Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Euroopan Naisten Liiton tilaisuudessa eduskuntatalossa 28.2.1992 klo 16.00

EY JA SUOMEN PUOLUSTUSPOLITIIKKA

Hyvät kuulijat!

Ei liene mikään yllätys, että hallitus esittää
eduskunnalle 12. maaliskuuta annetavassa
tiedonannossaan, Suomen hakevan jäsenyyttä Euroopan
yhteisössä. Sen vuoksi tänään onkin mitä sopivin
ajankohta pohtia mahdollisen jäsenyyden eri
ulottuvuuksia, kuten tässä tapauksessa
puolustuspolitiikkaa.

Mahdollista EY-jäsenyyttä on sanottu yhdeksi
Suomen itsenäisen historian tärkeimmäksi
ratkaisuksi, mitä se toki onkin. Vertauskohtia
päätöksen käänteentekevyydelle on haettu vuosista 1944
ja 1948. Noiden vuosien tapahtumien suuruusluokka
onkin vertailukelpoinen, mutta etumerkki on
päinvastainen. Kun Moskovan välirauha 1944 ja YYA-
sopimuksen solmiminen 1948 rajoittivat poliittista
liikkumatilaamme, mahdollinen EY-jäsenyys
tulee päinvastoin avaamaan meille aivan uusia
mahdollisuuksia.

1944 välirauhaan jouduttiin maan ollessa
hengenvaarassa; vaihtoehtona olisi ollut mitä
todennäköisimmin maan miehitys ja mahdollisesti
itsenäisyyden menetys. 1948 allekirjoitettu YYA-sopimus
oli taas "tarjous joista ei voinut kieltäytyä"
samaan tapaan kuin selkä seinää vasten joutuneille
Francis Ford Coppolan Kummisetä-elokuvan
sankareille.

Euroopan yhteisön jäsenyyden kohdalla voimme
sitävastoin valita itse. Minun näkemykseni mukaan
meidän on valittava jäsenyys, mikä puolestaan tuo
meille runsaasti uusia mahdollisuuksia ja
liikkumatilaa. On ennenkaikkea meistä itsestämme kiinni
kuinka pystymme hyödyntämään eteemme avautuvaa
uutta laajaa kenttää. Mahdollisuutemme valita
ovat kasvaneet tavalla, jota emme olisi pari
vuotta sitten osanneet edes kuvitella.

Kansainväliselle politiikalle on parin kolmen viime vuoden
ajan ollut ominaista ennennäkemätön muutos. On
makuasia, haluaako muutoksen alun sijoittaa
esimerkiksi Saksojen yhdistymiseen tai YK:n
päätökseen, jolla oikeutettiin Irakin asevoimat
karkoittevaksi Kuwaitista vaikka asevoimin.
Maailman poliittisen muutoksen todellisuuteen
kuuluu Suomen hakeutuminen kohta Euroopan
yhteisöä ja Brysseliä. Jokin vuosi sitten ajatus
Suomen EY-jäsenyydestä olisi ollut mahdottomuus.
Mutta vielä mahdottomampi olisi silloin ollut
ajatus siitä, että Moskova kutsuisi Yhdysvaltoja
liittolaisekseen ja sanoisi harkitsevansa
pyrkimistä Naton jäsenyyteen. Tai että Naton ja
entisen Varsovan liiton jäsenmaat muodostaisivat
Naton puitteissa neuvottelukunnan, Pohjois-At-
lantin koordinointikomitean NACC:n. Mutta kaikki
tämä on kuitenkin tapahtunut viimeisten kuukausien
kuluessa.

Kun Suomessa ryhdyttiin puhumaan Euroopan yhteisön
mahdollisesta jäsenyydestä, olivat useimmat
meillä menossa EEC:hen, Euroopan talousyhteisöön
vielä pitkään vielä sen jälkeen, kun EEC
oli muuttunut Euroopan yhteisöksi, EY:ksi. Puhuttiin
vain talouden kilpailukyvystä ottamatta
huomioon että Euroopan unioksi kehittyvä yhteisö
sulkee sisälleen lähes kaikki elämänalueet. Niihin
kuuluu myös aikaa myöten yhteinen puolustus- ja
turvallisuuspolitiikka. EY:n Rooman huippukokous,
joka päätti Euroopan unionin perustamisesta
vuoden 1990 lopulla, mainitsi päätöksissään myös
mahdollisuuden kehityksestä kohti yhteistä
puolustuspolitiikkaa.

