Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehn tervehdys Maanpuolustuskiltojen Liiton 30-vuotis juhlissa Helsingissä 24.4.1993 klo 15.00

Herra puheenjohtaja! Hyvät naiset ja herrat!

Olen iloinen, että minulle on suotu mahdollisuus tässä tilaisuudessa esittää puolustusministeriön tervehdys.

Maanpuolustuskiltojen liitto on kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana vakiinnuttanut asemansa vapaaehtoisen maanpuolustustyön tärkeänä osatekijänä.
Eräs kouriintuntuva osoitus tästä on liiton järjestämien turvallisuuspoliittisten seminaarien osakseen saama suuri kiinnostus ja arvonanto. Oikeus osallistua turvallisuuspoliittiseen
keskusteluun ei saa olla pienen asiantuntijaryhmän etuoikeus. On sekä suotavaa, että tarpeellista, että keskusteluun osallistuu mahdollisamman suuri
joukko alasta kiinnostuneita kansalaisia. Arvostan
suuresti liiton toimintaa tämän päämäärän
saavuttamiseksi.

Myös viime aikoina kansalaisten suuri kiinnostus
maanpuolustukseen liityviin asioihin on tullut
eri tavoin esille. Ilmiö sinänsä ei ole yllätys,
onhan suomalaisten maanpuolustustahto kansainvälisesti
vertaillen poikkeuksellisen korkealla
tasolla. Kiinnostuksen osoitukselle on kuitenkin
viime aikoina annettu uusia mahdollisuuksia.
Viittaan luonnollisesti vapaaehtoisten
maanpuolustusjärjestöjen aloittamaan koulutustoimintaan.
Kansalaiset ovat osoittaneet ehkäpä oletettua
suurempaakin kiinnostusta kursseja kohtaan.
Erityisesti naiset ovat olleet aktiivisesti mukana,
jopa nin, että he ovat muodostaneet selkeän
enemmistön eräillä kursseilla. Voidaan siis
perustellusti sanoa, että kurssit tyydyttävät
selkeän tarpeen tavalla joka aikaisemmin ei ole
ollut mahdollista.

Vaikka tämän alan koulutusta ensimmäisen kerran
yli viiteenkymmeneen vuoteen nyt annetaan
puolustusvoimien ulkopuolella emme koe tätä toimintaa
kilpailevana. Päinvastoin, puolustusvoimat ja
rajavartiolaitos tukevat merkittävällä tavalla
kurssien toimeenpanoa.

Maanpuolustustahdon luomisen ja ylläpitämisen
kannalta on ratkaisevvaa, että puolustusvoimat ei
etäänny kansasta, että ne ovat luonnollinen osa
muuta yhteiskuntaa. Ainakin meidän oloissamme
tämä tavoite voidaan parhaiten saavuttaa yleiseen
asevelvollisuuteen perustuvan puolustusjärjestelmän
puitteissa.

Aika ajoin tämäkin järjestelmä kuitenkin
asetetaan kyseenalaiseksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan
ole pystytty esittämään rittäviä asiaperusteluja
nykyisen järjestelmän muuttamiseksi. Eri asia
sitten on, että puolustusvoimienkin on seurattava
aikaansa, kehityttävä muun yhteiskunnan mukana.
Näin on tapahtunutkin ja suunnitelmia ja kaavailuja
tulevaisuudenkin varalle on myös olemassa.
Organisaation ja eri henkilöstöryhmien koulutuksen
uudistaminen ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Muidenkin kuin sotilaallisten turvallisuuspalvelujen
tuottamisesta, nykyistä laajemmassa mittakaavassa,
puolustusvoimien avulla on myös keskusteltu.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että tulevaisuudessakin
säilytämme yleiseen asevelvollisuuteen
perustuvan järjestelmämme. Paitsi, että se on
käytettävissä olevista vaihtoehdoista halvin ja
oloihimme hyvin sopiva, se on myös sotilaallisen
maanpuolustuksen yleisen hyväksynnän kannalta
selvästi paras vaihtoehto.

Vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on nyt ja
tulevaisuudessakin tärkeä osansa maanpuolustuksen
kokonaiskentässä. Erityisellä tyydytyksellä totean
sen kiinteän yhteistyön johon vapaaehtoista
maanpuolustustyötä tekevät järjestöt ovat sitoutuneet
uudessa koulutustoiminnassa. Tässä järjestöjen
luvatussa maassa päästään varmasti parempiin
tuloksiin voimia yhdistämällä.

Toivotan Maanpuolustuskiltojen Liitolle onnea sen
kolmekymmenvuotisen taipaleen johdosta ja uskon,
että liiton toiminta edelleen jatkuu vireänä ja
tuloksia tuottavana.

Lisää kirjanmerkki