Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin esitelmä Venäjän asevoimien yleisesikunta-akatemiassa 17.3.1993

SUOMEN MAANPUOLUSTUS MUUTTUVASSA EUROOPASSA

Arvoisat upseerit, hyvät herrat!

Euroopassa on viimeisten vuosien aikana tapahtunut
syvällinen murros, joka vaikuttaa laajalti maanosamme
valtioiden asemaan. Toisen maailmansodan
jälkeen Eurooppaa pitkään kahlinneen liittokuntien
vastaikkainasettelun päättyminen on tervetullut
muutos, sillä se mahdollistaa kansainvälisten
suhteiden rakentamisen uudelle pohjalle.
Kehitys ei kuitenkaan ole ollut yksinomaan
myönteistä. Jaltan perinnön poispyyhkäiseminen on
nostanut pinnalle monia kriisinaineksia, avoimia
konfliktejakin, joiden juuret ovat etnisissä
erimielisyyksissä, kansallisuusaatteen voimistumisessa,
uskonnossa sekä vanhoissa raja- ja aluekiistoissa.
Suomen ja Venäjän suhteita tällaiset ongelmat
eivät rasita.

Suomen turvallisuuspolitiikan tavoitteena on
itsenäisyyden ja turvallisuuden takaaminen. Suomi
pyrkii turvallisuutensa varmistamiseen sekä
kansallisella että kansainvälisellä toiminnallaan.
Kansalliseen toimintaan kuuluu muun muassa
maanpuolustus ja huoltovarmuuden ylläpitäminen.
Kansainvälisen toiminnan esimerkkejä ovat
osallistuminen YK:n ja ETYK:n toimintaan. Nämä kaksi
toiminnan tasoa täydentävät toisiaan.
Suomalaisen puolustusajattelun peruselementit -
jos sallitte minun sanoa - ovat vastuuntuntoisuus,
johdonmukaisuus ja luotettavuus. Vastuuntuntoisuus
tarkoittaa sitä, että katsomme vastuun Suomen ja
suomalaisten turvallisuudesta olevan ennenkaikkea
omissa käsissämme. Johdonmukaisuus merkitsee
pitkän tähtäimen suunnittelua niin doktriinin kuin
hankintapolitiikan suhteen. Luotettavuus on sitä,
että Suomen kansa voi luottaa maanpuolustukseensa.
Yhtä tärkeää on se, että myös naapurimme voivat
luottaa kykyymme huolehtia omasta puolustuksestamme.

Sotilasdoktriinimme on vuosikymmeniä kestäneen
systemaattisen suunnittelun ja työn tulos. Alueellisen
puolustusjärjestelmän nimellä kulkeva
puolustuskäsitteemme on tämän vuoden alusta alkaen
muodostunut kolmesta maanpuolustusalueesta ja niiden
alaisista 12 sotilasläänistä sekä meri- ja ja
ilmavoimista.

Maanpuolustusalueet vastaavat kaikista
puolustusvalmisteluista ja -toimenpiteistä alueillaan.
Operatiivisten tehtäviensä lisäksi sotilasläänit ovat
vastuussa varusmiesten kutsunnoista. Ne myös
laativat ja pitävät ajan tasalla alueensa
liikekannallepanosuunnitelmia.
Suomen koosta johtuen ei pieni ammattiarmeija voi
puolustaa maatamme. Suomen sotilallisen puolustuksen
on perustuttava asevelvollisuuden tukemaan
kaaderijärjestelmään. Koulutetun reservimme koko
vahvuus on noin miljoona miestä. Noin 530 000
miestä, joista 90 % kuuluu maavoimiin, palvelee
sodanajan joukoissa.

