Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe ilmavoimien 75-vuotisjuhlassa 5.3.1993 klo 13.00 Jyväskylässä

Arvoisat veteraanit!
Herra amiraali!
Ilmavoimien herra Komentaja!
Hyvät naiset ja herrat!


Olen iloinen, että minulle on suotu mahdollisuus
osallistua tähän tilaisuuteen, sainhan
hävittäjähankinnan valmistelun yhteydessä tilaisuuden
tutustua ilmavoimiemme tehtäväkenttään ja henkilöstöön
poikkeuksellisen läheisellä tavalla.

Juhliessamme ilmavoimemme 75-vuotispäivää, tarkasti
ottaen huomista 6.3.1993, voimme, ehkäpä
hieman yllätyksellisesti, todeta ilmavoimiemme
olevan eräs maailman vanhimmista ilmavoimista.

Vaikka 75 vuotta on historian mittapuun mukaan
kovin nyt aika, kattaa se kuitenkin 85 % lentämisen
aikakaudesta. Ilmavoimien toiminnan kannalta oli
ratkaisevaa, että ne organisoitiin itsenäiseksi
puolustushaaraksi heti alusta alkaen.
Puolustusvoimillemme tyypillinen voimavarojen
niukkuus lienee vaikuttanut tähän ratkaisuun. Jo
silloin pyrittiin resurssien kohdentamiseen
tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Ilmavoimien 75-vuotiseen taipaleeseen on luonnollisesti
sisältynyt sekä tyyntä, että myrskyä.
Ilmavoimien alkuvaiheita leimasivat, kuten ilmailua
yleensäkin, riskinotto ja kehittämiskivut.
Sotavuosina puolustuskykymme testattiin perusteellisesti.
Torjuntavoitot sekä talvisodassa,
että kesällä 1944 osoittivat tahdon ja taidon
olevan kohdallaan mittavista materiaalipuutteista
huolimatta. Laadun merkitys korostui jo siihen
aikaan ilmasotatoimissa ja veteraanit ovatkin
antaneet nuoremmille velvoittavan perinteen;
onhan ilmavoimiemme tunnus "Qualitas potentia
nostra - laadussa on voimamme".

Sotien jälkeen voitiin vähitellen, kalustouusintojen
myötä, siirtyä yhä systemaattisempien kokonaisuuksien
käyttöönottoon. Sotakokemukset, rajoitetut
voimavarat sekä Pariisin rauhansopimuksen
rajoitukset aiheuttivat tarpeen ilmavoimien
tehtävien rajaamiseen, doktriinin luomiseen, joka
selkeästi määrittää hävittäjätorjunnan ilmavoimiemme
päätehtäväksi.

Turvallisuuspoliittista tilannetta tarkasteltaessa,
myös ilmatilan hallinnan kannalta, voimme
todeta elävämme suurten muutosten ja epävarmuuden
aikakautta. Suurvaltojen vastakkainasettelun
lientyminen ja Neuvostoliiton valtiorakenteiden
hajoaminen ovat osaltaan johtaneet paineiden
purkautumiseen aseellisiksi yhteenotoiksi ja jopa
sodiksi Euroopassa.

Erityisesti Persianlahden sota, mutta myös sitä
edeltävät ja seuranneet tapahtumat, toivat esille
kysymyksen imatilan hallinnan suuresta merkityksestä.
Jälleen kerran osoitettiin, ettö katoton
talo ei selviä myrskyistä. Ilmaiskut ovat eräs
nykyaikana suhteellisen ahkerasti käytetty
voimapolitiikan keino. Niillä voidaan usein
aikaansaada haluttu vaikutus ilman, että muuten
sitoudutaan kyseiselle alueelle tai asetutaan
alttiiksi operaatioiden pitkittymiselle ja
henkilötappioille.

Puolustusvoimien on oltava joustava kokonaisuus,
joka pystyy vastaamaan haasteisiin ja mahdolliseen
painostukseen niin maalla, merellä kuin
ilmassakin. Kokemukset osoittavat, että ilmatila
monessa tapauksessa saattaa olla se elementti,
jossa ensimmäiset operaatiot tapahtuvat. Ilmatilaamme
satetaan lisäksi pyrkiä käyttämään hyväksi
ilman muita alueellemme suuntautuvia tavoitteita.
Tällöin ilmapuolustuksestamme hyvin suurelta osin
riippuu se, voimmeko välttää joutumasta kriisin
osapuoleksi.

Viime vuosi oli, hävittäjähankintapäätöksen johdosta,
hyvin merkiitävä ilmavoimiemme suorituskyvyn
varmistamisen kannalta. Paljon työtä vaatinut
ja kansainvälistäkin huomiota herättänyt
torjuntakoneuusinnan vetailututkimus saatiin päätökseen
ja konetyyppi valittiin aikataulussa pysyen.
Kaikki ehdokkaat olivat hyviä mutta yksi erottui
muista. F/A 18 koneen suorituskyky/kokonaiskustannussuhde
oli paras ja näin laatu teki jälleen
tehtävänsä.

