Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Maanpuolustuskurssin avajaisissa 18.1.1993

PUOLUSTUSPOLITIIKAN MUKAUTUMINEN MURROSVAIHEEN
VAATIMUKSIIN

Arvoisat Kurssilaiset,
Hyvät Kuulijat,

Tänään alkava 126. Maanpuolustuskurssi on ensimmäinen
uudessa Maanpuolustuskorkeakoulussa järjestettävä
kurssi. Uudistettu organisaatio ei kuitenkaan merkitse,
että te ette olisi niissä samoissa
varmoissa käsissä, jotka ovat menestyksellisesti
huolehtineet aikaisemmista kursseista.
Euroopan turvallisuuspoliittisen kartan perusteellinen
muutos asettaakin niin kurssin vetäjille
kuin osanottajille poikkeuksellisia vaatimuksia
ja mukautumiskykyä. Teillä onkin nyt ainutlaatuinen
mahdollisuus neljän viikon aikana arvioida,
kuinka maanpuolustus turvallisuuspolitiikan osana
on sopeutunut ja sopeutuu tulevaisuudessa ulkoisten
ja sisäisten muutosten paineisiin - sekä toisaalta
havaita, mikä puolustuspolitiikassa ja
maanpuolustuksessa on pysyvää ja jatkuvaa.

Hyvät kuulijat,

Suomessa puolustusvoimat ovat aina eläneet niukkuuden
oloissa. Sisäinen, omaehtoinen varustautumisen
rajoittaminen on ollut puolustuspolitiikallemme
tunnusomaista, vaikka sitä ei ole usein
muualla nähtykään. Mehän emme ole voineet varustaa
joukkojamme edes siinä mitassa kuin maamme
koko, puhtaasti puolustuksellinen doktriinimme ja
aikaisempien parlamentaaristen puolustuskomiteoiden
mietinnöt edellyttäisivät.

Puolustuskykyämme arvioidaan valtion ylimmän poliittisen
johdon, eduskunnan ja puolustushallinnon ohella myös
liittokunnissa ja erityisesti
naapurivaltioissamme. Ulkopuoliset näkemykset
sotilaallisesta suorituskyvystämme saumautuvat
näissä arvioissa puolustuspolitiikkamme sisältöön,
suuntaan ja sen oletettuihin seurauksiin.
Hallituksen EY-selonteossa eduskunnalle todetaan,
että Suomen lähtökohtana on itsenäinen, uskottava
puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus.
Maastrichtin sopimuksen pohjalta syntyvä Euroopan
Unioni ei ole sotilasliitto. Vastauksessaan
Suomen hallitukselle Euroopan Yhteisön komissio totesi,
viitaten Suomen hallituksen esitykseen, että
Suomen kansallisen puolustuksen ylläpitäminen olisi
yhteensovitettavissa Maastrichtin sopimuksen
velvoitteisiin ja olisi kontribuutio Unionin yhteistä
ja sen jäsenmaiden puolustusta ajatellen.

Johtopäätöksenä edellisestä voidaankin todeta,
että uskottava kansallinen puolustuskyky on yksi
Suomen integraatiopolitiikan onnistumisen edellytyksistä.
Johdonmukaisella ja jäntevällä puolustuspolitiikalla
tuetaan siten valtion politiikan
strategisia tavoitteita.

On kiistatonta, että turvallisuuspoliittisten rakenteiden
kehitys Euroopassa yhdistyneenä integraatioprosessiin
laajentaa sitä kotimaista sarkaa,
jossa näitä asioita käsitellään. Puolustusministeriön
aiempaa näkyvämpi rooli, hyvässä yhteistyössä
ja -ymmärryksessä ulkoministeriön kanssa, on
luonnollisen kehityksen tulosta.

Tätä kokonaistaustaa vastaan puolustusmenojen
leikkaaminen ei palvele kansallisia etujamme.
Hankintamenomme on karsittu äärimmilleen. Jatkossa
leikkausten seurauksena voisi olla mm hankkeiden
viivästymisestä johtuva epätaloudellisuus ja
uskottavuus sopimuskumppanina. Puolustusmateriaalihankintoihin
osoitetaan kuluvan vuoden tulo- ja
menoarviossa hieman yli kolme miljardia markkaa,
johon on päästy lykkäämällä jo aikaisemmin myönnettyjen
tilausvaltuuksien maksua 775 miljoonalla
markalla. Uusia tilausvaltuuksia ei ole esitetty.
Mikäli materiaalihankintojen taso vielä nykyisestään
laskee, merkitsee se erityisesti maavoimien
ja myös merivoimien kehityksen pysähtymistä sekä
suuria vaikeuksia kotimaiselle puolustustarviketeollisuudelle
työllisyys- ja aluepoliittisine
vaikutuksineen.