Meillä kesti varsin kauan, ennenkuin Kukaan edes
mainitsi mitään Euroopan yhteisöön mahdollisesti
liittyvästä puolustuspoliittisesta ulottuvuudesta.
Mutta suomalaiseen tapaan, kun asiaan vihdoin
päästiin, on puhetta riittänyt aiheesta melkein
liiankin kanssa.

On vältettävä painottamasta liikaa
puolustuspolitiikan osuutta EY:ssa ja sen vaikutusta meidän
ratkaisuihimme. Vaikka yhteisön piirissä
mahdollisesti muotoutuva yhteinen puolustuspolitiikkaa
on toki tärkeä asia, on syytä tähdentää, ettei
puolustuspolitiikka kuitenkaan kuulu Euroopan
yhteisön ja Unionin painopistealueisiin. Tuskin
muutoin on selitettävissä, että näillä näkymin on
EY:n piirissä tarkoitus ryhtyä tekemään
puolustuspolitiikasta ratkaisuja vasta vuoden 1996
tienoilla.

EY:n puolustuspoliittisesta ulottuvuudesta
puhuttaessa on suomalaiseenkin keskusteluun
ilmaantunut kirjainyhdistelmä WEU. Vielä vuosi sitten
siitä ei meillä tiedetty juuri mitään. Suomalaiseen
mediaan kirjainyhdistelmä WEU toi viime
kesänä sen puolustuskomitean vierailun Suomeen,
joka heinäkuun uutisköyhään puoliväliin sattuneena
herätti runsaasti huomioita.

Maastrichtin kokouksessa viime vuoden lopulla
päätettiin tehdä WEU:sta Euroopan unionin
puolustuskomponentti. Mutta on muistetava, että Nato,
jonka jäsenet Kreikkaa, Tanskaa ja Norjaa
lukuunottamatta ovat myös WEU:n jäseniä, tulee joka
tapauksessa säilyttämään ensisijaisen roolinsa
jäsentensä puolustuskysymyksissä. Ja Natoonhan me
emme ole menossa.

Toistaiseksi WEU on lähinnä kirjainyhdistelmä ja
50-henkinen sihteeristö Lontoossa sekä
parlamentaarikkokokous Pariisissa. Konkreettisena
askeleena kohti Euroopan yhteisöä tulee tässä
vaihessa olemaan sihteeristön siirtyminen
EY:n ja Naton päämajakaupunkiin, Brysseliin.
Mutta senkin jälkeen WEU on edelleen pelkkä
raami, jonka tuleva rooli riippuu siitä, millaiseksi
muut, eli EY ja Nato sen haluavat muotoutuvan.
Viime päivinä on keskusteltu siitä, miten Suomen
pitäisi järjestää suhteensa Länsi-Euroopan
Unioniin. Se onkin paikallaan, sillä aikanaan
jätettyämme yhteisön jäsenyyshakemuksen meiltä tullaan
kysymään asennettamme myös WEU:hun.
Yksiselitteistä vastausta Länsi-Euroopan unionin,
WEU:n jäsenyydestä ei tässä vaihessa tarvitse
eikä voikaan olla. On nimittäin niin, että WEU:n
piirissä ollaan vasta muotoilemassa jäsenyyden
eri vaihtoehtoja. Ensimmäinen mahdollisuus olisi
pysyä koko liiton ulkopuolella. Jos näin tekisimme,
sulkisimme itseltämme mahdollisuuden päästä
käsiksi siihen joskus hyvinkin tärkeään Euroopan
puolustuspolitiikkaan liittyvään informaatioon, jota
järjestön piirissä liikkuu. Samalla kertaa menettäisimme
myös mahdollisuuden itse päästä selittämään toisille
omia ratkaisujamme ja niiden lähtökohtia.

Eri jäsenyysmahdollisuuksina on tähän mennessä
mainittu tarkkailijajäsenyys, liitännäisjäsenyys sekä
täysjäsenyys. Täysjäsenyys tuskin tulee kysymykseen,
sillä WEU:n peruskirja on hyvin tiukka edellyttäen
mm. toisten jäsenten avustamista niiden joutuessa
hyökkäyksen kohteeksi. Meille sopiva vaihtoehto
löytynee joko tarkkailijajäsenyydestä tai
liittännäisjäsenyydestä, kun niiden sisältö ensin
saadaan päätetyksi järjestön sisällä. Sen vuoksi
meillä on hyvin aikaa pohtia, miten suhtautua WEU:n ja
sen eri jäsenyysvaihtoehtoihin.

