Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 123. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Sotakorkeakoululla 2.3.1992 klo 08.30

Arvoisat maanpuolustuskurssin osallistujat!
Hyvät naiset ja herrat!

Meidän kansallinen ja eurooppalainen toimintaympäristömme
on tällä hetkellä rajujen muutosten
kohteena. Nämä muutokset vaikuttavat joko välillisesti
tai välittömästi myös puolustushallintoon. Pelkkä
reagointi tapahtuneeseen ei riitä,
vaan on oltava kykyä ennakoida tulevia tapahtumia.

Kertaamatta kuluneiden vuosien tapahtumia Euroopassa
voimme todeta, että niihin on liittynyt myös
sotilaallista epävakautta lisääviä tekijöitä.
Kaikista mahdollisista turvallisuusuhista,
joita nykyaikana riittää liiankin kanssa, voidaan
erotella koko Euroopan turvallisuuskehitykseen
kolme aluetta: Ensinnäkin entisen Neuvostoliiton
hajoamiseen liittyvät tekijät seurannaisvaikutuksineen.
Toiseksi kansallisuusongelma eli konflikti
kansallisuuksien ja olemassaolevien valtiorakenteiden
välillä. Kolmanneksi ympäristöuhat
mukaanlukien sekä ympäristökatastrofien mahdollisuus
että pitkän aikavälin muutokset ilmastossa
ja otsonikato.

Olisi väärin pelkästään kiinnittää huomiota
asevoimien tai ydinkärkien määrään. Mielestäni on
tärkeätä korostaa sitä, että Euroopan
turvallisuusongelmat eivät ole ensisijaisesti sotilaallisia.
Niitä tärkeämmällä sijalla ovat taloudelliseen
eriarvoisuuteen, kansallisuuskysymyksiin,
ympäristöuhkiin liittyvät ongelmat.
Paradoksi, joka liittyy Euroopan turvallisuuden
tulevaisuuteen onkin se, että varsinaisia
turvallisuusongelmia - poliittista epävakautta ja
taloudellista eriarvoisuutta - ei voida ratkaista
sotilaallisin keinoin. Silti sotilaallista
turvallisuusajattelua ei voida unohtaa sen takia,
että ellei näitä perustavaa laatua olevia ongelmia
pystytä muutoin ratkaisemaan, on eri puolilla
Eurooppaa mahdollisuus ajautua sotilaallisiin
konflikteihin
Kaikella tällä on myös merkityksensä meidän
maanpuolustukseemme. Toiminnan kannalta tarvitsemme

vision - näkemyksen siitä millaisia haluamme olla
- tahtotilan. Ennakoimalla tulevaisuuden muutoksia
ja uhkia sekä vertaamalla niitä asettamaamme
tahtotilaan saadaan kuva miten toimintoja tulee
kehittää.
Puolustushallinnossa on sisäisten tarpeiden
sanelemana tulevaa toimintaympäristöä ennakoiden jo
pitkään ollut käynnissä mittava hallinnon ja
toimintojen kehittämisprosessi. Se on koskenut
kaikkia organisaatiotasoja ja puolustushaaroja
sekä lähes kaikkia varuskuntia ja joukko-osastoja.
Tämän lisäksi olemme kehittäneet koulutus- ja
henkilöstöjärjestelmiä sekä vähentäneet hallinnonalan
henkilöstöä meille määrättyjen tavoitteiden
puitteissa. Koko järjestelmää ja siinä
työskenteleviä ihmisiä on ravisteltu melko voimakkaasti

Luulimmekin, että rationalisoinnin ja saneeraamisen
tiukin vaihe olisi jo takanapäin. Uskoimme,
että organisaatiolla olisi hieman aikaa hengähtää
ja sopeuttaa toimintojaan uusien järjestelyjen
mukaisiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Meidän
kaikkien tuntemista yleisistä kansantaloudellisista
ja valtiontaloudellisista syistä johtuen
puolustushallinnolle kuten muullekin
valtionhallinnolle on äskettäin asetettu erittäin tiukat
henkilöstön ja määrärahojen supistamistavoitteet.
Uudet saneeraustoimenpiteet ovat siis edessä.
Myös useat aikaisemmin tehdyt päätökset organisaatioiden
ja toimintojen järjestelyistä joudutaan ottamaan
entistä tiukemman tarkastelun kohteeksi.

Puolustusvoimien tehokkuusvaatimus koskee niin
poikkeuksellisia oloja kuin normaaliakin aikaa.
Kehittämisen lähtökohtana tulee aina olla
puolustusvoimien päätehtävä - sotilaallinen
maanpuolustus. Sitä ei mikään muu organisaatio
yhteiskunnassa hoida. Arvioitaessa ja valittaessa
tulevaisuuden toimintalinjoja puolustuksen kehittämiselle
tulee nähdä ne ympäröivän yhteiskunnan taustaa
vasten.

