Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ministeri Elisabeth Rehn Taivassalossa Silakrysäys-tapahtumassa 3.7.1993 klo 11


Hyvät naiset ja herrat

Täällä saariston ja meren ympäröimässä Taivassalossa
on luonnollista puhua saaristosta, merestä
ja kaloista.

Saaristo on uskomattoman kaunis ja ainutlaatuinen
osa Suomea, joka antaa elämyksiä, virkistää ja
innoittaa meitä kaikkia. On mielenkiintoista
havaita, miten saaristoon kohdistuva kiinnostus
on muuttumassa maailmanlaajuiseksi.
Aluksi saaristossa oli vain pysyvää asutusta.
Saaristolaisten elämä oli vapaata, mutta raskasta.
Vähitellen saaristo alkoi kiinnostaa
kaupunkilaisiakin. He etsivät rentoutumispaikkoja
kauniissa luonnossa. Tänään meidän on katsottava
saaristoa eurooppalaisesta näkökulmasta. Pidämme
sitä upeimpana ja houkuttelevimpana luonto- ja
kulttuurimaisemanamme. Ja jo huomenna voimme
tavata saaristostamme kiinnostuneita henkilöitä
maapallon toiselta puolelta. Me saamme varautua
siihen, että saaristoon kohdistuva kiinnostus ja
paine kasvavat.

Suomi on tuhansien saarien maa. Jos saareksi
hyväksytään kaikki veden ympäröimät 100 neliömetrin
suuruiset maaalueet Suomessa on 179 584 saarta.
Arkipelago-tyyppisiä saaristoalueita löytyy
Euroopassa lähinnä Kreikassa, Skottlannissa,
Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Ja nämäkin alueet
ovat hyvin erilaisia. Suomen saaristo on
ainutlaatuinen.

Jos ajatellaan saaristoamme eurooppalaisesta
näkökulmasta, niin kaikista tärkein asia on
luonnonmaisema ja yksinäisyys. Ne ovat melkoisia
kokemuksia keski- ja eteläeurooppalaisille.
Samalla on selvää, että nimenomaan nämä elementit
tekevät saaristosta erittäin haavoittuvan.
Massaturismi Kanaarian saarten mallin mukaan ei ole
ajatuksenakaan hyväksyttävissä. Mutta turismivirtojen
kanavoimista saaristoomme kohtuullisesti
olisi varmasti jopa toivottavaa.
Jostain syystä Suomen matkailuponnistukset
pääsääntöisesti kohdistuvat Lappiin, festivaaleihin
ja saunaan. Saariston luonnonrauhaa ja -kauneutta
on käytetty yllättävän vähän Suomi-kuvan
markkinoinissa.

Saariston ja saaristolaisten kannalta matkailu
voisi tuoda merkittäviä lisäansiomahdollisuuksia.
Mutta on aivan selvää, että mitään ei tapahdu
itsestään. On luotava yhteistyössä kokonaisia
matkailupaketteja. On hoidettava kuljetukset,
majoitukset, kalastukset, soutumahdollisuudet
jne. On oltava taito palvella ruotsiksi, englanniksi
ja saksaksi. Tällä saralla meillä kaikilla
on melkoinen haaste.

Lisääntynyt rantojen rakentaminen ja tietoiset
luonnonsuojelu- ja ymäristövaatimukset sekä
virkistyskäyttö johtavat siihen, että kaiken
saaristossa ja rannikolla tapahtuvan rakentamisen tulee
pohjautua vahvistettuihin yleiskaavoihin. Ainoastaan
vahvistettu yleiskaava antaa riitävän juridisen
pohjan kaavan toteuttamiselle.
Kun ihmisiä on paljon saaristossa, se merkitsee
myöskin lisääntyvää luonnon kulumista ja likaantumisen
vaaraa. Sen takia on tärkeää suunnitella
maankäyttöä kokonaisvaltaisesti niin, että
virkistysväkeä kanavoidaan tiettyjä reittejä pitkin
ja niin, että voimme turvata hyvät palvelut tietyissä
pisteissä. Rakentamalla vierailusatamien,
kauppojen ja jätteiden keräilypisteiden verkoston,
voimme ohjata venekansaa ja turistit saaristoluonnon
kannalta oikeisiin väyliin.

Tiedän, että Turun saariston kunnat, vapaaehtoiset
järjestöt ja monet yksityishenkilöt ovat
kiitettävästi ja hyvässä yhteistyössä panostaneet
tähän tärkeään asiaan. Myös valtiovalta on tukenut
tätä toimintaa. Ja näin tulee olla jatkossakin.

Saariston saastuessa ja tietoisuuden siitä kasvaessa
on mielenkiinto ympäristönhoitoon ja
ympäristöpolitiikkaan vastaavasti yleistynyt. Se
alkoi, kun kalastaja tuskastui pieneen saaliiseensa
ja likaantuneisiin verkkoihinsa. Se jatkui,
kun mökkiläinen keskellä kesää huomasi, että
uimavesi oli pahanhajuista ja täynnä epämääräistä
moskaa. Ja se on tällä hetkellä siinä pisteessä,
että kaikki valtiot Itämeren ympärillä työskentelevät
hyvässä yhteistyössä koko Itämeri-problematiikan
parissa.

Olen todella huolestunut herkän Itämeren tilanteesta.
Pahin ongelma on suuri ravinnekuormitus.
Ravinteiden, lähinnä typen ja fosforin, päästöt
kiihdyttävät levien ja muiden kasvien kasvua.
Kasviplanktonien tuotanto onkin lisääntynyt tällä
vuosisadalla 30-70 prosenttia. Tämä voi periaatteessa
olla ihmisen kannalta edullista. Ravintoketjun
yläpäässä olevien kalojen tuotanto lisääntyy. Mutta
Itämeren nykyinen rehevöityminen ylittää
kaikki kohtuuden rajat.

