Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehn Lempäälän perushoitajien tilaisuudessa maanantaina 4.10.1993 klo 21.00

NAISEN NYKYNÄKYMIÄ SUOMESSA JA EUROOPASSA

Tasa-arvon toteutumisesta Suomessa

Suomea ja muita Pohjoismaita pidetään maailmalla sukupuolten
tasa-arvon mallimaina. Useissa kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa
Suomi on ollut kärkisijoilla. Suomessa alle 40-vuotiaat
naiset ovat jo paremmin koulutettuja kuin miehet ja naisten työssäkäynti
on pitkään ollut maailman huippuluokkaa. Naisten työssäkäynti on
Suomessa lähes yhtä yleistä kuin miesten. Tyypillistä
suomalaiselle työelämälle on, että myös naiset tekevät kokopäivätyötä.
Myös eduskunnassamme naisia on suhteessa enemmän
kuin muiden maiden parlamenteissa. Suomessa onkin tehty
järjestelmällistä työtä tasa-arvon edistämiseksi jo vuosikymmeniä.
Valtiollista tasa-arvopolitiikkaa on tehty jo 1970-luvun alusta,
jolloin perustettiin tasa-arvoasiain neuvottelukunta.

Tasa-arvo ei kuitenkaan ole toteutunut Suomessakaan. Kansainväliset
tasa-arvomittarit eivät siten osoita kuin osittain tasa-arvon
toteutumista. Sukupuolten tasa-arvon tiellä olevat ongelmat ovat
usein syvällä yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteessa. Huolimatta
jo toteutetuista lainsäädännöllisistä toimenpiteistä naisten asema
on esimerkiksi perheessä, työelämässä sekä yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa kuitenkin edelleen miesten asemaa heikompi.
Erityisesti naisten ja miesten tasa-arvoisuus työelämässä ei ole
toteutunut tavoitteiden mukaisesti, esimerkiksi naisten ja miesten
palkkaerot eivät suinkaan ole tasaantuneet, vaan ne ovat jopa
kasvaneet 1980-luvun alusta lähtien. Voimakkaimmat
palkanalennusvaatimuksetkin kohdistuvat tälläkin hetkellä julkiselle sektorille,
joka perinteisesti on naisten toimialuetta. Työmarkkinoiden ja
koulutuksen sukupuolijako on myös säilynyt sitkeästi.

Lisäksi naisten asiantuntemus jää liian usein käyttämättä erilaisissa
valmistelu- ja suunnitteluelimissä, minkä seurauksena asioita ei
myöskään nähdä koko niiden laajuudessa. Sukupuolineutraalisuus,
jossa asioita ei tarkastella naisten ja miesten näkökulmasta,
voi itse asiassa estää kehittämistarpeiden havaitsemisen. Tärkeää
onkin nähdä ja tunnustaa, että yhteiskunnassamme on vallinnut
pitkään miehisten normien ylivalta sosiaalisissa ja taloudellisissa
kysymyksissä ja ratkaisumalleissa.

Tulevaisuuden näkymiä

Nais- ja tasa-arvokysymykset ovat erittäin ajankohtaisia tällä hetkellä
vaikean taloudellisen ajan takia. Tulevaisuuden näkymiä synkistää
hyvinvointipalvelujen karsiminen, joka käytännössä heikentää lähinnä
naisten asemaa sekä palvelujen käyttäjinä että niissä
työskentelevinä työntekijöinä. Naisten työttömyys on jatkuvasti
nousussa niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa, joissa
on käynnissä erittäin kova rakennemuutos.

Tasa-arvon toteuttaminen ei kuitenkaan kuulu vain taloudellisesti
hyviin aikoihin. Sukupuolten tasa-arvo on perustavaa laatua oleva
ihmisoikeus, jonka toteuttaminen ei saa olla suhdanteista riippuvaista.
Jokaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus kehittää ja
toteuttaa itseään omien edellytystensä mukaisesti sukupuolesta
riippumatta. Sukupuolten tasa-arvo sekä oikeus yhdenvertaiseen
kohteluun ja yhtäläiseen palkkaukseen työelämässä ovat myös
kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia. Suomikin on sitoutunut
toteuttamaan näitä periaatteita YK:n, Euroopan Neuvoston ja
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksin sekä myös Euroopan
talousaluetta koskevan sopimuksen yhteydessä.