Aseellisesta palveluksesta kieltäytyminen on maassamme
jonkin verran yleistynyt. Aseellisen palveluksen
korvaava siviilipalvelus on kestoltaan 13
kuukautta varusmiespalveluksen keston vaihdellessa
kahdeksasta yhteentoista kuukauteen. Haluan kuitenkin
tuoda esille sen, että asevelvollisista
suorittaa edelleenkin noin 87 prosenttia
varusmiespalveluksensa, joten määrävahvuisten sodanajan
joukkojen tuottamista eivät nykyiset kieltäytymiset
vielä vakavasti haittaa.

Kuten monissa muissakin demokratioissa, niin myös
Suomessa eduskunta, tasavallan presidentti ja hallitus
määräävät puolustuspolitiikan peruslinjat.
Suomen eduskunta vaikuttaa maanpuolustukseen
lainsäädäntö- ja budjettivaltansa kautta.
Johtamani puolustusministeriö suunnittelee
valtionjohdon määrittämien turvallisuuspoliittisten
periaatteiden mukaista valtakunnan puolustuspolitiikkaa
ja ratkaisee maanpuolustusta koskevat hallinnolliset
asiat. Ministeriö luo myös edellytykset
puolustusvoimien kehittämiselle muun muassa
valmistelemalla ja esittelemällä laajat puolustus
materiaalihankinnat valtioneuvostolle.
Tasavallan presidentti on puolustusvoimien
ylipäällikkö ja ratkaisee puolustuvoimia koskevat
sotilaskäskyasiat. Puolustusvoimien täyttä
liikekannallepanoa koskevat päätökset käsitellään
hallituksen täysistunnossa, jossa presidentti toimii
puheenjohtajana. Perustuslain mukaisesti
presidentti päättää sodasta ja rauhasta eduskunnan
suostumuksella.

Suomen puolustusvoimien tehtävät on määritetty
laissa ja käsittävät kaksi pääkokonaisuutta: Suomen
alueellisen koskemattomuuden suojaamisen ja
valtakunnan puolustamisen sen joutuessa hyökkäyksen
kohteeksi. Muissa kuin sotilaallissa uhkissa,
kuten suuronnettomuuksissa hallinnassa, puolustus
voimien osuus rajoittuu muiden viranomaisten tukemiseen.

Edellä olen hahmottanut maanpuolustuksemme
perusväittämiä ja päätöksenteon pääpiirteitä. Kuten
mainitsin, johdonmukaisuus on eräs puolustusasenteemme
pääperiaatteita.

Puolustuksellinen doktriinimme on osoittanut
soveltuvuutensa siihen turvallisuusympäristöön,
jossa elämme.

XXXXX

Kuten arvoisat kuulijani hyvin tietävät, entisen
Jugoslavian ja Neuvostoliiton alueella käydään
paikoin aseellista taistelua vallasta. Näiden
kiistojen patoaminen ja kestävä ratkaisu on
maanosamme tulevaisuuden, sen vakaiden olojen
näkökulmasta keskeisessä asemassa.
Suomi antaa kaiken mahdollisen tukensa niille
ponnisteluille, joilla luodaan edellytyksiä
rauhanomaiselle kehitykselle. Eräs näistä
ponnisteluista liittyy rauhanturvaamisoperaatioihin.
Helsingin ETYK-seurantakokouksen loppuasiakirjassa
käsitellään rauhanturvaamista osana ETYK:n
kriisinhallintamekanismia. On sovittu siitä, että
ETYK:n rauhanturvaoperaatiot tullaan toimeenpanemaan
sopusoinnussa YK:n peruskirjan periaatteiden
kanssa. Päätökset tällaisista rauhanturvaoperaatioista
tehdään yksimielisesti joko ETYK:n
ulkoministerineuvoston tai virkamieskomitean toimesta.
Näillä operaatiolla täytyy myös olla niiden
osapuolten suostumus, joita operaatio koskee ja
kohdealueella tulee vallita kestävä tulitauko.
Tässä yhteydessä lienee syytä korostaa, että
Helsingin asiakirja nimenomaisesti rajaa rauhan
pakottamisoperaatiot ETYK:n toimivallan ulkopuolelle.