Eräs uudistus, jonka yksityiskohtaista
toteuttamistapaa tiukentuneessa taloudellisessa
tilanteessa on syytä vieläkin pohtia, on
puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmä.
Uudistuksen jälkeenkin jää vielä monia johtamis- ja
hallintotasoja: ministeriö, pääesikunta,
puolustushaaraesikunnat, maanpuolustusalueiden
esikunnat sotilasläänien esikunnat sekä paikalliset
joukko-osastot ja muut laitokset. Siten säilyy
myös kaksi rauhan ajan alueellista organisaatiotasoa.
Yksiportaista alueorganisaatiota tosin
suunnittelun alkuvaiheessa tutkittiin, mutta
todettiin, että kriisiajan johtamisen kannalta on
välttämätöntä säilyttää aluehallinnon kaksiportaisuus.
siksi aikoinaan päädyttiin maanpuolustusalueiden
perustamiseen. Eduskunnan hyväksymässä hallituksen
esityksessä todetaan, että maanpuolustusalueet
perustetaan poikkeusolojen varalta ja
että sotilasläänit muodostavat alueellisen
puolustusjärjestelmän keskeiset johtoportaat.
Puolustusministerinä kannan parlamentaarisen
vastuun eduskunnan päätösten noudattamisesta. Kun
esitys aluehallinnon organisoinnista ja tehtäväjaosta
tulee ministeriöön, tulen asiasta päättävänä ja
vastuullisena viranomaisena kiinnittämään
huomiota eduskunnan tahdon toteutumiseen. Kutsustani
asiaa käsitellään myös aivan lähiaikoina
eduskunnan puolustusvaliokunnan ja puolustushallinnon
yhteisessä keskustelussa.

Tässä yhteydessä haluaisin ottaa esille erään
toisen ajankohtaisen asian, joka hyvin läheisesti
liittyy muun muassa hallinnon uudistushankkeisiin.
Sekä hallinnonalan ulkopuolella että sisällä on
noussut esille epäilyt siitä, voidaanko
puolustushallinnon asioista vapaasti julkisuudessa
keskustella ja esittää mielipiteitä.
Ilahtuneena yhteiskuntamme kaikinpuolisesta
avautumisesta ja sitä myöten niin virkamiesten kuin
kansalaisten vilkkaasta osallistumisesta keskusteluun
yhteiskuntamme asioista totean, että tämä
koskee myös puolustushallintoa. On erittäin myönteistä
saada erityisesti "kentältä" palautetta jo
tehdyistä päätöksistä sekä myöskin
jatkosuunnitelmista .
Toivoisin, että puolustushallinnossa käynnistyisi
railakas mielipiteiden vaihto muun muassa johtamis-
ja hallintojärjestelmän uudistuksesta. Tässä
vaiheessa, kun lopulliset päätökset ovat tekemättä,
mielipiteillä voi olla hyvinkin suuri merkitys,
kun päättäjällä on tiedossaan mahdollisimman
monipuolisesti asiaan vaikuttavat tekijät.
Yhteiskuntamme yleiseen avautumiseen liittyen
haluan tuoda vielä lopuksi esille historiastamme
erään tapahtuman. Kesällä 1946 elettiin Suomessa
epävarmaa ja jännittynyttä aikaa. Vuotta aikaisemmin
paljastunut päämajajohtoinen aseiden hajavarastointi
tai asekätkentä, kuten sitä yleisemmin kutsuttiin,
aiheutti koko maata ravistelevan
tutkinnan ja pidätysten aallon. Tuhansissa kodeissa
oli huoli tulevaisuudesta.
Asekätkennän johdosta kuulusteltiin ja pidätettiin
tuhansia tavallisia, isänmaataan rakastavia
suomalaisia. Heidän tuomitsemisekseen tarvittiin
oikeusperiaatteisiimme kuulumaton taannehtiva
laki, jonka nojalla lähes 1500 siihen asti
nuhteettomasti elänyttä kansalaista tuomittiin
vapausrangaistuksiin.
Kaiken kaikkiaan asekätkennän suunnittelu ja
toteutus olivat puhdasta sotilaallista
valmistelutyötä. Oma käsitykseni on, että asekätkentään
osallistuneet ovat tehneet aikanaan vain
velvollisuutensa. En näe, että asekätkennän esille
ottamisessa olisi kysymys tuomituiksi tulleiden
henkilöiden kunnianpalauttamisesta, vaan tosiasioiden
tunnustamisesta. Asekätkentälaki ja sen
perusteella annetut tuomiot ovat oman aikansa
muistomerkkejä. Asekätkennän kunniallisuutta
kuvaa se, että tähän toimintaan osallistuneet
ovat lähes poikkeuksetta merkinneet mukana olonsa
ja tuomionsa myös erilaisiin matrikkeleihin ja
hakuteoksiin. Nyt heille kuuluu julkinen tunnustus
silloisesta velvollisuuden tunnosta.

Arvoisat kurssilaiset!

Te tulette nyt alkavan 123:nen valtakunnallisen maanpuolustuskurssin aikana saamaan varsin laajan ja monipuolisen kuvan kokonaismaanpuolustuksen tehtäväkentästä ja sen eri osa-alueista. Tulette varmaan myös saamaan perusteellista tietoa ja arvioita siitä turvallisuuspoliittisesta ympäristöstä,
jossa meidän nyt ja tulevaisuudessa on toimittava.
Jotta teidän kurssistanne tulisi mahdollisimman antoisa, toivon, että avoin, monipuolinen ja vilkas keskustelu ja mielipiteiden vaihto käynnistyisi
myös täällä käsiteltävistä asioista, Teillä tulee olemaan alustajina ja luennoitsijoina
maan parhaita asiantuntijoita. Heiltä - jos keltään - saatte parhaan mahdollisen tiedon teitä kiinnostavista turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.
Toivotan hyvää ja antoisaa kurssia.

Lisää kirjanmerkki