Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Lapin maanpuolustusyhdistyksen vuosikokouksessa 5.4.1993 Rovaniemellä

Arvoisat veteraanit! Hyvät kuulijat!

Maassamme on viime vuosina käyty suhteellisen
vilkasta keskustelua ulko- ja
turvallisuuspolitiikastamme. Maanpuolustus ja
puolustusvoimien
rooli tulevaisuudessa ovat myös olleet esillä
ehkäpä tavanomaista enemmän. Olen toistuvasti
todennut, että keskustelu esimerkiksi
turvallisuuspolitiikkaan ja maanpuolustukseen liittyvistä
asioista on myönteinen ja tarpeellinen asia.
Nämäkään kysymykset eivät enää saa olla sellaisia
joista ainoastaan asiaan, viran puolesta tai
muutoin, vihkiytyneet asiantuntijat saavat puhua.
Maanpuolustus on luonnollisesti meidän kaikkien
yhteinen asia josta keskustelu on paitsi sallittu
myös suotavaa.

Vilkastunut keskustelu johtunee ainakin kahdesta
eri tekijästä. Toisaalta Pohjois-Euroopan ja
erityisesti Itämeren strateginen asetelma on
viime vuosien aikana perusteellisesti muuttunut.
Toisaalta taas valtiontalouden heikko tila pakottaa
myös puolustushallinnon voimakkaisiin
säästötoimiin.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoaminen,
Baltian maiden itsenäistyminen ja sen seurauksena
tapahtunut Venäjän Itämeren laivaston vetäytyminen
kohti Suomenlahden perukkaa ovat siirtäneet
Itämeren alueen stragista painopistettä alueen
eteläosista kohti pohjoista, lähemmäs meidän
rajojamme. Ruotsissa ollaan jo vedetty sotilaallisia
johtopäätöksiä muuttuneen tilanteen johdosta.
Läntinen naapurimme on keventämässä maavoimiaan
maan eteläosissa. Tapahtunut lienee tulkittavissa
niin, että Ruotsi katsoo Itämeren etelärannikolta
tulleen maihinnousun uhkan poistuneen.
Ruotsissa on toisaalta kyllä entistä enemmän
panostettu merivalvontaan ja merirajojen vartiointiin.
Itämeren eteläosien tilanteesta keskusteltaessa
on pidettävä mielessä Kaliningradin tukikohta-
alueen, Venäjän kannalta, korostunut merkitys
nykytilanteessa. Alue muodostuu venäjän laivaston
kannalta entistä tärkeämmäksi Baltian maissa
olevista satamista luovuttaessa.

Itämeren alueen merkitystä maamme kannalta ei ole
tarpeen konkretisoida tälle kuulijakunnalle. Me
olemme edelleen riippuvaisempia tuosta merestä
kuin mikään muu maa.

Etelä-Suomen ja siihen liittyvien merialueiden
lisäksi Suomella on toinenkin puolustuksellinen
painopistealue: Lappi. Sen strateginen merkitys
liittyy Kuolan ja Jäämeren alueen sotilaalliseen
merkitykseen. Voidaan todeta, että alueen merkitys
jopa on korostunut viime aikoina solmittujen
sopimusten myötä. Korostaahan strategisia ydinaseita
vähentävä START II-sopimus sukellusveneisiin
sijoitettujen ballististen ohjusten ja ylläpitää
ilmasta laukaistavien risteilyohjusten
merkitystä. On tietysti pidettävä mielessä, että
sopimusta ei vielä ole ratifiointu.

Kuten muistetaan, Persianlahden sota korosti
yleensäkin risteilyohjusten käyttökelpoisuutta.
Niitä voidaan käyttää, paitsi ydinlatauksella
myös tavanomaisin räjähtein varustettuina.
Risteilyohjukset ovat meidän kannaltamme huomioitavia
aseina, kulkevathan niiden lyhimmät lentoreitit
Venäjän ydinalueille Skandinavian ja Suomen
ilmatilan kautta.

Suomen kannalta tämä tarkoittaa, että meidän
edelleen on ylläpidettävä uskottava puolustuskyky
ja ennenkaikkea uskottava ilmapuolustuskyky myös
Pohjois-Suomessa.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on
luonnollista, että myös mahdollisuuksista aikaansaada
säästöjä hävittäjähankinnoissa, esimerkiksi
konemäärää supistamalla, keskustellaan. Uskottavan
ilmapuolustuskyvyn ylläpitämiseksi me kuitenkin
tarvitsemme kolme laivuetta torjuntahävittäjiä.
Lisäksi voidaan todeta, että sopimuksen purkaminen
aiheuttaisi noin miljardin markan kustannukset.
Konemäärän supistaminen muutamalla yksilöllä
ei näin ollen aiheuttaisi säästöjä lainkaan.
Purkamalla sopimus maamme maine luotettavana
sopimuskumppanina saisi kovan kolauksen. Ei
myöskään pidä aliarvioida uskottavan puolustuskyvyn
ja vakaiden olojen merkitystä ulkomaisten
investointien kannalta. Suomen päätös jatkossakin
ylläpitää uskottava ilmapuolustuskyky on
ulkomailla herättänyt runsaasti myönteistä huomiota.

Maavoimien varustaminen entisestä Itä-Saksasta
hankitulla materiaalilla mahdollistaa osaltaan
panostamisen ilmapuolustukseen suunnitellussa
laajuudessa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olemme
tilanteessa, joka peruselementeiltään muistuttaa
ensimmäisen maailmansodan jälkeistä strategista
asetelmaa. Nyt tapahtuneen muutoksen suuruutta
kuvaa hyvin vilkaisu karttaan: Varsovan liiton
päivinä Neuvostoliiton valta Itämeren etelärannalla
ulottui lähes Jyllannin niemimaalle. Näin
esimerkiksi Ruotsi kokonaisuudessaan sijaitsee
idempänä kuin Euroopan takavuosina halkaisssut
rautaesirippu oli.