Jo nyt toteutetut puolustusmenojen leikkaukset
vaikuttavat haitallisesti päivittäisen koulutuksen
ja harjoittelun toimeenpanoon ja merkitsevät
puolustusjärjestelmämme kannalta keskeisen voimavaran
- reservin - suorituskyvyn olennaista laskua. Meidän
tulisikin pikimmiten päästä takaisin
vähintään vuoden 1992 tasolle.
Niukkuudesta huolimatta tulemme säilyttämään
asevelvollisten etuudet lähes tulkoon ennallaan.
Ikävän poikkeuksen muodostaa tämän vuoden
budjetista poistettu kotiuttamisraha.

Euroopan muutoksen sisällölle on olennaista integraation
tulevaisuus, sen olemus, Saksan asema
tässä kehityksessä ja Venäjän tulevaisuus. Ennen
Varsovan liittoon kuluneet valtiot ja lähituntumassamme
olevat Baltian maat hakevat uusia ratkaisuja
turvallisuutensa takeeksi. Kahtia jakautuneen
Euroopan kartan pirstoutuminen, alueelliset konfliktit,
taloudelliset vaikeudet ja vahvistunut
kansallisuusmielisyys ovat tekijöitä, joiden hallinta
ja sovittelu vaikuttavat keskeisesti maanosamme
vakauteen 90-luvulla.

Julkisessa keskustelussa usein korostetaan tapahtumien
kielteisiä puolia - eikä aina aiheetta.
Viime aikojen myönteisiin tapahtumiin voidaan kuitenkin
lukea strategisia aseita voimakkaasti vähentävä
START 2 sopimus, joka allekirjoitettiin
tammikuun alussa Moskovassa.
Tämä sopimus on merkittävä siksi, että leikkausten
lopputuloksena jäljelle jäävät 3000 - 3500 ydinkärkeä
edustavat osapuolten todellista käytössä
olevaa ydinkärkien määrää. START 1 sopimuksessahan
tavoitteeksi asetettu 6000 ydinkärjen määrä oli
epätodellinen, koska sopimuksen laskentasäännöt
sallivat useita tuhansia ylimääräisiä ydinkärkiä
Yhdysvalloille ja Venäjälle.

Toinen oleellinen seikka uudessa sopimuksessa on
ilmakuljetteisten ydinkärkien selvästi rajattu,
suhteellisen alhainen määrä.

Kolmas, Suomeakin maantieteellisesti läheisesti
koskettava tekijä on Kuolan tukikohta-alueen
strategisen merkityksen pysyvyys Venäjälle.
START 2 sopimuksen mukaiset, kymmenen vuoden
aikana toteutettavat leikkaukset muuttavat
perusteellisella tavalla Venäjän ydinaseistuksen
rakennetta ja on todennäköistä, että ohjussukellusveneet
saavat siinä aiempaa korostuneemman aseman. Tällainen
kehitys lujittaisi Kuolan sotilasstrategista
merkitystä.

Viime viikolla Pariisissa allekirjoitettiin
kemialliset aseet kieltävä sopimus. Aikaisemmin on
sovittu tavanomaisten aseiden vähentämisestä
Euroopassa.

Näiden yllämainittujen sopimusten toimeenpano
vaatii 1990-luvun kuluessa kovia ponnisteluja
sekä poliittista tahtoa ja taitoa.
Vaikka Euroopassa tapahtunut murros on johtanut
alueellisiin kiistoihin ja epävakauden kasvuun
erityisesti itä- ja kaakkois-Euroopassa, on
aseidenriisunnan tärkeällä osa-alueella saavutettu
merkittäviä tuloksia. Aseidenriisunnan ongelma ei
olekaan sopimusten puute vaan - kuten edellä
totesin - jo saavutettujen tulosten siirtäminen
paperilta käytäntöön. Se on eräs kuluvan vuosikymmenen
suurista haasteista.

Hyvät kuulijat,

Puolustuspolitiikan tulee mukautua ympäristön
muutoksiin annettujen resurssien sallimissa rajoissa.
Meillä liikkumavara on tunnetusti pieni ja
edellyttää siksi pitkäjänteistä ja tarkkaa toimintaa.
Yleisesti Euroopassa ja myös lähiympäristössämme
tapahtuneet muutokset tai aseistusta rajoittavat
sopimukset eivät anna aihetta korjata puolustuksemme
tasoa alaspäin - päinvastoin sitä tulee edelleen
kehittää oikeutetuista, itsekkäistä syistä.

Toivotan teille menestystä alkavalla kurssilla.

Lisää kirjanmerkki