Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Suomen saaristoasiainneuvottelukunnan puheenjohtajan, ministeri Elisabeth Rehnin puhe Suomen ja Viron saaristoyhteistyötä koskevassa seminaarissa Tallinnassa 30.8.1993

Herra pääministeri, hyvät naiset ja herrat

Kiitän Suomen saaristoasiainneuvottelukunnan puolesta saamastamme vierailukutsusta ja
mahdollisuudesta keskustella kanssanne Viron ja Suomen saaristoyhteistyöstä. Itämeri
yhdistää Suomen ja Viron saaristot ja rannikot ja niiden vapaat kansat. Siitä tunnemme
suurta iloa.

Olen erittäin iloinen siitä, että Suomi ja Viro sekä niiden kansalaiset voivat taas pitkän
tauon jälkeen vapaasti pohtia yhteisiä asioitaan keskuudessaan. Suomen ja Viron välinen
sopimus taloudellisesta yhteistyöstä ja tuesta solmittiin viime kesäkuussa. Maat pyrkivät
edistämään keskinäistä yhteistyötään kaikilla talous-, yhteiskunta- ja kulttuurielämän osa-
alueilla. Tavoitteena on sopimusten mukaan edistää Viron harmonista ja tasapainoista
kehitystä ottaen huomioon molempien osapuolten edut. Saaristoyhteistyö tapahtuu tämän
yhteistyösopimuksen alaisuudessa.

Suomen saaristolaki on ollut voimassa vuodesta 1981 alkaen. Se kohdistuu ilman
kiinteää tieyhteyttä olevan saariston lisäksi vesistöjen pirstomiin saaristomaisiin alueisiin
meren rannikolla ja vesistö-Suomessa. Laki pyrkii turvaamaan valtion ja kuntien erityistoimin
saaristoalueiden tasapainoisen kehityksen ja saaristoluonnon suojelun.

Suomi on saarten ja järvien maa. Saaria on 180 000 ja järviä 190 000 kappaletta. Puolet
saarista sijaitsee sisä-Suomen järvissä ja toinen puoli meren rannikolla. Asuttuja saaria
on satoja, ja niistä suureen osaan on kiinteä tieyhteys. Saaristokunnissa ja -osakunnissa
asuu kaikkiaan 225 000 suomalaista.

Perustavoitteemme on pitää saaristoalueet asuttuina ja turvata niiden asukkaille riittävä
toimeentulo. Nykyisin valtion panostuksia saaristoon ei nähdä vain kehityseroja kaventavina
tekijöinä vaan myös kannattavina investointeina alueille, joilla ennen kaikkea
matkailuelinkeino ja vapaa-ajan toiminnot omaayat erinomaiset kehittymismahdollisuudet.

Saaristokunnat ja -osakunnat saavatkin kunnallista erityistukea ja alueiden yritykset
saavat tällä hetkellä valtakunnan parhaimmat tuet investointeihinsa ja
kehittämisprojekteihinsa.

Viron saaristo on suomalaisille tuttu ja tarunhohtoinen. Jokainen suomalainen tuntee
Saarenmaan valssin, ja Hiidenmaa on tullut tutuksi mm. Aino Kallaksen kirjojen kautta.
Myös Kihnu, Ruhnu, Muhu, sekä meitä lähinnä olevat Prangli ja Naissaari ovat monille
tuttuja. Vaikka Virossa onkin Suomea vähemmän asuttuja saaria, ovat ne pinta-alaltaan
ja asukasluvultaan suuria.

Viron saaristolla on edessään suuria kehittämishaasteita. Saaristoasiain neuvottelukuntamme
on valmis välittämään sitä kokemusta ja osaamista, jota me suomalaiset oman
saaristomme kehittämisessä olemme saaneet. Kokemusten välittäminen voi tapahtua joko
neuvottelukunnan tai tärkeimpien yhteistyökumppanien, viranomaisten ja tutkimus- ja
kehittämislaitosten kautta.