Pienen maan puolustusministerinä olen erityisen
ylpeä siitä, että Suomesta on tavallaan muodostunut
rauhanturvaamisasioissa suurvalta. Maamme on
osallistunut rauhaanturvaamisoperaatioihin vuodesta
1956 lukien. Kuluvan vuoden alussa yli 1200
suomalaista rauhanturvaajaa oli yhdeksässä eri
kohteessa. Kaikkiaan lähes 30 000 suomalaista miestä
ja naista on kantanut sinibarettia ympäri
maailmaa - lähi-idässä, Aasiassa, Afrikassa ja nyt
viimeksi entisen Jugoslavian alueella.
Suomessa on koulutettu sotilastarkkailijoita jo
lähes 25 vuoden ajan. Kuulijoitani varmasti kiinnostaa
tietää, että YK-Koulutuskuksessamme on juuri
valmistunut viisi venäläistä sotilastarkkailijaa.
Minulla oli ilo saada tavata heidät ja sydäntäni
lämmitti heidän myönteinen suhtautumisensa
saamaansa koulutukseen.

Seuraavat viisi venäläistä sotilastarkkailijaa
ovat tulossa huhtikuussa Niinisaloon, jossa
koulutuskeskus sijaitsee. Koulutukseen on osallistunut
tarkkailijoita useista eri maista. Me olemme
iloisia tästä yhteistyöstä.

Palaan vielä hetkeksi Helsingin päätösasiakirjaan.
Päätösasiakirjan mukaan ETYK voi hyödyntää
rauhanturvaoperaatioissa olemassa olevien organisaatioiden,
kuten Euroopan Yhteisön, Länsi-Euroopan Unionin
ja NATO:n asiantuntemusta ja voimavaroja. Tässä
yhteydessä mainitaan myös Itsenäisten Valtioiden
Yhteisön, IVY:n, rauhanturvamekanismien mahdollinen
tuki operaatioille.

Olen tietoinen siitä, että Venäjä on kiinnostunut
kehittämään rauhanturvaoperaatioita myös Pohjois-
Atlantin yhteistyöneuvoston, NACC:n, puitteissa.
Me seuraamme NACC:n toimintaa tarkkailijana. Aivan
hiljattain yhteistyöneuvosto perusti työryhmän,
joka keskittyy rauhanturvayhteistyön poliittisten,
sotilaspoliitisten ja sotilaallisten näkökohtien
tarkasteluun. Eräs tärkeistä asiakokonaisuuksista
epäilemättä liittyy rauhanturvaamisoperaatioihin
IVY-maiden alueella. Tässä toiminnassa Venäjä
IVY:n suurimpana jäsenvaltiona tulee varmasti olemaan
avainasemassa.

Rauhanturvaamisen ohella tänään puhutaan myös paljon
rauhaan pakottamisesta. Tällä ymmärretään
aseellisten pakotekeinojen käyttämistä silloin,
kun kansainvälinen rauha ja turvallisuus tulevat
uhatuiksi tai tilanne on puhjennut konfliktiksi
eivätkä rauhanomaiset keinot riitä tilanteen
hallintaan. Rauhaan pakottaminen näyttää olevan
erityisesti puheenaiheena silloin, kun suurvallat
käsittelevät vakautta uhkaavia kriisejä.
Suomessa rauhaan pakottamistoimet ovat vasta
tulleet keskustelun kohteeksi. Itse olen sitä mieltä
että tämän asian tiimoilta täytyy käydä perusteellinen
keskustelu ennen kuin tehdään päätöksiä
pakottamistoimiin osallistumisesta. Olen esittänyt
kantanani, että rauhaan pakottaminen ei ole
Suomelle sopiva tapa tehdä työtä rauhan puolesta.
Jos taistelutehtävään kuitenkin asetetaan joukko,
on huolehdittava siitä, ettei mahdollisen
epäonnistumisen syynä ole vajavainen koulutus tai
riittämätön suoja.

