännessä. Jos tähän
liitettäisiin vielä maavoimien vahvistuminen
edellisen mukaisesti, olisi ilmeisenä seurauksena
jännitteiden kasvu Pohjolassa.
Tämä tekee ymmärrettäväksi sen tosiasian, että
sotilaallinen maanpuolustus tulee edelleen säilymään
tärkeänä myös rauhan ajan puolueettomuuden
ylläpitämisessä tarvittavien tehtävien hoitamiseksi.
Kokonaisvoimavaroihimme nähden Suomi ylläpitää
asevoimiaan eurooppalaisella mitta-asteikolla
mitattuna pienellä puolustusbudjetilla.
Huolehtimalla asevoimistamme ylläpidämme
puolustuskykyä ja tuemme puolueettomuuttamme. Emme
uhkaa ketään eikä meillä ole millään ilmansuunnalla
vihollisia. Omalta osaltamme edistämme
vakautta estämällä mahdollisesti kohtalokkaan
sotilaallisen tyhjiön syntymisen Pohjolassa.

Hyvät kuulijat!

Maanpuolustus on Suomessa osa avointa ja
kansanvaltaista yhteiskuntajärjestelmää. Maanpuolustus
on myös yksi kansamme turvallisen kehityksen
kulmakiviä ja olemassaolomme elinehtoja. Kuten
noin puolivuosisataa sitten ei se tosiasia ole
muuttunut, että mahdollisen tiukan paikan edessä
me emme voi luottaa vieraan apuun, vaan siinä
tilanteessa olemme yksin. Tämä pätee olemme EY:n
jäseniä tai emme. Kuten olen muissa yhteyksissä
todennut, ei EY-jäsenyys paranna Suomen sotilaallista
turvallisuutta. Jos turvallisuutemme paranee,
se tapahtuu ensi sijassa ulkopolitiikan
keinoin osana suurempaa kokonaisuutta.

Koska puolustusvoimiemme suorituskyvyn materiaalinen
kehittyminen ei yksin riitä, tarvitsemme
aivan erityisesti yhteistä tahtoa puolustaa tätä
maata. Maanpuolustustahto on jokaisen kansalaisemme
varassa. Tänä päivänä voimme olla tyytyväisiä siitä,
että suhtautuminen maamme puolustamiseen on
asiallisen myönteistä ja kiihkotonta.
Kansakunnan pääosa - myös nuorisomme - ymmärtää
maanpuolustuksen merkityksen ja puolustusvoimien
tarpeellisuuden.
Hyvät sotainvalidit!
Maanpuolustustahdon lujittumisessa on
sotainvalideillamme ollut merkittävä osuus. Sotavammoista
huolimatta on elämänmyönteinen asenne ja hyvä
yhteishenki ollut tunnusomaista veljes- ja sisarpiireissä.
Tämän asenteen sekä myös tapahtumista
oikean tiedon välittyminen uusille sukupolville
on edelleenkin tärkeätä.
Täällä juhlavieraiden pääosa koostuu sotainvalideista
ja veteraaneista - miehistä ja naisista,
jotka ovat kokeneet vaaran vuodet. Silloin ei
ollut vaihtoehtoja. Kansallisen olemassaolomme
puolustaminen vaati velvollisuuden täyttämistä.

Taisteluun osallistuivat miehet ja naiset rintamalla,
äidit ja lapset kotirintamalla. Koko kansa
kantoi yhteistä vastuuta. Uhraukset olivat suuret.
Lamasta huolimatta nykyinen elintasomme on
kansainvälisesti tarkasteltuna hyvä.
Veteraanipolvellemme on ikääntyminen aiheuttanut
sotavammojen ja sairauksien myötä lisääntyvää
tarvetta yhteiskunnan tukeen. Tässä suhteessa
yhteiskunnalla on selvä vastuu.
Yhteiskunta on voimavarojensa puitteissa tätä
vastuuta kyllä kantanut. Yhteistoimin muun muassa
Sotainvalidien Veljesliiton kanssa on saatu aikaan
kuluneiden vuosikymmenien varrella monia
merkittäviä tuloksia sotainvalidien huollon
turvaamiseksi. Mutta enemmänkin olisi voitu tehdä,
jos olisi ollut riittävästi yhteistä tahtoa. Kun
voimavaramme ovat joka tapauksessa rajallisia,
parannukset on kohdistettava suurimman tuen
tarpeessa oleviin veljiin ja sisariin.
Viimeaikaisissa puolustusministeriöön tulleissa
yhteydenotoissa on tullut esille vaikeavammaisten
sotainvalidien puolison asema. Vaikeasti vammautuneen
hoidossa on usein ollut välttämätöntä
aviopuolison apu. Hoitajan työeläke on kotona
olon myötä jäänyt karttumatta, ja näin ollen
lesken taloudellinen tilanne puolison poismenon jälkeen
on usein huono. Voimme kaikki olla yhtä mieltä, että
tämä asia vaatii tavalla tai toisella
korjausta.
Erityisen ilahduttavana näen kuntien mukanaolon
sotainvalidien auttamisessa. Avo- ja laitospalvelujen
tuottamisen lisäksi suora tuki merkitsee paljon.
Tästä ansaitsevat kuntamme julkisen
tunnustuksen, kun tiedämme ettei tämä aika
myöskään kunnillemme ole taloudellisesti helppoa.

Arvoisat juhlavieraat!

Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän osasto viettää
50 -vuotis juhlavuottaan Suomen itsenäisyyden
juhlavuotena. Takana on suuri tehtävien sarka, joka jatkuu edelleen. Mäntsälässä toiminta veljien ja sisarien auttamiseksi ja tukemiseksi on ollut vilkasta. Osasto on pystynyt auttamaan taloudellisesti jäseniään, välittämään heille tärkeätä tietoa erilaisia toimintoja varten sekä järjestämään lukuisia tilaisuuksia jäsenilleen.

Samalla kun esitän Veljesliiton Mäntsälän
osastolle kiitokseni hyvästä työstä, toivotan Teille Mäntsälän sotainvalidit ja Teidän perheillenne sekä tukijoillenne, parhainta mahdollista vointia ja terveyttä.

Lisää kirjanmerkki