Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehn HSO-sihteerien kevätkokouksessa Jyväskylässä lauantaina 17.4. klo 11.00

ITSENÄINEN SUOMI KANSAINVÄLISTYVÄSSÄ MAAILMASSA

Eurooppa on muuttunut lyhyessä ajassa käsittämättömän
paljon. Meille suomalaisille suurin osa
muutoksista heijastuu tiedotusvälineiden kautta.
Lehtien otsikot ja tekstit kertovat valtioista ja
kansoista, joista ennen tiedettiin vähääkin
vähemmän. Televisio välittää kuvia pakolaisia
vastaan suunnatuista mielenosoituksista Saksassa,
taisteluista Balkanin vuorilla tai vihaisista
kalastajista Ranskassa. Radiossa luetaan uutisia,
joiden sisältö olisi muutama vuosi sitten kuulostanut
heprealta: sopimus Euroopan talousalueesta
on allekirjoitettu Brysselissä, Suomi hakee
Euroopan Yhteisön jäsenyyttä, Tanskan kansa äänestää
pian toisen kerran Maastrichtin sopimuksesta.
Kadulla kävellessä näkee yhä useammin ihmisiä,
jotka ilmiselvästi ovat kotoisin jostain muualta
kuin Suomesta. Kaupassa keskustellaan siitä,
tuoko yhdentyminen hyllylle halvempaa makkaraa.

Olisi väärin väittää, että kaikki näkyvät muutokset
ovat vain parin viime vuoden kehityksen tulosta.
Suurin osa asioista on tapahtunut hitaasti,
mieluummin vuosikymmenten kuin vuosien muutoksen
tuloksena.

Euroopan yhteisön historia

Toisen maailmansodan päättyessä Eurooppa oli
raunioina. Saksa oli tuhottu ja jaettu. Britannia
ja Ranska hakivat kumpikin tahollaan linjaa,
jolla taata maan turvallisuus tulevaisuudessa.
Kommunistinen Neuvostoliitto eristäytyi ja
tiukensi otetta valtapiiriinsä jääneistä itäisen
Euroopan valtioista.

Läntisen Euroopan valtiot etsivät keinoja
taloudellisen nousun ja poliittisen vakauden
saavuttamiseksi. Yhdysvallat näkyi ja kuului
kaikkialla; olihan se voittajista ainoa, jolla oli
myös rahaa. Vuoteen 1950 mennessä Atlantin takana
virtasi dollareita nk. Marshall-avun muodossa yli
3 0 miljardia markkaa.
Sodan jälkeisinä vuosina hahmotelmat uudesta
Euroopasta elivät monella taholla. Pääministeri

Itä-Euroopassa rakennettiin sosialistista
suunnitelmataloutta Neuvostoliiton johdolla.
Vastapainoksi Yhdysvaltojen Marshall-apua hallinnoivalle
OEEC:lle perustettiin SEV, Keskinäisen taloudellisen
avun neuvosto.
Taloudessa ryhdyttiin noudattamaan nk. Bretton
Woodsin järjestelmää. Sen mukaisesti Länsi-Euroopan
nousu ankkuroitiin dollariin, jonka hinta oli
kiinteä kultaan nähden.
Vuonna 1955 hiili- ja teräsyhteisömaiden
ulkoministerit kokoontuivat Etelä-Italiaan Messinaan,
jossa tehtiin periaatepäätös Euroopan talousyhteisön
luomisesta. Ajatus poliittisesta yhteistyöstä
päätettiin toistaiseksi haudata.
Sopimukset Euroopan talousyhteisön ja Euroopan
atomienergiayhteisön luomisesta allekirjoitettiin
Roomassa maaliskuussa 1957. Mukana olivat samat
kuusi valtiota kuin hiili- ja teräsyhteisössäkin
eli Saksa, Ranska, Italia, Hollanti, Belgia ja
Luxemburg.
Yhdessä hiili- ja teräsyhteisö, talousyhteisö ja
atomienergiayhteisö muodostivat kokonaisuuden,
jota sittemmin on kutsuttu Euroopan yhteisöksi.

Alussa yhteisöstä puhuttiin sen merkittävimmän
osatekijän, talousyhteisön nimellä EEC:nä.
Berliinin muurin murtumisen myötä kylmän sodan
aikainen Euroopan kahtiajako jäi menneisyyteen.
Todellista eriarvoisuutta ihmisten ja kansojen
väliltä se ei poistanut. Vapaus ei lopettanut
Itä-Euroopan kansojen nälkää. Ihmiset Romaniassa
ja Bulgariassa ansaitsevat edelleen mitättömän
vähän ja elävät kurjuudessa. Puolan kansantalouden
selkäranka on maatalous, jonka tuotteista on
lännessä huimaava ylitarjonta.
Toinen maailmansota halkaisi Euroopan sydämeen
kuilun, jonka ylittämiseen on kulunut yhden
sukupolven elämäntyö. Tänään voi sanoa, että kuilun
yli on rakennettu aatteen ja ajatuksen silta.
Paljon on vielä töitä tehtävänä ennen kuin silta
kantaa ajatusta raskaampia kuormia.

