Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Suomen Sotaveteraaniliiton Naisjärjestön 25-vuotisjuhlassa 17.4.1993 Jyväskylässä

Arvoisat veteraanisisaret ja -veljet! Hyvä juhlayleisö!

Olen iloinen saatuani tilaisuuden käyttää
puheenvuoron tässä juhlatilaisuudessa. Olen aina
arvostanut hyvin korkealle naisten toimintaa
maanpuolustuksen eri osa-alueilla, ja erityisesti
sitä pyytetöntä työtä jota naiset eri järjestöissä
tekevät veteraaniemme hyväksi.
Maassamme tunnustetaan, hyvin yleisesti, etten
sanoisi yksimielisesti, veteraanien maallemme
tekemät korvaamattomat palvelukset. Ilokseni voin
todeta, että nuoremmatkin sukupolvet tänä päivänä
ovat hyvin tietoisia sotiemme aikaisista tapahtumista
ja veteraanien osuudesta niissä. Valtiovalta on
näin ollen pyrkinyt huolehtimaan veteraanien
etuisuuksista kohtuullisella tavalla.
Totuuden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että
valtiovallan taholta tullut tuki ei kaikissa
tapauksissa ole ollut riittävä. Vapaaehtoisjärjestöt
ovatkin ansiokkaalla ja onnistuneella
tavalla kautta vuosikymmenten täydentäneet
virallisia tukimuotoja.

Riippumatta tukimuotojen määrästä, laadusta tai
tuottajasta ongelmaksi muodostuu aina tukeen
oikeutettujen henkilöiden tunnistaminen. Olen
saanut hyvin paljon viestejä ihmisiltä jotka ovat
ilmaisseet pettymyksensä siitä, että he ovat
jääneet paitsi sodanaikaista palvelusta osoittavia
tunnuksia ja etuisuuksia. Tällaisia henkilöitä
ovat esimerkiksi varsinaisen sotatilan jälkeen
merialueilla miinanraivaukseen osallistuneet,
koulutuskeskuksissa palvelleet, viestintä- ja
ilmasuojelutehtävissä palvelleet, sotilashallinnon
alaisuudessa palvelleet siviilihenkilöt jne.
Etuuksien ulkopuolelle jääminen saattaa johtua
voimassa olevista säädöksistä tai siitä, että
luotettavaa selvitystä asianomaisen palveluksesta
ei enää ole saatavissa. Varsinkin jälkimmäisessä
tapauksessa on hyvin ymmärrettävää, että kielteinen
ratkaisu saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta.

Riippumatta siitä, miten tukeen oikeutettujen
henkilöiden joukko määritetään, ongelmaksi jää
aina rajanveto. Ketkä kuuluvat joukkoon ja ketkä
eivät kuulu? Jo nyt tapahtunut tunnusten myöntämisen
väljeneminen on herättänyt voimakasta arvostelua
ja paheksuntaa erityisesti rintamasotilaiden
keskuudessa, jotka kokevat tunnusten
myöntämiskäytännön menettäneen alkuperäisen
tarkoituksensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama
rintamaveteraanitunnusten selvitystyöryhmä esitti
mietinnössään 15.10.1990, että uusia ryhmiä ei
otettaisi veteraanietuuksien piiriin. Poikkeuksen
tästä suosituksesta muodostavat ainoastaan
ulkomaiset Suomen puolustusvoimissa varsinaisiin
sotatoimiin osallistuneet veteraanit, joille
1.7.1992 alkaen on myönnetty rintamasotilastunnus.
Sosiaali- ja terveysministeriö on, runsas
kuukausi sitten, tehnyt päätöksen jonka mukaan
tunnusten hakuaika päättyy 31.12.1994.

