Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe presidenttiehdokkaiden tulevaisuuspaneelissa Rakentajan Nykypäivä -konferenssissa Helsingissä 9.9.1993

HERÄTYS SUOMI - MITEN MONTUSTA NOUSUUN

Hallituksen talouspoliittinen doktoriini on perustunut valtion velan
kasvun pysäyttämiseen ja vaihtotaseen saamiseen ylijäämäiseksi.
Tämän takia vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä on parannettu.
Positiivisia tuloksia valitusta linjasta on jo osoitettavissa, tervehtyminen
tapahtuu oikeaoppisesti. Kauppataseen nopeasti kasvava
ylijäämä on muuttamassa myös vaihtotaseen ylijäämäiseksi ja
koko ulkomainen nettovelka alkaa supistua. Valtion velka kasvaa
kuitenkin edelleen - jopa odotettua nopeammin - ja uhkaa nousta
aina 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoden 1998 tienoilla.
Velan kasvun pysäyttäminen edellyttää valtion budjetin menokehysten
tiukkaa noudattamista.

Kansantaloutemme on kuitenkin juuttumassa pitkäaikaisen suurtyöttömyyden
karikkoihin. Sen seurauksena kotitalouksien ostovoima
supistuu edelleen ja kotimainen kysyntä vähenee tänä vuonna
7 - 8 prosentilla. Työttömyys on noussut niin korkealle tasolle,
ettei maamme perinteisesti korkeaa työttömyysturvaa kyetä enää
kauan rahoittamaan. Suomesta on muodostumassa kaksijakoinen,
yhä polarisoituva yhteiskunta. Väestö on jakautumassa kahteen
luokkaan: työssäkäyviin ja työttömiin. Yhä harvemmat tekevät yhä
enemmän. Teollisuudessa kaksijakoisuus korostuu: vienti vetää,
kotimaa, ja erityisesti rakentaminen, syöksyy edelleen. Sama
polarisoituminen näkyy myös ammattiyhdistysliikkeessä. Vientiteollisuuden
työntekijät vaativat palkankorotuksia, kun taas kotimaisten
elinkeinojen ja julkishallinnon työntekijät asettavat päätavoitteekseen
palkkojen alentumisen estämisen. Olemme ajautumassa
tilanteeseen, jossa suurtyöttömyyden aiheuttamat yhteiskunnalliset
levottomuudet voivat kärjistyä.

Vientiteollisuuden voimakaskaan volyymin lisäys ei pysty poistamaan
suurtyöttömyyttä. Työttömyyslukujen lasku on mahdollistuu
vain kotimarkkinateollisuuden ja palvelusektorin elpymisen kautta.
Näissä oloissa talouspoliittista suuntaa on tarkistettava investointeja
ja kotimaista kysyntää stimuloiviksi. Vaihtotaseen kääntyminen
positiiviseksi antaa siihen edellytyksiä.

Suomen rakennusala taistelee tänään elämästä ja kuolemasta.
Rakentamisen kannalta on ratkaisevaa, että investointien jatkuva
lasku saadaan pysähtymään ja käännettyä nousuun. Vaikka
merkkejä tästä ei vielä ole, edellytykset alkavat olla olemassa.
Korkotaso on jatkuvasti laskenut, markka vahvistunut, pörssikurssit
nousevat ja teollisuuden rahoitusasema on olennaisesti parantunut.
Aleneva korko on välttämätön perusedellytys investointien
käynnistymiselle. Sitä ei saa vaarantaa talous- tai
työmarkkinapolitiikalla.

Korkoelvytys ei riitä kotimaisen kysynnän lisäämiseen. Sen lisäksi
on tuloverotusta kevennettävä mahdollisuuksien sallimalla aikataululla.
Sen keventäminen on välttämätöntä myös siksi, että näin
korkea verotus on muodostumassa työnteon esteeksi kotimaassa
ja johtaa helposti työvoiman ja työnantajien siirtymiseen halvemman
verotason maihin.

