Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin esitelmä Turvaa terveydenhuollon taso -seminaarissa torstaina 28.9.1993 klo 16.15 Klaukkalassa

Esitelmäni aihe: "Suomen sotilaspoliittinen asema ja
kriisivalmiutemme" on, paitsi hyvin mielenkiintoinen ja
miksi ei ajankohtainenkin, myös erittäin laaja.
Käytettävissä oleva aika pakottaa minut näin ollen
keskittymään etupäässä otsikon jälkimäiseen
kokonaisuuteen, kriisivalmiuteemme.

Sotilaspoliittisesta asemastamme kuitenkin ensin
muutama sana. Kuten hyvin tiedätte ympäristössämme
on muutamien viime vuosien aikana tapahtunut paljon.
Neuvostoliiton hajoaminen, Baltian maiden itsenäistyminen
ja venäläisten joukkojen vetäytyminen
itäisestä Keski-Euroopasta ovat tietysti olleet omiaan
vaikuttamaan meidänkin asemaamme. Näiden tapahtumien
seurauksena venäläisten joukkojen
määrä lähialueillamme on lisääntynyt ja Baltian alueelle
on, ainakin aikaisempaan tilanteeseen
verrattuna, syntynyt sotilaallinen tyhjiö. Lisäksi voidaan
todeta, että Kuolan alueen
merkitys Venäjän kannalta on kasvanut, ja kasvaa
edelleen mikäli START II-sopimus ratifioidaan.

Perusasetelma ei, näistä sinänsä dramaattisista
tapahtumista huolimatta, ole muuttunut. Olemme
edelleen suurvallan naapuri ja pyrimme edelleen
ylläpitämään ympäristömme nähden uskottavaa,
itsenäistä puolustusta. Uudet epävarmuustekijät
Euroopan turvallisuusjärjestelmän muutokseen ja
erityisesti Venäjän tulevaan kehitykseen liittyen
ovat kuitenkin tosiasioita. Pohjolan vakaan
tilanteen säilyminen on kaikkien alueen maiden
yhteinen etu.

Pidän hyvin tärkeänä sitä, että toimiva
keskusteluyhteys venäläisen osapuolen kanssa jälleen on
aikaansaatu. Vaikka emme koekaan rajantakaisia
joukkoja suoranaisena uhkana, meitä luonnollisesti
kiinnostaa niiden määrä ja laatu sekä suunnitelmat
niiden käytöstä ja mahdollisesta uudelleen
sijoittamisesta. Keskusteluja aiheesta on käyty
eri tasoilla ja toivon niiden jatkuvan
vastaisuudessakin.

Haluan tässäkin yhteydessä korostaa, että nyt ei
vielä ole ratkaisujen aika koskien turvallisuuspolitiikkamme
suuntautumista tulevaisuudessa.
Asian käsittelylle olisi kuitenkin eduksi jos
aiheesta käytäisiin laaja ja perusteellinen
periaatekeskustelu ennen vuosikymmen puoliväliä,
jonka jälkeen ratkaisuja mahdollisesti on tehtävä.

Kriisivalmiuttamme on pyritty kehittämään
pitkäjänteisesti kaikilla sektoreilla. Edellä mainitut
maailmanpoliittiset tapahtumat eivät näin ollen
suoranaisesti ole vaikuttaneet tähän kehitystyöhön.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö
ympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia seurattaisi
ja otettaisi huomioon. Tästä voidaan esimerkkinä
mainita säteilynvalvontaverkoston laajeneminen
ja -valmiuden nopea parantuminen viime
vuosina.

