Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 127. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 8.3.1993 klo 08.30. Helsingissä

Herra amiraali!
Maanpuolustuskorkeakoulun Herra rehtori!
Arvoisat kurssilaiset!
Hyvät naiset ja herrat!

Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa
puolustusratkaisussamme asevelvolliset ovat
avainasemassa. Rauhan aikana varusmiehet
vastaavat hyvinkin itsenäisesti monesta
puolustusvoimien toimintakyvyn
kannalta ratkaisevan tärkeistä toiminnoista. Sodan
ajan puolustusvoimista kanatahenkilökunta muodostaa
hyvin pienen vähemmistön. Eräs
hallinnonalan tärkeimpiä tehtäviä on näin ollen
huolehtia siitä, että asevelvollisten koulutus ja
sen vaatimat taustatekijät ovat asianmukaisella
tavalla suunniteltuja ja toteutettuja. Eräs vaikeus
on kuitenkin, että puolustushallinto ei
vastaa suoranaisesti kaikista asiaan vaikuttavista
osatekijöistä.

Itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä
asevelvollisten elintaso armeija-aikana oli,
suhteutettuna senaikaisiin oloihin yleensä, varsin
kohtuullinen. Moni varusmieshän tuli köyhistä ja
niukoista kotioloista sotaväkeen, jossa ruoka oli
monipuolisempaa kuin kotona. Sotaväki huolehti jo
siihen aikaan miesten terveydenhoidosta.
Varusmiespalveluksen aikana annettiin jopa alkeisopetusta
kirjoitus- ja lukutaidottomille.

Nykypäivänä asevelvollisten elämäntilanne on
aivan toisenlainen. Koulutustaso palvelukseen
astuttaessa on maailman korkeimpia. Korkea elintaso
ja joissain tapauksissa kotikasvatuskin ovat
luoneet nuorelle miehelle mielikuvia, jotka
valitettavasti voivat murentua palvelukseen astuttaessa.
Vuosikymmenten kuluessa kansaamme on juurtunut
käsitys, jonka mukaan "kruunu pitää huolen
pojistaan". Pitääkö tämä sanonta vielä tänäänkin
paikkaansa ja onko sen sisältö sama kuin ennen?

Puolustusvoimat vastaa periaatteessa varusmiehen
ylläpidosta palveluksen aikana. Tähän ylläpitoon
kuuluu vaatetus, ruoka, terveydenhoito sekä päiväraha,
joka on 19 markkaa ja 240 päivää ylittävältä osalta
19,50 markkaa. Varusmiehet saavat
lisäksi kaksi ilmaista edestakaista lomamatkaa
kuukaudessa. Tänä vuonna asevelvollisten ylläpitoon
on, puolustusmäärärahoista, varattu noin 600
miljoonaa markkaa.

Olen ministeriaikanani, erityisesti viimeisen
vuoden aikana, saanut runsaasti erilaisia viestejä
varusmiehiltä, heidän omaisiltaan ja läheisiltään
jotka ovat koskeneet varusmiesten taloudellista
ja sosiaalista asemaa. Mm varusmiesten
lisääntynyt vapaa-aika ja useimmin toistuvat
lomat ovat kiistämättä lisänneet varusmiesaikaisia
menoja. Ilmaismatkat eivät riitä korvaamaan
kaikkia lomamatkoja, ruokakustannukset kotona
nousevat, päiväraha riittää peittämään entistä
pienemmän osan kulutusmenoista jne. Kaksi vuotta
sitten suoritetun kulutustutkimuksen mukaan varusmies
käytti, päivärahojensa lisäksi, keskimäärin noin
800 markkaa kuukaudessa muita rahoja,
säästöjä, lainarahaa tai omaisilta saatuja rahoja.

Sellainen varusmies, jolla on koti tai asunto ja
samalla läheiset siteet omaisiinsa, on luonnollisesti
muihin verrattuna paremmassa asemassa palvelustaan
suorittaessaan. Omaisten mahdollisuudet
taloudellisesti tukea varusmiesta hänen
palvelusaikanaan vaihtelevat luonnollisesti hyvinkin
paljon. Olen hyvin tietoinen siitä, että taloudelliset
ongelmat ja siitä johtuva henkinen
paine on tämän päivän todellisuutta monelle
varusmiehelle.

Puolustushallinnon alalla, kustannussäästöjen
aikaansaamiseksi, suunnitellut
rationalisointitoimenpiteet ulottavat vaikutuksensa myös
asevelvollisiin ja erityisesti varusmiehiin. Lakkausten
tai toiminnan supistusten johdosta lomamatkojen
keskipituus kasvaa, ja mahdollisuudet mielekkään
palveluspaikkakunnan valintaan pienenevät.
Koulutusmäärärahojen supistuminen merkitsee sellaisten
koulutustapahtumien vähenemistä joissa ruuti
ja polttoaine palavat. Asevelvolliset ja heidän
kouluttajansa kokevat tällaiset harjoitukset
mielekkäiksi.