Suurin osa kasviplanktonin tuotannon kasvusta
päätyy meren pohjaan kun levät kuolevat.
Hajoitusprosessissa kuluu happea. Lisääntynyt sedimentaatio,
veden vähäinen vaihtuvuus ja huonot syvyyssuuntaiset
sekoittumisolot ovat vaikuttaneet
niin, että happi on kulunut loppuun laajoilla
alueilla Itämeren syvänteissä.

Kaikki Itämeren valtiot tunnustavat ympäristöongelman.
Ja kaikki yrittävät panostaa sen poistamiseen.
Nyt on löydettävä riittäviä taloudellisia
voimavaroja. Jos Suomella on tiukka paikka tänään,
niin se on vielä tiukempi muualla. Mutta
mikään ei auta. Luonto ei odota parempia
taloudellisia suhdanteita. Asia on hoidettava nyt.

Luonto lyö takaisin, ja joka kerta vielä
kovemmin.

Kalataloudessa on tapahtunut suuria muutoksia
viime aikoina. Ja edessä on vielä melkoinen
muutosprosessi. Muutoksien vauhdittaja on
länsieurooppalainen integraatio.

Ensimmäiset integraatiosta johtuvat muutokset
tapahtuivat jo kolme vuotta sitten. Silloin tuli
voimaan Efta-konvention muutos, jolla kalakauppa
vapautui Efta-maiden välillä. Mitään kalavyöryä
Suomeen ei tapahtunut, vaikka tällaista ennustettiinkin.

Tämän vuoden aikana voimaantuleva ETA-sopimus
laajentaa kalatuotteiden vapaakauppaa koko Efta-
EY alueen käsittäväksi. Suomi on joutunut muuttamaan
kalastuslakiaan siten, että jokaisella Euroopan
talousalueeseen kuuluvan maan kansalaisella
on yhtäläinen kalastusoikeus yleisellä vesialueella
ja Suomen kalastusvyöhykkeellä. Tämä oikeus
koskee kuitenkin vain Suomessa vakinaisesti
asuvia henkilöitä.

ETA-sopimus tuo meille ilmeisesti enemmän hyötyä
kuin haittaa. Helpottaahan se kalatuotteidemme
vientiä EY-alueelle, jonka oma tuotanto ei riitä
kattamaan kysyntää. Nyt on meistä kiinni, miten
hyvin pystymme hoitamaan viennin.
Seuraava integraatio-askel on jo otettu.
EY-jäsenyysneuvottelut ovat käynnissä. Siinä yhteydessä
silakan kalastuksen tulevaisuus on yksi suurimmista
ongelmista. Suomen silakkasaaliista yli
puolet käytetään turkiseläinten rehuksi. EY:n
säädösten mukaan kalastusta saa harjoittaa vain
ihmisravinnon saamiseksi.
Tämän osa-alueen kalastajille ja kunnille tämä on
varmasti vakava asia. Suomi hakeekin neuvotteluissa
poikkeusasemaa EY:n määräyksiin. On myöskin
yleisesti tunnettua, että nykyisetkään EY-
maat eivät tässäkään asiassa nuodata sääntökirjaa
kovin tiukasti. On jopa mahdollista, että EY:n
määräykset muuttuvat lähiaikoina.
Kalastajien toimeentulon turvaamiseksi luoduista
mekanismeista Suomi joutunee luopumaan. Neuvotteluissa
yritetään turvata tukijärjestelmille riittävän
pitkä siirtymäaika. Sen jälkeen tulisi
voida sallia oma sovellettu tuki silakalle.

EY-jäsenyys asettaa kalataloudellemme uusia
haasteita. Elinkeinon tulee pyrkiä hyötymään jäsenyyden
suomista eduista. Ammattikalastus ja kalanjalostus
ovat mm. oikeutettuja saamaan sekä EY:ltä
että valtiolta alue- ja rakennepoliittista tukea
tarkoin määrättyihin hankkeisiin.
Silakka ja lohi ovat Suomessa ammattikalastuksen
tärkeimmät saaliskalat. Molempien lajien kalastus
on tällä hetkellä kriisissä.
Silakan kohdalla vaikeudet johtuvat rehusilakan
menekin romahtamisesta. Ja kun tilanne viime
aikoina on näyttänyt elpymisen merkkejä, on
alasajettu jäähdytyskapasitetti ainakin etelä-
Suomessa muodostunut pullonkaulaksi.
Lohenkalastuksen ongelmat ovat hyvin erilaisia.
Peruskysymyksenä on ollut luonnonlohiin kohdistuvan
kalastuspaineen vähentäminen ja sitävarten
asetetut kalastuskiintiöt.

Lohen ja silakan kalastuksen kohdalla tilannetta
ei ole yhtään helpottanut se, että on epäilty
niiden sisältävän niin paljon ympäristömyrkkyjä,
että ne olisivat ravinnoksi kelpaamattomia. Kevään
aikana on tutkittu niiden myrkkypitoisuuksia
ja voin mielihyvällä todeta, että molemmat
kalalajit on todettu turvalliseksi ja terveelliseksi.

Hyvät naiset ja herrat

Kalaa voisi kulua suomalaisessa ruokapöydässä
nykyistä huomattavasti enemmän. Kun suomalainen
syö lihaa 60 kiloa vuodessa, jää kalan kulutus 14
kiloon. Vajaat puolet tästä on tuontikalaa.
Ruokailutottumusten muuttaminen terveellisempään
suuntaan on sinänsä hyvä syy kalan kulutuksen
lisäämiselle. Kala on terveellinen, hyvä ja
kohtuuhintainen ruoka.

Lisää kirjanmerkki