Taloudellisen taantuman aikana ja siitä selviämiseksi on toki
tehtävä vaikeita säästöpäätöksiä, mutta harkittaessa eri
säästöpäätöksiä olisi otettava huomioon myös niiden vaikutus sukupuolten
väliseen tasa-arvoon. Päätöksenteko ei saisi johtaa siihen,
että naisia yksipuolisesti jahdataan kotiin. Erilaiset
säästöleikkauspäätökset voisivat olla myös määräaikaisia, jolloin tilanne
voidaan katsoa uudelleen taloudellisen tilanteen elpymisen myötä.
Julkisia palveluja (esimerkiksi päivähoito, terveydenhoito ja
vanhustenhuolto) koskevia säästöpäätöksiä ei myöskään pidä tehdä
etsimättä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Voitaisiin esimerkiksi pitää
mielessä, että hoidon ja huolenpidon tarve eivät pienene yhteiskunnassa,
vaan päinvastoin taloudellinen kriisi johtaa siihen että
ihmiset tarvitsevat tukea. Julkisten palvelujen saatavuus myös
laman aikana on perusedellytys miesten ja naisten yhtäläiselle
osallistumiselle työelämään. Suomen kansainvälisestikin poikkeuksellisen
korkean naisten osallistumisen työelämään ovat osaltaan
tehneet mahdolliseksi päivähoito, kouluruokailu ja hoitovapaat.
Näiden järjestämisvastuun säilyminen julkisena on olennaista
suomalaisen työelämän ja hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja niiden
kehittämisedellytysten luomiseksi.

Myös tasa-arvolakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Lain uudistaminen
lähtee olennaisten ongelmien tunnistamisesta ja niiden
poistamisesta. Tasa-arvon toteutumisen painopistettä pyritään
saamaan muodollisesta tasa-arvosta tosiasialliseen tasa-arvoon;
syrjinnän kieltämisestä tasa-arvoa tosiasiallisesti edistäviin
toimenpiteisiin. Tasa-arvo ei ole pelkästään syrjinnän poistamista vaan
tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi. Syrjintää
vastustavan lainsäädännön täydennykseksi yhä enemmän
kiinnitetään huomiota ja korostetaan yhtäläisten mahdollisuuksien
luomista ja esteiden poistamista tosiasiallisen tasa-arvon
toteuttamiseksi.

Tasa-arvolain uudistamisessa on nyt pyrittykin löytämään entistä
täsmällisempiä keinoja edetä muodollisen tasa-arvon käsittelystä
tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseen. Nykyisen lain säännös
esimerkiksi työnantajan velvoitteista edistää tasa-arvoa ei ole
käytännössä johtanut sellaisiin muutoksiin naisten ja miesten
tasaisemmaksi jakautumiseksi eri työtehtäviin ja yhtäläisiin uralla
etenemisen mahdollisuuksiin, joihin lakia säädettäessä haluttiin
päästä. Tasa-arvolakiin alun perin otettujen tavoitteiden toteutumisen
jouduttamiseksi lakia esitetäänkin nyt täsmennettäväksi ja
siihen ehdotetaan selkeästi asetettavaksi kaikkien työnantajien
velvollisuus edistää tasa-arvoa työelämässä tavoitteellisesti ja
suunnitelmallisesti. Keinoina voidaan käyttää sellaisia toimenpiteitä,
jotka ovat käytännössä soviteltavissa eri työnantajien mahdollisuuksiin
ja tarpeisiin. Yksityisissä yrityksissä voitaisiin käynnistää
esimerkiksi konkreettisia hankkeita tasa-arvon edistämiseksi.
Työpaikoille on tarkoitus tuoda tasa-arvonäkökulma liittyen kaikkeen
työpaikan toimintaan ja kehittämiseen. Toimiva työpaikka ja
siihen kiinteästi liittyvä tasa-arvon toteutuminen vaativat
hyvää suunnittelua. Tasa-arvon edistämisessä on kysymys
oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta ja myös
henkilöstövoimavarojen käytön tehostamisesta. Tasaisempi
sukupuolirakenne merkitsee tietojen, kokemuksen sekä
erilaisten ominaisuuksien ja taitojen laajempaa hyväksikäyttöä.
Pelkkä osallistumismahdollisuuksien lisääminen ei siten ole
riittävää, vaan naisten tulee saada myös yhtäläinen osuus eri
prosessien tuotoksesta kuten palkkaa, työtä, asemia ja sosiaalisia etuuksia.