Mahdollisen EY-jäsenyyden yhteydessä on
keskusteltu myös siitä, pitäisikö Suomen säilyttää sana
"-puolueettomuus" ulkopolitiikkamme doktriinin
yhteydessä. Puolueettomuuden määritelmä on tietenkin
monella tavalla hankala. Esimerkiksi jokaisen
Euroopan puoluettoman maan; Ruotsin, Itävallan,
Sveitsin ja Suomen puolueettomuus on määritelty
eri tavalla.

Muistakaamme, että puolueettomuus on
kansainoikeudellinen käsite, jolla alunperin oli
merkitystä vain sodan aikana. Käytännössä se on
tarkoittanut sitä, että sotaan osallistumaton voi vaatia
ja saada oikeuden pysyä sivussa sodasta ja sodan
osapuolten on tullut tällaista tahtoa
kunnioittaa.

Suomalaisen määritelmän mukaan puoluettomuus
tarkoitti pyrkimystämme pysyä suurvaltaristiriitojen
ulkopuolella. Mutta kun kylmän sodan kauden
kaltaisia suurvaltaristiriitoja ei aivan vähään
aikaan voi syntyä, voisimme palauttaa puoluetto-
muudelle sen kansainoikeudellisen merkityksen
ilman itse määriteltyä erikoissisältöä. En malta
olla lisäämättä tähän puoluettomuuden määritelmään
liittyvää muistikuvaa vuoden 1968
presidentinvaalikampanjasta. Silloinhan eräs ehdokas,
joka rohkeni muistuttaa puoluettomuus-sanan
perinnäisestä sisällöstä, leimattiin kaikin
mahdollisin ulkopoliittisen vääräoppisuuden
poltinmerkein ja leimakirvein.

Mutta takaisin puolustuspolitiikkaan. Suomen
lähtökohta on luonnollisesti niin EY-jäsenenä
kuin muutenkin maanpuolustuksen pitäminen omissa
käsissämme. Se tulee olemaan mahdollista myös
Euroopan yhteisössä. EY-jäsenyys ei joidenkin
käsitysten mukaan sellaisenaan lisää Suomen
turvallisuutta. Minä näen asian kuitenkin niin, että
jäsenyys parantaisi mahdollisuuksiamme hoitaa
asiamme myös vaikeiden aikojen kohdatessa. Näin
tapahtuisi ainakin verrattuna siihen, että
toimisimme yksinämme EY:n ulkopuolella irrallaan
perinteisestä viitekehyksestämme puolueettomista
maista ja pohjolasta.

Turvallisuuttamme näkemykseni mukaan parantaisi
se, että mukanaolo suuressa poliittisessa
yhteisössä vähentäisi sen todennäköisyyttä, että
meihin kohdistettaisiin kielteisiä paineita. Jos
tällaisia paineita kuitenkin ilmaantuisi, voisimme
saada välitöntä poliittista tukea kansainväliselle
turvallisuudellemme.

Toiseksi EY-jäsenyys parantaisi turvallisuuttamme
siten, että se antaisi meille mahdollisuuden
vaikuttaa suoraan niihin koko Euroopan turvallisuutta
koskeviin päätöksiin, joita Euroopan yhteisön
ministerikokouksessa tehdään

Mutta haluan vielä korostaa, että olemme mukana
EY:ssa tai emme, Suomen puolustus perustuu omaan
kansalliseen, uskottavaan puolustuskykyyn. Olemme
oppineet historiasta, että se on ainoa kestävä
pohja kansalliselle turvallisuudelle. Tämä meidän
puolustuspoliittinen linjamme on kirjaimellisesti
kiveen hakattu, Suomenlinnan kuninkaanporttiin
August Ehrensvärdin lausumana:
- Eftervärd stå här på egen botn och lita icke på fremmande hielp
eli
- Jälkimaailma seiso täällä omalla pohjalla äläkä
luota vieraaseen apuun

Lisää kirjanmerkki