Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabet Rehn Sotilaallinen maanpuolustus muuttuvassa Euroopassa MTS:n Seminaari Santahaminassa 18.2.1992

Arvoisat seminaarin osanottajat,
Hyvät Naiset ja Herrat,

Muuttuvassa Euroopassa paljon puhuttu turvallisuuspoliittinen
ongelma liittyy ennen kaikkea yleisen vakauden ja maanosamme
totuttujen rakenteiden muutosten hallintaan. Toinen
keskeisen tärkeä muutos koskee jo hajonneen Neuvostoliiton
asevoimien, erityisesti sen ydinaseistuksen kohtaloa. Kaikkein
vähiten muutokset mielestäni kuitenkin koskevat pienten
puolueettomien maiden sotilaallista maanpuolustusta.
Viimeeksi mainittujen turvallisuuspoliittinen perusratkaisu
voi tulevaisuudessa poiketa totutusta, mutta esimerkiksi
Suomen sotilaallinen maanpuolustus perustuu 1990-luvullakin
siihen jatkuvuuteen ja johdonmukaisuuteen, jolle pohja on
luotu jo edeltävinä vuosikymmeninä. Sanoisin, että erityisesti
juuri puolueettomien maiden sotilaallinen doktriini
on osoittanut kestävyytensä nykytilanteessakin.

Euroopassa muutoksen ennustettavuutta ja maanosamme sotilaallisen
kehityksen vakautta pyritään paaluttamaan ja parantamaan
muun muassa ETYK:n toimesta. Luottamusta ja sotilaallista
turvallisuutta lisäävät toimet, joista viimeeksi
sovittiin vuoden 1990 Pariisin huippukokouksen yhteydessä
hyväksytyssä Wienin asiakirjassa, ovat tärkeä osa tätä hanketta.
Sovitut toimet eivät kuitenkaan mitenkään ole ristiriidassa
tai estä sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä ja sen
kehittämistä. Helsingin seurantakokouksen jälkeiset
neuvottelut eivät puolestaan saa johtaa tilanteeseen,
jossa puolueettomien maiden puolustuskykyyn vaikutettaisiin
kielteisesti. Tällainen kehitys ei olisi sopusoinnussa
yleisen vakauden kanssa.
Kuten me hyvin tiedämme Suomen sotilaallinen doktriini on
puhtaasti puolustuksellinen. Maanpuolustusjärjestelmämme,
joukkojemme koulutus ja niiden aseistus vastaavat hyvin
puolustuksemme luonnetta ja sen tarkoitusperää. Ne ovat
kaikilta osiltaan yhdenmukaisia Pariisin 1990 uuden Euroopan
peruskirjan tavoitteiden kanssa.

Varsovan liiton ja Neuvostoliiton hajottua voidaankin väittää,
että kansallinen sotilaallinen puolustuskyky on aikaisempaa
vahvempi konseptio eurooppalaisessa turvallisuusjärjestelmässä.
Ajatus on kokenut eräänlaisen renessanssin,
vaikka pitkäaikainen turvallisuupoliittinen kehityssuunta
näyttäisikin suosivan integraatiota.
Keskisen Itä-Euroopan maat, Baltian tasavallat ja osa IVY-maista
ovat joutuneet muutosten kourissa aivan uudella
tavalla arvioimaan oman puolustuskykynsä ja doktriininsa
sisältöä. En varmasti paljasta suurtakaan salaisuutta kun
totean, että monet edellä mainituista maista ovat kiinnostuneet
myös suomalaisesta "puolustusmallista" sen suhteellisen
halpuuden, sotilaallisen uskottavuuden ja poliittisen
sitoutumattomuuden johdosta.

Yhtälailla on kuitenkin totta, että eräät näistä äskettäin
itsenäisyyden saavuttaneista tai emansipoituneista valtioista
ovat ilmaisseet kiinnostuksensa myös NATO-jäsenyyttä
kohtaan. Vaikka läntisen liiton atraktiivisuus on
turvallisuuspoliittisesti kasvanut, ei se suinkaan poista
kansallisen sotilaallisen maanpuolustuksen merkitystä jäsenyyttä
mahdollisesti havittelevissa maissa.
Oleellista syvällisten rakenteellisten muutosten aikana on
välttää uudenlaista polarisoitumista tai uusien rintamalinjojen
muodostumista Euroopassa. Tässäkin suhteessa Suomen
sotilaallinen maanpuolustus on riidaton.
Vaikka integraatiokehitys ja Euroopan Yhteisön jäsenmäärän
todennäköinen laajentuminen 1990-luvulla vaikuttavat Euroopan
turvallisuuspoliittisen kartan sävytykseen, on Suomen
sotilaallisen maanpuolustuksen lähtökohtana se, että
me kaikissa tapauksissa itse vastaamme oman
alueemme puolustuksesta. Siihen me pystymme vain
ylläpitämällä itsenäistä, ympäristöömme nähden
uskottavaa puolustuskykyä.

Hyvät Kuulijat,

Suomen sotilaallisessa maanpuolustuksessa on otettava huomioon
myös valtion talouden tila. Huonoinakaan aikoina emme
kuitenkaan saa laiminlöydä kansallisen olemassa olomme vakuutuksesta
luopumalla maanpuolustuksemme pitkäjänteisestä
kehittämisestä. Kannaltamme onkin valitettavaa, että 1990-
luvun alku näyttää maanpuolustuksen näkökulmasta hyvin niukalta.
Me suomalaiset olemme kuitenkin tottuneet tiukan
paikan tullen puhaltamaan samaan hiileen. Kannustakoon tämä
ajatus teitäkin tänä iltapäivänä.

Lisää kirjanmerkki