Syksyllä 1991 kriisivalmiudessamme tapahtui eräs
suuri ja myönteinen muutos, joka ei vaatinut
mittavia aineellisia resursseja ja johon julkisuudessa
kiinnitettiin suhteellisen vähän huomiota:
Valmiuslainsäädännön kokonaisuudistus
astui voimaan. Tätä uudistusta ajettiin, odotettiin,
vastustettiin ja toivottiin yli kymmenen
vuotta. Vuosikausien valmistelun jälkeen lopulta
kahden hallituksen ja kahden eduskunnan
myötävaikutuksen vaatinut työ saatiin päätökseen.
Kriisien hallinnalle on demokratiassakin välttämätöntä,
että kaikelle toiminnalle on voimassaoleva
lainsäädännöllinen perusta. Toimintavarma
järjestelmä on mahdollista rakentaa vain voimassa
olevien lakien pohjalle. Syksyyn 1991 asti
vallinnut puutteellinen lainsäädäntö ja sen
täydennyksiksi suunnitellut "kassakaappilait" eivät
vastanneet todellisia vaatimuksia. Puutteelliset,
etten sanoisi olemattomat, mahdollisuudet säädellä
valmiutta riittävän joustavasti, kunkin tilanteen
vaatimalla tavalla, koettiin erityisenä
hankaluutena.

Valmiuslaki ja puolustustilalaki luovat hyvän
perustan yhteiskunnan eri alojen varautumiselle
poikkeusoloihin. Ensimmäistä kertaa meillä on nyt
asetettu kaikille viranomaisille lakiin perustuva
velvollisuus varautua poikkeusolojen varalle.
Valmiuslaki antaa lainsäädännöllisen perustan
kriisinhallinnalle. Erityisesti puolustusvoimien
materiaalista valmiutta voidaan kohottaa joustavasti
lain nojalla ja luoda siten välttämätön
toimintakyky. Valmiuslain määrittelemissä
poikkeusoloissa voidaan määrätä tehtäväksi sellaisia
palveluita sekä luovutettavaksi sellaisia tavaroita,
rakennuksia ja kiinteää omaisuutta, jota
ei ole tarkoituksenmukaista hankkia puolustusvoimien
omistukseen jo normaalioloissa.

Sotatilalain korvaava puolustustilalaki sääntelee
viranomaisten keskinäiset toimivaltasuhteet aiempaa
tarkoituksenmukaisemmin. Puolustusvoimien
kannalta on oleellista, että siviiliviranomaiset
hoitavat välttämättömät tehtävänsä kaikissa oloissa
ja antavat puolustusvoimille tarvittaessa
virka-apua.

Valmiuslainsäädännön uudistuksessa on, aivan
oikein, kiinnitetty erityinen huomio eduskunnan
vaikutusmahdollisuuksien takaamiseen. Nyt luotu
järjestelmä antaa mahdollisuuden toimia nopeasti
puolustusvoimille annetun tehtävän täyttämiseksi,
mutta turvaa samalla kansanvallan.

Kaikilla viranomaisilla on siis lakiin nojautuva
velvollisuus varautua poikkeusoloja varten.
Puolustushallinnon osalta on edetty siihen
vaiheeseen, että "Valmius- ja puolustustilalakeihin
liittyviä asetuksia ja valtioneuvoston päätöksiä
laatimaan asetettu työryhmä" sai mietintönsä
valmiiksi kesäkuussa 1993. Työtä jatketaan alemmissa
johtoportaissa ja mietinnön pohjalta on
tarkoitus laatia hyvinkin käytännönläheiset
toimenpideohjeet suoritusportaalle.
Kriisivalmius on laaja käsite johon, sotilaallisen
maanpuolustuksen lisäksi, on luettava myös
taloudellinen varautuminen, pelastuspalvelu ja
väestönsuojelu, tiedotustoiminta sekä toimet
sosiaali- ja terveyshuollon, yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden sekä viesti- ja teletoiminnan
aloilla. Jokainen näistä aloista olisi sinänsä
oman esityksensä arvoinen.

Taloudellinen maanpuolustus luo, vähänkin
pidemmällä tähtäimellä asiaa tarkasteltaessa, tietysti
perustan kaikelle muulle toiminnalle. Sotilaallisenkin
maanpuolustuksen kannalta sellaiset
tekijät kuin esimerkiksi energian saatavuus,
elintarvikehuolto ja sotatarviketeollisuuden
toiminta ovat ratkaisevia. Puuttumatta
yksityiskohtiin haluan tässä yhteydessä vain todeta, että
taloudellisen maanpuolustuksen alalla on viime
vuosikymmeninä tehty paljon hyödyllistä työtä.
Sekä lakisääteisten velvoitteiden, että
vapaaehtoisen osallistumisen perusteella on valmisteltu
suuria määriä toimenpiteitä, joiden avulla
taloudellinen varautumisemme voidaan todeta olevan
vähintäänkin tyydyttävällä tasolla.