Euroopan yhteisö tänään


Taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen ideaa
ja sitä toteuttavan Euroopan Yhteisön painoarvoa
kahtiajaon päättyminen lisäsi valtavasti.
Kahdentoista valtion talousyhteisöstä kasvoi muutamassa
massamuutosta. EY:n arvellaan johtavan Suomen
rantojen alennusmyyntiin tai kaikkinaiseen
itsenäisyyden menettämiseen. On selvää, että
tällaisessa sirpaletiedon tulvassa kokonaisuuden
hahmottaminen on vaikeaa.
Yleensä on niin, että suurimmat toiveet sekä
pahimmat pelot eivät käy toteen, ja ennustukset
osuvat useimmiten pieleen. Turvallisinta lienee
vain uskoa, että Euroopan Yhteisö on muodossa tai
toisessa tullut suomalaistenkin elämään jäädäkseen.

Suomi kansainvälistyy

EY-kehitys on osa laajemmista kehityspiirteistä
maapallolla. Perimmiltään on kyse välimatkojen ja
tiedonkulun rajoitusten häviämisestä. EY ei siis
ole perussyy siihen, että Suomen riippuvuus
ympäröivästä maailmasta on lisääntynyt.
Suomen on sopeuduttava EY-kehitykseen, kuten se
jo on sopeutunut myös muiden ylikansallisten
organisaatioiden vaikutusvaltaan. Mikään maa ei
enää pysty täysin itsenäiseen päätöksentekoon,
vaan kaikkien on huomioitava muut maat ja
ylikansalliset elimet päätöksenteossaan.
Suomen ja sen talouden on kansainvälistyttävä
pärjätäkseen kovenevassa kilpailussa ja taatakseen
markkina-asemansa maailmalla. Suomen omat
markkinat ovat monelle yritykselle liian pienet
ja siksi yritysten on kansainvälistyttävä.
Monet asiat ovat myös luonteeltaan kansainvälisiä.
Esimerkiksi ympäristönsuojelu ei onnistu
kuin ylikansallisella päätöksenteolla. Yksittäisen
maan hyvätkin toimet jäävät merkityksettömiksi,
jollei pääosa myös muista maista tee
samansuuntaisia päätöksiä.
Suomen kannattaa olla mukana vaikuttamassa
ylikansallisiin päätöksiin. Joudumme joka tapauksessa
sopeutumaan esimerkiksi EY:n päätöksiin, olimme
jäseniä tai emme. Mieluummin siis aktiivisesti
vaikuttamassa kuin passiivisesti sopeutumassa.

Haasteet koulutukselle

Koulutus on erityisessä avainasemassa
kansainvälistymiskehityksessä. Vastasyntyneellä ei ole
tieto maasta eikä valuutasta maailmaan tullessaan.
Hänestä kasvatetaan tietyn maan kansalainen.
Kansalaistaminen alkaa heti syntymän jälkeen.
Vanhemmat ja lapsen ympäristö muokkaavat
sen todellisuuden, jossa kansallisuus kehittyy.
Muokkaus tuottaa tulosta - kansallistunto on
suomalaisella maailman huippuluokkaa.
Kasvatuksen keinoin on myös luotava
kansainvälisyyteen luontevasti suhtautuvat, riittävät tiedot
ja taidot hallitseva ihminen. Pelkät tiedot ja
taidot eivät kuitenkaan riitä. Tarvitaan
uudentyyppistä asennetta oppimiseen, itsensä
kehittämiseen. Passiivisista vastaanottajista on tehtävä
aktiivisia toimijoita. Kansalliskasvatuksen
rinnalla tarvitaan läpi elämän kulkevaan
kansainvälistämiskasvatusta. Se on erityisen tärkeää
pienelle, syrjässä sijaitsevalle maalle.

Koulutus- ja harjoitteluyhteistyö

Tarvitsemme lisääntyvästi kielitaitoisia ja hyvän
koulutuksen saaneita henkilöitä. Kansainvälisen
kilpailun aiheuttamat rakennemuutokset edellyttävät
työntekijöiltä entistä suurempaa valmiutta
siirtyä uusiin tehtäviin. Uusia haasteita
asetetaan perus- ja korkeakoulutukselle. EY:n piirissä
on käynnistetty useita tätä koskevia toimintaohjelmia.