Keskusteltaessa muuttuneesta tilanteesta on usein
otettu esille myös kysymys Venäjän lähialueillemme
sijoittamista uusista joukoista. Neuvostoliiton
vetäytyessä Itä-Euroopasta ja Baltista osa
joukoista on sijoitettu Suomen lähialueille,
joten joukkojen määrä tällä alueella on kiistämättä
lisääntynyt. Ainakin osa alueelle tulleista
joukoista on varustettu kaikkein uudenaikaisimmalla
kalustolla. On luonnollista, että me suomalaiset
olemme kiinnostuneita näiden joukkojen
määristä ja käyttötarkoituksista.

Minulla oli noin kolme viikkoa sitten tilaisuus,
Venäjälle suuntautuneen työvierailuni yhteydessä,
keskustella näistä kysymyksistä mm Venäläisen
virkaveljeni Pavel Gratshovin kanssa. Suorat
yhteydet Venäjän puolustushallinnon johtoon ovat
näiden asioitten selvittämiseksi ensiarvoisen
tärkeitä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
omgelmana on ollut keskustelukumppanin löytäminen,
perustettiinhan Venäjän puolustusministeriö vasta
viime vuoden toukokuussa.

Pidän hyvin tärkeänä ja arvokkaana, että
keskusteluyhteys nyt on luotu ja, että nyt voimme
rakentaa hyvät suhteet venäjän puolustushallintoon.
Vierailun aikana minulle vakuutettiin useaan
kertaan, että lähialueillemme sijoitetut venäläiset
joukot eivät muodosta uhkaa Suomelle. Joukot
on sijoitettu alueelle ainakin osittain käytännön
syistä. Kasarmialueista ja henkilökunnan
asunnoista on huutava pula ja vetäytyvien joukkojen
uudelleen sijoittaminen ei näin ollen ole helppo
tehtävä. Venäjä on kuitenkin aikeissa, muutaman
vuoden kuluessa, supistaa asevoimien miesvahvuutta
nykyisestä 2,8 miljoonasta 1,5 miljoonaan.

Vierailun aikana keskustelut käytiin hyvin avoimessa
hengessä. Meille järjestettiin myös käynnit
kaikissa haluamissamme kohteissa. Huolimatta
siitä, että kaikkiin esimerkiksi joukkomääriä
koskeviin kysymyksiimme ei annettu yksiselitteisiä
vastauksia olin hyvin tyytyväinen matkan
aikana käytyihin keskusteluihin. Meillä on tilaisuus
jatkaa keskusteluja kun ministeri Gratshov
myöhemmin tänä vuonna vierailee Suomessa.
Viittasin aikaisemmin valtiontalouden huonosta
tilasta johtuviin säästöpäätöksiin ja -suunnitelmiin.
Kuten tiedämme puolustusministeriön virkamiestyörymä
on tehnyt ehdotuksen puolustushallinnon alalla
tehtävistä rationalisointitoimenpiteistä.
Lisäksi pääesikunta on tämän ehdotuksen
pohjalta esittänyt oman näkemyksensä asiasta.
Meri- ja ilmavoimia koskevat selvitykset ovat
vielä kesken.

Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin arvio jonka
mukaan säästöpäätösten toteuttaminen edellyttäisi
yli 2 800 viran supistamista puolustushallinnon
hallinnonalalla. Toisaalta voidaan todeta, että
ainakin osa henkilöstömenojen säästöistä hupenee
vähentyvinä verotuloina sekä muiden valtionahallinnon
alojen ja kuntien lisääntyvinä menoina.

Tämä näkökohta puolestaan ei puolla luonnollista
poistumaa huomattavasti suurempia henkilösupistuksia.
Päätöksentekoa vaikeuttavat lisäksi alueelliset
ja paikalliset näkökohdat, ovathan varuskunnat
merkittäviä työllistäjiä usealla paikkakunnalla.
Tyhjäksi jäävien kiinteistöjen arvon
määrittely ja huomioiminen on myös hyvin ongelmallinen
asia. Rajujen säästötoimien vaikutusta
maanpuolustushenkeen ei myöskään saa aliarvioida.
Kaikesta edellä mainitusta riippumatta on selvää,
että myös puolustushallinnon alalla nopeasti on
aikaansaatava säästöjä. Me joudumme jo
lähitulevaisuudessa tekemään erittäin kipeitä ratkaisuja
jotka ennen kaikkea tulevat koskemaan monia
yksittäisiä ihmisiä ja heidän perheenjäseniään.
Päätöksiä tehtäessä pyrimme luonnollisesti
minimoimaan haitat niin yksittäisten ihmisten kuin
puolustusjärjestelmämme kannalta. Meidän on myös
käytävä ennakkoluuloton keskustelu siitä, millä
taloudellisella minimipanoksella uskottavan
puolustuskyvyn ylläpitäminen pitkällä tähtäimellä on
mahdollista.

Puolustuskyky on mahdollista romuttaa suhteellisen
lyhyen ajanjakson kuluessa, sen jälleenrakentaminen
sensijaan edellyttää hyvin pitkäjänteistä
työtä. Valinta on joka tapauksessa tehtävä tietoisesti,
ei niin, että ajaudumme suunnittelemattomaan
puolustuskyvyn alasajoon vasten tahtoamme.

Lisää kirjanmerkki