Esimerkkeinä voisin mainita vaikkapa erittäin
yksityiskohtaiset energian säästösuunnitelmat tai
puolustustaloudellisen suunnittelukunnan
elintarvikepoolissa tehdyt keskireseptit poikkeusolojen
elintarviketuotantoa varten. Luetteloa voisi
tarvittaessa jatkaa hyvinkin pitkään. Se ei
kuitenkaan ole tarpeen, tärkeintä on huomata, että
varautumisemme ei ole yleisluontoisten julistusten
tai suunnitelmien varassa vaan käytännönkin
yksityiskohtiin on päästy. Muussa tapauksessa
kysymys olisikin tietysti pitkälti itsensä
pettämisestä.

Maailmanlaajuisen kaupan ja valtioiden yleisen
keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen asettavat
luonnollisesti varautumisemme suhteen tiettyjä
rajoituksia. Kysymys on siitä, kuinka suuria,
usein taloudellisesti tuottamattomia, taloudellisia
panostuksia me olemme valmiit tekemään varautumisemme
hyväksi.

Terveydenhuollon alalla ja siihen läheisesti
liittyvillä toimintasektoreilla varautumista
poikkeusoloihin on myöskin valmisteltu. Pääsääntö
on, että poikkeusolojen terveydenhuolto rakentuu
normaaliaikojen järjestelmän varaan. Yleisen
terveydenhuollon, siis kansanterveys- ja
sairaalajärjestelmän sekä ympäristöterveydenhuollon,
rinnalle rakennetaan silloin
kenttälääkintäjärjestelmä, joka on puolustusvoimien vastuulla.
Valmiuslaissa on erityisesti huomioitu
terveydenhuollon järjestelyt poikkeusoloissa. Lakiin
sisältyy valtuudet työvoiman käytöstä ja
terveydenhuollon laitosten käytöstä väestön
terveydenhuollon turvaamiseksi poikkeusoloissa. Valtioneuvosto
voi valmiuslain nojalla valvoa ja säännöstellä
tavaroiden tuotantoa ja jakelua sekä velvoittaa
hoitolaitosten lisäksi, lääketehtaita,
lääketukkukauppaa ja apteekkeja sekä yritystä, joka
toimii terveydenhuollon alalla, laajentamaan,
muutamaan tai siirtämään toimintaansa.
Puolustustilalaissa on annettu toimivaltuuksia
sotilaallisen ja taloudellisen maanpuolustuksen
toimintaedellytysten turvaamiseksi puolustustilan
aikana.

Terveydenhuollon valmiussuunnittelu tapahtuu
sosiaali- ja terveysministeriön johdolla.
Valmiussuunnittelu kattaa varautumisen normaaliaikojen
suuronnettomuuksiin ja muihin erityistilanteisiin
sekä suunnitelmat terveydenhuollon toimintojen
ylläpidosta, käytöstä ja laajentamisesta
poikkeusoloissa.

Käytännössä terveydenhuollon toimintojen sopeuttaminen
poikkeusolojen vaatimuksia vastaaviksi
toteutetaan laajentamalla terveyskeskusten ja
sairaaloiden lääkinnällistä pelastustointa ja
hoitokapasiteettia. Tämä edellyttää henkilöstö-,
materiaali- ja tilajärjestelyjä. Sairaansijoja on
Suomessa, verrattuna muihin teollistuneisiin
maihin, käytettävissä runsaasti, ne ovat hyvin
varustettuja ja sijaitsevat poikkeusoloja ja
väestön jakaantumista ajatellen oikeille alueilla.
Vaatimuksena pidetään, että potilas on saatava
vammojen edellyttämään hoitoon valtakunnan
kaikissa osissa kuuden tunnin kuluessa.
Tehostettuun valmiuteen siirryttäessä, jonka on
voitava tapahtua 2 vuorokauden kuluessa,
sairaanhoitolaitokset lisäävät sairaansijojensa määrää
25 %:lla ja varmistavat niiden käytön
materiaalikulutuksen ja henkilöstön suhteen. Täysvalmiuteen
on voitava siirtyä 2-6 vuorokauden kuluessa.
Sairaanhoitolaitosten on valmisteltava oma
laajentamisensa tai evakuoimisensa uhkaennusteiden
mukaisesti. Kokoonpano on täydennettävä jatkuvaan
työskentelyyn kykeneväksi.