Euroopan yhdentyminen

Suomi on matkalla entistä tiiviimpään Eurooppaan
EY-jäsenyysneuvottelujen myötä. Euroopan yhdentyminen
ei tasa-arvon kannalta ole kuitenkaan kielteinen asia - periaatteessa.
Ongelmia aiheuttavat lähinnä kulttuuriset erot; Keski-Euroopassa naisten
ensisijainen velvollisuus on edelleen huolehtia kodista, lapsista
ja miehen edellytyksistä menestyä. Naisten työssäkäyntiä tukevat
palvelut ovat myös varsin puutteellisia. Naisten työssäkäynti on
vielä melko alhaista ja enimmäkseen osa-aikatyötä. Suomella (ja
muilla Pohjoismailla) on annettavana EY:n tasa-arvon edistämiseen
erityisesti työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja
yhteiskuntapoliittisten toimien alueella.

EY:ssä on annettu viisi tasa-arvodirektiiviä sekä laadittu tasa-arvoon
liittyen kolme tasa-arvon toimintaohjelmaa. Toimintaohjelmien avulla
on pyritty kohentamaan naisten asemaa ja antamaan
heille yhtäläiset mahdollisuudet miesten rinnalla. Tasa-arvon
toimintaohjelmissa luetellaan useita tavoitteita liittyen naisten
asemaan erityisesti työmarkkinoilla. Viimeisimmässä tasa-arvon
toimintaohjelmassa painotetaan erityisesti naisten uudelleen
integrointia työmarkkinoille. Myös EY-maissa pyritään suuntautumaan
naisten osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön. Tähän on olennaisesti
kytkennässä päivähoitojärjestelmien kehittäminen, joiden
avulla naisten panosta taloudellisessa tuotoksessa voidaan tehostaa.

Euroopan yhteisön tasa-arvon toimintaohjelmien painopiste on
siirtynyt juridiselta puolelta enemmän työllisyyteen ja naisten
integrointiin työmarkkinoille. Tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta on
siirrytty tasa-arvoisten mahdollisuuksien periaatteeseen. Sitä
kautta korostetaan myös päivähoitojärjestelmän kehittämistä
sekä naisen aseman parantamista päätöksenteossa.

Vuorovaikutuksen lisääminen

EY:n jäsenvaltioissa naisten ja miesten välinen tasa-arvo on eri
asteilla. Tasa-arvon toimintaohjelmat EY:ssä onkin laadittu ottaen
huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. Ajateltaessa Suomen
tilannetta EY:n tasa-arvotavoitteiden kautta voidaan todeta, että
Suomessa ollaan useimpien tavoitteiden kohdalla toistaiseksi melko
pitkällä johtuen suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ja työmarkkinoiden
rakenteesta.

Suomella onkin siten yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa
myös paljon annettavana EY:n tasa-arvon edistämisessä erityisesti
työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja yhteiskuntapoliittisten
toimien alueella. EY:ssä ollaan vasta kehittelemässä äitiys- ja
vanhempainloma- sekä päivähoitojärjestelmiä. Hyvinvointivaltio,
sellaisena kuin se on Pohjoismaissa toteutunut, on ehdottomasti
naisten paras ystävä, joten sen säilyttäminen ja kehittäminen on
naisille ja tasa-arvolle elintärkeää. Taloudellinen tilanne aiheuttaa
kuitenkin erilaisia säästöpaineita, joten naisten ja miesten
keskenäistenkin roolien tulisi hiljalleen
muuttua. Työpaikoilla voitaisiin esimerkiksi kampanjoida isien
oikeudesta vanhempainlomaan ja hoitovapaaseen.

Suomella on vielä varsin paljon työsarkaakin Euroopan yhdentyessä,
muun muassa samapalkkaisuuden osalta EY:n tuomioistuin
on katsonut jo 7 %:n palkkaerot syrjiviksi. Myös naisten yhteiskunnallisen
aseman parantaminen on ajankohtaista Suomessakin
niin kuin muualla Euroopassakin. Vaikka naiskansanedustajien
määrä Suomen eduskunnassa on maailman huippuluokkaa, ei se
vielä paljon tilannetta auta, tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen,
yli maan rajojen.

Lisää kirjanmerkki