Investointien käynnistymisen eräs keskeinen edellytys niin yritysten
kuin yksityisten kansalaistenkin kannalta on uskon palautuminen
Suomen talouteen ja sen nousumahdollisuuksiin. Rakennusalan
suurten ja nopeiden kerrannaisvaikutusten takia tulisi juuri
rakentamisen kysyntää elvyttää ja siten luoda uskoa nousuun.
Varsinkin kun tämä olisi mahdollista tehdä pääosin verotuksellisin
keinoin, budjetin sisäisin siirroin sekä ulkopuolisen rahoituksen
avulla - ilman valtion merkittävää lisävelkaantumista.

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia keinoja. Toimenpiteinä
voisivat tulla kysymykseen yksityisten asuntojen korjaustoiminnan
ja pientalojen rakentamisen tukeminen verohelpotuksin, jolloin
asunnon omistaja voisi vähentää tuloistaan osan maksamistaan
palkoista. Toisena mahdollisuutena olisi uusien vuokra-asuntojen
vuokratulon verovapaus määräajaksi. Nämä järjestelyt eivät
aktiviteetin kasvun aiheuttamien verotulojen lisäyksen takia rasittaisi
kassaa. Sellaiset infrastuktuuri-investoinnit, jotka tukevat
elinkeinoelämää ja jotka pitäisi joka tapauksessa toteuttaa lähivuosina,
voitaisiin käynnistää välittömästi. Niiden rahoitusta voitaisiin
pitkälti hoitaa ulkopuolisin varoin.

Rakentamisen perustarve on säilynyt. Kun tänä ja ensi vuonna
talonrakennustuotannon aloitukset jäävät alle 20 miljoonan
kuutiometrin, on sen volyymi vuosikymmenen lopulla rakennusalan
selvitysten mukaan 30 - 35 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Tämä merkitsee 50 - 70 prosentin kasvua nykytilanteesta. Tällä
vauhdilla purkautuva kapasiteetti rakennusalalla tulee silloin
olemaan liian pieni. Alalta poistuu nyt osaavia yrityksiä ja
ammattitaitoista työvoimaa, jonka korvaaminen johtaa jälleen epäterveisiin
kuumentumisilmiöihin: kustannustason ja hintojen nousuun. Tässä
vaiheessa tulisikin myös valtiovallan ryhtyä toimiin, jotta rakentamisen
tarve voitaisiin muuttaa ostovoimaiseksi kysynnäksi ja siten
loiventaa nykyistä alamäkeä ja vastaavasti hillitä tulevaa nousua.
Nämä toimet pienentäisivät samalla ongelmaksi muodostunutta
pimeän talouden osuutta rakentamisessa.

Toinen mahdollisuus hidastaa resurssien purkautumista rakennusalalla
on kasvattaa voimakkaasti sen vientiä. Tapahtuneiden
kurssimuutosten, tuotannon tehokkuuden kasvun ja kilpailijamaiden
yksikkökustannusten nousun takia tehdasteollisuuden kilpailukyky
kasvoi viime vuonna 30 prosenttia. Hintakilpailukykymme on
tällä erää ainutkertainen. Sitä on hyödynnettävä nopeasti ennen
kuin heikko investointitoiminta, pitkäaikaistyöttömyys ja vahvojen
valuuttojen heikkeneminen vaarantavat reaalisen kilpailukyvyn
säilymisen. Rakennusalan yritysten on nyt syytä suunnata voimakkaasti
vientiin; niidenkin, jotka eivät vielä ole sitä tehneet. Koska
useimmat alan yritykset ovat pieniä ja yksinään liian haavoittuvia
suurempiin vientiponnistuksiin, viennin lisääminen vaatii
ennakkoluulotonta yhteistyötä kotimaisten kilpailijoiden kanssa sekä valtion
panostusta vientimarkkinoihin.

Lopuksi haluaisin kuitenkin painottaa sitä, että tärkein rakennuskohde
näin syvän laman Suomessa on sovun ja yhteisymmärryksen
rakentaminen. Vain yhteistuumin voimme nousta "montusta"
nousuun.

Lisää kirjanmerkki