Suomelle on tärkeää, että koulutus- ja
harjoittelijainvaihtoyhteistyö sekä tutkintojen
vastavuoroisuus hyväksytään mahdollisimman nopeasti.
Keskeisimmät EY:n koulutusyhteistyöohjelma, joissa
Suomi on jo mukana ovat:
COMETT (Community on Education and Training for
Technology). Sen keskeisimmät toiminta-alueet
ovat: laajapohjainen ja monipuolinen
korkeakouluyritysyhteistyö, harjoittelukysymykset,
erityyppiset täydennyskoulutushankkeet, uuden
viestintäteknologian käyttäminen koulutuksessa sekä
erilaiset asiantuntija- ja tutkimusvaihtoehto-
ohjelmat. Comett:in toinen jakso on käynnistynyt
ja Suomi on mukana menestyksellisesti 20
projektissa.
Toinen keskeinen ohjelma on ERASMUS (European
Community Action Scheme on the Mobility on
University Students). Sen keskeiset toiminta-alueet
ovat laaja yhteistyöverkko korkeakoulujen kesken,
opiskelija/opettajavaihdon järjestäminen jäsenmaiden
kesken, tutkintojen ja opiskelun
hyväksymisjärjestelmän luominen ja erilaiset opetuksen
harmonisointipyrkimykset. Suomi on osallistunut
muiden EFTA-maiden tavoin ERASMUKSE:n ohjelmiin
jo vuodesta 1992 lähtien.
YES-ohjelma (YES-Programme for Europe/Youth
Exchanges in the Community) on edellä mainittuihin
verrattuna tarkoitettu nuoremmille.
YES-ohjelman keskeinen toiminta-ajatus on laajan
ja monitahoisen nuorisovaihdon järjestäminen
jäsenmaiden kesken, nuorisoyhteistyön kehittäminen
"People's Europe"-hengessä sekä moninaisten
etujen takaaminen jäsenmaiden nuorisolle toisessa
maassa.
Integraatiokehityksen myötä tutkintojen vastaavuus
kysymykset muodostuvat entistä keskeisemmiksi.
Työlupien saaminen ja oikeus toimia erilaisissa
tehtävissä, on tärkeää työmotivaation ja
työnteon kannalta. Suomen tutkintataso on onneksi
muihin maihin verrattuna korkea, minkä vuoksi
osallistuminen tähän yhteistyöhön ei tuota vaikeuksia.
Euroinsinööri-titteli ja ohjelmiin
osallistumisen onnistuminen ovat hyviä esimerkkejä
käytännön toteutuksesta.

Tutkintojen vertailemisen taustalla on ajatus
ammattioppilaitospassista, joka myönnettäisiin
jäsenmaiden nuorille tutkinnon suorittamisen
jälkeen. Hankkeella on merkitystä myös opetuksen
kehittämisen kannalta. Pyrkimyksenä on, että
suomalaiset yritykset, korkeakoulut ja
tutkimuslaitokset mahdollisimman pian voisivat
täysipainoisesti osallistua EY: n käynnistämiin
yhteistyöohjelmiin. Yritysten tulisi hyödyntää
EY-maiden tieto-taito-resursseja ja olla valmiita
vastaamaan omasta osuudestaan tässä yhteistyössä.
Suomen ongelmina ohjelmissa on vastavuoroisuus.
Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisia pääsee
Eurooppaan osallistumaan ohjelmiin samassa
suhteessa kuin Suomi pystyy ottamaan vastaan
eurooppalaisia tänne. Tässä suhteessa Suomen pitää
ryhdistäytyä tarjoamalla ulkomaalaisille selvästi
enemmän opiskelu- ja harjoittelupaikkoja. Vain
siten saamme enemmän omia nuoria mukaan EY:n
ohjelmiin.

Kielitaito on meille suomalaisille tärkeä ja
herkkä asia. Me joudumme panostamaan sen oppimiseen
huomattavasti. Välttämättömyydestä olisi
kuitenkin tehtävä vahvuus. Jokaisen olisi
rohkaistuttava osaamis- ja käyttökynnyksen yli -
rapatessa roiskuu ja kieltä puhuttaessa tulee
virheitä.