Jo nyt on käytännön yhteistyö aloitettu. Esimerkiksi Turun yliopisto on perustanut
toimipisteen Kuresaareen ja Pärnussa on Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskus. Pidä
saaristo siistinä -yhdistys edustaa ympäristöhallinnon sektoriin kuuluvaa toimintaa.
Olemme kiinnostuneita kuulemaan Viron saaristoa ja yhteistä merellistä ympäristöämme
koskevia puheenvuorojanne, näkemyksiänne ja kehittämissuunnitelmianne. Tarkoituksena
on myös, että teidän puheenvuorojenne lisäksi mukana olevat suomalaiset viranomaiset
esittävät omaa keskinäistä yhteistyötään sekä näkemyksiään tulevista
yhteistyömahdollisuuksista kanssanne.

Koska Viron saaristomatkailusta voi tulla hyvin tärkeä osa maanne matkailua, on
perusteltua lähteä liikkeelle systemaattisesti ja perusteellisesti. Viron saaristomatkailun
kehittäminen ja sen osana vene- ja laivasatamiin ja -väyliin liittyvät asiat saattaisivat olla
ensimmäisiä saaristoyhteistyön kohteita. Kehittämissuunnitelman tavoitteena tulee olla
muun muassa Itämeren kattava, veneilyä ja risteilylaivoja palveleva verkosto
markkinointiyhtiöineen, josta olisi hyötyä molempien maiden saaristoalueille. Laivayhteyksien
aikaansaaminen Suomen ja esimerkiksi Saarenmaan välille on yksi rohkea tavoite.

On selvää, että matkailualan, niin kuin minkä tahansa alan yritystoiminnan kehittäminen
edellyttää pitkäjänteisyyttä. Uskon, että myös suomalaisten tarjoama koulutusyhteistyö
liikkenjohdon, tuotekehittelyn ja markkinoinnin aloilla voi olla virolaisile yrityksille
hyödyksi. Tällä alueella vahvaa osaamista edustaa Turun yliopisto, joka on Suomessa
ollut aktiivinen ja osaava saaristoalueiden kehittäjä.

Suomen puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen mielenkiinto yhteistyöhön naapurinsa
kanssa merialueisiin liittyvissä asioissa on luonnollista. Tähän yhteyteen sopii varmasti,
että hieman valaisen Suomen puolustusvoimien asemaa ja periaatteita saaristoalueillamme.
Puolustusvoimat pyrkii elämään saaristossa hyvässä sovussa paikallisten asukkaisen
kanssa; ja tämähän on syrjäisissä ulkosaarissa menestyksellisen toiminnan ehto.
Rannikkotykistöjoukkojen henkilökunta asuu perheineen ulkosaaristossa toimipaikoillaan,
mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi totutettaessa nuoria varusmiehiä saariston
erikoisolosuhteisiin. Elävä, asuttu saaristo tukee osaltaan hyvin maanpuolustusta.
Puolustusvoimien henkilöstöllä ja heidän perheillään on suuri merkitys myös saaristokuntien
veronmaksajina. Heidän tuomansa lisätulot varmistavat monien palvelujen, kuten
kauppojen, koulujen ja kirjastojen, ylläpidon harvempaan asutuilla alueilla.

Saaristoalueiden rauhan säilymisen ja asukkaiden turvallisuuden kannalta on erityisen
tärkeää, että merivalvonta toimii tehokkaasti ja nopeasti. Näin pystytään pitämään
illegaali toiminta hallinnassa ja toimimaan nopeasti meri hätätapauksissa. Mielestäni
Suomen puolustusvoimat ovat onnistuneet tavoitteessaan olla yksi osa toimivaa
saaristoyhteiskuntaa.

Saariston kehittämiseen tarvitaan ympäristöpolitiikkaa. Sekä Suomen että Viron saaristot
ovat uskomattoman kauniita ja ainutlaatuisia. Ne antavat elämyksiä, virkistävät ja innoittavat
meitä kaikkia. Nyt Itämeren rantojen avautuessa matkailijoille saaristoihin kohdistuva
kiinostus ja paine tulevat edelleen kasvamaan.