Totesin äsken, että puolustusvoimat periaatteessa
vastaa varusmiehen ylläpidosta palveluksen aikana.
Käytin tätä ilmaisua siksi, että puolustusministeriöllä
ei, ministeriöiden välisestä työnjaosta
johtuen, ei ole varoja eikä näin ollen mahdollisuuksia
huolehtia varusmiesten toimeentulosta lomilla eikä
esimerkiksi varusmiesten lainakuluista tai veloista
yleensä. Myöskään varusmiesten omaisten
toimeentulosta huolehtiminen ei
kuulu puolustusministeriön toimialaan, vaan se
kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.

Minkä tähden sitten olen tässä yhteydessä ottanut
esille varusmiesten taloudelliset ongelmat, tiedämmehän,
että toimeentulo-ongelmat yleensä ovat
muidenkin kansalaisten päällimmäisin huoli tänä
päivänä?

Varusmies, ja asevelvollinen yleensä palvelusta
suorittaessaan, ei saisi olla yhteiskunnassamme
väliinputoajan asemassa. Asevelvolliset ovat
suorittamassa arvokasta lakisääteistä palvelustaan
puolustusvoimissa, josta johtuen puolustusvoimien
edun mukaista on pyrkiä huolehtimaan
heidän hyvinvoinnistaan.

Moni taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien
kanssa kamppaileva asevelvollinen ja hänen omaisensa
kokevat tänä päivänä, että mikään viranomainen ei
tunne kokonaisvaltaista vastuuta hänen
asioistaan. On häpeällistä ja epätarkoituksenmukaista
jos varusmies lomallaan ei selviydy edes
ruokailukustannuksistaan ja jos hän joutuu hakemaan
apua sosiaaliviraston toimeentulotuesta.
Tämä on kuitenkin tämän päivän arkitodellisuutta.

Hyvät kuulijat!

Asevelvollisten palvelusmotivaatioon vaikuttavat
useat seikat. Meidän on pidettävä mielessä, että
puolustusvoimilla ei sinänsä ole itseisarvoa,
vaan niiden on palveltava yhteiskunnan etuja sen
vaatimalla tavalla. Asevelvollisilla on oikeus,
palvelukseen astuessaan, odottaa saavansa rauhan-
ja sodan aikaisia tehtäviään vastaavaa järkevää
koulutusta sekä, että palvelus ei, sosiaaliselta
ja taloudelliselta kannalta, muodostu kohtuuttoman
raskaaksi. Järjestelmässämme on, sen monesta
hyvästä puolesta huolimatta, molemmissa edellä
mainituissa suhteissa puutteita.

Varusmiespalveluksen uudistamista pohtinut työryhmä
sai äskettäin työnsä valmiiksi. Työryhmän
mietinnössä on ennakkoluulottomasti ja perusteellisesti
käsitelty varusmiespalveluksen perusteita
ja kehittämismahdollisuuksia. Mietintö sisältää
useita varteenotettavia ehdotuksia varusmiespalveluksen
kehittämiseksi.

Lausuntokierroksen jälkeen jää nähtäväksi mitä
mahdollisuuksia meillä katsotaan olevan
varusmiespalveluksen kehittämiseen. Voimavarojen puute
sattaa hidastaa tai jopa estää eräiden sinänsä
kannatettavien ehdotusten toteuttamisen. Joka
tapauksessa meidän on tulevaisuudessa otettava
nopeasti muuttuvan yhteiskunnan vaatimukset
huomioon myös varusmiesten ja reserviläisten palvelusta
suunniteltaessa.

Yhteiskunnalla on mielestäni oikeus odottaa, että
puolustusvoimien voimavarat ovat sen käytettävissä
myös muita kuin sotilaallisia turvallisuuspalveluja
tuotettaessa. Puolustusvoimien päätehtävät
säilyvät varmasti, ainakin näköpiirissä olevassa
tulevaisuudessa, nykyisenkaltaisina, mutta sen
kykyä avustaa kansalaisia ja viranomaisia muiden
kuin sotilaallista luonnetta omaavien poikkeustilanteiden
aikana tulee voida kehittää.

Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sellaisia
tekijöitä jotka puoltaisivat luopumista yleiseen
asevelvollisuuteen perustuvasta puolustusjärjestelmästä.
Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että
meidän on luotava kohtuulliset edellytykset
asevelvollisuuden suorittamiselle sosiaaliselta
ja taloudelliselta kannalta. Samoin on kiinnitettävä
nykyistä enemmän huomiota asevelvollisten palveluksen
mielekkyyteen. Muussa tapauksessa vaarana on,
että kansalaisten halukkuus käytännössä osallistua
maanpuolustustyöhön, vapaaehtoiseen tai lain
mukaiseen, oleellisesti vähenee. Tähän meillä
ei olisi varaa.

Hyvät kurssilaiset!

Tiedän, että Teillä on edessänne sekä tiivis, että
mielenkiintoinen kurssi. Toivotan Teille kaikille
antoisaa kurssia sekä hyvää naisten päivän jatkoa.

Lisää kirjanmerkki