Varmaa on, että joukossamme on sellaisia joita
nämä päätökset eivät tyydytä. Todennäköisesti on
myös pienehkö määrä sellaisia henkilöitä jotka
eivät ole tunnusta saaneet, mutta jotka olisivat
siihen palveluksensa perusteella oikeutettuja.
Mikään järjestelmä ei kuitenkaan valitettavasti
voi taata 100 prosenttista oikeudenmukaisuutta.
Jokaista tunnushakemusta käsiteltäessä menetellään
kuitenkin voimassa olevien säädösten mukaisesti,
ja kaiken kaikkiaan järjestelmä on toiminut
tarkoituksenmukaisella tavalla.
Naisten osallistuminen maanpuolustukseen ja
kiinnostus siihen on viime aikoina ollut julkisuudessa
paljon esillä. Vapaaehtoisjärjestöjen käynnistämille
kursseille on ollut huomattavan paljon,
paikoitellen ylivoimainen enemmistö, naisia
tulossa. Tämäkin seikka osoittaa sitä suurta
kiinnostusta jota naiset tuntevat maanpuolustusta
kohtaan.

Kysymys naisten osallistumisesta sotilaalliseen
maanpuolustukseen on myös viime aikoina ollut
keskustelun kohteena. Asiaa pohtinut työryhmä
esitti hiljattain, että naiset voisivat suorittaa
asevelvollisuuden vapaaehtoisesti. Työryhmän
mietintö lähetetään nyt lausuntokierrokselle,
jonka jälkeen tulee päätösten aika. Itse en ole
ollut ajamassa tätä uudistusta, mutta, kuten olen
useassa yhteydessä todennut, jos asiasta vallitsee
riittävä yksimielisyys olen valmis suhtautumaan
asiaan myönteisesti.

Meidän ei myöskään tule unohtaa niitä yli 6000
naista jotka tällä hetkellä työskentelevät
puolustusvoimissa. Nämä naiset työskentelevät usein
huonosti arvostetuissa ja palkatuissa tehtävissä.
Naisten asemaa puolustusvoimissa on pyritty
parantamaan mm virkojen kelpoisuusehtoja väljentämällä,
toisin sanoen joidenkin erikoisupseerivirkojen
kelpoisuusehdoista on poistettu vaatimus
asevelvollisuuden suorittamisesta. Uudistuksen
käytännön vaikutukset ovat kuitenkin valitettavasti
jääneet vähäisiksi.

Meidän on kuitenkin jatkossakin entistä paremmin
pyrittävä huolehtimaan tärkeimästä voimavarastamme,
hyvin koulutetusta ja motivoidusta henkilöstöstä.
Tämä saattaa tietysti kuullostaa tekopyhältä
tilanteessa, jossa näköpiirissä on henkilöstön
irtisanomisia. Näyttää kuitenkin siltä,
että tältä äärimmäiseltäkään keinolta ei voida
välttyä nykyisessä taloudellisesti epävarmassa
tilanteessa. Olen kuitenkin hyvin tietoinen
mahdollisten irtisanomisten vaikutuksista yksityisen
ihmisen, vaikkapa perheenäidin, kannalta. Me
pyrimme ratkaisuissamme ottamaan yksitäisenkin
työntekijän edut huomioon mahdollisimman hyvin.

Hyvät veteraanisisaret!

Puhuin aikaisemmin vaikeuksista määrittää kenelle
rintamaveteraanitunnus kuuluu ja kenelle ei.
Teidänkin järjestönne jäsenistöstä suuri osa on
jäänyt tunnusta vaille. Tarkoitan luonnollisesti
niitä naisia, jotka sodan aikana, miesten ollessa
rintamalla, kantoivat päävastuun kodeista,
teollisuudesta ja maataloudesta. Ilman näiden naisten
panosta isänmaamme hyväksi sodan lopputulos olisi
suurella todennäköisyydellä saattanut olla
toinen. Pidän järjestönne työtä myös näiden naisten
hyväksi erityisen suuressa arvossa.
Suomen Sotaveteraaniliiton Naisjärjestön toiminta
veteraaniveljien ja -sisarten hyväksi on hyvä
esimerkki virallisia tukimuotoja arvokkaalla
tavalla täydentävästä työstä. Toimintanne
monipuolisuus ja laajuus on varmasti asiaan
perehtymättömälle melkoinen yllätys.

Toivotan Suomen Sotaveteraaniliiton naisjärjestölle
onnea sen neljännesvuosisataisen taipaleensa
johdosta ja menestystä myös tulevina vuosina.
Jäsenistönne tekemää pyyteetöntä työtä
veteraaniemme hyväksi tarvitaan tulevinakin vuosina.

Lisää kirjanmerkki