Euroopan yhteisön jäsenmaat puhuvat virallisesti
yhdeksää kieltä. Käännettäessä ja tulkattaessa
syntyy yli 70 yhdistelmää. Uudet jäsenmaat tuovat
tullessaan tietysti lisää kieliä, ja yhdistelmiä
on silloin pitkälti toistasataa. Kielitaidon
merkitys korostuu siten entisestään. Määrän ohella
huomio kiinnittyy kielitaidon laatuun. Muuhun
Eurooppaan verrattuna suomalaisten kielitaito on
erittäin hyvä. Sujuvuus ja luontevuus eivät
kuitenkaan ole vahvoja puoliamme, joten siihen
tarvitaan lisäpanostusta.

Naiset ja EY-jäsenyys

EY-jäsenyyteen liittyy sekä hyötyjä että haittoja.
Tämä on syytä selkeästi todeta. Jokaisen on
itse punnittava kumpia on enemmän. Yhteiskunnallisessa
keskustelussa eri tahot pyrkivät tietenkin
painottamaan itselleen tärkeitä näkökohtia.
Tämä on sallittua ja hyväksyttyä. Toistaiseksi
eri näkökantojen edustajat puhuvat toistensa ohi,
eivätkä ymmärrä toisiaan.

Menemättä kovin syvälliseen pohdintaan, haluaisin
kuitenkin tarkastella yhtä yksityiskohtaa.
Viimeaikaisessa EY-keskustelussa olen törmännyt entistä
useammin väitteeseen, että maamme mahdollinen
EY-jäsenyys heikentäisi naisen asemaa Suomessa.
Miten tämä tapahtuisi, ei ole selitetty. Ilmeisesti
ajatellaan, että EY-jäsenyys heikentäisi
tasa-arvolainsäädäntöämme tai pyrkisi vaikuttamaan
maassamme harjoitettuun perhe- ja sosiaalipolitiikkaan.

Tietääkseni tasa-arvoon liittyvät asiat eivät
lainkaan ole EY-neuvottelujen asialistalla.
Neuvotteluissa ei olla alentamassa äitiysrahoja tai
lapsilisiä. Naisten ja miesten työehdoista ei
myöskään neuvotella. EY-neuvotteluissa naisia ei
mitenkään olla ajamassa takaisin hellan ääreen,
kuten kuulee väitettävän.

EY:ssä määritellään tasa-arvo- ja sosiaaliturva-
asioissa minimitasot, joihin jäsenmaiden on
päästävä. Tason ylittävien maiden ei tarvitse alentaa
omaa tasoaan tähän EY-minimiin. Suomen ei siis
tarvitse alentaa omia, EY-tasoa korkeampia,
perhe- tai sosiaalietujaan. Päinvastoin joudumme
nostamaan EY-minimit mahdollisesti alittavat tasomme.
Yleisesti ottaen perhe- ja sosiaaliturvamme taso
riippuu täysin taloutemme kantokyvystä, ei EY-
jäsenyydestä. Kaikki arviot taloutemme kehittymisestä
antavat tulokseksi, että EY:n ulkopuolella
taloutemme kehittyisi selvästi huonommin kuin
EY:n jäsenenä. Eli EY:n ulkopuolelle jääminen
olisi naisten aseman kannalta selvästi suurempi
uhka kuin EY-jäsenyys.

Eurooppa ei ole koko maailma

Olen puhunut paljon Euroopasta ja EY-integraatiosta.
Mutta Suomen riippuvuus maailmasta ja
kansainvälisistä tapahtumista on tietysti paljon
laajempi kysymys. Eurohuumassamme meillä on
taipumus unohtaa kehitysmaiden ongelmat ja
riippuvuussuhteemme niihin.
Kehitysmaiden tulevaisuus heijastuu konkreettisesti
Suomeenkin. Jopa niiden kansallismielisten
itsenäisen Suomen kannattajien, jotka eivät
hyväksy humanitäärisiä perusteita, tulee pitää
huolta kehitysmaista.

Maailmaa Kutistuu jatkuvasti, ja tulee
kuvainnollisesti yhä pienemmäksi. Kaikki ovat riippuvaisia
toisistaan. Elintason ylläpitäminen täällä
pohjoisessa edellyttää köyhyyden vähentämistä
etelässä. Muun muassa ilmakehän muutokset johtuvat
merkittävästä ympäristöraiskauksesta kehitysmaissa.
Köyhyydessä elävillä ihmisillä ei ole vaihtoehtoa.
Metsäalueet hakataan paljaiksi, aavikko
leviää ja köyhyys lisääntyy. Ilman meidän apuamme
tämä oravanpyörä ei pysähdy. Vaikka meillä
taloudellinen tilanne on huonompi kuin aikaisempina
vuosina, olemme silti eräs maailman rikkaimpia
maita. Tämän toivoisin useamman suomalaisen
muistavan, kun keskustellaan kehitysmaiden auttamisesta .

Lisää kirjanmerkki