Olen todella huolestunut Itämeren luonnon tilanteesta. Pahin ongelma lienee
ravinnekuormitus. Ravinteiden, lähinnä typen ja fosforin päästöt kiihdyttävät levien ja muiden
kasvien kasvamista. Kasviplanktonien tuotanto onkin lisääntynyt tällä vuosisadalla 30 - 70
prosenttia. Itämeren rehevöityminen ylittää nyt kaikki kohtuuden rajat.

Kaikki Itämeren valtiot tunnustavat ympäristöongelmat. Ja kaikki yrittävät panostaa niiden
hoitoon. Riittävien taloudellisten voimavarojen löytäminen on kuitenkin vaikeaa. Suomella
on ollut, ja Virolla on ymmärrettävästä syystä vielä vaikeampaa. Itsenäinen Viro sai
valtavan ympäristöongelman perinnöksi Viron sosialistiselta neuvostotasavallalta, joka
silmät kiinni tuhosi luontoaan ja vesistöään.

Ympäristöasiat on kuitenkin hoidettava. Luonto ei odota parempia talodellisia suhdanteita.
Se on oltava ensimmäisen asteen kysymys kun erilaisia poliittisia pulmia punnitaan
keskenään. Ympäristöongelmat on hoidettava nyt. Luonto lyö takaisin, ja joka kerta yhä
kovempaa.

Suomi on ollut mukana pelastamassa Itämerta 1970-luvulta alkaen. Maamme on mm.
solminut ympäristönsuojelusopimuksen Viron kanssa. Ympäristöyhteistyö Itämeren alueella
on keskeisellä sijalla Itä- ja Keski-Eurooppan toimintaohjelmassamme. Lähivuosien
tärkemmistä ongelmakohdista on sovittu Helsingissä noin vuosi sitten koko Itämeren
alueen kattavassa ympäristönsuojeluohjelmassa.

Ohjelmassa on määritelty noin 130 merkittävää hanketta, joiden toteuttaminen riippuu nyt
rahoitusten järjestymisestä. Hankkeiden kokonaiskustannukset ovat noin 100 miljardia
markkaa. Haluan korostaa sitä, miten tärkeää on saada kansainväliset rahoituslaitokset
osallistumaan näiden hankkeiden rahoittamiseen.

Ympäristöyhteistyö Suomen ja Viron välillä tapahtuu nyt leveällä rintamalla. Valtiovallat
avustavat sitä eri muodoin. Esimerkkinä voidaan mainita Tallinnan jätevedenpuhdistamon
biologisen vaiheen rakentaminen, joka on aloitettu alkuvuodesta. Hankkeen kustannusarvio
on 31 miljoonaa markkaa, josta Suomen osuus on 9,7 miljoonaa markkaa. Hankeen
toteutuessa Suomenlahteen kohdistuva orgaanisten aineiden määrää vähenee noin
kolme neljännestä vuoden 1991 tasosta.

Suurin osaa saaristoon liittyvistä ympäristöhankkeista on tapahtunut ns. alueyhteistyönä,
jolloin yhteistyökumppaneina ovat läänit ja kunnat, mutta myös epäviralliset ympäristöyhdistykset.

Suomen tavoite on edistää tällaista paikallistason suoraa yhteistyötä. Mielenkiintoisena
esimerkkinä haluan mainita Suomen Luonnunsuojeluliiton ja Eesti Looduskaitse
Selstin yhteistyöprojektin, joka on Orissaaren kurssikeskus Saarenmaalla.

Hyvät ystävät,

suunnittelette Virolle oman saaristolain säätämistä. Oman lakimme aikaansaamien
myönteisten vaikutusten pohjalta voimme suositella vastaavaa lakia maallenne ja
parhaan kykymme mukaan avustaa sen laatimisessa. Lain tarve ja soveltuvuus Virolle
Teidän on kuitenkin itse harkittava oman maanne kehittämissuunnitelmien ja
harjoittamanne aluepolitiikan puitteissa.

Toivon, ja olenkin varma, että tästä tapaamisestamme tulee miellyttävä ja idearikas
tilaisuus, joka saattaa maidemme välisen yhteistyön hyvään alkuun.

Lisää kirjanmerkki