Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puheenvuoro hänen vastaanottaessaan rauhanturvatyöryhmän selvityksen 15.9.1993 klo 15.00

Viimeaikainen keskustelu on hämmästyttänyt minua. Termi
rauhaanpakottaminen on vakiintunut monen suuhun ikäänkuin
jo käytännössä esiintyväksi toimintamuodoksi. Kuitenkin
tällaisia yhden osapuolen pakottamiseen tähtääviä operaatiota
on harvassa, Korean kriisiä, Persianlahden sotaa ja
Somaliaan tehtyä iskua lukuunottamatta. Hanakasti on nähty,
että tämä olisi se malli, johon suomalaisia oltaisiin
lähettämässä.

Epäselvyyksien poistamiseksi ja toimintalinjamme määrittämiseksi
tulevaisuudessa on välttämätöntä, että kysymys Suomen
roolista rauhanturvaamistoiminnassa selvitetään
perusteellisesti. Työryhmän raportti täyttää tämän vaatimuksen
erinomaisella tavalla.

Kuten puheenjohtaja jo totesi, rauhanturvaamistoiminta on
muuttunut. Enää ei ole selvää, että toiminta voidaan
toteuttaa osapuolten suostumuksella ja käyttäen mahdollisimman
vähän voimaa. Kun 10 vuotta sitten valmisteltiin nyt
voimassa olevaa rauhanturvaamislakia, se säädettiin
olosuhteissa, joissa rauhanturvaaminen oli vakiintunut
tarkoittamaan toimintaa, jossa joukot toimivat tehtävissä ja
olosuhteissa, joista konfliktin osapuolten kanssa on sovittu.
Ei ole oikein, että lain kirjainta venytettäisiin tavalla
joka ei vastaa sen alkuperäistä ajatusta. Lakia onkin tämän
vuoksi tulkittu niin, ettei se salli osallistumista sellaiseen
toimintaan, joka ei perustu kaikkien konfliktin osapuolten
yhteisymmärrykselle tai johon voi sisältyä
aseellisen voiman tai muun pakon käyttöä jotain osapuolta
vastaan. On oikein, että eduskunta saa ottaa asiaan kantaa
mikäli hallitus päätyy rauhanturvaamislain muutosesitykseen.

Työryhmä on kiinnittänyt huomiota uusien toimintamuotojen
mukanaan tuomiin muutoksiin. Vahvemmin varustetut ja suojatut
joukot, jotka toimivat kriisialueella ovat meille verrattomasti
nykytoimintamuotoja kalliimmat. Myös mahdollisuus
toiminnan vaatimiin uhreihin kasvaa. Ainoastaan hyvällä
koulutuksella ja varustuksella voidaan riskit minimoida.
Tämän suomalaiset ovat onnistuneet tekemään jo kaikissa
niissäkin operaatioissa, joihin olemme tähän mennessä
osallistuneet. On myös luonnollista, että mikäli osallistutaan
vaikeampiin ja vaarallisempiin operaatioihin, niin myös
henkilöstölle tulee maksaa nykyistä selvästi korkeampaa
palkkausta. Puolustusministeriö edellyttää, että mikäli
poliittisessa päätöksenteossa katsotaan olevan Suomen edun
mukaista lähteä vaikeampiin olosuhteisiin, niin tähän
toimintaan on vastaavasti saatava enemmän resursseja.
Haluan erityisesti korostaa sitä, että työryhmä ei ehdota
Suomen osallistumista valtioihin kohdistuvaan sotilaalliseen
pakottamiseen, suomalaisia poikia ei tulla lähettämään
ulkomaille sotimaan.

Kiitän työryhmää lyhyehkössä ajassa tehdystä perusteellisesta
työstä. Olen valmis tukemaan työryhmän ehdotuksia ja
viemään asiaa niiden mukaisesti eteenpäin.

Lisää kirjanmerkki