Tätä puolustuskykymme uskottavuuden kannalta
välttämätöntä hanketta on jouduttu toteuttamaan
erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.
Hävittäjähankinnan toteuttaminen yhä supistuvan
puolustusbudjetin puitteissa pitäytyen tulee
olemaan erittäin raskasta.

Ymmärrän hyvin sen syvän huolestumisen, joka
usealta taholta on esitetty esimerkiksi sosiaaliturvan
leikkausten johdosta. En myöskään pidä
erityisen yllättävänä, että näiden leikkausten
rajoittamiseksi esitetään ainakin osittaista
luopumista uusien torjuntahävittäjien hankinnasta.
Kun valtion menojen kattamiseksi joudutaan
harkitsemaan kaikkia vaihtoehtoja, on luonnollista,
että myöskin hävittäjähankinnan kustannuksista
keskustellaan.

Sopimusoikeudellisten näkökohtien lisäksi on
asiaa kuitenkin tarkasteltava myös maamme ja
kansamme kokonaisturvallisuuden kannalta. Yksilön
turvallisuutta ei voida taata ilman, että kansakunnan
turvallisuus on taattu. Näin ollen, ja
huolimatta siitä, että kuulumme ainakin Euroopan
johtaviin maihin mitä puolustusmäärärahojen
supistamiseen tulee, olen edelleen vakuuttunut
siitä, että hävittäjähankinta tulee viedä suunnitellulla
tavalla loppuun.

Maksujen jakaantuminen kymmenen vuoden ajanjaksolle
sekä hankkeeseen liittyvät vastakauppajärjestely
vaikuttavat myönteisesti hankinnan toteuttamiseen.
Vastakauppojen sisältöä on pisteytetty suosimaan
korkeateknologiaa ja uusvientiä, joten niiden
vaikutus talousrakenteeseemme
on pyritty saamaan mahdollisimman positiiviseksi.
Vastakaupat eivät ole alkaneet mittavina suurostoina,
seikka joka ei liene kansainvälistä vastakauppatoimintaa
tuntevalle mikään yllätys. Kaikissa
vastakauppaprojekteissa ensimmäisten vuosien
kulmakertoimet ovat pienempiä kuin jatkossa,
sillä aitojen liikesuhteiden solmiminen ja
yrityskultturin oppiminen vievät aina oman aikansa.

Amerikkalainen osapuoli on vakuuttanut, että he
eivät pyri täyttämään vastakauppavelvoitteensa
joillain heidän volyymeihinsa uppoavilla
suurostoilla, vaan tarkoitus on luoda pysyviä ja
molempia osapuolia hyödyttäviä liikesuhteita ja
-yhteyksiä. En epäile vastakauppojen toteutumista ja
uskon niiden merkitykseen näinä taloudellisesti
vaikeina aikoina. Vastakaupat eivät myöskään ole
alttiina viime aikoina keskustelua herättäneille
valuutta-arvojen vaihteluille.

Viittasin jo aikaisemmin supistuviin
puolustusmäärärahoihimme. Puolustushallinto osallistuu
säästötalkoisiin rationalisointiohjelmalla, joka
kipeästi tulee koskettamaan monia
puolustusjärjestelmämme osia. Maavoimia koskevat tutkimukset
ovat loppusuoralla ja ilma- ja merivoimia koskevat
vastaavat tarkastelut ovat parhaillaan tekeillä.
Säästötoimenpiteet tulevat, jo tänä vuonna,
johtamaan sekä henkilöstösupistuksiin, että
varuskunnallisiin järjestelyihin.

Ilmavoimissahan on rationalisointia suoritettu jo
kauan monien eri järjestelmien käyttöönottoon
liittyen. Yksi esimerkki tästä on lentoteknillisen
huoltojärjestelmän tehokkuuden selvä lisäys.
Avainkysymys on nyt pitkävaikutteisten, toiminnan
tehostumisen kautta tulevien, säästöjen sekä
toisaalta nopeitakin toimenpiteitä vaativien
supistusten aikataulujen yhteen sovittaminen.

Elämme tällä hetkellä murrosaikaa. Torjuntahävittäjien
hankintapäätös antaa meille mahdollisuuden
turvata ilmatilamme myös tulevaisuudessa. Samalla
joudumme kiristämään vyötä jokaisella toimintasektorilla.
Veteraaniemme esimerkki osoittaa
koko kansallemme, että vaikeudet on otettava
haasteina ja päättääväinen ja pitkäjänteinen
toiminta aina voittaa hermostuneen ja tempoilevan
kehittämistyön. Rohkeus sekä usko ja innostus
asiaan ovat lentämisen henkisiä elementtejä.

Pitäköön ne 75 vuotiaat ilmavoimamme edellen
nuorena ja reippaana myös tulevaisuudessa!

Lisää kirjanmerkki