Poikkeusoloissa terveysvalvontaa tehostetaan ja
varaudutaan erityisesti kemiallisten-, säteily-
ja epidemiatilanteiden varalle yhteistyössä
elintarvike-, ympäristö- ja vesiviranomaisten kanssa.
Puolustusvoimat pystyy muutamassa vuorokaudessa,
valmiuslain valtuuksien käyttöönoton jälkeen,
perustamaan rauhan ajan terveydenhuoltojärjestelmänsä
lisäksi kenttälääkintäjärjestelmän. Puolustusvoimiin
sijoitetaan poikkeusoloissa enimmillään
noin 1 800 lääkäriä ja 2 000 sairaanhoitajaa.
Kenttälääkinnän sisältöä ja ammatillisia
ratkaisuja on kehitetty systemaattisesti sekä
uusittu sen mukaisesti kenttälääkintävarusteet.
Kenttälääkintämme on nyt ajan tasalla ja
tarkoituksenmukainen Suomen oloihin»
Kenttälääkinnän materiaalinen valmius on kohentunut
ratkaisevasti 1980-luvulla aloitettujen hankintojen
myötä. Joukkosidontapaikan toimintaportaassa,
siis maastossa käytettäviksi tarkoitetut
hoitovälineet ja -materiaali ovat pääosin jo
tyydyttävällä tasolla. Kenttäsairaaloiden osalta
materiaalin hankinnat ovat vielä kesken. Huonosti
säilyvää mutta hoidossa välttämätöntä
kulutusmateriaalia, mukaan luettuna lääkkeitä, ei sitä
vastoin ole hankittuna varastokierrätykseen
kenttälääkintää varten. Tämän puutteen korjaamiseksi
tutkitaan eri vaihtoehtoja. Kenttälääkintäjärjestelmämme
on tällä hetkellä sekä materiaalin, että
henkilöstön osalta kansainvälisestikin korkealla tasolla.

Hyvät kuulijat!

Tämän esityksen puitteissa ei ole ollut mahdollista
kattavasti käsitellä sen paremmin
sotilaspoliittista asemaamme kuin kriisivalmiuttammekaan.
Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla
käytetään suurelta osin näihin aiheisiin kolme
työviikkoa, joten toivon, että puutteellinen
esitykseni nähdään tätä taustaa vasten.
Tärkeintä, kriisivalmiudesta puhuttaessa, on
muistaa, että sen ylläpitäminen ja parantaminen
aina edellyttää useiden viranomaisten, järjestöjen
ja muiden tahojen yhteistoimintaa. Kyse on
varsin monitahoisesta toiminnasta, joka edellyttää
paitsi kykyä myös tahtoa toimia yhteisten
päämäärien hyväksi. Kriisivalmiudesamme on tiettyjä
puutteita mutta voidaan kuitenkin sanoa,
että järjestelmä ja mekanismit ovat olemassa. Nyt
on lähinnä kysymys siitä kuinka paljon voimavaroja
me siihen olemme valmiit uhraamaan. Kriisivalmiutta
ei, kuten ei sotilaallista maanpuolustustakaan,
ole mahdollista suurillakaan panostuksilla
lyhyessä ajassa polkaista tyhjästä tarpeen
tullessa. Siitä on pidettävä huolta pitkällä
tähtäimellä. Tämän me olemme käsittääkseni
varsin hyvin viime vuosikymmeninä ymmärtäneet.

Lisää kirjanmerkki