xxxx

Uuden Euroopan arvoperusta on ETYK:n Helsingin ja
Pariisin asiakirjoissa. Tavoitteena on rakentaa
valtioiden väliset suhteet keskinäiselle kunnioitukselle
ja yhteistyölle sekä luoda perusteet Euroopassa
uudelle aikakaudelle. Tämä tarkoittaa
moniarvoisen demokratian ja ihmisoikeuksien
periaatteiden kunnioittamista. Suomi on muiden mukana
rakentamassa sitä uutta Eurooppaa, jossa luottamus,
avoimuus ja valtioiden välinen monimuotoinen
yhteistyö ovat tärkeitä tekijöitä.

Maaliskuussa 1992 Suomi haki jäsenyyttä Euroopan
Yhteisössä. Hakemusta edelsi keskustelu, jossa
punnittiin mahdollisen jäsenyyden etuja ja haittoja.
Suomen hallitus antoi eduskunnalle selonteon
Suomen jäsenyydestä tammikuussa 1992. Selonteossa
todetaan, että kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa
korostuu Suomen puolueettomuuden ydin - pysyttäytyminen
sotilasliittojen ulkopuolella ja uskottavan,
kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen.
Käsityksemme mukaan tällaisella politiikalla on
myönteinen vaikutus koko Pohjois-Euroopan tilanteen
kannalta. Olennaista on, että tulevilla ratkaisuilla
ylläpidetään Pohjois-Euroopan vakautta
ja turvallisuutta.

Arvoisat kuulijat

Pienen maan elintärkeät edut ovat maantieteellisesti
selvästi rajalliset. Lähiympäristön poliittinen
ja sotilaallinen vakaus on Suomelle elintärkeä
asia. Silti esimerkiksi Suomen rauhanturvaamistoiminta
on kiistaton osoitus myös laajemmasta
turvallisuuskäsityksestä. Me emme suinkaan ole
välinpitämättömiä, kun on kyse siitä mitä muualla
Euroopassa tapahtuu. Sitä todistavat muun muassa
suomalainen YK:n pataljoona Kroatiassa ja komppania
Makedoniassa. Ne ovat osoitus solidaarisuudestamme
rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta sotaa ja
julmuuksia vastaan

Me suomalaiset olemme kiintyneet itsenäisyyteemme,
kulttuuriimme ja maahamme, aivan kuten te olette
omaanne. Kansainvälinen turvallisuusyhteistyö,
niin tärkeää kuin se onkin, ei voi eikä saa sulkea
pois uskottavaa kansallista puolustuskykyä.

Vaihtoehtoinen ehdotus. Voidaanko PlM:n harkinnan
mukaan käyttää tässä kohtaa myös seuraavaa tekstimuotoa:

Suomen turvallisuuspolitiikan tavoitteena on
itsenäisyyden ja turvallisuuden takaaminen. Suomi
pyrkii turvallisuutensa varmistamiseen sekä
kansallisella että kansainvälisellä toiminnallaan.
Kansalliseen toimintaan kuuluu muun muassa
maanpuolustus ja huoltovarmuuden ylläpitäminen.
Kansainvälisen toiminnan esimerkkejä ovat osallistuminen
YK:n ja ETYK:n toimintaan. Nämä kaksi
toiminnan tasoa täydentävät toisiaan.

Suomen turvallisuuspolitiikan käytännön tavoitteena on
itsenäisen päätöksenteon turvaaminen kaikissa tilanteissa.
Suomi pyrkii turvallisuutensa varmistamiseen ensi
sijassa ulkopolitiikan keinoin. Maanpuolustus tukee
ulkopolitiikkaa niin rauhan kuin mahdollisten kriisien aikana.

Lisää kirjanmerkki